sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Väritön ja ankea maisema

Jotain tästä loppuvuodesta on puuttunut. Upean syksyn jälkeen olen innolla ja ulkolämpömittaria vahdaten odottanut pakkasta ja lunta. Syksy jatkuu ja jatkuu ja jatkuu eikä talvesta ole tietoakaan. En vieläkään voi käsittää, että muutaman päivän päästä on tammikuu. Joulukin kuulemma meni jo?
 
Mielen vetää apeaksi tämä jatkuva pimeys ja hämäryys. Keskellä päivääkin joutuu pitämään valoja päällä, että näkee mihin astuu. Joulunpyhinä oli onneksi aikuista seuraa isännän ollessa töissä. Silti iski jonkinlainen mökkihöperyys, kun hengaili vain kotona ja omalla pihalla. Tuntui kuin reviiri pienenisi ja pienenisi ja se kupla oli vain puhkaistava, happi loppui! Eilen illalla puoli tuntia ennen iltapalaa puettiin tytön kanssa ulkovaatteet päälle ja lompsittiin ulos. Vaikka oli säkkipimeää ja vettä satoi, ulos oli päästävä.
 
Illalla muuallepääsemisentarve oli niin voimakas, että kysyin keskustassa asuvalta ystävältäni seuraa tälle sunnuntaille. Onneksi sitä oli tarjolla! Luuhaamme Inkan kanssa normaalisti vaikka missä, mutta joulunpyhät tuntuvat olevan niin pyhiä ja arvokkaita, ettei muka kehtaa vaivata ketään. Luultavasti moni muukin on tössöttänyt vain kotona tekemättä mitään. Onneksi alkaa taas arki ja normaalit päivät.
 
Kävimme ystäväni ja lapsukaistemme kanssa päiväunikävelyllä merellisissä maisemissa. Käppäilimme Uunisaareen ja hieman Liuskasaareen. En ole koskaan ajatellut/tiennyt, että Uunisaari koostuu eteläisestä ja pohjoisesta osasta, kaksi eri saarta siis. Pohjoiseen Uunisaareen pääsee kätevästi siltaa pitkin ja siitä edelleen pienen kanavan yli Eteläiseen Uunisaareen. Kolmannelle saarelle eli Liuskasaarelle pääsee aallonmurtajan päälle rakennettua betonilaattatietä pitkin.  Liuskasaareen päästäkseen kannoimme kahdet rattaat kaksien portaiden yli. Saarella huomasimme maaston olevan niin vaikeakulkuista ja monitasoista, että päädyimme tulemaan uudelleen, kun lapset ovat kannossa tai kävelevät itse.
 
Ystäväni oli melko haltioissaan, kun huomasi Uunisaaren uimarannan, joka on kävelymatkan päässä hänen kotoaan. Niin sitä vaan löytyy taas uusia paikkoja itse kullekin omasta kotikaupungistaan! Suunnittelimme jo kesäreissua ja piknikkiä uimarannalle. Ensimmäistä kertaa itsekin kaipasin kesää tämän loputtoman syksyn jälkeen. Jos talvea ei tule niin kesä sitten, kiitos.
 
Miljoonannen kerran olin taas fiiliksissä "uusista" ulkoilumaastoista. Kyseiset saaret ovat kallioisia ja näillä keleillä liukkaita eikä niillä sinänsä voi lenkkeillä. Saaret sopivat mainiosti virkistäytymiseen, merimaiseman tuijottamiseen ja Merikadun upeiden talojen ihailuun. Harvemmin tulee käytyä päiväunikävelyllä keskustan edustalla olevilla saarilla, Kaivopuistossa tai Tehtaankadulla. Ilma vaan oli yksinkertaisen harmaa ja ankea. Ei sentään vettä satanut, jos jotain ilon aihetta siltä saralta haetaan. Toisaalta eipä se lumihanki sinänsä väriä tuo, mutta kaipaamaani valoa kyllä.
 
Kiitos ystävä hyvä piristävästä päivästä!
 








 

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kurkista jouluumme

Riisipuuroa ja omenasosetta aamupalaksi mummolassa.

Aamupäiväkävelyllä hautausmaalla.


Veimme kynttilöitä ystävien haudoille. Näimme myös monta puissa ja maassa vipeltävää ovaa.

Pingalen ompelema joulumekko.

