keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Puolitoistavuotias

Tyttärestäni kirjoittamat kuukausipostaukset ovat jääneet pikkuhiljaa vähemmälle. Jotenkin säännöllinen ja yksityiskohtainen kirjoittaminen hänen kasvustaan ja kehityksestään ei ole enää tuntunut tarpeelliselta tai edes mielekkäältä. Jonkinlainen uutuudenviehätys vauva-asioista ja tarve puida niitä julkisesti on vähentynyt. Toki hämmästelemme, ihmettelemme ja ihailemme tyttäremme isoksi tytöksi kasvamista, puheen kehitystä ja upeita uusia taitoja joka päivä.
 
 
Marjatta-nukke saa pian peiton ylleen.
 
Äidin ylpeys kuitenkin ajoi minut (taas) kirjoittamaan tyttäremme kuulumisista. Hän täytti lauantaina puolitoista vuotta. Emme ole vielä käyneet puolitoistavuotisneuvolassa, joten tarkkoja mittoja tai esimerkiksi lääkärin kommentteja ei ole tässä nyt jakaa. Kotivaa'alla tyttö painaa yhdeksän kiloa ja vaatekoko keikkuu naftien seiskanelosten ja reilujen kasikymppisten välillä.
 
Marjatta-nukke ja Tompa-nalle saavat hoitoa/kyytiä.
 
Pikapäivityksistä kerrottakoon sen verran, että tyttö nukkuu vanhempiaan ilahduttaen oikein hyvin (kopkop). Yöunille mennään iltapalan, -pesujen ja -sadun saattelemana. Hän nukahtaa itsekseen höpisten omassa huoneessaan olevaan pinnasänkyyn ja nukkuu yleensä koko yön, 10-12 tuntia. Joskus hän saattaa elämöidä keskellä yötä, jolloin hän on unissaan möngertänyt sängyn kulmaan eikä pääse eteenpäin. Tilanteeseen auttaa tytön siirtäminen "alaspäin" sängyssään. Päiväunia hän nukkuu parvekkeella tunnista kahteen, mutta ei missään nimessä enempää.
 
"****, kiipee!"
 
Hän on puolisen vuotta syönyt samaa ruokaa vanhempiensa kanssa. Verrattuna tytön aikaisempaan soseruokavalioon kasvisten osuus on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Emännän tulisi terästäytyä tässä suhteessa ja kasviksia pitäisi ehdottomasti lisätä koko perheen aterioihin. Ruokahalu on hyvä ja mitä tahansa ateriaa ehdottaessa tyttö kipittää innokkaasti syöttötuolinsa ääreen. Hedelmät ovat suurta herkkua, joista lemppareiksi mainittakoon banni, appe, kiivi, uumu ja omena. Tuttipullo jätettiin kokonaan kuvioista noin kuukausi sitten, mutta sen myötä syntyi pieni huoli siitä saako tyttö tarpeeksi nestettä.
 
Vuoden takaisista vatsavaivoista ei ole tietoakaan. Vatsa toimii lähes joka päivä ja iso hätä toimitetaan joka kerta pottaan. Useasti päivässä potasta löytyy myös pisut.
 
 
"****, piitää, kukka!"



Tyttö on alkanut leikkiä omatoimisesti ja itsenäisesti ihan viime viikkoina. Rakas nukke Marjatta tai Maija on usein leikeissä mukana. Toinen tärkeä lelu on Tompa-nalle. Marjattaa tyttö laittaa usein nukkumaan kärryihin tai nuken sänkyyn, peittelee ja peittelee, aa-aa! Hän on lukenut rakkaille leluilleen myös useasti. Talosta löytyvät lukuisat nuppipalapelit hän on rakentanut useaan kertaan ja uusia haasteita haetaan erilaisista palikkaleluista ja -peleistä. Mieluisia ovat muun muassa leikattavat puiset vihannekset, korkeaksi torniksi kasattavat palikat, Duplot ja parit muut palikkalelut.
 
"Tompa, lukee, kala!"
Tyttö höpöttää paljon. Tälläkin hetkellä hän touhuaa eteisen matolla kenkiensä ja päiväunivaatteidensa kanssa ja selostaa jatkuvasti tekemisiään: "Kantaa kengät, noin. Kiitos! Kaappiin, kaappiin. Äiti, avaa! Tossu, hankka, kaappiin..." Sanavarasto on uskomattoman laaja ja hän toistelee puheestamme uusia sanoja jatkuvasti. Pitääkin olla tarkka omista sanomisistaan... Hän selvästi nauttii kahdenkeskisestä juttelusta. Joka päivä käymme (monesti) läpi läheiset ja heidän sijaintinsa: "Mummo, pappa, koto. Aava, Kaissa, koto! Teemu, töissä! Isi, nukkuu. Bami, vuhvuh koto!!"
 
Tytöltä löytyy paljon jo omaa tahtoa ja myös kummallisia päähänpinttymiä. Välillä tulee käsittämätön itku ja hätä, jos menen sekoittamaan myslin viiliin tai alan pestä tytön peppua ennen kuin kakka kipataan pönttöön. Likka osaa myös koetella vanhempiensa hermoja. Varsinkin uloslähtötilanteessa tyttö pistää monesti parastaan. Hän kyllä mielellään pukee hattua, hanskoja ja kenkiä itse, mutta äidin istuuduttua lattialle haalarin ääreen likka kipittää tiehensä hymynkare huulillaan ja katse silmäkulmasta vilkkuen!
 
Kuinka rakas pieni ihminen voikaan olla!
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti