keskiviikko 26. elokuuta 2015

Yöhousut ja bokserit isännälle

Olette varmasti huomanneet, että ompelen enimmäkseen lapsille ja itselleni. Olen kerran aikaisemmin ommellut miehelleni vaatteen. Vaate oli ruutukankaiset lököhousut ja aikaa niiden ompelemisesta on monta vuotta. Niitä en täällä aio esitellä. Eipä housuja ole kyllä päälläkään nähty sen koommin... Mutta tämän postauksen vaatteita on päällä saatu ihailla jo useasti!

Kesän aikana utelin isännältä hänen yöhousuistaan. Pitääkö hän joustamattomista vai joustavista? Ovatko taskut välttämättömät? Entä se sepalus..? Hän pääsi jyvälle miksi housuista utelen ja alkoi luetella unihousujen hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Sellaisia olivat muun muassa tietynlainen pituus, leveys ja väljyys. Taskut, joita vähintään kaksi kappaletta (apua). Sitten sepalus, monella napilla ja niin etteivät napit näy (apua). Myös itsenyplättyä pitsiä olisi kuulemma hyvä olla. Hahh!


Laitoin vaatimukset korvan taakse ja ompelin kesän aikana isännälle kahdet bokserit ja yhdet yöhousut. Molempiin piirsin kaavat hyväksi havaituista ostoversioista. Tilasin Jyväskylän kangaskaupasta bokserikuminauhoja vartavasten tätä projektia ajatellen. Sininen puuvillaraitatrikoo on samasta puljusta ja vihreä versio on vähän jämäkämpää Marimekon raitatrikoota. Yöhousujen taskuista kurkistaa tilkkulaatikon trikooaarre.

Boksereiden takaosa on ommeltu yhdestä kappaleesta ja etupuolen keskiosa on kaksipuoleinen. Lisäsin myös haarakiilan. Raitakangas ei ehkä ollut paras valinta harjoituskappaleisiin, mutta eipä ole mies valitellut harittavia kohdistuksia. Boksereihin olen (olemme) oikein tyytyväisiä!


Mutta eipä se yöhousuprojekti tietenkään mennyt niin kuin piti (ei kuitenkaan tyssännyt siihen pitsiin, hehehh). Koska olen toisinaan huolimaton hätähousu ja oikaisen mutkat suoriksi, tulikin unihousujen ompeluun ylimääräisiä mutkia matkaan. Sain ommeltua housut ilman kummempia vaikeuksia taskuineen ja nappisepaluksineen aina vyötärökuminauhan kiinnitykseen asti. Housuista tuli kuitenkin todella leveät ja kapealanteiselle sopiva kuminauha oli tietenkin melko lyhyt.

Kun aloin kiinnittää renkaaksi ommeltua kuminauhaa kaksoisneulalla housujen vyötärölle, tein ensimmäisen mokan. En mitannut kuminauhasta kohdistuskohtia vaan ajattelin venyttää kuminauhan ommellessa housuihin sopivaksi ihan perstuntumalla. Pieleen meni! Kuminauha loppui kesken ja vyötäröä olisi ollut jäljellä ainakin parikymmentä senttiä...



Kiroilujen jälkeen housut jäivät lojumaan. Jonain päivänä otin ratkojan käteen ja aloin purkamaan kaksoistikkiä. Mutta se se vasta karmeeta hommaa olikin! Olin venyttänyt kuminauhaa niiiiiin paljon, että yhden millimetrin sisällä oli noin sata tikkiä, noin. Ja limen väriseen kuminauhaan upposi limen väriset langat oikein ihanasti. Turhautuneena päätin saksia koko bokserikuminauhan pois. Se oli virhe numero kaksi.



Koko bokserikuminauha alkoi purkaantua saksimisen takia. Ajattelin saumuroinnin kuitenkin pelastavan tilanteen ja pysäyttävän kuminauhan sisäisen purkaantumisen. Ompelin saumanvaran verran leikellyn kuminauhan saumurilla kiinni ja tadaa! Rakas, tässä sulle unihousut, eiksoo hienot!

Housut taisivat olla pari kertaa päällä ja pesussa. Seuraavalla kerralla housuja ylös vetäessä miehellä jäi kuminauha käteen!


Taas tartuin saksiin, leikkasin vihoviimeisen kerran limen värisen kuminauhan pois ja saumurilla hurautin sinisen resorin vyötärölle. Mittasin, täsmäsin ja huolella ompelin! Vähän kärsi tuo haara-vyötärökohdan korkeus, kun pariin kertaan sitä leikkelin ja sitä myöten lyheni. Harvemmin esittelen jo käytössä olleita ja pesussa käyneitä vaatteita, mutta nyt tein toisin.

Kyllä kuulkaas on hienot ja rakkaudella ommellut unihousut! Löytyy taskua ja sepalusta, ei tosin piilossa olevaa. Ompelukoneella ommeltua napinläpeä ja silitettyä tukikangasta. Pitsit jätin muihin projekteihin... Boksereita voisi hurauttaa muutamat lisää, mutta toisien yöhousujen ompelua harkitsen vielä.







torstai 20. elokuuta 2015

Värikkäitä puuvillavaatteita

Alkukesäisellä Pärnun reissullamme löysin tieni Kangadzungel-nimiseen kangaskauppaan. Löysin sinne pian uudelleen ymmärrettyäni, että koko kaupan valtava valikoima oli 50% alennuksessa! Harmikseni (tai oikeastaan kukkaroni onneksi) siellä ei myyty kivoja lasten trikookankaita, mutta ilokseni löysin kolmea kirjavaa ja värikästä puuvillakangasta! Ja kaikenlaista muuta tilpehööriä...

Kankaat ovat ihanan reippaita ja kepeitä kesäkankaita, joten niistä ommeltuja vaatteita tuskin tulee pidettyä talvipakkasilla. Tai no, varsinkaan niitä hellemekkoja! Kankaista valmistui kaksi mekkoa ja yksi pusero. En muuten ole koskaan käyttänyt sanaa pusero. Se on jotenkin aikuismainen sana...

Molempien mekkojen yläosa on trikoota. Vihreässä se on ohuempaa ja ommeltu kaksinkertaisena. Mitään kaavoja en tällä kertaa käyttänyt (näkyykö se..?) vaan piirsin yläosan hyväksi havaitusta trikootopista. Takaosa on symmetrinen eli takanakin on melko avara pääntie.


Purppuran värisen mekon sain valmiiksi tällä viikolla juuri ennen reissua Linnanmäelle. Ja kyllä huvitti, kun Lintsin kaiteet olivat tismalleen samaa sävyä mekkoni kanssa! Vihreää mekkoa on ulkoilutettu jo heinäkuun alusta alkaen, paikallisia festareita ja ulkomaita myöten.
 

 

Nizzassa!

Tässäpä tämä ompelemani pusero. Ja minä olen aikuinen, hah. En ole tuota väljää ja vihertävän kukertavaa puseroa vielä kertaakaan pitänyt ja mietin vielä pidänkö siitä vai en. Ainakin kädenteiden kuminauhoja tulisi vähän höllätä. Taisi tulla ikääkin muutama kymmen vuotta lisää..?




maanantai 17. elokuuta 2015

Kolmevuotias keijukaisemme

Kolme vuotta sitten minusta tuli äiti ja isännästä isä. Esikoisemme oli juuri syntynyt ja olimme aivan myytyjä saamastamme ihanuudesta! Emme tienneetkään mitä kaikkea uutta tulisimme oppimaan ja millaisia tunteita tulisimme kokemaan. Mutta nyt, kolme vuotta on yhtäkkiä vierähtänyt tyttären syntymästä!

Tytär on jo iso tyttö. Taitava monenlaisissa asioissa ja kova puhumaan. Hän päräytti puheeseensa r-kirjaimen pari viikkoa sitten. Nyt se r-kirjain vilahtelee oikeissa sanoissa ja välillä niissä missä ei tarvitsisikaan: "Äiti, mennään ulos, jos ei siellä sara!". Tytön jutut ovat välillä todella viihdyttäviä, hauskoja ja ennen kaikkea teräviä! Yhtenä aamuna hän kyseli onko äidin leivän päällä sammalta. Olin sipaissut leipäni päälle vihreää pestoa. Mutta yleisimmin kuullut sanat ovat ehdottomasti ei ja en.


