perjantai 29. elokuuta 2014

Omenatunika ja nallepaita

Mekon, paidan ja tunikan ero ompeluksissani on häilyvän pieni, mutta aivoni eivät kyenneet nasevampaan otsikointiin. Ompelin eilen aikani kuluksi kangasvarastoni koskemattomista kankaista tyttärelle kaksi tunikaa/paitaa sekä kahdet ruskeat legginsit.

Keltainen nallekangas, nimeltään Kultakutri, on tilattu Mussukat-nettikaupasta ja vihreä omenatrikoo Metsolasta. Ruskean housutrikoon hankintapaikasta ei ole muistikuvaa. Omenatunikan helmaan ompelin rimpsun, nallepaita jäi ilman.








keskiviikko 27. elokuuta 2014

Loppukesän hedelmät soseeksi

Rakastan loppukesää ja luonnon antimia. Tänä vuonna loppukesän herukkasato on harmikseni jäänyt kovin pieneksi. Omalta pihalta saimme herkutellaksemme muutaman desin mustaviinimarjoja ja isännän mökiltä ei valitettavasti liiennyt yhtään. Oman pihan marjat herkuttelimme ihan sellaisenaan. Kerran kävin poimimassa villivadelmia, mutta olosuhteet sallivat silloinkin vain muutaman desin herkuttelusaaliin.

Bongasin ystävän FB-seinältä luumuhillokeskustelun, jossa kutsuttiin poimimaan takapihan puista luumuja. Ja minähän oitis sinne itseni ämpäreineni kutsuin! Sain saaliiksi viitisen litraa luumuja, joista haaveilin tekeväni sosetta. Aloin kaivata niiden kaveriksi omenoita ja nykyajan nuorena kyselin niiden perään niin ikään FB:ssa. Pian sain ilmoituksen notkuvista omenapuista ja ajelimme koko perheen kesken pääkaupungin puolelle entisen naapurini pihalle omenoita poimimaan. Minä ja tytär keskityimme lähinnä maistelemaan omenoita ja poimimaan jokusia maasta, kun meidän isäntä ja talon emäntä poimivat herkkuja puista. Saimme saaliiksi kaksi viiden kilon mansikkalaatikollista sekä yhden kahdeksan litran ämpärillisen täyteen omenoita! Niiden tullessa täyteen piti jo poiminnasta innostunutta isäntää toppuutella, että eiköhän nämä riitä...



Tänään aloitin sosesavotan. Päätin olla tekemättä hilloja, koska perheessä on pian neljä suuta, jotka eivät niinkään liikoja sokereita kaipaa. Pesin ensin omenat ja luumut, tosin kasteluksikin sitä voisi kutsua. Lohkoin omenat suoraan valtavaan kattilaan eli jätin vain siemenkodat pois. En siis kuorinut. Luumuista poistin kivet käsin. Luumutkin laitoin kuorineen omenoiden sekaan. Sekaan jokunen desi vettä ja kiehumaan. En yhtään tiedä kuinka kauan annoin omenalohkojen ja luumuraatojen kiehua, mutta arviolta vartista puoleen tuntiin? Ensimmäinen satsi näytti olevan turhan nestemäistä, joten ennen survomista kauhoin mehua talteen. Ja sitten vain sauvasekoittimella sileäksi!

Keittämäni omenat olivat eri lajikkeita ja varmasti eri kypsyisiäkin, joten osasta soseista tuli karkeampia kuin toisista. Myös osa omenalohkoista saivat kypsyä pidempään, koska annoin lohkojen jo kiehua kun vielä pilkoin seuraavia päälle. Yhden satsin sain suureksi järkytyksekseni palamaan pohjaan!! Luumujen kivien kaivelun lomassa aloin haistaa kitkerää hajua ja ei perk..!! Isäntä ei maistanut kyseisen satsin maussa mitään kummallista, joten sekin surullinen palovammasatsi päätyi pakastimeen. (Kyseisen erän pakkasin pusseihin ja se taitaa jäädä syöntijärjestyksessä viimeiseksi...)



Keitin sosetta myös pelkistä luumuista, mutta siitä tuli jopa minun makuun liian kirpsakkaa ja kummallista. Laitoin senkin toki pakastimeen, mutta luulen, että se vaatii hieman jatkojalostusta ja vaikka mansikkaa kaverikseen. Ennen survomista talteen kauhottu omenaluumumehu oli aivan taivaallisen hyvää ja maistui myös tyttärelle. Huomenna ohjelmassa on vielä pelkän omenasoseen teko. Silloinkin omenalohkot saavat kaverikseen pelkästään tilkan vettä, mutta myös ripauksen kanelia.





maanantai 25. elokuuta 2014

Saa tulla jo!

Täällä mennään raskausviikolla 39+3. Laskettu aika on perjantaina, mutta uskon vauvan syntyvän syyskuun puolella. Esikoinen syntyi häädettynä raskausviikolla 42+0 ja äitini molemmat synnytykset on käynnistetty kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Eli jos perheemme tilastoja ja todennäköisyyksiä yhtään miettii niin vauva on sylissä vasta kahden ja puolen viikon päästä..!

Olisin kyllä aivan valmis tapaamaan uuden perheenjäsenen vaikka jo tänään. Olo on raihnainen ja paksu. Yöt ovat katkonaisia vähäisten hyvien asentovaihtoehtojen ja vessassaravaamisen kanssa. En voi ymmärtää mistä sitä pissaa riittää..? Herään yleensä 1-3 tunnin välein (aina tasatunnein!) ja jos kuvittelen kääntäväni kylkeä, on myös vessassa käytävä. Ja tyynyt järjestettävä uudelleen. Pään alla on iso imetystyyny sekä normaali tyyny. Kaareva imetystyyny tukee selkää sekä korottaa päätä "närästystä vähentämään". Mahan alla on litteä pikkutyyny, ettei vatsa roiku. Jalkojen välissä on vielä paksu tyyny. Näiden kanssa venkslataan useasti yössä...

Hankalinta yössä on se ylösnouseminen. Nousemista helpottavista vatsalihaksista ei ole tietoakaan ja kun jaloilla yrittää heilauttaa itseään ylös, nivusiin ja reisiin sattuu suunnattomasti. Edelleen joku sahaa niitä irti. Käsillä on työnnettävä koko ruho ylös. Ja kun pääsen vessareissulta ja tyynyjen uudelleenasettelulta takaisin nukkumaan, saatan valvoa pari tuntia, kun ei nyt vaan nukuta! (Tai sitten on mentävä taas vessaan, sille toiselle hädälle.)

Vatsa supistelee ja kovettuu tuon tuosta. Nämä eivät varsinaisesti tee kipeää. Sen sijaan vauvalla on työkaluinaan ainakin sukkapuikot, veitsi, leka ja vasara, joilla hän tekee reittiä ulos. Ja niiden heiluttelu alapäässä tekee päivittäin todella kipeää. Sikäli olen todella toiveikas, että kroppa osaisi itse käynnistää synnytyksen, koska se on tehnyt töitäkin huomattavasti enemmän (ja kipeämmin) kuin esikoista odottaessa. Saavillinen lapsivettä reisille ja spontaani synnytys, kiitos!

Isännällä on onneksi kesäloma meneillään. Tosin siitä on jo viikko kulutettu ja toinen menossa. Jos vauva ei synny kuun loppuun mennessä, isäntä menee takaisin töihin ja jää isyyslomalle vauvan synnyttyä. Viime viikolla kävimme kolmisin kesälomaretkellä Korkeasaaressa. Kävelimme saarelle Mustikkamaalta ja matka oli täynnä vasaranheiluttelua ja sukkapuikoilla tökkimistä. Huomaa, että olen viime aikoina tehokkaasti vältellyt kävelemistä, koska noinkin lyhyt matka teki niin kipeää. Korkeasaaressa kävely oli onneksi "luonnollisesti katkonaista", mutta välillä isäntä ja tytär saivat keskenään mennä katsomaan eläimiä, kun minä jäin odottelemaan, irvistelemään ja hengittelemään.

 

 
 

Silloin kun en makaa, istu tai kävele on olo aivan hyvä eikä mihinkään koske. Parasta on oikeastaan seisoskelu ja kevyt liikuskelu ympäriinsä. Sellaista on siis lähinnä tyttären kanssa ulkoilu. Mutta siihen monesti yhdistyy kyykistely, nostelu ja kantaminen. Odotan aivan suunnattoman paljon syksyn vaunulenkkejä ilman painavaa vatsaa ja kohenevan kunnon kera. Myös keväällä hankitut hiihtimet polttelevat kellarissa!

