keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pingale hyvästelee!

Olen harkinnut tämän postauksen kirjoittamista jo pitkään. Olen harkinnut avaavani läppärin ja laskevani sormeni näppäimistölle. En ole kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi. Jos nyt totta puhutaan niin en ole uskaltanut. Viimeisin postaukseni on kahden kuukauden takaa, marraskuun alusta. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista postauksen arvoista ja lähes joka päivä mietin, että olisipa tästäkin kiva kirjoittaa ja näyttää kivoja kuvia.

Kävimme perheen kesken marraskuussa ex tempore -reissulla Kanariansaarilla. Aivan tosi kiva reissu, aivan tosi paljon kivoja kuvia ja aivan tosi paljon kirjoitettavaa. Oli synttäreitä ja lahjoja. Syksyllä hyvästeltiin tämän perheen pinnasänky ja vietiin se uuteen kotiin. Voitteko kuvitella kuinka paljon siitä sain kirjoitusajatuksia? Joulukin oli ja arvaatte varmasti mitä olin paketteihin käärinyt? Ommeltuja, ommeltuja ja ommeltuja lahjoja: lastenvaatteita, myssyjä, nukenvaatteita ja nuken kestovaippoja, kestoliinoja/tiskirättejä, boksereita ja pipoja. Postaamista en koskaan saanut aikaiseksi ja se alkoi jopa painaa mieltä.

Tässä siis todennäköisesti yritän jättää jonkinlaisia hyvästejä. Ei ehkä jäähyväisiä, mutta määrittelemättömän ajan kestäviä heippoja ainakin. Olen tehnyt paljon keikkatöitä, viettänyt aikaa perheen kanssa, nähnyt ystäviä ja uskokaa tai älkää: urheillut! Naapurin rouvan kanssa elokuussa aloitettu kuntopotkunyrkkeily on vienyt mukanaan, huikea harrastus!

Kaiken lisäksi elämässäni alkaa taas uusi aika. Palaan kokopäiväisesti töihin. Neljän ja puolen vuoden kotona luuhailu loppuu maaliskuun alussa, kun on miehen vuoro jäädä hoitovapaalle. Hän on lasten kanssa kotona vielä puolisen vuotta, kunnes lapset aloittavat päiväkodin. En minä hoitovapaata oikeasti luuhaamiseksi sano. Rankkaa duunia! Ja siksi olenkin niin iloinen, että minulla on ollut kertakaikkisen upea mahdollisuus tehdä työkeikkoja (eli käydä huilaamassa töissä). Jättimäisen suuri kiitos isovanhemmille!

Neljä ja puoli vuotta olen blogiani pitänyt. Se on ollut todella mieluisaa. Postausten aiheiden yltäkylläisyys on haudannut minut allensa, ja alta pois pääseminen on ollut vaikeaa. Mistä kirjoittaisin, onko kivoja kuvia. Onko oikein vai ei julkistaa lasten kuvia ilman heidän lupaansa? Miten se vaikuttaa heidän lapsuuteensa ja nuoruuteensa? Kiusataanko koulussa? Päätöstä olen pyöritellyt päässäni pitkään. Välillä bloggausinnostus nousee suunnattomasti ja kiksit kirjoittamisesta on mielettömät. Sitten innostus taas laskee ja suosta on vaikea päästä ylös. (Verrattavissa mun aikaansaamiseen liikunnassa.) On tylsää tehdä jotain asiaa vähän ja harvoin, kun niin tykkäisi tehdä sitä kunnolla ja usein.

Olen pohtinut, että voisin jatkossa julkaista kuvia ja jonkinlaisia päivityksiä kuitenkin Facebookin Pingale-sivulla. Mitään en lupaa, mutta en myöskään lupaa olla kirjoittamatta blogiin.. Olen pitkään ollut kahden vaiheilla koko blogin kanssa. Olen pohtinut lasteni osuutta, tunnistettavien kuvien julkaisua sekä joidenkin vanhojen postausten poistamista. Mutta toistaiseksi blogi saa nyt jäädä tauolle.

Lukijat, olette ihania! Teillehän minä tätä olen tehnyt. Toki osittain myös itselleni ja ajankuvaksi lapsilleni, mutta lukijat ja seuraajat ovat se suurin ja tärkein kohde. Pingale kiittää kauniisti, antaa kaikille virtuaalihalauksen ja vilkuttaa!

Ehkä nähdään vielä! <3