Inka laittaa palloja uuteen järjestykseen.

Pimpi/pimmi ja pampua olivat tärkeät tytölle. Niitä laitettiin hiuksiin,
otettiin pois ja taas laitettiin.

Äitikin haluaa kuvaan.


Kuppi, kuppi! Inka haki innokkaana ja reippaana monta pakettia kupilta, mutta
syliin hän ei sentään uskaltanut mennä. Parku tuli.
Illalla siirryimme vielä mummilaan viettämään jouluaattoiltaa. Inka onkii rusinoita.

Joulupukki toi muun muassa ihania puupalikoita!

torstai 26. joulukuuta 2013

Sammutuspeitteen nätimpi versio

Aikaisemmassa postauksessa esittelin eräille lapsukaisille ompelemiani vaatteita, lähinnä housuja. Nyt vuoron saavat aikuisten lahjat. Isäntäkin sanoi ompeluksiani seuraten, että "Kätevää kun tekee kaikille saman niin ei tarvitse keksiä jokaiselle erikseen.." Totta! Ja vielä kätevämpää on tarkistaa täältä blogista, että mitäs sitä viime jouluna antoikaan...
 
Housuista kahdet tulivat jo bumerangin lailla takaisin. Vyötärön resori oli sittenkin liian iso, joten sakset esille ja saumuri surraamaan. Kolmevuotias poika ei näyttänyt paljoa pöksyistä piittaavan, mutta pojan äitiä ne ainakin näytti miellyttävän. Kypärämyssykin näytti olevan sopiva, hienoa!
 
Aikuisille ompelin tänä vuonna sammutuspeitteen suojia. Vai suojan suojia? Sammutuspeitot ovat niin rumia punaisine ja tekstillisine päällisineen, että keksin ommella niille uuden päällisen. En todellakaan keksinyt päällistä itse vaan bongasin sellaisen jokunen vuosi sitten ystäväni ompelemana. Jo silloin heräsi ajatus niiden tekemisestä lahjoiksi, mutta jonnekin muiden ajatusten syövereihin se sitten jäi pitkäksi aikaa.
 
Joulun alla lähetin lähipiirille tekstiviestikyselyitä sammutuspeitteen omistamisesta. Sain vastaukseksi myöntäviä vastauksia, kuvia sekä tarkkoja tuotetietoja. Kaikilla onneksi sellainen oli! Yhden sammutuspeitteen ostin mökkeilykäyttöön. Haastavaksi sammutuspeiton suojien ompelusta teki se, että peittoja on montaa eri merkkiä, mallia ja kokoa. Muutamia peittoja vaklasin kyläilykäynneillä (salaa?) ja koitin painaa mieleeni erityispiirteitä.
 
Viime joulun lahjapostauksen avulla muistelin millaisia kankaita olen käyttänyt vuosi sitten. Kaappeja kaivelemalla löytyi samoja kankaita, joten päätin jatkaa samaa sarjaa. Kaikille tiedoksi, ne kankaat on nyt käytetty loppuun..! Yhteen pakettiin tein toivomuksesta myös roskapussipussin pienille (hedelmä)pusseille ja käsipyyhkeen keittiöön.
 



Sammutuspeitteen suojia. Reunimmaisissa sammutuspeite sisällä.
 

Isoäidin virkkaamaa pitsiä.
 


Oman kodin seinällä.
 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ommeltuja vaatelahjoja lapsille

Tänä jouluna saumuri on jälleen surrannut ahkerasti. Olen käyttänyt pois kaapeista löytyneitä kankaita ja halunnut ilahduttaa niiden kuoseilla välillä muitakin. Taannoin piipahdin ystävälläni kylässä ja hänen pojallaan eli kummipojallani oli minun tekemät pöksyt jalassaan. Kysäisin ohimennen tarvitseeko poika lisää housuja ja sain myöntävän vastauksen. Ja niitähän valmistui!
 
Ompeluhuoneen lattialla oli sellainen kankaiden värikirjo, että mustavalkoiset ystäväni olisivat sen nähdessään varmasti pyörtyneet tai sokeutuneet...! Housuista tuli värikkäitä ja kirjavia, mutta pääasia, että ne ilahduttavat viisikuista lahjansaajaa. Eikö niin? Housujen lisäksi kummipojan pakettiin sujahti pieni puinen auto.
 