Tyttö on herkkä, tunteellinen, valoisa ja jääräpäinen.  Hän leikkii mielellään kotia, hoitaa vauvaa ja tekee ruokaa. Hän osallistuu mielellään keittiöhommiin ja siirtää tuolin sen tason ääreen missä jotain tapahtuu. Mahdollisimman paljon yritän antaa hänen osallista kokkaamiseen ja leipomiseen, mutta välillä kaikkien vatsojen kurniessa on vaan parempi pilkkoa ne paprikat ihan itse..

Kirjojen lukeminen (=kuunteleminen) on edelleen yksi lempiasioista ja olemmekin alkaneet käydä säännöllisesti kirjastossa. Tyttären lempikirjoja ovat tällä hetkellä muun muassa Tatu ja Patu, Aino-kirjat, Elmeri- ja Barbapapa-kirjat. Telkkariohjelmista Kaapo on edelleen suosikki sekä lisäksi muun muassa Anniina Ballerina ja tietenkin ikisuosikki Pikku Kakkonen.

Hän aloitti tänään kirkon kerhon! Kerho on kaksi kertaa viikossa ja kestää kerrallaan kaksi ja puoli tuntia. Hän ei ole koskaan ollut hoidossa kenenkään tuntemattoman luona (tuttujen luona kyllä senkin edestä), mutta ensimmäinen kerhopäivä meni aivan mainiosti. Reipas tyttö jäi kerhon tiloihin innoissaan ja vilkutteli heiheit äidille ja pikkuveljelle.


Hän on myös isosisko. Tekisi mieli sanoa ylpeä isosisko, mutta ehkä se aika koittaa joskus myöhemmin... Tytär on pikkuveljestään kovin mustasukkainen, mutta sehän toki kuuluu asiaan. Ainakin jossain määrin. Vaikea sanoa onko pahin mustasukkaisuusvaihe jo mennyt, koska se tuntuu muuttavan jatkuvasti muotoaan. On heillä toisinaan ja välillä jopa päivittäin hauskaakin yhdessä! Pikkuveli kasvaa ja oppii uusia asioita jatkuvasti, joten hänestä on enemmän ja enemmän seuraa ja hyötyä isosiskon leikeissä.


Isosisko saa pikkuveljensä nauramaan ja osaa nauttia siitä. Miten ihmeessä hänet saisi pitämään siinä "moodissa"? Hän saattaa harmistuksissaan tehdä kovin kurjiakin asioita pikkuveljelleen ja häntä harmittaa vielä enemmän, kun otan pikkuveljen syliin ja lohdutan. Ja äidin syliinhän ei tytön mielestä mahdu kahta lasta. Mutta kunhan pikkuvelikin kasvaa niin uskon, että lapsukaisista tulee oikein ihana ja toistensa seurassa viihtyvä parivaljakko!

Tyttären kolmivuotissynttäreitä juhlittiin lauantaina melko pienellä porukalla. Paikalla olivat meidän molempien vanhemmat, siskot, pari lasten serkkua, kummit ja ystäväperhe naapurista. Tytär sai ihania ja toivomiaan lahjoja: poneja, Barbien, nuken ja nukenvaatteita, lautapelin, leikkiruokia, värityskirjan, ammeen ja isoja Legoja.


Isäntä antoi tyttärelleen synttärilahjaksi jo tovin kellarissa lojuneen tiipii-putki-teltta-hässäkän. Sen väriyhdistelmä on minun silmiini ehkä maailman hirv.. epämieluisin, mutta väliäkös sillä. Lapset viihtyivät teltassa loistavasti ja kaikki lahjatkin avattiin sen sisällä. Minä ompelin tyttärelle perinteisesti synttärilahjamekon. Kangaskaapin siivouksen ansiosta löysin ihanan raikasta ja kesäistä Paratiisin Maijat -luomutrikoota, josta ompelin lyhythihaisen frillamekon. Mekon lisäksi annoin lahjaksi kätköistä löytyneen Pupu Tupuna -tyynyliinan, joka oli tytön mieleen.

