maanantai 29. lokakuuta 2012

Tiskirätti langasta

Sain pari vuotta sitten lahjaksi virkatun tiskirätin. Ilahduin ymmärtäessäni, että sen voi pestä ja käyttää lukemattomia kertoja uudelleen. Olin silti epäileväinen, että toimiiko se. No toimiihan se! Olen saanut rättejä lahjaksi lisää ja neulonut niitä myös itse. Olen todennut, että paremmin pyyhkii suht ohuesta langasta ja melko tiiviisti neulottu/virkattu rätti. Isoreikäisellä ja paksulankaisella rätillä tiskipöytään jää helpommin rantuja. Vai onko vika pyyhkijässä..?

Saamani ja tekemäni rätit ovat joko kokonaan bambua tai bambun ja puuvillan sekoitetta. Olen kuullut, että pienikin määrä villaa langassa saa rätin helposti haisemaan. Tiskirätin haisemista voi välttää huuhtelemalla se käytön jälkeen kylmällä vedellä, ripustamalla se ilmavasti kuivumaan sekä pesemällä säännöllisin väliajoin pesukoneessa (olen kuullut myös tiskirätin pesemisestä tiskikoneessa!). Liian tiiviisti neulottu rätti toki haisee helpommin, koska ei pääse kuivumaan yhtä nopeasti kuin ilmavampi versio.

Malleja rätin neulomiseen tai virkkaamiseen on varmasti yhtä monta kuin tekijöitä. Itse olen neulonut kaksi nallekuvioista tiskirättiä. Reunat ovat helmineuletta ja keskellä netistä löytyneen ohjeen mukaan tehty nallekuvio (en enää löydä sivua..). Turkoosissa rätissä on kikkailtu oikealla ja nurjalla. Virkkaustermejä en sen kummemmin tunne, mutta erotan sentään virkatun ja neulotun...

Alimpana on itselle uusin tuttavuus, neulottu kuurausmylpyrä, pesin, patapata, karhunkieli, joka on neulottu 100%:sta akryylilangasta. Ohje siihen löytyy muun muassa Piialta. Pesin on ollut vasta kerran käytössä, mutta hienosti näyttää toimivan. Mitä mainioin joululahjaidea!



Nallerätin kuvio ja lanka on sama kuin vauvalle neulomassani nallepeitossa.

Lohenpunaisen rätin sai ystävä. Toinen puoli on siis samannäköinen kuin
ruskeassa rätissä.

Turkoosin tiskirätin sain vastikään lapsuudenkodin naapurilta, entiseltä hoitotädiltä.
Siskon virkkaama rätti. Muodosta päätellen ollut useasti käytössä!
Ystävältä saatu, virkattu tiskirätti.
Entiseltä hoitotädiltä saatu kuurausmylpyrä.
Toimi hyvin mm. lasagnevuoan kuurauksessa!

torstai 25. lokakuuta 2012

Miinus bongattu

Nyt se on nähty. Nämän syksyn ensimmäinen pakkaslukema lämpömittarissa! Kyseinen kyttäämisleikki kuuluu jokaiseen syksyyni. Odotan innolla viileitä ilmoja ja talven tuloa. Ensimmäiset pakkaset saavat minut kummallisesti ja lapsenomaisesti innnostumaan. Syksyn ensimmäinen miinus-lukema tuli kuitenkin aika yllättäen. Yleensä kyttään muutamassa asteessa keikkuvaa digitaalista lämpömittaria monena iltana peräkkäin, mutta nyt miinus pääsi yllättämään. Bongasin miinuksen tänä aamuna puoli seitsemän maissa, kun tytär ilmoitti sievästi haluavansa aamupalaa (noin seitsemän tunnin katkeamattomien yöuniensa jälkeen). Lukema makuuhuoneessa sijaitsevassa ulkomittarissa oli -0,7 astetta. Taisi isäntäkin herätä, kun hihkuin vauvalle syksyn ensimmäistä pakkaslukemaa. Tällä hetkellä (torstai-iltana klo 23:03) mittari näyttää -2,9 astetta ja olen aivan fiiliksissä! Kävimme tänään koko perheen voimin iltalenkillä, mutta silloin lämpötila taisi olla nollan tietämillä.

Seuraava odotus koskee ensilunta. Se tuntuu aina jotenkin niin puhtaalta ja uudelta. Tekee mieli varmistaa, että näkeehän kaikki ensimmäisen lumisateen! Tulevaan talveen liittyy paljon myös jännittäviä käytännön asioita. Miten pärjäämme omakotitalon lumenluonnin kanssa, pääsenkö vaunuillani verantaa pidemmälle, lämpeneekö talo varmasti, juuttuuko auto lähimpään mäkeen... Nämä ajatukset liittyvät toki kylmään ja runsaslumiseen talveen, jota odotan mahdollisista haasteista huolimatta. Talvi on ihana vuodenaika ja syksy on siihen miellyttävä siirtymävaihe. Syyspäivien iloksi talvikuva parin vuoden takaa.

Talvimaisema parvekkeeltamme 7.12.2010.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pehmeät potkupuvut

Lauantaina puraisi ihana ompelukärpänen. Isi oli iltavuorossa, joten pienen jahkailun jälkeen päätin kysäistä mummolta olisiko hänellä joutoaikaa tulla viihdyttämään tytärtä. Onneksi oli! Jahkailin siksi, koska mietin onko kovin korrektia soittaa ja hälyyttää tulemaan paikalle nyt. Ei kyllä ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinenkään kerta... Mikä onni on asua samassa kaupungissa molempien isovanhempien kanssa!

Ompelukärpäsen puremana ajattelin ommella kaksi potkupukua. Hipelöin kangasvarastoani ja käsiini osui ihana vihreä metsäkangas, jota olen vaalinut pitkään. En jostain syystä ole uskaltanut kajota siihen, mutta nyt sen aika oli koittanut! Toiseksi kankaaksi valitsin tummanpuhuvan leijonakankaan, jossa on vekkuli yksityiskohta. Molemmat kankaat ovat ihanan pehmeää velouria. Edellisistä potkupuvuista viisastuneena osasin tehdä olkaimet siisteimmiksi. Käytin trikoovarastosta löytynyttä keltaista tähtitrikoota molempien potkupukujen vuorissa. Tarkemmin ottaen ompelin sitä vain puvun kaula-aukkoon ja henkseleihin. Metsäpotkupukuun ompelin tohveliosuudet sekä nilkkoihin kiristysrypytykset ja leijonapuvun lahkeisiin resorit.

Viheliäin vaihe potkupukujen viimeistelyssä oli neppareiden kiinnitys. Neppareissa on etu- ja takakappale ja ne hakataan vasaralla ja pienen välikappaleen avulla kiinni kankaaseen. Jostain syystä en saa joka kerta neppareiden etu- ja takakappaletta kohdakkain, joten joudun nyrhimään ne irti toisistaan ja siinä samassa saan kankaankin rikki. Neppareiden loputtua kesken vain toinen potkupuku sai kasvunvaraa henkseleihin.

En malttanut odottaa huomista päivänvaloa, jotta valokuvista olisi tullut edes hippusen kivempia. Lapsi siis ruokapöydälle, jonka päältä löytyy hämärän kodin valaisevin lamppu...

Ps. Potkupuvun alta löytyy Pingalen ompelemat kestovaipat!


Leijonapotkupuvun takapuolella on leijonan takapuoli!







 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Puuta korviin

Minulla on ollut pitkään projektina korjata kevään Malesian matkalta ostamani korvakorut. Niissä roikkuvat ihanat pyöreät ja littanat puukoristeet, mutta metalliosat ovat melko heppoista tavaraa. Käydessäni ostoskeskuksessa bongasin sattumalta Sinellin ja ajattelin vihdoin käydä ostamassa uudet koukut heppoisten tilalle.

