perjantai 30. toukokuuta 2014

Morsiusneidon mekko

Saamme ilon juhlia kesähäitä, kun isännän sisko menee pian naimisiin. Suurena kunniana morsiamen kummityttö eli tyttäremme saa toimia morsiusneitona. Minulla on ollut tapana ommella jokaisiin häihin, joissa olen ollut vieraana, juhlamekko. Päätin laajentaa perinnettä (apua) myös tyttären juhlamekkoihin! Kymmenen vuoden päästä hän tuskin pukeutuu äidin ompelemaan rimpsu-unelmaan, joten otetaan ilo irti niin kauan kuin voi.

Itselläni oli suunnitelmissa käyttää häissä poikkeuksellisesti ystävältä saatua kaunista tummanviolettia ja pitsistä raskausmekkoa. Puettuani mekon totesin sen olevan edelleen aivan ihana, mutta mekon käyttöominaisuuksissa oli yksi iso miinus. Se oli aivan liian lyhyt. Aikuisten törötysjuhlassa se vielä menisi mainiosti, mutta ympäriinsä säntäilevän naperon perässä kyykkiessä pyllyni vilkkuisi jatkuvasti. Ei kiva...

Onneksi minulla oli vahingossa jo varasuunnitelma. Se valkovioletti raskaushellemekko. Käyhän se kesähäihin, käyhän?

Tyttärelle ompelin siis tänään morsiusneidon mekon. Kankaana käytin Eurokankaan valikoimista löytynyttä valkoista Sunflowers-puuvillaa sekä vuorina ohutta ja valkoista puuvillakangasta. Vuorikangas oli ilmeisesti jotain sekoitetta, koska kangas jousti hieman. Kaavoja minulla ei taaskaan ollut vaan mallasin hieman eräästä trikoomekosta ja sovelsin mittanauhan kanssa...

Hihoissa ei ole vuoria, koska ajattelin pitää ne ilmavina mahdollista kesäsäätä varten. Hihojen suihin ja helmaan ompelin vuorikankaasta leikatun reunanauhan (onko se tere..?!). Selässä keskellä on (piilo)vetoketju. Helmakappaleen yläreuna ja hihojen olkasaumaan tulevat reunat on rypytetty ennen ompelua.


Äiti: Kokeillaan sun uutta mekkoa.
Tytär: Piikkejä, teäviä piikkejä!
Äiti: Ei ole enää nuppineuloja. Mekko on nyt valmis.
Tytär: Ihana mekko. Äiti ompeli! Iiisiii, kato!









maanantai 26. toukokuuta 2014

Lorut, numerot ja mystinen M

Tyttäremme täytti puolivälissä toukokuuta vuoden ja yhdeksän kuukautta. Hän on ollut kova höpöttämään ja juttelemaan jo kuukausia. Nyt puheeseen on ilmestynyt erikoinen m-kirjain. Se päättää monet sanat, joiden lopussa kuuluisi olla n-kirjain. ****m huoneeseem leikkimääm! Nukkumaam. Äitim puhelim. Isim autoom. Tästä erikoisuudesta emme siis tosiaankaan ole huolissamme. Eiköhän se ämmä joskus ännäksi vaihdu. Puheen lauseet ovat jo monisanaisia ja niissä on hämmästyttävän paljon (totuudenmukaista) sisältöä. Äiti pussaa isiä.

Numerot ovat tarttuneet puheeseen myös. Kyse on varmasti lähinnä lorurimpsun osaamisesta ulkoa. Ykki, kakki, koome, neejä, viisi, kuusi, seitsemäm, kahekkam, yhekkäm. Joissain numeroissa ässä suhahtaa hienosti, toisissa ei. Tyttö taitaa kyllä erottaa yhden ja kahden kappaleen eron: poimiessaan maasta kaksi kiveä hän tokaisee kakki kiveä. 


Yhtä taivavasti hän lausuu muutamia loruja tai lauluja (laulamatta tosin).

Ha'akka huttua keittää, hännällänsä hämmentää. Antaa yhdelle pojalle, toiselle pojalle...

Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hiinahtaa, ihanaa, ihanaa onhan rattastaa. Juokke hepo hiijaa, kanna pikku Siljaa..

