perjantai 28. helmikuuta 2014

Taaperoiden taidepaja Kiasmassa

Tyttäremme sai ystävältään mahtavan joululahjan. Kuoressa oli pääsylippu Kiasman taidepajaan! Oikeasti lippu oikeutti Kiasman näyttelyihin yhden aikuisen, mutta se nyt on sivuseikka... Taaperoiden piipahduspaja on tarkoitettu 1-4-vuotiaille ja lapsi pääsee sinne näyttelylipun maksaneen aikuisen seurassa. Ilmoittautumista ei tarvita ja nimensä mukaisesti siellä voi vaikka vain piipahtaa. (Tarkemmat tiedot, aukioloajat ja vinkit löytyvät Kiasman sivuilta.)
 
Eilen tytär pääsi käyttämään joululahjakorttinsa taidepajaan ihailemansa ystäväpojan (ja äitien) kanssa. Treffasimme Kiasmalla heti pajan auettua kymmeneltä. Samaan aikaan sisään ryysäsi päiväkotiryhmä. Pajan vetäjä totesi paikkaa esitellessään, ettei paja ole varsinaisesti tarkoitettu päiväkotiryhmille, koska heille on käsittääkseni järjestetty omat aukioloajat (?). Vetäjä tiesi kuitenkin kertoa, että päiväkotiryhmien piipahdukset ovat tehokkaita ja he ovat ulkona jo puolen tunnin sisällä. Ja yhtäkkiä ryhmä olikin kadonnut johonkin!
 
Taidepajassa oli (lopulta) rauhallista eikä mihinkään tarvinnut jonottaa eikä pensseleistä tarvinnut tapella. Pajan tila oli jaettu kahteen osaan, kuivaan ja märkään. Kuivalla puolella oli mahdollista tehdä taidetta kangassuikaleilla ja pilleillä ison peilin eteen asetettuun läpinäkyvään laatikkoon. Keskellä oli häkki, jonka sisällä pystyi tuottamaan erilaisia ääniä.
 


Sivupöydälle oli koottu erikokoisia rasioita, joiden sisälle kurkkaamalla löysi ihan mitä vaan. Oli Barbien jalkoja, helmiä, sudenkorentoja, höyheniä.. Kuivalla puolella oli myös värikkäitä muoviastioita, joilla sai ilmeisesti tehdä mitä keksi. Väliseinällä oli neliönmallisia magneetteja, joita sai siirrellä ja liikutella.
 




Märälle puolelle riisuttiin sukat ja puettiin essu. Aikuiset olivat nihkeitä ja pukivat kenkien päälle asuntonäyttötossut ja päällensä essun. Samalla pelkäsin saavani uuden värityksen housuihini, vaikka olin varautunut myös omilla vaihtohousuilla... Onneksi maalit pysyivät pensseleissä, kupeissa ja tauluissa. Lasten oli mahdollista maalata joko (pestäville) seinäpinnoille tai sitten valmiiksi maalatuille kankaille. Lisäksi sai maalata vaahtomuovin palasia, joilla sai leimata seinälle oman merkkinsä. Tai sitten ihan vaan telalla suoraan seinään...


 
 
Kokemus oli hauska ja lapsetkin näyttivät viihtyvän! Tunnelma oli leppoisa eikä millään lailla kilpaileva tai painostava. Pajassa sai hengailla miten lystäsi eikä vetäjä sinänsä vetänyt pajan toimintaa vaan oli läsnä ja apuna tarvittaessa. Tytär toki maistoi maalia heti pensselin käteen saatuaan, mutta kysyessäni maali oli(kin) vain sormiväriä eikä sinänsä vaarallista. Pääosin savea tai jotain.
 
Emme ole käyneet tytön kanssa värikylvyissä, taidepajoissa tai paljon muissakaan kulttuuririennoissa aikaisemmin, joten Kiasman taidepaja oli kyllä mainio paikka aloittaa. Suosittelemme lämpimästi! Pajan jälkeen oli kätevä käydä lounaalla alakerran Cafe Kiasmassa. Toiseen kertaan kuitenkin jäi tutustuminen Kiasman varsinaisiin näyttelyihin. Tyttö jäi luultavasti eniten kaipaamaan portaissa kiipeämistä ja juoksentelua alakerran isolla käytävällä, jossa pääsi "LUJAA!!".
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 22. helmikuuta 2014

Herttainen pussilakana

Olen ommellut tyttärellemme muutaman pussilakanan ja saatujakin on kaapissa aimo pino. Tytöllä on siis varmasti tarpeeksi pussilakanoita.  En kuitenkaan voinut vastustaa ihanaa kangasta, josta oli saatava ommella tytölle jotain. Löysin kankaan taannoin Käpyset-nettikaupasta: Critter Camp -nimistä luomupuuvillaa. Saman kankaan jämäpaloista valmistui Marjatta-nuken toppamakuupussi. 
 
Sen verran nihkeilin ja pihistelin kankaan ostamisessa, että ostin sitä vain pussilakanan toiselle puolelle. Olimme isännän kanssa Eurokankaan lakanakangaspöydän ääressä ja hän ehdottomasti vaati pinkkiä (!!) kangasta pussilakanan toiseksi osaksi, vaikka minä olisin ollut enemmän mintunvihreän tai jonkun muun vihersävyisen kankaan kannalla. Pussilakanan taakse päätyi sitten lohenpunainen puuvillakangas.
 
Tytöllä on käytössä äitiyspakkauksen täkki, joten pussilakanan mitat ovat n. 80 x 120 cm. Kangas on mielestäni todella herkullinen ja herttainen. Tytärkin bongaa siitä tuttuja asioita: kettu, pupu, bambi, siili, puu ja ova.
 


 

torstai 20. helmikuuta 2014

Nuken makuupussi

Tyttären alettua leikkimään ja hoivaamaan Marjatta-nukkeaan on nukke päässyt/joutunut myös mukaan ulkoleikkeihin ja autoreissuille. Toisinaan tyttö vaatii myös Maijan päiväunille mukaan. Mutta voi Marjattaa, hänhän paleltuu ulkona! Olemme välillä laittaneet Marjatan myssyn sisään makuupussin korvikkeena. Tänäänkin tyttö halusi ottaa nukkensa ulos, mutta vaati samalla pussi, pussi, joten Marjatta istui pulkassa tytön myssyn sisällä.
 
Mummolassa on minun vanha Viivi-nukkeni, jolla on oma makuupussi. Tyttö leikkii sielläkin nukkejen kanssa, työntelee pikkurattaissa makuupussissaan olevaa Viiviä. Pitihän sitä Marjatallekin saada oma makuupussi kylmille keleille!
 
Pingalen kangassenkistä löytyy vaikka mitä kangasta, materiaalia ja tarviketta, joten yksi toppamakuupussi vetoketjuineen syntyi päiväunien aikana. Makuupussin ulkokankaana oleva luomupuuvilla on tilattu Käpyseltä ja on nimeltään Critter Camp. Vuorina on paksuhkoa vanulevyä ja sisäkankaana yksiväristä puuvillakangasta.
 









 
 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Puolitoistavuotias

Tyttärestäni kirjoittamat kuukausipostaukset ovat jääneet pikkuhiljaa vähemmälle. Jotenkin säännöllinen ja yksityiskohtainen kirjoittaminen hänen kasvustaan ja kehityksestään ei ole enää tuntunut tarpeelliselta tai edes mielekkäältä. Jonkinlainen uutuudenviehätys vauva-asioista ja tarve puida niitä julkisesti on vähentynyt. Toki hämmästelemme, ihmettelemme ja ihailemme tyttäremme isoksi tytöksi kasvamista, puheen kehitystä ja upeita uusia taitoja joka päivä.
 
 
Marjatta-nukke saa pian peiton ylleen.
 