 

Päivänsankari toivoi herkkupöytään mustikkakakkua. En tiedä mitä hän varsinaisesti toivoi tai odotti, mutta minä kunnostauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa raakakakun leipomista! Olin perjantaina työkeikalla iltavuorossa ja sieltä kotiuduttuani ja mummon kotiin päästettyäni aloin valmistelemaan juhlia! Päätin mennä suosiolla kylpyhuoneeseen surruuttamaan pähkinöitä sileäksi lasten jo nukkuessa... Kaapissa seissyt tehosekoitin oli niin epäilyttävän näköinen, että päädyin mörssäämään pähkinät sauvasekoittimella. Iltamyöhällä leivoin valmiiksi vielä kaksi gluteenitonta piirakkapohjaa. Ja ompelin sen mekon.

Kakusta ei taida sen kummoisempaa postausta tulla, mutta alla on kuva jämistä ja muistutus itselleni siitä, että otan ensi kerralla kakun sulamaan monta tuntia ennen vieraiden saapumista. Tällä kertaa kakun leikkaamiseen olisi tarvinnut moottorisahan ja jäisiä kakunpaloja lenteli lautasilta lattialle... Illalla vieraiden lähdettyä mustikkaraakakakku oli todella maukasta!


Kakku on tehty Syötävän hyvä -blogista löytyneellä ohjeella. Jätin pois aitovaniljajauheen/vaniljatangon ja laitoin raakakakun aatteiden vastaisesti teelusikallisen vaniljasokeria. Tein kakun kaksin-kolminkertaisena ohjeeseen verrattuna, jotta siitä varmasti riittäisi kaikille. Täytteessä on tuoreita kotimaisia metsämustikoita ja koristeena pensasmustikoita ja oman pensaan vadelmia. Oikein hyvä ja herkullinen kakku (kun se oli sulanut..) ilman vilja- ja maitotuotteita sekä sokeria. Uusi kokeilu pikkuveljen synttäreillä muutaman viikon päästä..?

Kolmevuotias keijukaisemme on niin rakas tyttö. Ainoa ja paras tytär. Kun häneltä kysyi mitä hän toivoisi synttärilahjaksi, hän vastasi "Pikkuveljelle poni. Mulle kaksi ponia ja pikkuveljelle kaksi ponia".


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kierrätyssammareista takki lapselle

Opiskellessani Oulussa asuin aivan Kierrätyskeskuksen vieressä. Kävin Kiekkärissä silloin tällöin luuhaamassa ja etsimässä opiskelijabudjettiin sopivia löytöjä. Kerran käsiini osui ihanan vihreät Nanson vakosamettihousut. En koskaan ajatellut niitä päälleni pukea (kokeilin kyllä), mutta housujen pehmeä kangas ja upea väri houkutteli ostamaan.

Tästä Kierrätyskeskus-käynnistä on yli kymmenen vuotta aikaa! En muista mihin tarkoitukseen housut alunperin ostin. Ajattelinko tehdä itselleni hameen vai laukun? Aikoinaan tein muutamia laukkuja vanhoista housuista (muun muassa tämän). Ihanan vihreät vakosamettihousut jäivät kuitenkin pyörimään kangaslaatikoihin ja ovat kulkeutuneet Oulusta Helsinkiin ja vielä tänne Vantaalle. Ne lojuivat kymmenen vuotta kangaskätköissä!


Viime viikolla lapset olivat mummolassa muutaman päivän ja sinä aikana housut tulivat taas vastaan siivotessani kangaskaappia. Olin samalla viikolla piirtänyt kaavat Ottobre-lehden lasten takista nimeltä Against the Wind. Minulla ei ollut siihen sopivaa kangasta, mutta kuin kohtalosta kangas tupsahti käsiini aivan itsestään!

 

Siinä sitten eräänä iltana laitoin housut palasiksi. Eipä ollutkaan ihan yksinkertainen projekti saada riittämään aikuisten M-koon housut lasten 98-koon takkiin. Moneen kertaan mallasin mistä kohdasta saan minkäkin osan. Takin takakappaleen sekä hihojen taitteella menee valmiiksi sauma, mutta onneksi se ei vakosametissa juurikaan näy. Takin vetoketjulista on housujen vyökaitale! Hoikan tytön takin kappaleet on leikattu ilman saumanvaroja ja helmaa levennetty vähän. Takin taskut ovat alkuperäiset takataskut neppareineen päivineen!

