Jalkapeite tuplarattaisiin

Sain vajaa vuosi sitten ystävältäni huimaan suklaalevyn hintaan lapsillemme tuplarattaat (Emma Jule Twin). Viime talvena esikoinen pötkötteli tuplarattaissa kantokoppaan pakattuna ja isosiskolla oli lumisateen tai viiman yllättäessä jaloillaan huopa. Harmikseni rattaiden varusteisiin ei kuulunut jalkapeitettä. Nyt kuopuskin on jo niin iso poika, että istua nököttää rattaissa siskonsa lailla. Talven kolkutellessa ovella aloin toden teolla kaivata kyydissä pysyvää ja yhtenäistä jalkapeitettä.

Koska tuplarattaisiin kuuluva virallinen jalkapeite ei ilmaantunut itsekseen ovellemme, tein sellaisen itse! Piipahdus Eurokankaaseen, tikkikankaiden selaus ja valinta, kassalle ja kotiin. Sitten parin kuukauden odotus, että saan peitteen ommeltua!

Koska meidän kulmilla joutuu kulkemaan paljon autotien reunaa eikä meidän hiekkatielläkään ole katuvaloja, oli jalkapeiton näkyvyys ehdottoman tärkeä asia. En sentään lähtenyt edes harkitsemaan neonväristä kangasta, mutta heijastimiin panostin. Jostain syystä talostamme löytyy vino pino heijastinliivejä joka koossa, joten päätin purkaa yhdestä liivistä leveää heijastinnauhaa peitteeseen ommeltavaksi.

Peitteen päällimmäinen kangas on liukasta ja (ehkä vähän liian) kiiltävää, välissä on vanua ja lapsia vasten on fleeceä. Kaikki siis valmiiksi samassa setissä. Pitänee siis pahimmat tuulet ja lumipyryt poissa kintuilta! Malli ja tekotapa on hyvin yksinkertainen. Alla olevassa kuvassa näkyy peitteen muoto ennen ompelua. Huolittelin reunat saumurilla, ompelin parin-kolmen sentin levyisen yhtenäisen kuminauhakujan kaikkiin muihin paitsi yläreunaan. Taitoin yläreunan viitisentoista senttiä nurjalle ja ompelin kiinni. Sitten menin hiukan pylly edellä puuhun ja ratkoin pienet kolot kuminauhalle heti siihen kohtaan, johon yläreuna on taitettu (voiko vaikeammin selittää?). Pujotin kuminauhan pitkään kujaan ja ompelin ratkotut kolot kiinni. Mallasin kuminauhan kireyden peitteen ollessa rattaiden päällä ja lapset kyydissä.

Ompelin peitteen yläkulmiin tarranauhat, joilla saa peiton kiinnitettyä rattaiden runkoon. Tarranauhat asettelin päällekkäin niin, etteivät ne tartu "lepoasennossa" toisiinsa. Alemmaksi siis pehmeä puoli ja sen "selkää" vasten karhea puoli. Näin aseteltuna ne saa kätevästi kiinni runkoputken ympärille.

Ylläolevassa kuvassa näkyvät rattaiden omat heijastimet (kauniissa Suomen talvisäässä) eli jalkapeite tuo näkyvyyttä varmasti enemmän. Rattaissa on pieniä punaisia yksityiskohtia koriste- ja heijastinnauhoissa, jotka eivät ilahduta silmääni. Olen harkinnut niiden värittämistä mustalla tussilla. Onko kellään ajatuksia tai suosituksia minkälaisella tussilla ne kannattaisi peittää?

Jalkapeittoon olen varsin tyytyväinen!

Isänpäivälahjat

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä tämän vuoden isänpäivälahjat! Isännälle eli lasteni isälle ompelin kahdet bokserit. Oma isäni ja lasteni pappa sai keilakassiinsa ompelemani tilpehööripussukan.

 

Ps. Alimman kuvan alareunasta pilkistää syyskuussa (lähes) valmistunut pojan synttärilahja. Se on edelleen vailla viimeistelyä, mutta muistuttaa minua päivittäin. Oikeastaan sen voisi roudata kellariin loppusilausta odottamaan...

Robotti-jumpsuit

Olen seurannut jokusen vuoden jumpsuit-hullutusta. En ole ihan päässyt sinuiksi sen vaatteen kanssa. Minusta se on todella kummallinen aikuisten päällä ja epäkäytännöllinen lasten päällä. Jotenkin se käytännöllisyys-ajatus liittyy vessassa käymiseen tai vaipanvaihtoon... Koko yläosa pitää riisua pois ja roikottaa vessan (tai vaikka mökillä huussin) lattialla? Lapseltakin riisua hihat ennen kuin saa vaipan pois? Entäs ne pottahommiin opettelevat lapsukaiset...?