Äidin ylpeys kuitenkin ajoi minut (taas) kirjoittamaan tyttäremme kuulumisista. Hän täytti lauantaina puolitoista vuotta. Emme ole vielä käyneet puolitoistavuotisneuvolassa, joten tarkkoja mittoja tai esimerkiksi lääkärin kommentteja ei ole tässä nyt jakaa. Kotivaa'alla tyttö painaa yhdeksän kiloa ja vaatekoko keikkuu naftien seiskanelosten ja reilujen kasikymppisten välillä.
 
Marjatta-nukke ja Tompa-nalle saavat hoitoa/kyytiä.
 
Pikapäivityksistä kerrottakoon sen verran, että tyttö nukkuu vanhempiaan ilahduttaen oikein hyvin (kopkop). Yöunille mennään iltapalan, -pesujen ja -sadun saattelemana. Hän nukahtaa itsekseen höpisten omassa huoneessaan olevaan pinnasänkyyn ja nukkuu yleensä koko yön, 10-12 tuntia. Joskus hän saattaa elämöidä keskellä yötä, jolloin hän on unissaan möngertänyt sängyn kulmaan eikä pääse eteenpäin. Tilanteeseen auttaa tytön siirtäminen "alaspäin" sängyssään. Päiväunia hän nukkuu parvekkeella tunnista kahteen, mutta ei missään nimessä enempää.
 
"****, kiipee!"
 
Hän on puolisen vuotta syönyt samaa ruokaa vanhempiensa kanssa. Verrattuna tytön aikaisempaan soseruokavalioon kasvisten osuus on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Emännän tulisi terästäytyä tässä suhteessa ja kasviksia pitäisi ehdottomasti lisätä koko perheen aterioihin. Ruokahalu on hyvä ja mitä tahansa ateriaa ehdottaessa tyttö kipittää innokkaasti syöttötuolinsa ääreen. Hedelmät ovat suurta herkkua, joista lemppareiksi mainittakoon banni, appe, kiivi, uumu ja omena. Tuttipullo jätettiin kokonaan kuvioista noin kuukausi sitten, mutta sen myötä syntyi pieni huoli siitä saako tyttö tarpeeksi nestettä.
 
Vuoden takaisista vatsavaivoista ei ole tietoakaan. Vatsa toimii lähes joka päivä ja iso hätä toimitetaan joka kerta pottaan. Useasti päivässä potasta löytyy myös pisut.
 
 
"****, piitää, kukka!"



Tyttö on alkanut leikkiä omatoimisesti ja itsenäisesti ihan viime viikkoina. Rakas nukke Marjatta tai Maija on usein leikeissä mukana. Toinen tärkeä lelu on Tompa-nalle. Marjattaa tyttö laittaa usein nukkumaan kärryihin tai nuken sänkyyn, peittelee ja peittelee, aa-aa! Hän on lukenut rakkaille leluilleen myös useasti. Talosta löytyvät lukuisat nuppipalapelit hän on rakentanut useaan kertaan ja uusia haasteita haetaan erilaisista palikkaleluista ja -peleistä. Mieluisia ovat muun muassa leikattavat puiset vihannekset, korkeaksi torniksi kasattavat palikat, Duplot ja parit muut palikkalelut.
 
"Tompa, lukee, kala!"
Tyttö höpöttää paljon. Tälläkin hetkellä hän touhuaa eteisen matolla kenkiensä ja päiväunivaatteidensa kanssa ja selostaa jatkuvasti tekemisiään: "Kantaa kengät, noin. Kiitos! Kaappiin, kaappiin. Äiti, avaa! Tossu, hankka, kaappiin..." Sanavarasto on uskomattoman laaja ja hän toistelee puheestamme uusia sanoja jatkuvasti. Pitääkin olla tarkka omista sanomisistaan... Hän selvästi nauttii kahdenkeskisestä juttelusta. Joka päivä käymme (monesti) läpi läheiset ja heidän sijaintinsa: "Mummo, pappa, koto. Aava, Kaissa, koto! Teemu, töissä! Isi, nukkuu. Bami, vuhvuh koto!!"
 