 





Pitkät resorit lahkeissa tuovat lisää käyttöikää.
 
Toiselle Inkan poikakaverille ompelin joululahjaksi siilipöksyt. Valitsin aluksi hieman liian kapeat housukaavat, joiden mukaan ehdin kankaankin jo leikata. Kapeammat housut eivät kuitenkaan menneet hukkaan vaan Inkakin sai housut samasta kankaasta. Poikakaverilla on hieman tanakammat reidet, joten valitsin toiset kaavat. Kaveri sai mustat resorit ja Inka punaiset.
 
Inkan housut valmistuivat yhdestä kaavasta eli saumat ovat vain edessä ja takana. Poikakaverin housujen kaavoissa on erikseen etu- ja takaosa. Sivusaumattomien housujen kaava on kopsattu kaverin lapsen Me&I-housuista ja kaavoja on lennossa pienennetty ja suurennettu tarpeen mukaan. Kaksikaavaisten housujen kaavan olen piirtänyt pari vuotta sitten mistä lie pöksyistä ja koko taitaa olla 56! Niitäkin on sitten jatkettu tarpeen tullen puolivuotiaalle tai kolmevuotiaalle!
 


 
 
Jopas näitä housuja on valmistunut... Vielä kahdet! Housuja on niin superhelppo ommella, että niitä tekee mielellään vaikka sarjatuotantona. Niissä ei ole päänvaivaa tuottavia huoliteltavia ja käännettäviä reunoja tai aina niin vaikeasti kiinnitettäviä ja huonosti kiinnipysyviä neppareita. Kolmevuotiaalle siskonpojalle hurautin lahjaksi kahdet pöksyt, pipon ja kypärämyssyn.
 
Kypärämyssy, joka on Inkan mielestä huppu, on ihan uusi keksintö ompelurepertuaariini! Inkan oma (äitiyspakkauksen?) kypärämyssy näyttää olevan kolmesta kappaleesta ommeltu, mutta aarteista löydetty kolmisenkymmentä vuotta vanha punainen, froteinen huppu on kahdesta kappaleesta. Otin siis mallin vanhasta kypärästä. Ompelin myös Inkalle oman kypärän ruosteenpunaisella resorilla.
 
 



 
 
Toivottavasti vaatelahjat ilahduttivat lapsukaisia ja olivat sopivia -tai edes isoja!
 
PS. Nyt kun olen päässyt tuhlaamaan vanhoja ja hieman silmääkyllästyttäviä kankaita sain ihan vahingossa ajatuksen ja luvan ostaa pitkästä aikaa uusia kankaita. Ihan muutama klik-klik keskiviikkoiltana ja perjantaina (!!) hain kaksi pehmeää pakettia postista. Parikymmentä jonottajaa oli numeroiden mukaan ennen minua, mutta alle vartissa olimme Inkan kanssa jo ulkona. Aika moni oli kyllästynyt odottamaan, joten monta numeroa skipattiin. Uusista kankaista lisää lähiaikoina...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Päiväkävelyllä Kivinokassa

Jälleen rakkaasta kotikaupungistani löytyi paikka, jossa en ole koskaan käynyt. Olen paikasta kyllä kuullut, mutta sen tarkkaa sijaintia on karttapääni ollut vaikea hahmottaa. Tänään kävimme siellä ystäväni kanssa vaunulenkillä, nimittäin Kivinokassa.
 
Kivinokka sijaitsee Herttoniemen kupeessa ja se on yleisessä käytössä oleva virkistys- ja ulkoilualue. Alueella on paljon suloisia ja pieniä kesämökkejä, uimarantoja, jalkapallokenttiä, lenkkeilyreittejä sekä luontopolku. Kävelimme Kivinokassa vain yhden lyhyehkön reitin, mutta seuraavalla kerralla upeaa paikkaa on koluttava lisää! Kivinokan luonto ja luonne pääsevät varmasti oikeuksiinsa kesällä, mutta kyllä ankeassa joulukuisessa säässäkin olin paikasta aivan fiiliksissä. (Kuten aina kaikista muistakin uusista maisemista...)
 
Kivinokan tulevaisuus on epävarma. Upean alueen päänmenoksi on suunniteltu muun muassa mökkien jyräämistä ja kerrostalojen rakentamista! Sen enempää asiaa tuntevana en aio asiasta höyrytä, mutta jo tämän ensivierailun aikana olin suunnitelmista järkyttynyt.
 