Eilen alkoi kyllästyttää törkyiset ikkunat. Talon jokaiset ikkunat olivat ulkopuolelta täynnä koivunsiemeniä ja sisältä kärpäsen pas.. kakkaa. Pesin siis alkukesästä jynssätyt ikkunat uudelleen sisältä ja ulkoa (kaksi välipintaa lintsasin) sekä puolet talon ikkunoista joka pinnalta. Puolet urakasta tein tänään. Ikkunanpesu saattaa kuulemma saada jotain synnytykseen liittyvää aikaan, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää kovin hiljaiselta. Sauna on päällä. Mitäs niitä muita keinoja vielä oli...


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vauvaa vaille valmista

Laskettuun aikaan on vajaat kaksi viikkoa. Pieniä valmisteluja vauvaa varten on tehty, mutta sen suurempia hankintoja ei onneksi ole tarvinnut tehdä. Pesänrakennusviettini on kyllä huomattavasti voimistunut, koska talossa on pari kaappia ja lipastoa sisältöineen vaihtanut paikkaa. Myös kellarissa sain myllättyä "omaa varastohuonettani" parempaan järjestykseen. Siellä on siis lähinnä kirppiskamoja, vauvan tarvikkeita ja tyttären pieniä vaatteita sekä muuta joutavaa rojua.

Viime viikolla sain nostettua perintökalleutemme, ihanan rottinkisängyn, kellarista. Se pääsi helteellä nurmikolle suihkuun, jotta pahimmat rutinat ja pölyt kaikkoaisivat. Kaivoin kellarista myös tyttären vauva-ajaksi sänkyyn tekemäni helmalakanan. Rottinkisänky sai patjakseen äitiyspakkauksen mukana tulleen vaahtomuovipatjan, josta siis leikkasin sänkyyn sopivan muodon. Pussilakanan ompelin itse.


 
 

Valmisteluihin kuuluu myös sairaalakassin pakkaaminen. Piti luntata edellisestä sairaalakassinpakkauskerrasta, että mitä ihmettä sinne mukaan pakkasinkaan. Mutta enpä ollut sen kummemmin siitä kirjoittanutkaan. Tällä kertaa jätän kantoliinan kotiin odottamaan ja samoin taitaa jäädä herkuille, nekin toin viimeksi avaamattomina kotiin. Sama kassi pääsee mukaan tälläkin kertaa (jos lähtö tapahtuu kotoa). Kassiin on nyt pakattu mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, pesuaine koko vartalolle, imetyspaita ja -liivejä sekä kestoliivinsuojia. Omat kotiutumisvaatteet pakataan mukaan, jos sopii aikatauluun tai sitten isäntä hakee ne kotoa myöhemmin.




Olin jo pakannut kassiin myös vauvan kotiinlähtövaatteet, mutta sitten tuli kriisi. Ei yhtään itseommeltua vaatetta!! Kun ensimmäiselle, niin toisellekin. Pitihän vielä hurauttaa body sekä housut. Ompelin muistaakseni ensimmäisen kietaisumallisen bodyn. Ikuiseksi murheenkryyksiksi osoittautuivat jälleen kerran nepparit. Taas muistin, miksen ole kovin montaa bodya tai yleensä neppareita vaativia vaatteita ommellut.

Yritin ensin kiinnittää bodyyn pienempiä neppareita, jotka laitetaan (kai?) kiinni nepparinkiinnityspihdeillä. Meidän kyseiset pihdit ovat huonot, väärät ja nepparit rikkovat. Osat eivät pysyneet toisissaan kiinni ja irrotusyritykset rikkoivat lopulta ohuehkon trikoon. Pussillinen nepparinosia ja kahdet erilaiset pihdit eivät taida kuulua toisilleen (eivätkä varsinkaan minun käteen ja minun olemattomille hermoille). Lopulta leikkasin haaraosan mäsine neppareineen irti ja ompelin tilalle uuden trikoon sekä seuraksi puuvillakangasta. Lopputulos on hieman palapelimäinen, mutta toiminee käytännössä! Haaraosassa on nyt siis Prymin hieman isommat nepparit, jotka hakkasin kiinni pakkauksen mukana tulleen "muovitelineen" sekä vasaran avulla.

