torstai 26. helmikuuta 2015

Maija-mekko ja Verkossa-legginsit

Yhtenä iltana kävi kummallisesti. Huomasin klikanneeni kolmesta eri kangaskaupasta kankaita, hups! Noh, ystävänpäiväalet ja ilmaiset postikulut ja mitänäitänyton.. Paketeista löytyivät muun muassa edellisen postauksen Pappatunturi ja Verkossa sekä tämän postauksen Paratiisi-Maija.

Niin niin ihana Paratiisi-Maija-luomutrikoo sai kaverikseen Euriksen valkoista tähtitrikoota. Legginsit ovat siis Verkossa-nimistä joustocollegea. Tein nämä vaatekappaleet ihan omiksi yksiköikseen, mutta kaipa niitä voisi yhdessäkin käyttää? Legginsien lahkeiden sivuissa on kumilankarypytykset.





tiistai 24. helmikuuta 2015

Keittiön käsipyyhkeet

Juhlimme taannoin ystäväni syntymäpäiviä. Ompelin hänelle lahjaksi kaksi keittiöpyyhettä, jotka ripustetaan kätevästi kaapinoven kahvaan. Neliöompeleen takaa löytyy tarranauhaa. Vaikka nämä ovat mielestäni käteviä, niitä ei jostain syystä löydy omasta keittiöstä! Täytyypä laittaa ompelulistalle.



Samassa froteehuumassa keksin ommella keittiöpyyhkeen myös pikkukokkien keittiöihin. Kyseisen päivänsankarin ihanalla tyttärellä on Ikean leikkikeittiö ja samanlainen löytyy meidänkin tyttäreltä! Leikkikeittiössä on toki myös pesuallas, joten täytyyhän sen läheisyydessä olla oma pieni käsipyyhkeensä, johon voi kuivata kädet. Tyttären pikkuisen käsipyyhkeen ripustusosa on samaa kangasta kuin verhot ja ystävän tytär sai pinkkiä sydänkangasta.






maanantai 23. helmikuuta 2015

Pojalle huppari ja äidille mekko

Siivosin taannoin komeroita ja purkasin viimeisen muuttolaatikon (kyllä, muutosta yli kaksi vuotta aikaa..). Laatikosta löytyi kolme ystävältä saatua Ottobre-lehteä, jotka olin sinne heittänyt odottamaan tutustumista. Silloin yli kaksi vuotta sitten. Sama ystävä antoi minulle pari viikkoa sitten myös uusimman Ottobre-lehden ja muistin taas ne kolme aiempaa. Niihin oli siis tutustuttava!

Tähän asti olen ommellut lasten vaatteet enimmäkseen ottamalla mallia vanhoista vaatteista. Olen ajatellut kaavojen olevan niin hankalia ja aikaavieviä. Selatessani edellä mainittuja lehtiä huomasin ajattelevani: "Ton mä teen, oh, ihana, toiki pitää tehdä. Joo, totakin kokeilen!" Tänään tartuin tuumasta toimeen ja piirsin kaavat Ottobre 1/15-lehden Crocodile-hupparista. (Mallista tietämättömille tiedoksi, että kyseessä on nimensä mukaisesti krokotiilihuppari, mutta itse tein erikuvioisella kankailla.) Jemmassa oli toiselta ystävältä saatu jättirulla kaavapaperia, joka helpotti kaavojen piirtämistä huomattavasti.



Muokkasin kaavaa sen verran, että tein hihat vain yhdestä kappaleesta enkä erikseen etu- ja takakappaleesta. Hupun reunaan ompelin resorin. Hupparin etu- ja takakappaleet sekä huppu ovat Pappatunturi-nimistä luomujoustocollegea (Verson Puoti), hihat ovat samaa materaalia nimeltään Verkossa (Pehemiä) ja hupun vuori on mustaa tähtitrikoota. Hihoissa ja hupussa on mustaa resoria.

Mietin, että tällä hetkellä kokoa 68 käyttävä poikanen pukisi tämän 80 sentin kaavoilla tehdyn hupparin keväällä ja viimeistään syksyllä yllensä. Mutta mahtuihan se mukavasti myös 89-senttisen siskon päälle!