No kävikin niin, että koukkujen löytämisen jälkeen silmäni hakeutuivat helmivalikoimaan, joka näytti herkulliselta kuin karkkikaupassa. Löysin puisia palloja ja rinkuloita ja ajattelin tehdä niistä itselleni uusia korviksia -nyt kun niitä koukkujakin oli. Asiantunteva myyjä tiesi kertoa, että tarvitsen korvakorujen tekoon myös korupiikkejä. Piikkejä tutkiessamme huomasimme, että ne holahtavat pallojen ja rinkuloiden reikien läpi. Piikkien toisessa päässä on kyllä pieni levennys, mutta ei tarpeeksi iso. Myyjä totesi minun siis tarvitsevan vielä pieniä helmiä "tukkeeksi".

Tarvikkeet olivat mainiot, mutta työkalut eivät. Kotoa löytyi pihdit korupuukkien vääntelyyn, mutta ne ovat hieman liian järeät pieneen näpertämiseen eikä niiden avulla saanut aikaan kovin sieviä renkaita. Pitäisi ilmeisesti metsästää vielä korupihdit.

Sain aikaiseksi kahdet uudet korvakorut, mutta en saanut korjattua Malesian korvakoruja...








keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kipsiraajat muistoksi

Otsikko kuulostaa karmeammalta kuin pitäisi! Kyse on siis tyttären ristiäislahjasta, jolla pystyy ikuistamaan pikkuruiset jalat ja kädet. Paketissa oli mukana hieman muovailuvahaa muistuttava möhkäle, joka toi minulle mieleen myös vaahtokarkin ja kylmän syödyn purukumin (puistatus..) sekoituksen. Möhkälettä vaivattiin käsissä tovi ja sen pehmennettyä paineltiin käden tai jalan ympärille. Tämä vaihe olikin melko haastava, koska massa olisi pitänyt saada todella tiiviisti joka rakoon ja poimuun. Tiiviiseen muottiin valutettiin kipsineste ja annettiin kuivua tunti. Samaa massaa pystyi käyttämään sitten tunnin päästä uudelleen. Tulokset olivat hämmästyttävän suloisia ja pienetkin ihon yksityiskohdat tulivat epäilyistä huolimatta kuitenkin esille!

"Jalka kipsissä"

Massan irrotusta jalasta.
... ja kädestä.

Kuinka ihanat! Kipsimassaan taisi jäädä hieman kökköjä ja ilmakuplia.
En tajunnut laittaa kuvaan jotain tavaraa mittasuhteeksi, mutta pienet ne on!
Toivottavasti tuo käden asento ei ole mikään raflaava jengikäsimerkki...

Rinkulatunika siskolle

Tyttären ristiäisiä suunniteltaessa pyysin siskoani tekemään kahvihetkeen pari voileipäkakkua. Hän tekee maailman parhaat kakut! Pieneksi vaivanpalkaksi kakkujen tekemiseen sovimme, että ompelen hänelle "jonkun koltun". Kangaskaupan palalaarista löytyi hauskaa mustavalkoista puuvillakangasta, jonka ajattelin sopivan siskolleni. Tunikan rypytykset on tehty kumilangalla. Kumilanka puolataan käsin ja ommellaan normaalisti suoraa ommelta kankaan oikealta puolelta. Tunika oli saajalleen mieluisa ja pääsi heti käyttöön risteilylle!


Hahmotelmat ja mitat kirjekuoren reunaan.

..mä mitään kaavoja tarvitse..

Tylsin työvaihe kaikissa käsitöissä, nupitus!
Silitys olisi varmaan monen hyvä vinkki.



Kolmen etukappaleen risteys.

Rypytystä rinnan alle.
Rypytystä olkapäälle.

Silitys olisi ollut kankaalle eduksi..!

Oikean käden alla on vetoketju.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Toinen kuukausi

Tyttäremme täyttää tänään kaksi kuukautta. Aika on mennyt nopeasti, mutta ei kuitenkaan liian. Kun on ennen oman lapsen saamista seurannut muiden lasten kasvamista, on tuntunut, että he kasvavat silmissä, ikään kuin hujauksessa. Omaa lasta näkee kuitenkin päivittäin eikä kasvua sinänsä huomaa. Sen huomaan vain pienenevinä vaatteina ja siinä, ettei esimerkiksi sama yhden käden kantoasento enää toimi. Tämä on ollut jotenkin huojentavaa, kun on aina kuvitellut, että vauva saattaa yhdessä yössä kasvaa parikymmentä senttiä tai yhtäkkiä kävelee... Niin kuin kavereiden vauvat tekevät!

Yksi merkittävimmistä asioista toisen kuukauden aikana on ollut nimen virallistaminen. Lastamme on kutsuttu eräällä nimellä lähes koko raskauden ajan, mutta nyt kaunis nimi pääsi kolmanneksi nimeksi. Ristiäisiä vietettiin lokakuun neljäs päivä. Läsnä olivat perheenjäsenet ja kummit.
 
Toiseen kuukauteen on mahtunut myös paljon tapaamisia ystävien kanssa. Ystäviä on tullut myös kauempaa, muun muassa Oulusta ja Karkkilasta. Kävimme myös erään pariskunnan juhlissa, joissa musiikki ja kovaääninen puheensorina ei haitannut lainkaan tytön iltaunia. Hän on edelleen hyväuninen. Tyttö nukkuu öisin kuudesta seitsemään tuntia putkeen ja päivällä ainakin yhdet muutaman tunnin päiväunet sekä torkkuu tilanteen mukaan. Hän on kasvanut hyvin rintamaidolla ja painaa nyt 4,670 kiloa ja on 57,8 senttiä pitkä.

Kurjin juttu on ehdottomasti ollut rokotus. Tytär osallistuu rokotetutkimukseen ja siihen kuuluvat myös verikokeet. Äidin pientä pupua piikitettiin molempiin kyynärtaipeisiin sekä molempiin reisiin. Huuto oli sydäntäsärkevää enkä minäkään ilman itkua päässyt. Onneksi isä oli mukana minun tukenani ja pitämässä lasta verikokeiden ajan. Uusi rokotus on noin kuukauden päästä, mutta onneksi silloin ei enää oteta verikokeita, huhh. Huutoa kuunnellessa ja omia kyyneleitä pyyhkiessä kävi monesti mielessä onko tämä kaikki sen arvoista, koska emme varsinaisesti hyödy tutkimukseen osallistumisesta mitenkään. Ainoa ero neuvolassa saamiin rokotuksiin on se, että hän saa myös B-hepatiittirokotteen. Myös me vanhemmat olemme aikanaan sen ottaneet. Matkustamme paljon eikä sitä koskaan tiedä mitä elämässä tulee eteen.

Tytär on myös oppinut uusia taitoja. Pakahduttavan ihanan hymyilyn lisäksi hän jaksaa olla vatsallaan kannatellen päätään joitakin minuutteja. Sen jälkeen tule ähinä ja harmitus pään painuessa alas, kun voimat loppuvat. Hän myös juttelee kovasti. Hän katselee silmiin ja vastaa puheeseen äännellen ja hymyillen. Hän on myös löytänyt omat kätensä. Hän katselee nenänsä edessä heiluvia nyrkkejään silmät killissä ja välillä nappaa toisen suuhunsa. Nyrkin lutkuttaminen onkin kivaa puuhaa! Tutit ovat edelleen paketeissaan. Jos tarve tutteihin tulee, toki ne kaivetaan esille. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja sitterissä istuen, jos saa seurata esimerkiksi minun ruoanlaittoa tai televisiota. Raukka tapittaa katse nauliintuneena televisiota. Tanssiohjelmat näyttävät olevan (myös hänen) mieleen. On se hyvä tutustuttaa tulevaan lapsenvahtiinsa jo ajoissa...

Eilen tyttö oli ensimmäisellä pitkällä rintareppukävelyllään ja viihtyi hyvin! Alkuun hän katseli maisemia, mutta loppumatkan nukkui sikeästi minun jutellessa ystävän kanssa. Kantoliinaa on käytetty alkuun enemmän, muun muassa eräissä ystävänmyynneissä kantoliina oli vertaansa vailla, kun ihmisiä oli valtavasti eikä vaunuja olisi voinut kuvitellakaan sinne. Viikko sitten kävimme mummon ja papan kanssa Silakkamarkkinoilla. Torikahvilassa me aikuiset söimme lettuja ja tytär sai omaa evästänsä auringonpaisteessa. Hän viihtyi pitkään hereillä mummon sylissä ihmisvilinää seuraten.

Kun tämä teksti on saatu päätökseen, hyppään saumurin ääreen ompelemaan lisää tissilappuja eli liivinsuojuksia. Ompelen niitä myös vauvaystävän äidille. Toivotaan siis, että tytär nukkuu vielä tovin parvekkeella, vaikka kaksi tuntia ihanaa unta on jo takana. Mainitaan vielä, että nykyinen asunto on mennyt kaupaksi ja muutto keltaiseen puutaloon alkaa tuntua aina vaan todellisemmalta!


 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kirpsakka limejuustokakku

Olin kesällä kummityttöni syntymäpäivillä ja siellä oli tarjolla maailman herkullisinta tuorejuustokakkua. Kakku oli ihanan kirpeää ja samalla sopivan makeaa. Pyysin oitis saada reseptin! Olen odotellut oivaa hetkeä leipoa kakku itse. Oiva hetki koitti, kun olimme menossa ystävien luokse illalliselle ja tarjouduin tuomaan jälkiruoan. Itse en erityisesti pidä mistään supermakeasta: suklaasta, leivoksista, marmelaadista, kermavaahtotäytekakuista jne. En siis väitä ettenkö suklaata söisi, mutta en juurikaan osta sitä. Välillä suklaata kyllä jopa tekee mieli. Kirpeät ja happamat maut ovat enemmän mieleeni. Tämä kakku totisesti on!

Pohjassa on Digestive-keksejä ja sulaa voita. Keskikerroksessa kermavaahtoa, maustamatonta tuorejuustoa, liivatetta, valkuaisvaahtoa, sitruunan ja limen mehua. Vihreässä kerroksessa on samoja mehuja, sokeria, liivatetta, limen kuorta ja elintarvikeväriä. Väri ei millään tavalla ole välttämätön, mutta tekee kakusta hauskannäköisen. Ohje on Iloleipurien sivuilta. Itse en käyttänyt appelsiinituorejuustoa, koska lähdin kauppaan ilman ostoslistaa ja ostin siltä pohjalta mitä kuvittelin kakkuun tulevan. En siis arvannut kakkuun tulevan appelsiinin makua. Munia onneksi löytyi kotoa. Vaniljasokerin unohdin laittaa...

Haasteena oli saada tasainen pinta valkoiseen osuuteen, koska irtopohjavuoan reunat tulivat tielle. Ehkä siihenkin on joku kätevä kikka. Epätasaisen pinnan vuoksi vihreä osuus meni myös epätasaisesti. Kaikesta huolimatta kakku oli menestys! Ahneena toin kakunjämän kotiin ja tarjosin sitä vielä sunnuntaivieraille. Toisin sanoen halusin syödä sitä vielä lisää... Täytyypä saada joku uusi tilanne kehitettyä, johon kakun voisi leipasta.




perjantai 5. lokakuuta 2012

(Vauva)ystävien tärkeys

Ystävät ovat olleet minulle aina tärkeitä. Toisia näkee useammin, jopa viikoittain, toisia harvemmin. Välissä saattaa olla jopa vuosia, mutta jälleennäkeminen on yleensä aina yhtä helppoa ja tuntuu, että olisi viimeksi eilen nähty. Töissä ollessani ystäviä tuli tavattua harvemmin. Oma työni on kolmivuorotyötä ja ystävien tapaamisen järjestäminen oli välillä haasteellista. Useimmat ystävistäni tekevät töitä virka-aikaan ja itselläni oli siis töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Monet sanoivatkin, että "Sä olet aina töissä", vaikka työtunteja on ihan yhtä paljon kuin muillakin, mutta eri aikaan vuorokaudesta. Itse asiassa vapaapäiviä mahtuu kolmeen viikkoon yksi enemmän kuin muilla pidempien (t)yövuorojen takia. Mutta toki muista tuntui, että olen aina töissä, koska vuoroissani ei ollut mitään logiikkaa tai ennalta-arvattavuutta ja myös yövuorojen jälkeinen nukkuminen vei oman aikansa.