Päätimme ystäväni kanssa mennä tutustumaan luontopolkuun. Hyvinhoidettua luontopolkua pääsi loistavasti kulkemaan vaunuilla, jopa vierekkäin. Ainoa harmitus oli keskelle reittiä rojahtanut valtava havupuu emmekä päässeet kävelemään reittiä yhdessä loppuun asti. (Eli se siitä hyvinhoidetusta reitistä...) Ystäväni tiesi luontopolun pään olevan lähellä ja käski minun mennä sinne itsekseni. Luontopolku päättyi hienoon lintutorniin (tai -parvekkeeseen), josta oli hienot näkymät Vanhankaupunginlahdelle.
 
Pienet sähköttömät ja vedettömät mökit olivat hieman allapäin näin talvea odotellessaan. Muutama eläkeläisherra näytti lämmittävän talojaan, mutta muuten alueella oli hiljaista. Pari oravaa näkyi kiipeilevän puissa ja yksi talvipukuun vaihtanut jänis (vai rusakko..?) kyyhötti näkymättömänä paljaan pensaan juurella. Kivinokkaan täytyy ehdottomasti tutustua lisää.
 







 
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Huppupyyhe kolmevuotiaalle

Ihana siskonpoikani täyttää huomenna kolme vuotta ja juhlimme häntä jo tänään! Pikkulinnut lauloivat hänen rakastavan yhtä ja ainoaa huppupyyhettään. Jos pikkumieheltä kysytään, se kaivetaan vaikka likapyykkikorista, jotta sen saa suihkun jälkeen ylle! Otin haasteen vastaan ja yritin kovasti saada aikaiseksi rakkaalle huppupyyhkeelle kilpailijan.
 
Kyselin siskoltani pitääkö poika jostain tietyistä hahmoista, eläimistä tai teemoista. Kuulemma junat ovat muiden muassa hitti tällä hetkellä. Tämänpäiväisissä juhlissaankin päivänsankari rakensi puisia junaratoja ja ajeli junilla innoissaan. Paketin avattuaan sankari totesi innoissaan: "Pyyhe! JUNA!"
 
Lahjanantajana olin toki mielissään, että sankari tunnisti surkealla piirrustustaidolla hahmotellun junafiguurin. Sankari ei valitettavasti juhlinnaltaan joutanut vetämään pyyhettä päälleen, mutta toivon, että se on sopiva. Hyviä suihku- ja pyyhehetkiä!
 
Onnittelut vielä!
 
Unohdin ottaa mittoja valmiista pyyhkeestä, mutta leveys oli pakasta vedetty eli sama kuin kapeassa kangaspakassa. Ainoat saumat ovat hupussa eli hartioille tulee vain kankaan taite. Huppupala on suorakaiteen muotoinen ja vain takaraivolla on sauma. Hupun etureunassa käytin hyväkseni froteekankaan valmiiksi huoliteltua reunaa, samoin kuin pyyhkeen sivuissa. Alareunat huolittelin saumurilla ja käänsin ompelukoneella ommellen, samoin pääntien etureunan. Harteilla olevaan taitteeseen leikkasin ohuen aukon ja senkin pituus jäi valitettavasti mittaamatta. (Jos jotakuta kiinnostaa, saan mitat toki hankittua!)
 
Olen tainnut monta muutakin kertaa luvata, että opettelen harsimisen jalon taidon. Se olisi ollut paikallaan tässäkin työssä, koska nupittamisesta ei selvästi ollut apua. Veturi jäi vähän pussille, savupiiput menivät vinoon samoin kuin tuo aisa, jolla veturi liitettäisiin junanvaunuun... Veturi on siis ommeltu pyyhkeeseen tiheällä siksakilla. Toivottavasti nämä pienet detaljit eivät haittaa lahjansaajaa ja veturi asettuu aloilleen pesuissa.
 
Sankarin serkkutyttö Inka pääsi pyyhemalliksi, mutta toivottavasti pyyhe on sopivampi hänelle, jolle se on tehty.
 








EDIT!
Postauksen julkaistuani siskoni lähetti kuvia sankarista viitta yllään! Suihkunraikas ja tyytyväisen oloinen kaveri!