Tämän bodyn mallin matkin valmisbodysta. Ilahduttavaa siinä oli se, että solmittavia nauhapareja oli vain kaksi. Nauhat ovat omien vaatteiden hartioissa mukana tulleita silkkinauhoja, jotka pihinä leikkaan irti ja jemmaan talteen. Nauhat ovat päässeet jo vaikka minkälaiseen käyttöön! Valitsin nauhapareiksi eriväriset nauhat, jotta isäntäkin ymmärtää näpertää oikeat narut kiinni toisiinsa...






Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen hetkeen, kun makaan lapsivuodeosastolla vastasyntyneen kuopuksen kanssa ja tytär tulee ensimmäistä kertaa tapaamaan uutta perheenjäsentä. Olen saanut ajatuksesta monta itkua ja liikutuksen hetkeä aikaiseksi. Enkä usko, että livetilanne on yhtään helpompi. Olen jutellut asian jo kokeneiden ystävien kanssa ja tilanne on kuulemma todella liikuttava eikä (hallitsemattomalta) kyynelehtimiseltä ole vältytty. Sairaalakassin tämänkertainen erikoisuus on pieni lahjapaketti. Sen saa tuleva isosisko uudelta pienokaiselta. Paketissa on pari tyttären rakastamaa Pupu Tupuna -aiheista lahjaa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Rakas kaksivuotias tyttäremme

Rakas esikoistyttäremme täytti eilen kaksi vuotta. Juhlimme tänä vuonna hieman pienemmällä porukalla kuin yksivuotisjuhlia eli paikalla olivat vain perheet, kummit ja parhaat kaverit naapurista. Ilma oli juhlien alkaessa aurinkoinen, mutta rankkasade viilensi ilmaa mukavasti/kamalasti, riippuu keneltä kysyy... Synttärijuhlat olivat mielestäni mukavan rennot ja onnistuneet, kiitos vieraille!

Vieraita odotellessa.

Ihana lahja!

Eniten tyttö taisi juhliltaan odottaa, että saa herkutellakseen kakkua ja  puhaltaa kynttilän, kakh kynttilää! Nostaen samalla pystyyn noin kolme sormea. Kaikki lahjat olivat pienelle sankarille mieluisia ja tarpeellisia. Äidin mieltä eniten liikuttaa mummolta saatu (ja toivottu) iso pino ison tytön pikkupikkuhousuja! Pienen päivänsankarin peppu vaan on niin pieni, että markkinoiden pienimmätkin pikkarit putosivat päältä.

Tyttö on ollut noin kuukauden ilman vaippaa, lukuunottamatta yö- ja päiväunia sekä automatkoja. Yövaippa on märkä, päiväunivaippa yleensä aina kuiva. Helteillä on ollut kätevää harjoitella, kun on voinut hengailla pihalla pelkässä mekossa tai paidassa. Pisuhädän yllättäessä on voinut käydä missä vain pisulla. Muistuttamista tämä toki vaatii. Hurautin pikkuhousuja pienemmiksi saumurilla ja nyt pysyvät päällä.


Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä ja se kyllä ilahduttaa ja helpottaa arkea. Tyttö poimii puheestamme uusia sanoja ja toistaa mielellään vieraita sanoja. Tyttö on todella vitsikäs ja viihdyttävää juttuja tulee lähes päivittäin. Toissapäivänä hän nosti paitani ylös moikatakseen isoa mahaani ja sanoi: Kato äiti, vauvalla on hieno tu(r)kki! ..pystyssä olevat ihokarvat ovat hupaisa juttu.

Yöunet sujuvat edelleen mainiosti. Iltasatu, nosto (pinna)sänkyyn, hyvät yöt ja ovi kiinni. Tyttö saattaa jäädä höpisemään itsekseen, mutta nukahtaa omia aikojaan. Toisinaan on toki hankalampia iltoja ja huoneessa on käytävä paijailemassa. Pahimmilla helteillä tyttökin nukkui välillä huonosti ja yöllä oli saatava vettä. Omista huonoista yöunista voi syyttää jo seuraavaa lasta... Ja niitä helteitä, huhh!

Päiväunille tyttö täytyy käydä "rullailemassa" vaunuilla uneen eli terassilla edestakaisin työntely ei enää toimi. Mutta onneksi koko päiväuniaikaa ei tarvitse tuhlata ulkoiluun vaan heti nukahtamisen jälkeen käännyn takaisin ja tuon vaunut terassille. Omassa sängyssään hän ei ole oikeastaan koskaan nukkunut päiväunia, joten katsotaan miten päiväunikuviot menevät vauvan synnyttyä.

Monet asiat hän haluaa ehdottomasti tehdä ite!! Jos itselläni riittää hermoja ja pinnaa, annan hänen ropeltaa kenkiä jalkaansa itse, mutta monesti hän luovuttaa ja haluaa, että äiti auttaa. Lähes kaikkeen ensimmäinen vastaus on ei ja raivokkaat vastustamisetkin kuuluvat jo päivärutiineihin. Oma kadoksissa oleva pinna yhdistettynä tähän on melko räjähdysaltis setti.

Kaiken kaikkiaan tyttö on ihanan sydämellinen, empaattinen ja huumorintajuinen. Hän on taitava ja innokas leikkimään, pitää kirjojen lukemisesta ja palapelien rakentamisesta, yksin ja aikuisen kanssa. Hän innostuu höpsöttelemään ja pelleilemään, muistaa hauskat jutut ja ilahduttaa niillä myöhemminkin. Hän on kovin tarkkaavainen ja poimii sananparsia ja tekemisiä omiin touhuihinsa. Kesällä pesin keittiön isot ikkunat, seuraavana päivänä oli myrsky, joka lennätti ikkunat täyteen koivun siemeniä. Tyttö muistuttaa lähes päivittäin ruokaillessaan ja ulos katsellessaan, että ikkunoissa pilkkuja, äitiä haamittaa! Totisesti harmittaa (kevyt ilmaisu), ja lisäksi ikkunat ovat sisäpuolelta täynnä kärpäsenkakkaa ja muuta hyönteisroipetta.

Ihanaa ja jännittävää seurata millainen isosisko hänestä aikanaan tulee. Hänelle tulee välittömästi tarve päästä syliin, jos itse otan toisen lapsen syliini. Hän on myös kovin tarkka leluistaan ja tavaroistaan, mutta jakamista, yhdessä leikkimistä ja elämän sääntöjä harjoitellaan päivittäin. Toivottavasti hän sopeutuu hyvin muuttuvaan perhetilanteeseen.







Tänäkin vuonna jätimme lahjan hankkimatta, mutta päätin taas ommella tyttärelle juhlamekon. Malli on sama kuin yhdessä toisessa ompelemassani kesämekossa, mutta lisäsin helmaan vielä yhden rimpsun. Kankaan olen saanut jokunen vuosi sitten lapsuudenkodin naapuriltamme ja kangas on odottanut juuri tätä hetkeä! Kankaan värikin on niin sävy sävyyn tytön silmien kanssa!

Onnea vielä, rakas!
 




maanantai 11. elokuuta 2014

Prinsessamekko ja moposhortsit

Kesällä on ollut syntymäpäiviä yhdellä jos toisellakin pienellä sankarilla. Kummipoikani täytti heinäkuussa vuoden ja lahjaksi hän toivoi vaatteita seuraavasta koostaan. Hankin ne vaatteet kaupasta, mutta lisäksi halusin toki ommella jotain itse. Päädyin kesäisen vaaleisiin trikooshortseihin.




Ystäväni perheineen asuu USA:ssa ja he käyvät Suomessa visiitillä pari kertaa vuodessa. Heidän tyttärensä on omaamme tasan viikon nuorempi ja hänen 2-vuotissyntymäpäiviään juhlittiin ennakkoon perinteisellä kesäkäynnillä nyt elokuun alussa. Hänelle ompelin lahjaksi pitkähihaisen mekon, jossa prinsessat seikkailevat. Tytär halusi itse lisätä pienen asusteen kaulaansa, äidin vanhan (puu)helmikorun.


 



lauantai 9. elokuuta 2014

Kolme päivää vapaata

Mummo ja pappa ilmoittivat monen viikon mökkeilynsä jälkeen, että voisivat ottaa tyttäremme pariksi yöksi heille. Olin juuri sellaisesta haaveillut, mutta silti iski tunne että eikai nyt kahdeksi yöksi, eihän mulla ole sitten mitään tekemistä..!

Lämpenin ajatukselle kuitenkin hyvin nopeasti! Isäntä säästelee lomiaan elokuun loppuun eli lähemmäksi laskettua aikaa ja ihan oma aika ilman huomiota vaativia perheenjäseniä tulisi tarpeeseen. Helteet ovat käyneet todella raskaiksi, yöt tulee nukuttua huonosti ja hermo on kireällä. Ilomielin vein tytön keskiviikkona mummolaan. Kaikki osapuolet ilahtuivat!