Takin vuori on taka- ja etukappaleiden sekä hupun osalta puuvillakangasta. Samaa reipasta sirkuskangasta, josta olen ommellut tytölle lakanat. Vuorin takakappale täytyi ommella kahdesta osasta. Hihojen vuori on kätköistä löytynyttä mustaa ja liukasta vuorinkangasta. Kädet sujahtavat helposti hihoihin! Vetoketjua lähdin vartavasten hakemaan Euronkankaasta. Liikkeen vetoketjuvalikoima on aika suppea ja masentava varsinkin värien osalta. Ostin mustan, valkoisen ja harmaan vetoketjun, mutta kaikki kolme liian lyhyenä! Mittailin vetoketjun pituuden etukappaleen etureunasta, mutta en ottanut huomioon, että vetoketju yltää huppuun asti...

Takkiin sopiva metallinen ja luonnonvalkoinen vetoketju löytyi lopulta lähistöllä asuvalta ompelijattarelta, joka on kanssani samassa Facebookin ompeluryhmässä. Ja mikä kivointa, se on myös kierrätetty eli ratkottu irti jostain vanhasta takista. (Kiitos Eitsulle!) En vieläkään ole sinut vetoketjun ompelun kanssa, mutta ompahan se ainakin kiinni takissa...



Tytär oli takin nähtyään innoissaan! Hän sovitti sitä oitis, mutta kuvaa en onnistunut saamaan. Myöhemminkin sovitimme takkia ja kaivoin kameraa esille, mutta tytär ilmoitti heti että: "Äiti, mä haluan kokeilla uutta takkia, mutta älä ota kuvaa!". Kunnioitin toivetta. Vähän on vielä kasvunvaraa...





sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ompelutehokkuutta parhaimmillaan

Monesti ommella surautan silloin kun siihen liikenee mukavasti (tai kotitöiden kustannuksella) aikaa. Välillä hämmennyn itsekin, että missä ihmeen välissä minä nämäkin mekot ompelin..? Monesti prosessi menee niin, että tänään piirrän kaavat, huomenna leikkaan kankaat ja jonain päivänä ompelen, vaikka sauman kerrallaan. Ja yhtäkkiä on valmista.

Mutta parasta on se, kun saa oikeasti aikaa ompeluun. Tämän viikon maanantaina isännän vielä ollessa viikon kestävällä äijäinreissulla Lapissa, hurautettiin lasten kanssa vartin ajomatka päiväkylään mummolaan. Minulla oli mukana kaavapaperirulla ja pino Ottobre-lehtiä. (Samalla reissulla piipahdin saman varustuksen kanssa kaverilla kaavanlainauksessa. Miten siellä hautausmaan kulmilla on ompelukset edistyneet..?)

Mummolavisiitin aikana piirsin kaavat omaan mekkoon, lasten huppariin, bodyyn, legginseihin ja takkiin! Tovi siihen meni ja sain alaselkäni järkyttävän kipeäksi ruokapöydän yllä kyyristelystä... Hurautettiin taas keskiviikkona mummolaan ja tällä kertaa mukana oli varusteet kahden yön reissuun. Vain lapsille siis!

Keskiviikon arvokkaan oman ajan törsäsin kangaskaapin siivoamiseen. Pingalen Facebook-sivua seuraavat saivatkin siitä jo maistiaiskuvan. Läväytin koko kaapin sisällön lattialle ja viikkasin kankaat yksitellen takaisin omiin pinoihinsa. Kangaskaapin siivoamista olen suunnitellut vaikka kuinka kauan, mutta aloittaminen on tuntunut niin kovin vastenmieliseltä. Jos on pieni tovi joutoaikaa, siivoanko kaapin vai ompelenko?! Nyt oli pitkä tovi joutoaikaa, joten tein molemmat!