Nyt saa todellakin olla tarkkana mitä itse päästää suustaan ja jopa mitä tekee! Tytär on jo monet kerrat raportoinut isovanhemmilleen äitinsä vessakäynneistä, vessan oven auki jättämisestä... Esimerkillistä elämää on vietettävä! Pikkulikan muisti on myös hämmästyttävä. Kuukausia sitten tapahtuneet jutut ovat mielessä edelleen ja niistä jutellaan vieläkin: Pattei ikki puistossa (Valtteri itki puistossa, vaikka oikeasti itkijä oli meidän oma tyttö..). Mettui kaataa puita tontilla. (Naapurin tontilla metsuri kaatoi puita.)

Tytön juttuja on niin mielenkiintoista kuunnella. Uutta sisältöä tulee jatkuvasti, vaikka samoja vanhoja juttujakin toki jauhetaan. Äiti rakastaa!



lauantai 24. toukokuuta 2014

Perhematka Mallorcalle (osa 2/3 Cala d'Or)

Mallorcan pohjoisosassa Alcudiassa viettämämme neljän päivän jälkeen suuntasimme kohti kaakkoa. Seuraava määränpäämme oli Cala d'Or -niminen rantakaupunki. Matkan varrella piipahdimme Inca-nimiseen kylään, jossa oli meneillään viikottaiset markkinat. Markkinoilla oli myynnissä kaikkea mahdollista, mutta enimmäkseen nahkatuotteita, kangaskenkiä, kukkia, käsitöitä, vaatteita ja koruja. Ostin markkinoilta itselleni kolmet korvakorut sekä kaulahuivin: asusteita, jotka eivät ole sidoksissa vartalon kokoon ja malliin...






Kadun varsilta bongasimme myös kirjakaupan, josta ostimme tytölle kaksi espanjankielistä kirjaa. Olemme ottaneet tavaksi ostaa reissuiltamme sen maan kielisen kirjan, jossa matkaillaan. Nyt tytön kirjahyllyä koristaa ruotsin-, viron-, portugalin- ja espanjankieliset tuliaiskirjat. Myös yksi englanninkielinen kuvakirja löytyy ja sen on tuonut tytön Jenkeissä asuva ikätoveri.

Takaisin Mallorcalle. Incasta suunnistimme Cala d'Oriin. Siellä meitä odotti neljän seuraavan yön ajan all inclusive -helvet.. paratiisi. Majoituimme Cala d'Or Gardens -nimisessä perheresortissa, joka oli täynnä saksalaisia lapsiperheitä. Heillä olikin varmasti varsin mukavaa, koska alueella oli saksankieliset lasten viihdyttäjät ja sitä myöden myös saksankielinen ja jokailtainen disko lapsille. Sutsi-satsi ja Huugi-guugi soivat monta päivää päässä, saksaksi...



Paikka oli meillekin varsin helppo ja mukava. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla (lähes) jatkuvasti, alueella oli leikkipuisto, pelihuone, iso uima-allasalue ja resortin läheisyyteen avautui sopivasti uusi pieni vesipuisto, jonne oli vapaa pääsy (resortin asiakkailta?). Isäntä pelasi muiden isien ja lomailijoiden kanssa jokusen kerran beach volleyta läheisellä kentällä. Neljän päivän aikana lähinnä käppäilimme lähiympäristössä, ihailimme kauniita ja jylhiä rantamaisemia. Rahaa ei mennyt erikseen ollenkaan, koska turistikylässä ei ollut mitään ostettavaa ja ateriatkin oli valmiiksi nenän edessä.






Yhtenä päivänä piipahdimme autoretkellä lähikylässä nimeltä Portocolom, jossa kävimme lähinnä päiväkahvilla ja välipalalla. Pienellä rannalla uitimme hieman varpaita sekä nautimme kauniista maisemista.






Cala d'Or on rantakaupunki, mutta korkealla merenpinnasta. Kylässä on jokusia pieniä hiekkarantoja, mutta enimmäkseen rantakallioita. Alla olevissa kuvissa olevalle rannalle oli kulku naapurihotellin uima-allasalueen ja baarien vierestä. Ranta oli kapea ja melko epäsiisti.



