torstai 26. kesäkuuta 2014

Pitkähihaiset trikoomekot

Kangaskaapissa on jo jokusen kuukauden poltellut muutama uusi kangas, joista en ole vielä ommellut (tyttärelleni) mitään. Eilen käytin isännän vapaapäivän hyödyksi ja tartuin ihaniin kankaisiin. Ajattelin ommella pari mekkoa, joissa olisi joku juju. Toisen mekon juju on rimpsuhelma taskuineen ja toisen erilaisten kuosikankaiden yhdistely. Kahden kankaan yhdistäminen oli oikeastaan välttämätöntä, koska "pääkangasta" ei olisi riittänyt koko mekkoon, varsinkaan hulmuavaan helmaan. Vihreästä mekosta tuli vähän palapelimäinen, mutta minusta aivan ihana! Maatuskanukkemekon kaveriksi ompelin pirteät legginsit samasta kankaasta, josta on ommeltu rimpsu ja tasku.

Kuviolliset trikookankaat on tilattu Kestovaippakaupasta ja ovat Lillestoffin kuoseja (Matroschka ja Froschprinz). Vihreä pallotrikoo ja vihreä yksivärinen trikookangas ovat pyörineet kaapissa vuosikaudet, joten niiden alkuperistä ei ole muistikuvaa.

Jos säät olisivat hieman kesäisemmät, olisivat mekkojen hihat mahdollisesti vähän lyhyemmät...












sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Mehevän messevä raparperipiirakka

Naapurin rouva kysyi haluaisinko heidän pihaltaan raparperia, jota riittää jakoon yllinkyllin. No toki! Sainkin muutaman superpaksun ja metrin pituisen raparperinvarren kannettuina kotiovelle. Päätin tehdä (mahdollisesti elämäni ensimmäisen?) raparperipiirakan juhannusherkuksi. Etsin netistä sellaista reseptiä, johon tulisi paljon jotain märkää, koska en kovin pidä kuivista tortuista. Löysin mainion resetin Maku.fi-sivulta ja tästä tortusta tuli ihanan messevä ja kostea! Nopea ja helppo valmistaa ja superherkullinen!


Raparperipiirakka (pellillinen)

Muruseos
  • 250 g voita
  • 8 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 2 tl vaniljasokeria
Pohjataikina
  • 2 dl piimää
  • 1 kananmuna
Täyte
  • 10 dl raparperia paloiteltuna
  • 200 g kermaviiliä
  • 250 g maitorahkaa
  • 2 dl sokeria
  • 2 kananmunaa
  • 3 tl vaniljasokeria
     
     
    Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula. Nypi murumaiseksi. Siirrä muruseoksesta 1/4 toiseen kulhoon. Lisää suurempaan muruseosmassaan piimä ja muna. Sekoita taikinaksi. Levitä taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Ripottele pohjataikinan päälle paloitellut raparperit.
     
    Sekoita loput täytteen ainekset keskenään. Kaada seos raparperinpalojen päälle. Ripottele pinnalle loppu muruseos. Paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia.
     
    Meillä juhannuspiirakka nautittiin vaniljajäätelön kanssa ja juhannuspäivänä kermavaahdon kera.


     
     
     

torstai 19. kesäkuuta 2014

Äidin pikku puutarha-apulainen



Vuorenkilven siistimistä naapurin kissan kanssa. "Äkkä-kissa löytyi!"

"**** kiipesi ylös. Ei saa epiä, ei saa!"

"Vettä kannusta!"

"**** kastelee kukkia. Ei saa vaatteille!"

Mustaviinimarjoja luvassa!

Naapurin pihalta saatuja metsämansikan taimia. Satoa odotellessa!

"**** iivittää! Kattelukannu kädessä. Kuuluu ääni kattelukannusta, tss!"

Serkun takapihalta viime kesänä saatuja villivadelman taimia.
Lupaavalta näyttää!



Välillä ihmetellään linnunmunan kuorta. "Katoppa!"

Toisen naapurin viime kesänä tuoma kriikunapuun taimi. "Ihana kiikuna!"


Olen monesti ajatellut, ettei meidän pihalla kasva mitään syötävää. Onhan siellä vaikka mitä! Monet taimet ovat peräisin toisten pihoilta, mutta siitähän hyötyvät kaikki. Toiset pääsevät eroon ja toiset saavat! Viime kesänä laatikoissa kasvoi muitakin hyötykasveja, mutta tänä vuonna en ole niitä jaksanut/joutanut laittaa. Mansikka-amppelin hankin juuri, joten toivottavasti pääsemme nauttimaan myös sen sadosta. Rakastan ajatusta, että voimme tyttären kanssa yhdessä poimia tuoreita marjoja pensaista ja hedelmiä puusta ja herkutella niillä tuoreeltaan. Oman pihan herkkuja odotellessa!


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Rattaiden tuunaus

Rakas siskoni ilmoitti taannoin, että hänellä olisi varastossaan jouten vanhat Emmaljungan rattaat. Rattaat olisivat juuri sellaiset tavalliset ison tytön rattaat, joiden olen haaveillut ilmaantuvan ovellemme ilman etsimistä... Kysyessäni rattaiden väriä sain siskoltani kammottavan vastauksen: "Niissä on sellaista vaaleanpunaista maastokuviota ja musta kuomu ja.."

Kuulosti järkyttävältä, pinkit maastokuviorattaat! Sisko kuitenkin rauhoitteli ja kertoa kyseistä kuviota olevan vain vähän ja irrotettavissa osissa. Pääväri olisi kuitenkin musta ja beige, huhh. Päässäni alkoi pyöriä ajatus camouflage-kuosin peittämisestä miellyttävämmällä kankaalla. Ja niin rattaat ilmestyivät eilen ovellemme, pestyinä ja puunattuina! (Ihanaa sisko, kiitos!!)

Vanhat rattaat.
En ollut vielä suunnitellut millä kankaalla rattaiden kamo-osiot päällystäisin, mutta yllätyksekseni ja ilokseni löysin kangasvarastoistani kaksi metriä (?!) Eurokankaasta ostettua Amy Butlerin ihanaa puuvillakangasta. En yhtään muista mitä varten olen sitä aikoinaan ostanut, mutta monta vuotta siitä ainakin on aikaa. Sävykin oli aivan täydellinen rattaisiin!

Kiinnitin uuden kankaan irrotettujen pehmustepalojen takapuolelle nuppineuloilla ja ompelin suoralla ompeleella. Tyynyyn ompelin saumurilla uuden "tyynyliinan", johon sujautin vanhan tyynyn sisälle ja huolittelin yläreunan ompelukoneella. Tyynyssä olleet nepparit kaivoin esiin saksilla nyrhimällä, joten täytyy toivoa ettei kangas repeä...

Projekti oli todella nopea ja kiva tehdä. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja "uusiin" rattaisiin! Tyttäremme on rattaiden kolmas (vai peräti neljäs?) käyttäjä ja toivottavasti kyyti kelpaa.






Irrotettavat osat odottavat uutta kangasta yllensä.




torstai 12. kesäkuuta 2014

Kesämekko ja kumilankarypytys

Ystävälläni on ollut luottokesämekko, jonka malli ja materiaali olivat hyväksi havaitut. Vanha mekko alkoi olla jo aikansa elänyt ja uusi oli saatava. Ystäväni pyysi minua hurauttamaan uuden vanhan tilalle: "Malli on tosi helppo ja yksinkertainen!" Kuvan nähtyäni olin ihan samaa mieltä, mutta valitettavasti mikään supernopea valmistaa se ei ollut. Ystävien kesken rahanvaihto on kurjaa, joten vastapalvelukseksi sovimme käyttävämme hyväksi hänen erikoistaitojaan. Mekkoprojektiin kuului olennaisesti yhteinen kangaskauppareissu sekä ravintolassasyöminen!

Kankaaksi päätyi kirjava ja hieman psykedeelinen viskoosi (en muista oliko kankaassa jotain muutakin). Yläosaan ompelin rypytyksen kumilangalla. Kumilanka siis kieputetaan puolan ympärille ja ylälangaksi valitaan kankaan väriin sopiva lanka. Ompelin mekon yläosan etu- ja takakappaleen ensin yhteen pitkäksi kaistaleeksi (en renkaaksi). Huolittelin yläreunan saumurilla ja ompelin ensimmäisen kumilankarypytysompeleen taittaessani yläreunan. Ompelin kumilankaompeleita noin puolentoista sentin välein. Ja tämä ryppyvaihe oli se aikaavievin vaihe.

Rypytyskaistaleen valmistuttua saumuroin sen renkaaksi ja saumuroin sen kiinni sivusaumoistaan yhteenommeltuihin helmakappaleisiin. A-linjainen helmakappale alkaa siis rintojen alta ja olkaimettomassa mekossa etu- ja takakappaleet ovat samanlaisia. Huoletonta pukeutumista siis!

Mekon tilaaja oli kovin tyytyväinen uuteen asuunsa. Itsekin sitä kokeilin ja kovin mukavalta viskoosimekko tuntui!







torstai 5. kesäkuuta 2014

Perhematka Mallorcalle (osa 3/3 Palma, Soller, Valldemossa)

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa viimeisen osan reissukertomuksestamme. Kahdentoista päivän kolme viimeistä yötä majailimme siis Mallorcan pääkaupungissa Palmassa. Majoituimme Hotel Belvederessä, joka sijaitsi keskustan länsipuolella. Hotelli oli iso ja korkea kompleksi, jossa majoittui huomattavasti vähemmän lapsiperheitä ja huomattavasti enemmän juhlivaa väkeä.
 