Noh, pitäähän minun tässäkin asiassa pyörtää puheeni, edes hitusen. Ompelin poikaselle jumpsuitin ja onhan poika aivan hullun suloinen se päällä! Bongasin keväällä Robokopla-nimisen luomutrikoon Pehemiän nettikaupasta ja näin sen sieluni silmin hauskana jumppiksena pojan päällä. Ompelevalla ystävälläni sattui juuri sopivasti olemaan valmiiksi piirretyt kaavat oikeassa koossa tästä Ottobre 4/12 -lehden Jumpsuitista. Kankaaseen olen kyllä jo kajonnut yhden bodyn ja lippapipon verran, mutta jumpsuitia en ole puoleen vuoteen saanut tehtyä!

Kun vihdoin sain kankaan leikeltyä jumppista varten, tökkäsi projekti taas siihen vetoketjuun. Miksi kankaita on kaapit väärällään (ja lisää voisi aina ostaa, aahh), mutta vetoketjuja on vain se yksi purkillinen ja nekin aina väärän värisiä ja väärän pituisia. Samalla pähkäilin sitä samaa ongelmaa, että onpa sitten hankalaa kyllä tämän kanssa vaippoja vaihtaa...

Satuin vilkaisemaan ohjetta ja siinä puhuttiin vetoketjun mittaamisesta ja vetimien kiinnittämisestä. Metrivetoketjua, tietenkin!! Eli siis metritavarana myytävää piiiiitkää vetoketjua, johon vetimet kiinnitetään itse. Sitä käytin ensimmäistä ja edellistä kertaa tyttären päiväpeittoon vuosi sitten. (Onpa jotenkin kiusallista lukea vanhoja tekstejä...)

Mutta tällä kertaa edessä oli varsinainen älykkyys- sekä voimatesti. Ensin piti pähkäillä, että miten ja missä järjestyksessä ja mistä päin ne vetimet oikein ketjuun kiinnitetään, jotta toinen sulkisi ketjun ylöspäin vedettäessä ja toinen alaspäin vedettäessä.  Sain vetimen aivan sutjakasti ketjuun kiinni, mutta toisin päin se olikin aivan todella vaikeaa saada! En tiedä (enkä oikeastaan hakenut vinkkejäkään) miten se olisi kannattanut kiinnittää, mutta ei kerrota mun hammaslääkärille miten vetimet sain kiinni... Voitte vain kuvitella sitä hiljaisen tuuletuksen määrää illan myöhäisinä tunteina, kun mulla oli käsissä kahteen suuntaan avautuva vetoketju.

Vaippaongelmakin siis ratkesi kuin itsestään!

Ristiäislahjaksi tilkkuviltti ja rapistelulelu

Saimme kunnian osallistua isännän suvun uusimman tulokkaan ristiäisiin pari viikkoa sitten. Kyselin lahjatoiveita kerrankin hyvissä ajoin ja sain pienen tytön äidiltä vastaukseksi:

"Joku peitto, tai semmonen viltti. Vaikka tilkuista tehty!"

Okei, kiva! Minkä väristä vilttiä tyttö toivoisi lahjaksi?

"Joku semmonen värikäs!"

No olisko jotain värimaailmaa? Toivesävyjä?

"Ei oo. Kaikki maailman värit on ihanii!"

Kiva, kiitos tästä.

Siinä sitten yksin ja yhdessä pohdiskeltiin, että millainen peitto olisi kätevä. Sellainen pehmeä ja lämmin lattiallaköllöttelyviltti? Pieni ja ohut käsilaukkuun pakattava viltti? Vähän isompi kaikkeenkäyvä viltti?

Lopputulos muistuttaa eniten viimeistä vaihtoehtoa. Viltti on isohko ja kaksinkertaisen trikoon paksuinen. Mallasin väliin jo vanulevyä, mutta viltistä olisi tullut muhkea täkki. Eikä sitä todellakaan olisi pakattu käsveskaan. Viltin kaikki tilkut löytyivät omista kangasvarastoista, mutta "kehyksien" ja takakankaan metsästykseen lähdin Eurokankaaseen. Keltainen pilkkutrikoo oli minusta kangaskaupan trikoovalikoimasta melkein ainoa päivänsankarin perheen näköinen kangas ja sopii minusta mainiosti tilkkujen kaveriksi. Tilkut ovat muistaakseni kooltaan noin 11x11cm ja lopullinen viltti noin 80x100cm.

Tilkkupeiton kaverina annoimme vauvalle lahjaksi ihanan rapistelulelun. Ostin lelun Roosa nauha -huutokaupasta, jonka Facebookissa aktiivisesti toimiva ompeluryhmä nimeltä Saumanvara järjesti pari viikkoa sitten. Lelu on siis kotimaisena käsityönä tehty ja uniikki kappale. Alla kuvat lelun molemmilta puolilta ja kuvat pöllitty huutokaupparyhmästä.

Ps. Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokauppa tuotti rintasyöpätutkimukseen noin 16 000 euroa!!! Huutokaupattavana oli yli 600 kohdetta. Itse huusin poikaselle trikoopaidan, kaksi huurtumisen estopussia autoon, virkatun tiskirätin sekä tämän rapisevan hypistelylelun. Minun ompelemani peplum-mekko ostettiin 25 eurolla, fillarihuppari samoin 25 eurolla sekä vauvan body-housu-setti 17 eurolla. Hieno saavutus!

Juhlamekko ja arkikolttu

Olen täällä ennenkin kirjoitellut pakkomielteestäni ommella juhlamekko jokaisiin häihin, joihin olen saanut kutsun. Ja niitä mekkoja on monta! Nyt syyskuussa pääsimme taas juhlimaan rakkaiden ystävien häitä ja mekkohan sinne oli ommeltava!

Otin jälleen aimo harppauksen haasteiden kanssa. Valitsin malliksi Fable Print -mekon lehdestä Ottobre 2/2015. Mekko on kokonaan vuoritettu ja selässä on piilovetoketju.

Mallailin ylleni Tammiston Eurokankaassa myyjän kanssa todella montaa kuosikangasta. Oli perinteiset ruskeat, vihreät, viininpunaiset ja niiden sekoitukset. Läpällä ajattelin vilkaista vähän mustavalkoista kangaspöytää. Ensin mallailin valkopohjaista kangasta, jossa oli säntillisiä mustia palloja säntillisissä riveissä. Sitten mallailin mustapohjaista kangasta, jossa oli säntillisiä valkoisia palloja säntillisissä riveissä. Mutta sitten se löytyi!! Mustapohjainen kangas, jossa oli valkoisia epämääräisiä laikkuja epämääräisessä järjestyksessä. Tämä se on! Siis apua, minulla on mustavalkoinen kangas käsissäni!

Kaveriksi musta piilovetoketju ja valkoinen vuori. Lisäksi ostin myös 3€/m maksanutta puuvillakangasta yläosan kokeiluversion ompelemista varten. Ensimmäistä kertaa testasin jotain kaavaa toisella kankaalla ensin. Ja se kannatti. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja siinähän oli oikein hyvä juhlia aamuyöhön asti.

 

Samalla kangaskauppareissulla iskin silmäni hassuun petroolin väriseen ihanaan ja kamalaan polyesterikankaaseen. En kuitenkaan sitä todellakaan ostanut. Seuraavalla reissulla kangasrukka oli samalla paikallaan. Jospa mä ihan vähän katselisin ja hipelöisin kangasta? Ehkä myös peilin edessä? Ja yhtäkkiä kangasta oli mekon verran maksettuna kassissani. Oho!

Mekon malli on Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2011. Malli on siis oikeasti tunika/paita/pusero, mutta jatkoin helmaa mekoksi. Pääntiessä on muotokaitaleet ja vyötäröllä kumilankarypytys. Samalla kaavalla ompelin Onnenlintu-tunikan. Vieläkään en ole päässyt yli, että kuviot näyttävät postimerkeiltä ja ehkä vähän tunnistuslaatoilta ja partateriltä? Ja näteiltä taulunkehyksiltä. Voitte kuvitella, että peilin edessä on mallailtu kohdistamista! Kehystetyt tissit oli yksi vaihtoehto.

Taaperon yöhaalarit

Monesti ompelen ihan silkasta ompelun ilosta. Löydän kauniin ja silmää miellyttävän kankaan ja haluan nähdä sen lasteni tai itseni yllä. Joskus löydän myös muiden näköisiä kankaita ja ostan sitä varta vasten heitä ajatellen (esimerkiksi mintun värinen Raksu-kangas, jossa oli mäyräkoiran kuvia). Useimmiten ostan kankaita ihan vain varastoon ja sitten vasta mietin mitä niistä tekisin. Minulla saattaa olla karkea suunnitelma, vaikka tyttärelle mekko, mutta kaavoja alan yleensä etsiä vasta kangas kädessä.

Jokunen viikko sitten huomasin, että todella monen poikani yökkärin lahkeet ovat säärissä ja polvitaipeissa ja yöhaalarit kinnaavat haaruksista. Kaikki pieneksi jääneet menivät pienten vaatteiden kassiin ja kellariin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Muutama sopiva yökkäri jäi jäljelle ja yksi niistä taisi vielä olla lyhytlahkeinen- ja hihainen.

Läksin eräänä päivänä Itikseen asioille ja muistin pojan pienet yökkärit. Ajattelin hamstrata uusia yöhaalareita jonkun vaateketjun lastenosastolta, mutta sitten jalat, järki, tunne ja fiilis veivät minut Eurokankaan palalaarien ääreen. Sieltä löytyi kaksi niin selvää yökkärikangaspalaa, että ne lähtivät mukaan oitis!

Selasin Ottobre-lehtiä ja yritin etsiä mieleistä yökkärikaavaa. Löysin Fawn-leikkihaalarin numerosta 6/14. Se näytti minusta aivan yökkäriltä, joten ryhdyin kaavan piirtoon. Resorit leikkelin ihan omin päin ja huomattavasti kapeammiksi ja pidemmiksi kuin ohjeessa. Eli lahkeet ja hihat pysyvät paremmin paikoillaan ja varsinkin lahkeissa on nyt kasvunvaraa. Lehdessä oli kaavat koosta 50 kokoon 86 ja valitsin poikaselle isoimman koon. Malli on minusta varsin hyvä, joten kun hän näistä kasvaa niin todennäköisesti jatkan kaavaa hieman. Tai sitten otan härkää sarvista ja uskaltaudun tekemään jonkun vetoketjullisen mallin!

Kuosit sopivat yökkäreihin mainiosti. Varsinkin tuo sininen pappakalsarikuosi on minusta aivan huippu! Se vaan on jotenkin kummallista kangasta: kun sitä venyttää, kuosi katoaa ja kangas saattaa jopa ratketa! Resorivarastojen ollessa vähän hutara (heh, yksi hyllyllinen on resoreita, mutta valkoista vain pari pientä liparetta) kokeilin kantata sinisen haalarin ensin tuolla samalla kankaalla! Mutta eihän se varsinkaan pääntiellä toiminut laisinkaan. Kangas nimittäin venyi, mutta ei palautunut resorin lailla ollenkaan eli pääntien kantti oli venynyt ja valkoinen lörppänä. Purettava oli ja suunnattava resoriostoksille. Hups, oli muka tarvetta aika moneen muunkin väriseen resoriin...

Harmaaseen yökkärihaalariin valitsin meleerattua ja mintuhkon väristä resoria, joka sopii meleerattuun harmaaseen kivasti. Kuten olen aiemminkin kertonut, minulla ei ole peitetikkikonetta eikä kantinkääntäjää. Kanttaukset tehdään käsipelillä ja ompelukoneen kaksoisneulalla. Kuten paljastavista kuvista näkyy, kanttaukset ovat vähän vinksin vonksin, mutta pitäpä tuosta! Seuraaviin versioihin naputan nepparit hieman tiiviimmin, koska nyt varsinkin sinisessä meinaa paljas polvi kurkata.

Tällä kertaa ompelin vaatteita totiseen tarpeeseen, joten seuraavalla kerralla voin taas ommella jotain tuikitarpeellisia mekkosia tyttärelle kerhoasuiksi... Kuinka paljon sinä ompelet tarpeeseen tai "tarpeeseen"?

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa (2/2)

Huomenna se on! Ompeluryhmä Saumanvaran Roosa nauha -huutokauppa! Olettehan jo selailleet ihanuudet läpi? Käsintehtyjä tuotteita ladataan ryhmän kansioihin tänään iltakymmeneen saakka, joten vielä tulee varmasti lisää huudettavaa ja ihasteltavaa. Eli huomenna aamu-kymmenestä ilta-kymmeneen on aikaa huutaa itselleen kotimaista käsityötä. Huomatkaa, että tuotteet on kätevästi jaoteltu kansioihin. Ja kansiothan löytyvät ryhmässä paikasta Kuvat ja sieltä kohdasta Albumit.

Itselläni oli isännän vapaapäivän myötä mukavasti aikaa ommella vielä yksi huutokohde. Ensimmäisiä huutokauppaan tulevia vaatteita miettiessäni päätin, että en uskalla ommella mitään sellaista vaatetta missä olisi kanttauksia, neppareita, tukikangasta tai mitään litistettäviä saumoja. Mutta tadaa, tässäpä niitä on, ihan jokaista! Minulla kun ei ole sellaisia hienoja apuvälineitä kuten peitetikkikone tai kantinkääntäjä, joten ompelujälki ei ole niin tehdasmaista tai ammattimaista. Ompelukoneen kaksoisneulalla siis huristellaan kantit ja nepparit kiinnitetään vasaralla.

Ompelin Warmly Wrapped -kaavoilla pienen kietaisubodyn koossa 56 (Ottobre 6/13) sekä saman lehden samankokoiset Giant Triangle -housut. Vaaleanpunaisten velourhousujen vyötärölle ompelin kuminauhakujan sijaan resorin. Toivottavasti joku ihana pieni vauva saa suloisen setin!