Olen saanut aikaiseksi myös mekon itselleni! Tällä kertaa mekosta ei löydy vetoketjuja eikä luukkuja. Kangas on täyttä viskoosia ja oikein mukava! Edellistä puuvillaista mekkoa pitää aina tarkistella, että onko se vaikka lattialta noustessa hilautunut pepun päälle, mutta tämä liuruisempi viskoosi laskeutuu kivemmin ja on sikäli huolettomampi. Eikä taida rypistyäkään! Tähän on otettu mallia perinteisesti vanhasta tunikasta. Kangas on  Eurokankaasta, nimeltään Beans ja halpaa kuin makkara (5,90€/m)!

 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Imetysmekko vetoketjuluukulla

Vasta tällä toisella vauvakierroksella olen päässyt jyvälle imetysvaatteista ja niiden ominaisuuksista. Olisipa, oi olisipa, joku tullut sanomaan minulle kaksi ja puoli vuotta sitten, että heitä nyt nainen hyvä nuo henkkamaukan ja lindexin imetyshirvitykset mäkeen ja tutustu Boobiin ja Bravadoon. Boobin luukkusysteemi on niin paljon parempi kuin em. puljujen imetysvaatteissa ja Bravadon imetysrintsikat nyt vaan ovat niiiiin ihanat. Pehmeät, puristamattomat, sileät, toimivat (ja kalliit).

Vaatekaapistani löytyy myös yksi Mamaliciouksen imetysmekko, jossa on vähän erilainen imetysluukku. Mekossa on rintojen välissä pystysuuntainen vetoketju ja sen alla ikään kuin trikoiset sporttiliivit. Ohutta sporttiliiviä nostamalla ruoan saa vauvalle kätsästi esille ilman että tarvitsee paljastaa koko rintaa. Tätä ideaa halusin testata itse tehdyssä mekossa. Toki ideaa piti vielä jalostaa sen verran, että jätin mekon alta löytyneiden sporttiliivien takaosan ompelematta ja ompelin vain etuosan.

Kyseisen liivinlipareen reunat huolittelin vain saumurilla. Lipare on kiinni mekon sivusaumoissa sekä olkasaumoissa. Alareunasta löytyy kumilankaa, jotta lipare pysyy aloillaan eikä kuroudu kaulalle. Imetysmekon kangas on puuvillaa ja malli tosiaan kopsattu (vähän leventämällä) siitä Mamaliciouksen imetysmekosta. Pääntien mutkissa etupuolella sekä selän puolella keskellä on noin 10 sentin pätkät kapeaa kuminauhaa reunaompeleeseen ommeltuina. Yläosassa oleva vetoketju on piilovetoketju, jonka sain elämäni ensimmäistä kertaa jopa piiloon, wohoo! Tähän onnistumiseen ei tarvittu kuin vetoketjupaininjalan kaivaminen skriimistä (eli ompelutarvikelaatikosta).



Aloin imetysmekon ompeluun silläkin uhalla, että koko imetys taitaa olla pian historiaa. Harmittaa niin vietävästi, että tällä kierroksella panostin kunnon imetysvaatteisiin ja tällä kertaa niiden käyttö loppuu huomattavasti ekaa kierrosta aikaisemmin. Toisaalta olen iloinen ja onnellinen tästäkin "saavutuksesta" (onhan poika hyvänen aika jo yli 5kk). Uskokaa, että osaan silti iloita kasvavasta omasta ajasta, koska nyt muutkin voivat ruokkia poikaamme. Tai no, mistä sitä tietää, vaikka käyttäisin vielä kesälläkin tätä mekkoa sen alkuperäiseen tarkoitukseen...






torstai 12. helmikuuta 2015

Murulandiassa murujen kanssa

Ystäväni pyysi kuukausia sitten meitä mukaansa Murulandiaan. Mihin? Murulandiaan! Mikä se on? Missä? Mitä siellä tehdään?

Murulandia on sisäleikkipuisto Helsingin Sörnäisissä eli mainioiden kulkuyhteyksien varrella. En ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä landiasta enkä koskaan törmännyt sen mainoksiin. Googlaamalla selvisi lisää ja vielä enemmän menemällä paikan päälle. 

Murulandia sijaitsee toimistorakennuksen alakerrassa, katutasossa (Käenkuja 1B). Ellei ystäväni olisi lapsensa kanssa odottanut oven edessä, olisin todennäköisesti kävellyt ohi. Odotin houkuttelevaa, värikästä ja kutsuvaa sisäänkäyntiä. Muistaakseni ovessa oli A4-kokoinen lappu kertomassa, että siellä sijaitsee mainio lasten ajanviettopaikka. (Toisaalta samasta sisäänkäynnistä kuljettiin myös toimistotiloihin.) Vaunut, ulkovaatteet ja kengät jätettiin aulan siisteihin tiloihin ja marssittiin kassalle. 