 

Ensimmäisenä kokonaisena Palma-päivänä suuntasimme Soller-nimiseen kylään saaren luoteisrannikolle. Vaikka käytössämme oli auto, halusimme matkustaa sinne yli sata vuotta vanhalla junalla (Ferrocarril de Sóller). Palman keskustasta lähtevä rautatiereitti oli monen muunkin turistin ajatuksissa. Onneksemme juuri lähtevä juna oli jo täynnä ja saimme liput seuraavaan junaan, jossa oli oikein mainiosti tilaa. Juna kulkee Palman ja Sollerin väliä useasti päivässä ja matka taittuu noin puolessa tunnissa. Vuoristomaisemat ovat upeat ja matkan varrella voi myös ihastella upeita puutarhoja sitruuna- ja appelsiinipuineen. Junamatkan jännittävimpiä osia olivat myös lukuisat tunnelit!






Sollerin juna-asemalta hyppäsimme niin ikään ikivanhaan (turisti)ratikkaan, joka vei meidät vartissa Port de Solleriin, Sollerin satamaan. Siellä lähinnä käppäilimme ympäriimme, kiipesimme korkealle nähdäksemme satamakaupungin kokonaisuudessaan ja kävimme kiinalaisjapanilaisessa ravintolassa syömässä. Isännän sushiannos oli todella houkutteleva ja tytärkin maistoi sitä! Parin tunnin haahuilun jälkeen hyppäsimme taas ratikkaan ja suuntasimme takaisin itse Solleriin. Siellä ihastelimme tunnelmallisia kapeita kujia, keskusaukiota ja pieniä putiikkeja. Tällä reissulla jätimme matkarattaat hotellille ja tyttö matkusti kätevästi kantorepussa, ottaen siinä myös päiväunensa.






Itse Palmaan tutustuminen jäi todella vähälle. Siirtymäpäivänä kävimme Festival Parkissa, joka oli isohko outlet-liikkeiden alue keskustan ulkopuolella. Itse taisin vihdoin ostaa ensimmäisen Desigualin vaatteeni (hihaton mahanmentävä toppi)!  Palmassa kävimme yhdessä kauppakeskuksessa (Porto Pi), josta löytyi muun muassa Disney Store. Tytär tunnisti valikoimista ainoastaan Bambin ja Rumpalin, ja sellaiset pienet pehmolelut hän itselleen valitsi. Sollerista tultuamme kävimme Palman keskustassa C&A:lla ostamassa tytölle hauskoja vaatteita. Vähälle jäi shoppailut, mutta hyvä niin.


Toisena kokonaisena Palmassa asumispäivänä lähdimme jälleen autoreissulle ja suuntasimme luoteeseen Valldemossan vuoristokylään. Matka taittui nopeasti upeiden ja vaihtuvien maisemien siivittämänä. Ensimmäisenä tyttö bongasi jälleen leikkipuiston, johon toki menimme leikkimään. Reitin varrella ja perillä Valldemossassa näimme jälleen paljon maantiepyöräilijöitä, jotka olivat uurastaneet kilometritolkulla vuoristoteitä pitkin.








Valldemossasta jatkoimme matkaa kohti saaren länsikärkeä, Sant Elmiin. Tällä etapilla kolmen hengen seurueen naisväki otti pienet päivätorkut isännän ajaessa. Sant Elmissä kävimme myöhäisellä lounaalla sekä hiekkarannalla touhuamassa. Tiet Mallorcalla ovat todella hyvässä kunnossa ja siitä toki kertoo myös pyöräilijöiden mieletön määrä. Vuoristoreitit olivat kertakaikkisen upeita, vaikka jatkuvasti tuli fiilis, että eikö me ajettu tästä samasta kohdasta jo neljästi? Johtunee tästä siunatusta tilasta, että olo autoreiteillä ei ollut kaikista parhain, mutta palasi aina pian normaaliksi saatuani jalat tukevasti maan pinnalle.






Kaiken kaikkiaan Mallorca oli miellyttävä kohde. Maisemat olivat vaihtelevia: välillä tasaista peltoa silmän kantamattomiin ja hetken päästä huikeita vuoristoja. Sää oli lomamme (4.-15.4.) aikana suotuisa. Lämpöä riitti kellonajasta riippuen kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen, mutta tuuli yleensä viilensi mukavasti. Sadetta emme saaneet niskaamme kertaakaan, vaikka pilviä toisinaan näkyi. Lapsen kanssa asiat sujuivat mallikkaasti ja Etelä-Euroopassa lapsiin yleensäkin suhtaudutaan huomattavasti leppoisammin ja lirkuttelevammin kuin esimerkiksi Suomessa.

Saa nähdä milloin on tämän perheen seuraava ulkomaanmatka ja mihin se suuntautuu. Tämän reissun kuvia ja videoita on katsottu tyttären kanssa useasti ja mieleenpainuvinta on tainnut olla: "**** puistossa! **** keinumassa! Kaloja!"