Jäätyäni vuosi- ja äitiyslomalle on ollut ruhtinaallisesti aikaa tavata rakkaita ihmisiä, niin perheenjäseniä kuin ystäviä. Olen ottanut vapaasta ajasta kaiken irti ja viime kesä olikin paras aikuiskesä ikinä. Vauvan synnyttyä olen jatkanut "vapaasta" ajasta nauttimista, vaikka arkea rytmittää vauvan tarpeet. Ystävien ja perheenjäsenien tärkeys on mielestäni korostunut vauva-arjen alettua. Heiltä saama tuki on korvaamatonta ja ilman sitä olisin varmasti pulassa. Erityisesti vertaistuki on uudella elämän osa-alueella merkityksellistä. Ystävät, joilla on pieniä lapsia muistavat vielä vauva-arjen ja osaavat jakaa neuvoja niitä kysyttäessä. Myös isovanhempien tuki, ihastelu ja osallistuminen luo turvallisuutta ja itseluottamusta.

Vauvakavereiden merkitys varmasti korostuu ajan myötä. Vielä tällä hetkellä tyttäremme ei paljoa muista vauvoista välitä, mutta tuntuu hyvältä kasvattaa häntä tuttujen lasten ympäröimänä. Vauvakavereidemme ikäero on viidestä päivästä muutaman vuoteen. Puolen vuoden sisällä vauvakavereita tulee ainakin kaksi lisää, joten tyttäremme saa myös nuorempia ystäviä. Tilanne ilahduttaa myös minua, koska olin pitkään siinä uskossa, että olen ystäväpiiristä ainakin hetkeen viimeinen, joka saa/tekee lapsia. Jonkin ajan päästä olenkin siis jo konkari!

Tapaamme vauvakavereita viikoittain. Luonnollisesti heitä tulee tavattua nyt useammin, koska äitiystävät ovat kotona ja vapaa-aikaa riittää. Pyrin järjestämään tapaamiset niille päiville, kun kolmivuorotyötä tekevä isä on töissä. Edelleen myös töissä käyvät ystävät ovat aivan yhtä tärkeitä ja heidän kanssaan puheenaiheet ovat yleensä virkistävän erilaisia. Olen antanut itselleni haasteen. Jos joku kysyy mitä minulle kuuluu, en ala ensimmäisenä selittää miten vauva on syönyt, nukkunut, kakannut, hymyillyt, vaikka nehän niitä kuulumisia varmaan enimmäkseen tällä hetkellä on.



Ihanat taaperoystävät Sara ja Jooa kylässä. Tytär ilmaisee nälkäänsä.
Viisi päivää nuorempi Vilma.

Huppari housuineen

Taas muistui mieleeni yksi asu, jonka ompelin aikoja sitten. Kangas on velouria ja "resorit" trikookangasta. Huppareita ei ole tullut käytettyä kovin usein, koska itse koen ne melko epäkäytännöllisiksi pikkuvauvalla. Heti syntymän jälkeen käytin tyttärellä muutamaa pientä hupparia, kun vielä tarkeni pukea se pelkän bodyn päälle. Näillä keleillä koen sen turhan lämpimäksi, kun päälle tulee vaikka se vuorillinen haalari ja sisällä tarkenee ilmankin. Kivaahan niitä olisi pukea, kun ovat niin söpöjä! Saattaa kyllä olla, että talven tullen tulee käytettyä huppareita tai muita välipaitoja enemmän, kun ilmat viilenevät. Tai sitten siellä uudessa talossa puetaan paljon päälle, että tarkenee -sähkölaskua säästäen...



Autobody sisältyi isyyspakkaukseen.