Kassalla kaivoin kukkarosta 16 euroa, jolla sai kaksivuotiaalle rannekkeen (2-17 vuotiaat). Alle vuoden ikäinen pääsi ilmaiseksi ja minä pääsin lapsen siivellä ilman maksua. Ystävän yksivuotiaasta veloitettiin 10 euroa. Meille suositeltiin maksutonta kanta-asiakaskorttia, jolla saimme rannekkeet kyseisiin hintoihin. Muutoin ne olisivat maksaneet pari euroa enemmän. Nyt vasta tajusin, että rannekkeilla olisi ilmeisesti päässyt sisään vaikka lounaan ja päiväunien jälkeen uudelleen! (Ensi kerralla touhutaan koko rahan edestä..!)

Mitä siellä sitten tehdään? Leikitään, tutkitaan, leikitään, ihmetellään ja leikitään. Iso halli on täynnä erilaisia "leikkipisteitä" ja ympäristöjä. Pieniin loosseihin oli rakennettu mm. kauppa kassoineen, kärryineen ja muoviruokineen sekä koti ruokapöytineen ja silityslautoineen. Muissa loosseissa oli kaikenlaista ropellettavaa ja tutkittavaa.


 


Isoista tiloista löytyy myös muita teemahuoneita, esimerkiksi taidepaja, planetaario ja pimeä tuntoaistien huone. Myös vauvat ja taaperot oli otettu huomioon, sillä heille oli varattu oma huone värikkäine leluineen ja leikkimattoineen. Aikuisille (ja lapsille, jos malttavat hetken hengailla paikoillaan) oli joka huoneessa säkkituoleja!



Sisäleikkipaikassa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka moneksi päiväksi. Emme esimerkiksi ehtineet tutustumaan kaikkiin huoneisiin. Murulandiassa riittää varmasti mielenkiintoista ajanvietettä kaikenikäisille lapsille (ja aikuisille) ja erilaiset mielenkiinnonkohteet on otettu huomioon. Murulandia ei ole juoksu-, riehumis- ja peuhaamispaikka, vaan nimenomaan leikkimis-, tutkimis- ja elämyspaikka. Toisaalta sieltä löytyy yksi pienehkö huone, johon on rakennettu seikkailurata. Radalla kiivetään, roikutaan, kiidetään vaijeriradalla (muutaman metrin matka), ryömitään ja heitellään palloja. Isomman luokan seikkailuluoliin tottuneet lapset käyvät tämän huoneen läpi minuutissa. Yksi natiseva trampoliinikin löytyy.


Mutta se toteutus. Miten sen tahdikkaasti sanoisi. Ehkä vähän kotikutoista? Tuntui, kun tavaroita olisi saatu ja haalittu sieltä täältä. Ehkä tyhjennetty joku päiväkoti? Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kaikki oli ehjää, uutta ja puhdasta. Paikasta pidetään hyvää huolta. Vesiväripisteellä oli puhdas vesi. Hassu jouluteema puski joka kulmalta tonttuineen, jouluverhoineen ja -kuusineen! Vihreällä ja verheällä metsäpolulla istui Ihaa sulassa sovussa susien ja mäyrien kanssa.


Oliko ryysistä, meteliä? Ei todellakaan. Paikassa oli hiirenhiljaista ja ensimmäisen puoli tuntia olimme vain omalla porukalla! Sitten paikalle tuli yksi lapsi, todennäköisesti äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Olisikohan se tämän paikan haaste. Kuinka moni tästä paikasta on edes kuullut?

Vessat olivat todella siistit, vaipanvaihtopisteitä riitti, pottia löytyi. Murulandiasta löytyy myös kahvilaravintola. Tällä kertaa emme tutustuneet sen antimiin, mutta nettisivuja selatessani huomasin, että valikoimasta löytyy päivittäin vaihtuvia lämpimiä ruokia, salaatteja ja patonkeja. Kahvin, teen ja virvokkeiden kaveriksi löytyy leivonnaisia.






Mikä on Murulandiassa tärkeintä? Lasten viihtyminen! Meidän porukan kolme pientä lasta viihtyivät mainiosti. Paikassa riittää niin paljon koettavaa, kokeiltavaa ja ihmeteltävää, ettei kukaan ehdi kyllästyä. Pikemminkin tulee ähky kaikesta. Mutta mikäs onkaan pienen lapsen paras palaute kuin "Äiti, mennäänkö joskus uudelleen?"