Tytöltä löytyy paljon jo omaa tahtoa ja myös kummallisia päähänpinttymiä. Välillä tulee käsittämätön itku ja hätä, jos menen sekoittamaan myslin viiliin tai alan pestä tytön peppua ennen kuin kakka kipataan pönttöön. Likka osaa myös koetella vanhempiensa hermoja. Varsinkin uloslähtötilanteessa tyttö pistää monesti parastaan. Hän kyllä mielellään pukee hattua, hanskoja ja kenkiä itse, mutta äidin istuuduttua lattialle haalarin ääreen likka kipittää tiehensä hymynkare huulillaan ja katse silmäkulmasta vilkkuen!
 
Kuinka rakas pieni ihminen voikaan olla!
 
 

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Paidasta mekko

Ompeluhuoneen senkin päälle oli taas kasautunut paljon ompeluprojekteja, jotka odottivat paininjalan alle pääsyä. Läjässä oli lähinnä pieniä korjaustöitä, joiden ompeluun menisi ehkä minuutti per kappale. Mutta se aloittaminen!
 
Tänään tyttären nukkuessa päiväunia otin asiakseni tuon pinon. Ompelin yksien housujen ratkenneen haarasauman. Kavensin vihdoin yksiä raidallisia Älskling-housuja, jotka kokolappunsa mukaan olisivat tytölle jo pienet, mutta vyötärökohtaan mahtuisi kaksi lasta. Onneksi niissä on pitkät nilkkaresorit! Viimeistelin tytön yksien legginsien lahkeet (miksi niitä ei ole voinut tehdä kerralla valmiiksi?!). Mutta se ensisijainen työ: ommella helma paitaan, jonka ompelin alunperin liian lyhyeksi.
 
Olin leikannut paidan kankaan ilman sen kummempia mittauksia, joten tulihan siitä liian lyhyt. Kuvissa paita saattoi näyttää sopivahkolta, mutta pyllistellessä selkä oli jatkuvasti paljaana. Nyt paita sai siis helman!
 



 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Säilytysongelmia ja iloisia peltirasioita

Olen pitkään miettinyt millaisia säilytysratkaisuja keksisin tyttäremme huoneeseen. Tähän asti lelulaatikkoina on toiminut kaksi vihreää koria, toinen olohuoneessa ja toinen tytön huoneessa. Kaikki tytön käyttövaatteet ovat kylpyhuoneen laatikostossa, joten varsinaista vaatekaappia ei ole vielä tarvittu hänen vaatteilleen. Vauvanlelut ovat kuin varkain vaihtuneet palapeleihin, Legoihin, palikkapeleihin ja muihin enemmän tilaa vieviin leluihin, joten uusia ratkaisuja olisi keksittävä.
 
Tytön huoneeseen on ollut pitkään suunnitteilla rakentaa peilikaapit, koska ennestään siellä ei ole ollut muuta kiinteää säilytysratkaisua. Peilikaappien laittamisen esteenä on tainnut olla osaltaan aikaansaamattomuus ja toisaalta eivät ne ilmaisiakaan ole... Tytön huoneessa on hassu syvennys, johon saisi varmasti teetettyä täydellisesti istuvan kaapiston. Taidamme kuitenkin ottaa asiaksi hankkia ison ruotsalaisketjun vaatekaapin, vaikka kaapin ja seinän väliin jäisikin epämääräinen kolo kaappien standardimittojen vuoksi... (Isäntä osaisi kyllä tilkitä sen asianmukaisesti..)
 
Senkki- ja lipastokuviot täytynee myös miettiä uusiksi, koska laatikoiden availu sekä kiipeily alkaa olla mukavia ajanvietteitä tyttären mielestä. Hänen huoneessaan jo nyt oleva ikivanha puinen lipasto olisi lapsen käyttöön jykevä ja tukeva, mutta jos sen laatikkoja avaa liikaa, ne rojahtavat varpaille... Huoneen tämänhetkiseen sisustukseen sopii myös sen erään ison ruotsalaisketjun iso ja kaunis lipasto, mutta en jotenkin luota sen heppoisenoloisiin laatikonavausmekanismeihin. Laatikot eivät tule syliin, mutta ne olisi hyvä avata kaksin käsin molemmista nupeista, etteivät laatikoiden kiskot mene laatikon painosta solmuun...
 
Näistä isommista sisustuselementeistä pääsemmekin kätevästi pienempiin säilytysratkaisuihin. Olin tänään työkeikalla ja kotimatkalla poikkesin Kampin keskuksessa. Tiger-niminen krääsäkauppa on hassun houkutteleva ja valikoimassa on kaikkea (edullista!) maan ja taivaan väliltä. Tämä on luultavasti ensimmäinen löytöpostaus, mutta olen löydöstäni niin innoissani! Löysin Tigerista kolme omenakuvioitua, eriväristä ja -kokoista peltirasiaa, joiden yhteissummaksi kassa laski seitsemän euroa!
 
Päästyäni kotiin halusin esitellä rasiat heti tytölle. Mietimme (öhh, kukakohan mietti) mitä laittaisimme rasioihin ja päädyimme sisustamaan ne erilaisilla ja irtonaisilla puuleluilla. Keskikokoiseen rasiaan pääsivät kasvikset ja isompaan elefantti- ja oravapalapelien osat. Pienin on toistaiseksi vielä ilman sisältöä, mutta sinne päässee minun ja isosiskoni vanha muistipeli, jonka oma pahvinen rasia alkaa olla jo lahoamispisteessä. Kuvat kertonevat lisää!
 





"Uhh, painaa!"
Rasioista on myös rummuiksi...

...ja torniksi ja jakkaraksi.


Hymyile äitille!
 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Lahjoja tulevalle äidille

Vielä jokunen vuosi sitten ystäväpiirissäni lapsi oli harvinaisuus. Nyt vauvoja on syntynyt tasaiseen tahtiin ja puolen vuoden sisällä jokaisella rakkaalla ystävälläni on lapsi (joillakin jopa kolme). Olen niin iloinen ja onnellinen kaikkien puolesta!
 
Tänään juhlistimme pienimuotoisesti erään ystäväni äidiksi tulemista. Yllätimme hänet muutaman ystävän kesken hänen kotoaan ja veimme toki tarjottavat mukanamme.
 
Laitoin kiertoon oman imetystyynyni, jonka tein ennen tyttäreni syntymää. Tyyny on ollut tässä välissä käytössä toisellakin ystävällä. Halusin kuitenkin tehdä tyynystä tulevan äidin näköisen, joten ompelin siihen uuden päällisen. Sattumalta kotoa löytyi ihanaa violettia pilkkukangasta, jota olin ostanut ajatushöperöissäni liikaa yhteen toiseen ompeluprojektiini. Muistelin kyseisen värin sopivan lahjansaajan sisustukseen ja se jos mikä on tärkeintä valtavan tyynyn kohdalla... Pitkä valkoinen vetoketjukin löytyi omista varastoista, joten sitäkään ei tarvinnut metsästää.
 
 
 
 
Lisäksi ompelin seitsemän paria kestoliivinsuojuksia. Uloin kerros on PUL-kangasta, välissä on fleecehuopaa ja ihoa vasten on ohut kuivaliinakangas. Iholle tuleva kuivaliinakangas päästää vuotaneet maitotipat lävitseen imukykyiselle fleecelle ja PUL-kangas puolestaan pitää kosteuden sisällään. Samoja materiaaleja siis kuin kestovaipoissa.
 

 


Värikkäät kankaat ovat PUL-kangasta, valkoinen on myös urheiluvaatteissa
käytettävää kuivaliinakangasta. Välissä valkoista fleeceä.

 

 
Mutta eihän Pingale malttanut olla hurauttamatta vielä pieniä pöksyjä. Valmistuvat niin kädenkäänteessä! Varsinkin, kun menee kangasläjän kanssa mummolaan ja saa rauhassa leikellä kankaita. Taisi mummokin päästä jokusen tissilappulippusen leikkaamaan...