Täällä mennään raskausviikolla 39+3. Laskettu aika on perjantaina, mutta uskon vauvan syntyvän syyskuun puolella. Esikoinen syntyi häädettynä raskausviikolla 42+0 ja äitini molemmat synnytykset on käynnistetty kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Eli jos perheemme tilastoja ja todennäköisyyksiä yhtään miettii niin vauva on sylissä vasta kahden ja puolen viikon päästä..!
Olisin kyllä aivan valmis tapaamaan uuden perheenjäsenen vaikka jo tänään. Olo on raihnainen ja paksu. Yöt ovat katkonaisia vähäisten hyvien asentovaihtoehtojen ja vessassaravaamisen kanssa. En voi ymmärtää mistä sitä pissaa riittää..? Herään yleensä 1-3 tunnin välein (aina tasatunnein!) ja jos kuvittelen kääntäväni kylkeä, on myös vessassa käytävä. Ja tyynyt järjestettävä uudelleen. Pään alla on iso imetystyyny sekä normaali tyyny. Kaareva imetystyyny tukee selkää sekä korottaa päätä "närästystä vähentämään". Mahan alla on litteä pikkutyyny, ettei vatsa roiku. Jalkojen välissä on vielä paksu tyyny. Näiden kanssa venkslataan useasti yössä...
Hankalinta yössä on se ylösnouseminen. Nousemista helpottavista vatsalihaksista ei ole tietoakaan ja kun jaloilla yrittää heilauttaa itseään ylös, nivusiin ja reisiin sattuu suunnattomasti. Edelleen joku sahaa niitä irti. Käsillä on työnnettävä koko ruho ylös. Ja kun pääsen vessareissulta ja tyynyjen uudelleenasettelulta takaisin nukkumaan, saatan valvoa pari tuntia, kun ei nyt vaan nukuta! (Tai sitten on mentävä taas vessaan, sille toiselle hädälle.)
Vatsa supistelee ja kovettuu tuon tuosta. Nämä eivät varsinaisesti tee kipeää. Sen sijaan vauvalla on työkaluinaan ainakin sukkapuikot, veitsi, leka ja vasara, joilla hän tekee reittiä ulos. Ja niiden heiluttelu alapäässä tekee päivittäin todella kipeää. Sikäli olen todella toiveikas, että kroppa osaisi itse käynnistää synnytyksen, koska se on tehnyt töitäkin huomattavasti enemmän (ja kipeämmin) kuin esikoista odottaessa. Saavillinen lapsivettä reisille ja spontaani synnytys, kiitos!
Isännällä on onneksi kesäloma meneillään. Tosin siitä on jo viikko kulutettu ja toinen menossa. Jos vauva ei synny kuun loppuun mennessä, isäntä menee takaisin töihin ja jää isyyslomalle vauvan synnyttyä. Viime viikolla kävimme kolmisin kesälomaretkellä Korkeasaaressa. Kävelimme saarelle Mustikkamaalta ja matka oli täynnä vasaranheiluttelua ja sukkapuikoilla tökkimistä. Huomaa, että olen viime aikoina tehokkaasti vältellyt kävelemistä, koska noinkin lyhyt matka teki niin kipeää. Korkeasaaressa kävely oli onneksi "luonnollisesti katkonaista", mutta välillä isäntä ja tytär saivat keskenään mennä katsomaan eläimiä, kun minä jäin odottelemaan, irvistelemään ja hengittelemään.
Silloin kun en makaa, istu tai kävele on olo aivan hyvä eikä mihinkään koske. Parasta on oikeastaan seisoskelu ja kevyt liikuskelu ympäriinsä. Sellaista on siis lähinnä tyttären kanssa ulkoilu. Mutta siihen monesti yhdistyy kyykistely, nostelu ja kantaminen. Odotan aivan suunnattoman paljon syksyn vaunulenkkejä ilman painavaa vatsaa ja kohenevan kunnon kera. Myös keväällä hankitut hiihtimet polttelevat kellarissa!
Eilen alkoi kyllästyttää törkyiset ikkunat. Talon jokaiset ikkunat olivat ulkopuolelta täynnä koivunsiemeniä ja sisältä kärpäsen pas.. kakkaa. Pesin siis alkukesästä jynssätyt ikkunat uudelleen sisältä ja ulkoa (kaksi välipintaa lintsasin) sekä puolet talon ikkunoista joka pinnalta. Puolet urakasta tein tänään. Ikkunanpesu saattaa kuulemma saada jotain synnytykseen liittyvää aikaan, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää kovin hiljaiselta. Sauna on päällä. Mitäs niitä muita keinoja vielä oli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti