maanantai 27. lokakuuta 2014

Poikasen ristiäiset

Eilen vietimme seitsemänviikkoisen poikasemme ristiäisiä. Juhliin osallistuivat vain lähisuku eli vanhempamme sekä sisaruksemme perheineen. Kummitkin valitsimme perhepiiristä. Vaikka tällä kertaa olisi ollut hyvin tilaa juhlia kotona, päätimme kuitenkin pitää kastetilaisuus sekä kakkukahvit seurakunnan tiloissa. Vältyin sen suuremmalta siivoamiselta ja seurakunnan puolesta löytyi tarpeeksi astioita.


Siskoni valmisti maailman herkullisimmat voileipäkakut, lohi- ja kinkkuversiot sekä leipoi karjalanpiirakoita munavoineen. Itse osallistuin tarjoiluihin leipomalla mangotuorejuustokakun. Isovanhemmatkin osallistuivat kahvipöydän antimiin ja koristeluun, joten isäntäväki pääsi hyvin helpolla. Juhlat olivat mukavan rennot eikä mistään tarvinnut ottaa paineita. Kiitos kaikille!

Tällä kertaa päätin päästä helpolla myös vaatetuksen suhteen. En siis ommellut kenellekään uusia juhlavaatteita. Isosisko juhli mummim Madeiralta tuodussa valkoisessa mekossa ja itselleni olin löytänyt sievän mekon, joka on ilokseni oikea imetysmekko! Sankaripojan farkkuhaalari on saatu ystävältä.





Pojan työnimi oli pitkään Reiska. Isäntä sitä ehdotti jopa oikeaksi nimeksi, mutta minä en jostain syystä innostunut... Toiset nimet olivat tiedossa jo pitkään. Minusta on ihana miettiä ja kaivella sukujen nimiä toiseksi nimeksi. Tälläkään kertaa niitä ei tarvinnut kaukaa poimia, koska miellyttävät nimet löytyivät läheltä. Etunimen kriteereinä minulla oli pitkään se, että siinä on neljä kirjainta ja nimi alkaa vokaalilla, mutta ei i-kirjaimella. Lisäksi halusin pojalle jotenkin terävän ja "kovan" nimen. Lopuksi mainittakoon vielä, että jos minä olisinkin ollut poika, olisin saanut saman nimen kuin pojallamme on nyt!


perjantai 24. lokakuuta 2014

Trikoopipo fleecevuorilla (ohje)

Syksy on viilentynyt huomattavasti ja ensimmäiset pakkaskelitkin on jo koettu. Päätä on alkanut palella! Kaapissa on kivoja trikookankaita, joista saisi kivoja pipoja. Yllätyksekseni löysin kangasläjistäni mustaa ja joustavaa fleeceä, josta saisi pipoihin lämmittävän vuorin. Saumuri siis surraamaan!

Iloksenne kirjoitan helpon pipon ompeluun helpot ohjeet, kuvien kera! Pahoittelen huonoja ja hätäisiä kuvia...


1. Leikkaa trikoosta ja fleecestä samankokoiset palat (molemmista siis kaksi puolta). Fleeceosa voi olla hiukan lyhyempi, jotta vuori ei tursua ulkopuolelle. Tämä pipo on tehty aikuiselle, jonka päänympärys on 57 cm. Pipon alareuna on n. 28 cm ja korkeus sama. Näillä mitoilla piposta tulee melko syvä, joten halutessaan voit leikata siitä lyhyemmän. Leikkaa lovet "päälaelle".

2. Aseta trikoopalojen oikeat puolet vastakkain.
Ompele pitkät sivusaumat kiinni. Ompele lovi kiinni yhdellä poikittaisella saumalla. 

3. Ompele fleecepalojen pitkät sivusaumat kiinni, mutta jätä lovi auki!

4. Käännä trikoopipo oikein päin ja ujuta se nurin päin olevan fleecepipon sisään. Asettele pitkät sivusaumat kohdikkain.

5. Ompele pipojen alareunat yhteen.

6. Käännä pipo oikein päin (fleecen lovi jätettiin tämän vuoksi ompelematta kiinni).

7. Ompele fleeceosan lovi kiinni yhdellä saumalla (tyylikkäästi valkoisella langalla..).

8. Työnnä vuoriosa trikoopipon sisään.





torstai 16. lokakuuta 2014

Imetysmekot

Tällä imetyskierroksella päätin panostaa imetysmukavuuteen ja käytännöllisyyteen. Tyttären kierroksella käytin useimmiten imetystopin ja jonkin väljemmän paidan tai neuletakin yhdistelmää. Niissä kuitenkin "ongelmaksi" koitui paljas rintakehä. Olin saanut erilaisia imetyspaitoja ja ostanutkin muutaman, mutta niiden luukkujärjestelmät olivat järjettömän huonot. Joissain paidoissa on pääntienä ristiin menevä v-aukko, jossa pystyi kaivamaan parin kankaan ja imetysliivien takaa tissin esiin. Liikaa jäykkiä ja siirrettäviä kankaita ja liian pieniä aukkoja! Nämä olivat yleensä H&M:n, Lindexin tai Mama Liciouksen imetyspaitoja.

Silloin pari vuotta sitten imetysvaatekokoelmissani oli myös pari minulle tuntemattoman merkin paitaa. Niissä rintojen alla oli kyljestä kylkeen mentävä aukko. En ymmärtänyt niiden hienoutta ja käytönnöllisyyttä ollenkaan, koska aukko lörpötti ja koko maha näkyi! Tällä uudella kierroksella tajusin, että kyseiset paidat olivat vain minulle liian isoja. Paitojen merkki oli Boob.

Toinen murheenkryyni muistui uudella imetyskierroksella mieleeni: imetysliivit! Minulta löytyy jälleen vain H&M:n ja Lindexin imetysliivejä. Vaikka kyseisiä liivejä omistan kolmella eri kuppikoolla, eri ympärysmitalla, jatkopalalla ja ilman, ne eivät vain istu. Sivuilla olevat muovitikut tunkevat kylkiluiden väliin ja tekevät kylkiin c:n muotoiset kahvat. Edestä katsottuna näyttää siltä, että tissini jatkuvat selkään asti.

Mutta sitten, kiitos blogimaailmalle! Bongasin toisesta blogista ylistyksiä Bravado-merkkisistä imetysliiveistä. Samasta blogista bongasin myös alennuskoodin Bebes-nimiseen liikkeeseen, jossa myydään niitä mysteerisiä Boob-vaatteita sekä kehuttuja Bravado-liivejä. Sinne siis!

Olisin voinut ostaa kyseisestä kaupasta melkein mitä vain. (Kukkaro vaan oli toista mieltä.) Sovituskopissa huusin mielessäni hallelujaa, kun koitin imetysliivejä ja -vaatteita ylleni. Niin täydellisiä ne olivat! Ostoskassiini pääsivät viininpunainen huppari, musta t-paita, viininpunasävyinen mekko sekä mustat Bravado-liivit. Kaikki vaatteet olivat varustettu sillä alkuun parjaamallani ja nyt mahtavaksi koetulla tissienalusluukulla. Rintsikoiden yksinkertainen kokojärjestelmä (S, M, L jne.) ilahdutti kovasti.

Saman blogin kommenttiosiossa joku ihana ihminen vinkkasi, että Briteistä saa tilattua samoja liivejä huomattavasti edullisemmin. Klik klik vaan ja posti toi kotiin kahdet ihanat ja istuvat imetysliivit! Itse siis tilasin tällaisia ja täältä. Mustat ja punaiset, jos jotakuta kovasti kiinnostaa. Suomessa kyseisistä liiveistä saa pulittaa viiskymppiä (kyllä!), mutta em. paikasta tilattuna kaksista liiveistä maksoin 73 euroa. Postimaksut olivat hurjat yhden punnan.

Mutta otsikkoon! Mitä tekee ompelutaitoinen, saumurin omaava ja pihi/köyhä kotiäiti? Piirtää hyväksi havaitusta imetysmekosta kaavat ja ompelee itselleen pari uutta trikoomekkoa! Tosiasiassa kaavoja ei ole, vaan leikkasin mekon palaset mekko kankaan päällä maaten. Sama tyyli kuin useimpia lastenvaatteita ommellessani.

Mekot toimivat mainiosti, joskin pääntiet olisivat saaneet olla pienemmät. On se kyllä jännä: tyttärelle paitoja tai mekkoja tehdessä pääntiet tuppaavat aina olemaan hieman liian pieniä ja itselle sitten tuli liian iso. Mutta kyllä nyt kelpaa avata luukkuja pienelle miehelle ilman että rintoja tarvitsee pullauttaa kokonaan esille!








perjantai 3. lokakuuta 2014

Kaksivuotisneuvola ja -hammastarkastus

Tyttäremme täytti kaksi vuotta jo elokuun puolessa välissä, mutta vasta tällä viikolla oli kaksivuotisneuvola. Oikeastaan sen piti olla jo pari viikkoa sitten, mutta pikkuveli varasti sen ajan ruuhkaisen vastaanottotilanteen vuoksi (emme siis saaneet vastasyntyneen kotikäyntiä, nyyh..).

Tytär oli odottanut omaa neuvolakäyntiä jo pitkään. Toki hän oli päässyt mukaan raskausajan neuvolakäynneille ja osasi jo kertoa, että äiti pötköttää sängyllä ja kuunnellaan ääniä. Nyt hän pääsi näyttämään omia taitojaan. Ja niitähän äiti ylpeydenkyynel silmäkulmassa katseli vieressä. Terveydenhoitaja istui tytön kanssa pienen pöydän ääreen ja puuhailivat kaikenlaista. Tyttö laitteli erimuotoisia palikoita alustalle ja tarkkana tyttönä huomasi kertoa vajavaisesta pelistä että tuosta puuttuu palikka ja tuosta! Kakki puuttuu! 


Mummo, huomaathan isopapan kielen!

Terveydenhoitaja huomasi tyttären työskentelevän tarkkuutta vaativissa jutuissa oikealla kädellä. Myös pieni palikkatorni piti rakentaa. Hän sai myös pallon potkittavakseen sekä kyniä ja paperia piirtämistä varten. Äidille yllätyksenä tuli se, että tyttö sai sakset käteensä. Ensimmäistä kertaa elämässään! Niillä leikkaaminen sujui yllättävän hyvin: välillä yhdellä kädellä ja välillä kahdella. Terkkari lupasikin, että äiti ostaa sitten lapselle omat askartelusakset, kun niin taitavasti leikkaa...


Painoa tytöllä on komeat kymmenen kiloa, tasan! Pituutta 84 cm. Käyrät kulkevat alhaalla ja miinuksilla, mutta kasvua on silti tullut tasaiseen omaan tahtiin. Kiivetessään tuolille pöydän ääreen tyttö totesi, että **** ei yllä, täytyy tulla lähemmäs. Silloin terkkari mainitsi, että kyllä tyttö osaa upeasti ilmaista itseään!

Itse juttelin terkkarin kanssa pitkät tovit siitä miten suhtautua kaksivuotiaan raivostuttaviin ja jopa autistispiirteisiin minä itse -kohtauksiin, jotka harmillisen usein ovat päätyneet äidin ja lapsen kilpahuutoon, kiroiluun ja hermojen menetykseen. Jos saan asiat jäsenneltyä päässäni, kirjoitan aiheesta oman postauksen. Mutta sain terkkarin "siunauksen" ajatuksilleni ja tunteilleni.





Tänään perjantaina tyttärellä oli myös ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Olimme jutelleet tytön kanssa viikkoja aikaisemmin hammaslääkärissä käynnistä ja siitä mitä siellä tapahtuu. Ystäväni kertoi taannoin, että hänen kaksivuotiaan tyttärensä hammaslääkärikäynti oli mennyt mainiosti siihen asti, kunnes lääkäri oli laittanut valkoisen suusuojan kasvoilleen. Sitten oli päässyt valtava parku.

Keksin harjoitella ja leikkiä hammaslääkäriä niin, että laitoin suuni eteen (puolikkaan) talouspaperipalan ja tutkin lapsen ammollaan olevaa suuta teelusikalla. Kerroin, että se on pieni peili, jolla hammaslääkäri hampaita katsoo. Kerroin myös, että hän saa pötköttää isolla hammaslääkärin penkillä. Tämänpäiväisellä käynnillä hammaslääkäri haastatteli meitä ruokailu- ja juomatottumuksista, xylitolin käytöstä ja hampaidenharjaamisesta.

Ruokailut meillä on säännölliset eikä aterioiden välissä napsita (yleensä) mitään. Karkkipäivää ei ole, koska lapsi ei ole syönyt karkkia. Muita sokerisia herkkuja syödään lähinnä kyläillessä tai kahvitellessa. Ruokajuomana on maito ja janojuomana vesi. Limpparia tyttö ei ole koskaan maistanut, mehua juodaan kahvipöydässä, retkellä tai muissa spesiaalitilanteissa. Hammaspastilli(t) otetaan aina aterian jälkeen happohyökkäystä estämään, tyttö pitää itse pastillien otosta huolen. Lähes päivittäin tyttö keksii pyytää (täysxylitoli)purkkaa ja sen hän myös saa (paitsi jos olemme juuri lähdössä autolla johonkin). Pitäisi vielä opetella kantamaan hammaspastilleja mukana repussa, että ne tulisi otettua myös reissun päällä!

Meillä hampaat harjataan aamuin illoin. Nykyään homma sujuu ihan kivasti eikä se enää kuulu inhottaviin ja pakollisiin lapsenhoitotoimenpiteisiin. Tähän asti olemme käyttäneet Elmexin lasten hammastahnaa, jossa on fluoria 500 ppm (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Mummilta saimme Oxygenolin Muumi-hammastahnaa, jossa tuo lukema on 1000. Molemmat edellä mainitut tahnat ovat käytössä, vuorotellen. Koska en ole fluoriasioihin niin kovin perehtynyt, en niitä tässä uskalla alkaa ruotia.

Hammaslääkäri kertoi, että juuri tällä viikolla on tullut uudet käypähoitosuositukset, joiden mukaan alle kolmevuotiaan lapsen hampaat harjataan kahdesti päivässä, mutta vain kerran fluorihammastahnalla! Eli aamulla harjataan vain veden kanssa ja illalla sillä "tonnisella" hammastahnalla. Me saimme kuitenkin luvan jatkaa 500 ja 1000 -tahnojen sekakäyttöä, koska tarkan kaksivuotiaan elämänhallinta menisi kovin sekaisin, jos yhtäkkiä ei enää saisikaan laittaa tahnaa harjaansa, huh! 

Mutta itse hammastarkastus, se meni loistavasti! Tyttö kapusi hammaslääkärituoliin pötköttämään. Lääkäri asetteli suojan kasvojensa eteen ja selitti miksi se siinä on. Tyttö sai silmilleen aurinkolasit (niistä juttelu unohtui täysin). Lääkäri esitteli pienen peilin sekä pienen taskulampun sekä pieniäänisen puhaltimen sekä esitteli kirkkaan lampun (sekin unohtui). Mikään ei jännittänyt, joten likka avasi suunsa hienosti ammolleen! Hampaat olivat hammaslääkärin mukaan loistavassa kunnossa. Puhjenneita oli kahdestakymmenestä hampaasta yhdeksäntoista (ja puoli..). Hän kysyi luvan fluorilakan laittamiseen ja ihmetellen annoin luvan. Hän mainitsi, että hyvin harva kaksivuotias on enää siinä vaiheessa tutkimusta yhteistyökykyinen, että sitä onnistuisi laittamaan.

Äiti oli jälleen pakahtua ylpeydestä.