Neljä yötä majoituimme ja hengailimme helpossa perheresortissa, jonka jälkeen suuntasimme viimeisiksi kolmeksi yöksi saaren pääkaupunkiin Palmaan. Siitä lisää lähipäivinä!




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Nukenvaatteet

Naapurin tyttö täyttää neljä vuotta lauantaina ja huomenna menemme häntä juhlimaan. Lahjaa miettiessäni päädyin surauttamaan tytön nukelle vaatekerran: tunikan ja leggarit. Sain rakkaan nuken hetkeksi lainaan ottaakseni mitat. Asukokonaisuuden valmistuttua tyttären rakas Tomp(p)a-nalle pääsi malliksi: taitava poseeraaja, eikö!


Hulluttelua eriväristen lankojen kanssa!




maanantai 19. toukokuuta 2014

Perhematka Mallorcalle (osa 1/3, Alcudia)

Olemme isännän kanssa matkustelleet yhteisen taipaleemme aikana melko paljon. Lapsen saannin myötä reissut kaukomaille ovat jääneet vähemmälle, mutta on tyttäremmekin ehtinyt käydä jo Ruotsin risteilyllä sekä Madeiralla. Ja kahdesti Oulussa! Tänä keväänä päätimme lähteä Mallorcalle. Isäntä on käynyt kavereineen siellä ennenkin, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.

Ajattelimme ensin helppoa ja kätevää viikon pakettimatkaa, mutta saaren monipuolisuus houkutti ottamaan lisäpäiviä ja reissusuunnitelma venyi kaksitoistapäiväiseksi ja itsekootuksi matkaksi. Lennot löysimme (kröhöm, isäntä vertaili, etsi ja löysi) edullisesti Norwegianilta. Vajaan kahden viikon reissuun mahdutimme majoitukset kolmessa eri kaupungissa eri puolilla saarta (Alcudia, Cala d'Or ja Palma). Postaukset tulevat kuvaähkyn vuoksi kolmessa osassa.


Ensimmäinen majoituksemme oli monille tutussa Alcudiassa, saaren pohjoispuolella. Kaupunki on turistien ja perheiden suosima rantakaupunki, ihan kätevän kompakti. Alcudiasta löytyi myös mielenkiintoinen vanha kaupunki, joka oli vallihautojen ja muurien sisäpuolella. Vanhasta kaupungista löytyi paikallisia viehättäviä käsityöliikkeitä sekä toki turistikrääsää myyviä kojuja.

"Ihania pöllöjä!"
Majoituimme Alcudiassa hotellissa nimeltä Estrella de Mar & Spa. Houkuttelevasta nimestä huolimatta spa-osasto jäi (odotetusti) meiltä väliin ja keskityimme lähinnä ulkoaltaaseen ja merenrantaan. Tytär pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa uima-altaaseen (ellen väärin muista?) ja oli aivan tohkeissaan! Vesi oli jääkylmää, mutta eipä näyttänyt haittaavan. Meillä oli mukana kätevä uimarengashässäkkä, jossa tyttö pystyi kipittämään altaan pohjassa holahtamatta renkaan läpi.

Kaupunki oli siisti ja matkarattailla rullailu oli joutuisaa. Siistejä leikkipuistoja oli useita ja niihinhän oli päästävä heti kun sellainen näkökenttään osui.





Vuokrasimme auton koko reissun ajaksi ja se jos mikä oli kätevää saareen tutustumisen kannalta. Ajelimme Alcudian lähiympäristössä sekä saaren koilliskärkeen, Cap de Formentoriin. Sinne johti mutkitteleva vuoristotie, joka sai minut hieman pahoinvoivaksi... Kartan tuijottamista kyydissä oli vältettävä viimeiseen asti. Onneksi huono olo katosi aina, kun nousi autosta omille jaloille. Maisemat olivat aivan mielettömät!

Matkan varrella oli myös näköalapaikka, jonne sai kavuta käteviä luontoa mukailevia portaita pitkin. Kantoreppu oli tällaisella hetkellä erityisen kätevä!

Saari on erittäin suosittu maantiepyöräilijöiden keskuudessa. Maanteillä ja mutkittelevilla vuoristoteillä näkyi jatkuvasti kovakuntoisia pyöräilijöitä, joiden uurastukselle ei voi muuta kuin nostaa hattua.


Cap de Formentor

Cap de Formentor





Reissun neljä ensimmäistä päivää Alcudiassa pitivät sisällään jo paljon. Reissu tuntui jatkuvan vielä ikuisuuden! Hotellihuoneemme oli kaksio ja nukuimme koko perhe ensimmäistä kertaa samassa huoneessa ehkä vuoteen. Tytär sopeutui uuteen ympäristöön mainiosti ja otti vieraan matkasängyn heti omakseen. Toki mukana oli kaksi lempiunilelupupua, Rollo ja Pentti, jotka varmasti auttoivat nukahtamaan.

Ensimmäiset aamut likka heräsi järkytykseksemme jo kuuden jälkeen, joka on pari tuntia normaalia aikaisemmin. Onneksi televisiosta tuli heti aamusta lempipiirrettyä monta jaksoa putkeen! Eikä tyttöä lainkaan haitannut, että kyseessä oli espanjankielinen Caillou eikä tutumpi Kaapo. Näin aina toinen meistä sai nukkua tovin pidempään odottaen aamupalabuffettiin pääsyä.

Jossain vaiheessa tyttö siirtyi itsekseen kaksien päiväunien taktiikkaan, joka sopi meille mainiosti. Hän otti torkut joko autossa, rattaissa hotellin parvekkeella tai kyydissä pötkötellessä tai kantorepussa. Ruoka maistui kaikille ja tyttökin maistoi rohkeasti oikeastaan kaikkea mitä hänelle tarjosi tai mitä hän vanhempiensa lautasilta valkkasi. Mustekala upposi mainiosti, mutta oliivit olivat ihan ykkösjuttu! Itse otin aika rennon otteen raskausruokavalioni suhteen ja söin oikeastaan mitä vain (paitsi niitä mustekaloja..). Mahdollisia jälkiseuraamuksia odotellessa.

"Oliivia, kakka'apuja, nam!"
Matkakertomus jatkuu lähipäivinä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Lapsen hellehattu

Ompelemastani kesämekosta jäi paljon tilkkuja, joten päätin käyttää ne hyödykseni samantien. Ompelin niistä tytölle hellehatun. Otin mallia valmiista kaupan hatusta, mutta lopputulos oli vähän.. Hmm.. ensikertalainen?

Mittasuhteet ovat hieman hupaisat ja hattuun ilmestyi tahtomattani jokusia vekkejä. Joka tapauksessa hattu on toimiva kapistus ja toivottavasti pysyy päässä hellesäällä!



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ne kukkivat sittenkin!

Meidän asunnossamme on melko paljon viherkasveja. Joidenkin mielestä tämä on viidakko ja jotkut eivät ehkä edes kiinnitä huomiota kasveihimme. Hyvin, hyvin harvoin kasvimme kukkivat. Joulukaktukset ovat oikeastaan ainoita kasveja, jotka tässä talossa ilahduttavat kukillaan säännöllisesti. 

On muutama viherkasvi, jonka olen odottanut kukkivan vuosikaudet. Äitini samaiset kasvit kukkivat säännöllisesti! Äidilläni on ilmeisesti niin hyvät jutut mitä hän kasveilleen kertoo tai sitten hänellä on jotain taikalannoitteita. Mutta nyt! Parin viimeisen viikon aikana olen saanut ilolla seurata kahden huonekasvini ensimmäisiä kukintoja! Toinen on posliinikukka ja toinen on viirivehka. Joskus olen todistanut myös juoruni kukkimista, vaikken edes tiennyt sen kukkivan...

Jos joskus saan vielä kohtalonköynnökseni tai anopinkieleni kukkimaan, olen viherpeukalointeihini tyytyväinen. Ne toki kukkivat äidilläni.

Viirivehka kukkii. Vain toinen niistä. Ja vain yhdellä kukalla.


Posliinikukka. Pölyinen sellainen...