tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kesäterveisiä

Helteet ovat sumentaneet pääni ja sulattaneet aivoni. Ajatukset eivät pysy kasassa, pinna on kireällä ja vatsa tiellä. Monet edelliset yöt olen nukkunut hikilammikossa ja niin on tainnut nukkua tytärkin. Isäntä nukkuu tyytyväisenä täkkinsä alla. Viime yönä teimme tytön kanssa upean päätöksen mennä kellariin nukkumaan! Petasin rojukellarin sohvalle itselleni pedin ja tyttärelle kasasin matkasängyn. Lämpötila oli mukava 21 astetta ja yläkerrassa (eli itse asunnossa) hehkeät 28 astetta! Onneksi kellarissa on myös oma vessa, ettei tarvinnut kivuta ulkokautta kotiin moneen otteeseen keskellä yötä.

Sanotaan, ettei ihanasta hellivästä lämmöstä saisi valittaa, mutta hitto vie valitan ihan koko muhkeudellani. Kokovartalokestohiki ei ota laantuakseen, vaikka istuisin varjossa ja tuulenvireessä. Ehkä se onkin ongelma, kun tuntuu ettei ole edes tuulenvirettä. Ilma seisoo täällä meidän kulmilla. Sisällä on läpiveto, mutta lämmin ulkoilma ei paljoa naamahikeä kuivata. Sisäinen lämpöpatteri ja kannettava irtopatteri eivät tilannetta helpota. Kohta kannettavia on kaksi!

Laskettu aika on tasan kuukauden päästä. Jos vauva tekee saman kuin siskonsa niin uloshiillostus alkaa vasta puolentoista kuukauden päästä. Silloin sentään saattaisi olla jo vähän viileämpää? Tällä hetkellä vatsan koko (kohdunpohjankorkeus) on lähes sama kuin esikoista synnytettäessä, että sikäli toivoisin vauvan syntyvän ajallaan...

Tänä kesänä emme ole liiemmin reissailleet. Pikku retket ovat suuntautuneet lähinnä vanhempieni tai isännän mökille. Alkukesästä piipahdimme ystävien ja heidän lastensa kanssa Linnanmäellä ja kiersimme lähinnä lasten ilmaislaitteet. Heinäkuun alussa (jolloin näköjään sai pitää neuletakkia päällä!) tytär kävi ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, mummo ja pappa seuranamme. Mieleenpainuvinta Suomenlinnan retkessä taisi tyttären mielestä olla, kun sai syödä papan kanssa hevneitä laivassa.






Heinäkuun puolessa välissä kävimme Korkeasaaressa niin ikään mummon ja papan sekä perhetuttujemme kanssa. Tyttären kanssa katseltuamme kuvia näin pari viikkoa jälkikäteen hän muisti hienosti mikä eläin oli kyseessä. Tiitinkukko on hiano! **** katsoo apinaa, apina kaivaa! Leijonanpoikaset syä. Mummo näkyy! Kamelia, **** syö jäkkiä! (Hän tosiaan sai maistiaisia äidin pehmiksestä kameleiden kohdalla!)








Mökkeilyä on harrastettu tänä kesänä vähemmän kuin ennen vanhaan. Olemme kuitenkin käyneet tytön kanssa muistaakseni kolmisen kertaa vanhempieni mökillä, kerran olimme jopa yötä. Tytär ensimmäistä kertaa! Mökin sijainti näppärän ajomatkan päässä mahdollistaa kätevät päiväkäynnit. Välillä mökille osuu enemmänkin porukkaa, mikä tekee menosta eläväisempää.

Isännän mökki on myös kätevän ajomatkan päässä, sielläkin olemme päiväreissuilla piipahtaneet. Parasta tämän kesän mökkeilyissä ovat omasta näkökulmastani olleet ehdottomasti lisäkädet ja viihdyttäjät. Isännän säästellessä vuosilomiaan loppukesään ovat mökkipiipahdukset olleet itselleni tarpeellisia vapaapäiviä. Järvessä lilluminen ja kirjan lukeminen ovat olleet parhaimpia aktiviteetteja.