Aloitin kolmen päivän vapaan kangaskauppahengailulla. Leikkimattoon ja muihin tuleviin projekteihin täytyi löytää kankaat. Perustin terassin siimekseen kankaanleikkuupajan mehuineen ja karkkeineen... Leikkimatto eteni mukavasti! Isäntä jatkoi omia autotalliprojektejaan.

Aamulla kukaan ei herättänyt (paitsi vauva vatsassa) ja kömmimme isännän kanssa ylös yhdentoista maissa! Aamupalaa saimme tehtyä vasta puolenpäivän aikaan ja sen söimme kuin rikolliset television ääressä sohvalla. Kuin ennen vanhaan! Isännnän lähdettyä iltavuoroon jatkui leikkimattoprojekti. Nälkä yllätti myöhemmin ja kokkasin itselleni pakastepitsan ja jälkiruoaksi minttusuklaavanukkaan. Rikollinen elämä sohvalla siis jatkui... Ai että mitä herkuttelua, parhaassa seurassa!

Perjantai alkoi valitettavasti herätyskellon soitolla kello yhdeksän. Kymmeneltä oli oma neuvola. Vauvalla on kaikki hyvin. Pää on jo tukevasti kiinnittynyt, pyllyä tuntuu heiluttelevan puolelta toiselle. Kaikki arvot ovat kunnossa. Kysyessäni tämänhetkistä kokoarviota sain terkkarilta vastaukseksi "kolmisen kiloa, ehkä vähän päälle". Kohdunpohjan korkeus on nyt 34 cm (rv 37). Esikoinen syntyi niillä mitoilla kaksi viikkoa yliaikaisena...!

Neuvolan jälkeen ryhdistäydyin einesruokien maailmasta ja tein oikeaa kotiruokaa. Sain leikkimaton ommeltua valmiiksi. Pesin jopa vessat, vaikka olin luvannut itselleni, etten siivoa lomani aikana yhtään. Siistiydyin, hain tytön mummolasta ja kurvasimme ystävättären tyttären 2-vuotisjuhlille. Mukavan leppoisat puutarhajuhlat, tuttuja vuosien takaa ja mainiot tarjoilut.

Mummolassa kaikki oli mennyt loistavasti niin kuin aina. Kiitos mummolle ja papalle tehokkaista vapaapäivistä! Olette tärkeitä.

Hämähäkin metsästystä.

"Pehmeä kaahu. Astum päälle!"

perjantai 8. elokuuta 2014

Vauvan eläinaiheinen leikkimatto

Ennen esikoisen syntymää sain ajatuksen ommella syntyvälle tyttärelle oman leikkimaton. Värikäs leikkimatto syntyi kangastilkuista ja sen tarkempi esittely löytyy täältä. Jo silloin pyörittelin erilaisia teemoja mielessäni, mutta päädyin neljän vuodenajan kuvaukseen. Toinen mielessäni ollut ajatus oli eläinten erilaiset elinympäristöt: vedenalainen maailma, savanni, viidakko...

Siitä se ajatus pakkomielle sitten lähti. Kun ensimmäinen lapsi sai oman itsetehdyn mattonsa, pitäähän toisellekin nähdä se vaiva! Mielessäni on pari vuotta pyörinyt eläinaiheinen matto, mutta mikä se neljäs osio olisi? Halusin, että matot olisivat "samaa sarjaa" eli molemmat jakautuisivat neljään osaan. Päädyin Suomen luontoon ja eläimistöön.

Tein Eurokankaaseen retken pitkän listan kanssa. Listalla oli muun muassa seepra, kirahvi ja krokotiili. Sellaisia eläinkuoseja olisi kiva löytää (ei löydy omista varastoista ei...). Suurin osa käyttämistäni kankaista kuitenkin löytyi omasta tilkkulaatikosta, mutta esimerkiksi maton toiselle puolelle ommeltu taustakangas oli myös ostoslistalla. Maton koko 110 x 90cm eli aikalailla samankokoinen kuin isosiskon leikkimatto. Pehmusteena matossa on vanulevyä, jonka ompeleminen oli aika pers.. haasteellista. Siksi reunat ovat kurtussa.

Kaiken kiroilun ja leikkelyn jälkeen mieltä huojensi kovasti, että tytär tunnisti kaikki maton eläimet!

Tilkkupaja pihalla.