Kaapissa on ollut järjestys myös vasemman kuvan aikaan, kuten huomaatte...! Eli trikoot omalla hyllyllä, joustamattomat omallaan, resorit ylähyllyllä jne. Mutta se säilömistyyli on ollut tunge ja äkkiä ovi kiinni. Repaleisia tilkkuja lahjoitan läheiseen päiväkotiin (jos ottavat vastaan) ja muutama epämääräinen kangas menee myyntiin. Iso kassillinen kestovaippaprojektiin tarkoitettuja kankaita pääsee myös kiertoon. Enää en vaippoja ompele, käytetään mitä on. Löysin myös yhdet kauan säilötyt Nanson vakosamettihousut, mutta niistä lisää ensi kerralla!

Mutta mitä kaikkea ehdinkään ommella muutamana vapaapäivänä? Toki tein kaikkea muutakin kuin istuin ompelukoneen ääressä (sohvalla ja autonratissa istumisen lisäksi..). Eiku en, en oikeastaan muuta tehnytkään. Kaupassa kävin. Ja lounastreffeillä isännän kanssa Itiksen Tallinnanaukion sushibuffassa. Nurmikon leikkaamista ja Palefacen keikalle lähtemistä harkitsin, mutta jätin molemmat väliin.

Yksi ilta ja vähän yötäkin meni kankaiden leikkaamiseen. Seuraavana päivänä pääsin aloittamaan saumurin ja ompelukoneen kanssa kuhertelun. Syntyi seuraavanlainen satsi. (Kummityttö-V silmät kiinni!)



Omalle tytölle huppumekko Siskot-kankaasta.
Kaavan pohjana on OB 1/15 -lehden
Crocodile-huppari, joka on jatkettu mekoksi.
  



Tyttärelle Tikrutin-kaavalla (OB 1/13, 86 cm) tehty huppari.
Vähän A-linjaisuutta haettu, pituutta ja taskut lisätty.
Kankaana Paapiin Hippu-luomujoustocollege
ja taskuissa sekä hupussa Paapiin Spotty-luomutrikoota.
 


Samalla Tikrutin-kaavalla ommeltu huppari omalle poikaselle. Lisänä taskut.
Tähtikuosisen joustocollegen ostopaikkaa en muista,
taskuissa ja hupussa on Paapiin Pilkku-luomutrikoota.

Kummityttö-V:lle Pupu Tupuna -tunika!

Paapiin Kaino-luomutrikoosta ommeltu body.
Kaavana OB 6/12 Kisuliini.
Tyttärelle Spotty-luomutrikoosta Ropina-kaavalla (OB 6/12) ommellut legginsit.
Takataskuilla ja vale-etutaskuilla haettu jeggings-fiilistä!


Tässäpä oli setti, jonka sain alusta loppuun asti valmiiksi lasten ollessa mummolassa parin yön verran. Näiden lisäksi sain valmiiksi sen pienen lisäprojektin, joka lähti kangaskaapista löytyneistä vakosamettihousuista... Muutama vaatekappale jäi vaiheeseen, mutta eilen illalla ompelin ja tänään viimeistelin vielä nämä valmiiksi!

Leggings-jegginsit Kvk:n jämäkästä trikoosta.
Väri on vahva lohenpunainen...
Harkitsin tovin kuvan laittamista blogiin.

 
Paapiin Sprinkles-luomutrikoosta tyttärelle legginsit.
Lahkeiden sivuissa kumilankarypytykset.
Pienten kangaspalojen hyödyntämistä tallaisella leikkauksella!
Poikaselle body Kisuliini-kaavalla.
Kisuliini-kaavalla ommeltu body Paapiin luomutrikoosta nimeltä Myyryn herukat. Ihana!!

Oli kyllä niiiiiin palkitsevaa ja tyydyttävää saada näin ihana satsi ommeltua parissa päivässä. Pienet vaatteet hurauttaa nopeasti, mutta se (tylsä) esivalmistelu vie paljon aikaa. Nyt on hakusessa kankaita omaan mekkoon. En vain osaa päättää minkä tyylisistä kankaista pidän tällä hetkellä. Löysin samalla Itis-keikalla Indiskasta omalle vartalolle aivan superkivan mekon ja nyt odotan tuokiota, jolloin pääsen piirtämään siitä kaavat! Nyt pitäisi vielä järjestää räjähtämään päässyt ompelupöytä...