 

Toki kesämme on sisältänyt tähän asti myös lukuisia tapaamisia rakkaiden ystävien kanssa. Toisia nähdään harvemmin ja toisia useammin. Kaikkien omat kesämenot toki laittavat aikatauluja ristiin, mutta sehän vain kuuluu asiaan. Kesää on vielä jäljellä ja kuka tietää mitä se vielä tuo tullessaan. Ainakin lisää kellarissa nukuttuja öitä!

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Äiti ja tytär, tekstiilikaksoset

Taas tein järkyttävän ihanan kangaslöydön omista kaapeistani! Olen näköjään joskus ostellut kivoja kankaita mistä lie ale- ja palalaareista ja kuvitellut tekeväni niistä jotain. Tämä löytö oli miellyttävä myös siksi, että kangasta oli todella paljon. Kevyt puuvillakangas päätyi miksipä muuksi kuin (valtavaksi) kesämekoksi. Isäntä kyseli, että verhojako päälles puet, kun kangasläjää ylleni mallailin.

Kun oma olkaimeton maksimekko oli valmis, ompelin samasta kankaasta tyttärelle oman kesämekon. Rimpsuhelmalla ja pienillä hihoilla. Omaan mekkoon otin mallia yllätysyllätys, vanhasta mekosta! Oikeastaan vain mekon yläosa on matkittu hyväksitodetusta mallista. Tyttären mekko syntyi alennusmyynneistä löytyneen mekon mallista, tuunattuna tosin.

Itse olen mekoista aivan mielissäni ja niin tuntuu olevan tytärkin, ainakin omastaan. Seuraava projekti on saada nuo komeat valkoiset "olkaimet" häivytettyä iholta...

Pieni mekko ilman rypytyksiä.

Valmis versio pienestä mekosta.








sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Raskauskuulumisia

Ajattelin korkata heinäkuun ensimmäisen postauksen kertomalla omista kuulumisistani. Tämän hetken kuulumiset liittyvät aika pitkälti esikoisen hoitamiseen ja kuopuksen kasvatteluun kohdussa. Tällä hetkellä ollaan tukevasti raskausviikolla 32+2 (piti kalenterista laskea).

Moni kyselee lasketusta ajasta, jonka sentään muistan: elokuun 29. päivä. Jos joku kyselee milläs viikolla sä nyt ootkaan niin useimmiten kysyjä saa ympäripyöreän vastauksen. Viimeisimmät vastaukset ovat tainneet olla kai kolkyt ja jotain. Nyt olen taas kartalla. Ensimmäistä odottaessa olin jatkuvasti kartalla.

Raskausviikkojen seurantaa myöten tämä toinen raskaus on ollut tähän asti erilainen. Enkä usko sen enää samanlaiseksi muuttuvankaan. Alun pahoinvointi oli oikeasti raakaa pahoinvointia, eikä ensimmäisen raskauden yyh, kahvi haisee pahalta -etomista. Kummassakaan raskaudessa en onnekseni ole joutunut oksentamaan, mutta tällä kertaa se on ollut monesti lähellä. Pientä tytärtä nostellessa piti leukaa pitää ylhäällä, koska tuntui, että suusta lentää mitä vain ja milloin vain...

Pahoinvointi kaikkosi muutaman ensikuukauden jälkeen. Kävimme kolmihenkisen perheemme kesken kevätmatkalla Mallorcalla (josta olen kirjoittanut ensimmäisen, toisen ja viimeisen osan), jolloin raskaus oli mukavassa vaiheessa: ei pahoinvointia eikä muita kurjia raskausvaivoja. Ainoastaan mutkittelevat vuoristotiet saivat minut voimaan pahoin. Matkustimme 24. raskausviikon ympärillä.

Myöhemmin kuvioihin on astunut mukaan tutut suonenvedot, jotka pysyvät melko hyvin hallinnassa ja poissa tymäkällä magnesium-annoksella, jonka nappaan iltaisin. Monesti nukun (villa)sukat jalassa, jolloin peiton alta karkaavat jalat eivät pääse paleltumaan. Uutena oireena ovat ilmaatuneet liitoskivut, jotka tuntuvat minulla eniten nivusissa vihlomisena. Pahimmillaan ne ovat iltaisin sekä öisin, jolloin pitäisi vaihtaa asentoa. Kylkeä kääntäessä tuntuu kuin jalat irtoaisivat nivusista irti!

Esikoista odottaessa monet kyselivät supistuksista. Niitä tuli silloin tällöin viimeiset kuukaudet, mutta useimmiten huomasin jonkinlaisen supistuksen olevan menossa, kun kokeilin kädellä vatsaa ja se oli kova ja pinkeä. Vasta Kätilöopistolla sain tietää mitä ne supistukset oikeasti ovat! Tässä raskaudessa supistuksia tulee (lähes?) päivittäin ja välillä ne ovat niin kipeitä, että naama menee irveeseen ja henki salpautuu. Onneksi ne tulevat yleensä rasituksesta ja menevät levolla, pysähtymisellä tai hengittelyllä ohi. Neuvolassa terkkari väläytteli jo Kätilöopistokäyntiä, jos kipeitä supistuksia tulisi muuten vaan eivätkä ne menisi levolla ohi. Mutta toistaiseksi ja toivottavasti sinne mennään vasta (vajaan?) parin kuukauden päästä.


Ensimmäiseen raskauteen verrattuna nyt olen ollut myös väsyneempi. Vaikka vähän vaille kaksivuotias tytär antaa vanhempiensa nukkua pitkät ja katkeamattomat yöunet, tuntuu, etten saa tarpeeksi unta. Esikoista odottaessa töiden ulkopuolella sai nukkua vaikka kaiken vapaa-ajan tai pötköttää telkkarin ääressä mittaamattoman ajan. Nyt esikoinen tarvitsee luonnollisesti oman aikansa ja huomionsa. En toki niin väsynyt ole, että pystyyn nukahtaisin, mutta iltaisin ei kyllä lampaita tarvitse laskea.

Vatsa tuntuu myös kasvavan isommaksi kuin ensimmäisessä raskaudessa, joka käsittääkseni taitaa olla melko yleistä. Äitiyskortteja vertaillessani huomasin, että kohdunpohjan korkeus oli viime mittauksella 30 cm ja ensimmäisessä raskaudessa samoilla viikoilla (rv 30) kolme senttiä vähemmän ja lasketun ajan tienoillakin vain 34 senttiä. Keskikäyrän yläpuolella siis mennään...!

Hemoglobiini on ollut taas matalalla (alimmillaan 106 ja pari viikkoa sitten 118), joten rautalisää olen ilokseni taas nauttinut. Aluksi otin sitä melko varovasti, koska se aiheutti huonoa oloa, juuri kun siitä oli päästy. Toinen varovaisuuteen kannustanut tekijä oli se, että ensimmäisessä raskaudessa rautalisä (Obsidan Fe) sai vatsani sekaisin ja musta varpusparvi oli tuttu joka-aamuinen näky. Neuvolan terkkari kannusti nyt kokeilemaan säännöllisemmin ja katsomaan mitä oireita se saa tällä kertaa aikaan. Toteltuani huomasin, että onnekseni vain väri on sama, mutta koostumus.. hmm.. miellyttävämpi?

Verenpaine on ollut hyvä ja matalahko eli feta-oliivi-meetwursti-ruokavalio jatkukoon. Myös kahteen kertaan käydyssä sokerirasitustestissä arvot ovat olleet loistavat eli nektariini-mansikka-minttusuklaa-herkkulautanen olkoon ystäväni jatkossakin!

Vauva tuntuu liikkuvan isommin ja enemmän kuin esikoinen. Välillä maha ihan heilahtaa ja paidan kangas heiluu. Minulla ei ollut ennestään kuin puolitoista pientä raskausarpiviirua kyljissä, mutta nyt olen saattanut havaita alavatsassa uusia punaisia juovia. Rasvaus ja öljyäminen ovat olleet jokaikisen suihkun jälkeinen rutiini.

Vaikka olo on raihnaisempi ja kömpelömpi ja toisinaan kipeämpi, nautin suunnattomasti muhkeasta olomuodostani!