tiistai 28. heinäkuuta 2015

Heinäkuun ompeleita

Tämän postauksen vaatteiden sävyt, värit ja kuosit taitavat olla vähän erilaisia kuin mitä on tässä blogissa totuttu näkemään. Oma kangasmaku on muuttunut (suunnattoman) paljon tässä kolmen vuoden aktiiviompelu-uran aikana. Kangasmaun muuttuminen koskee lähinnä lasten kankaita, koska riemunkirjavia kankaita haalin itselleni edelleen...

Kangastarjonta taitaa olla myös muuttunut aikalailla, tai sitten vaan ihastun ihan erilaisiin kankaisiin kuin ennen. Kangaskaappini valikoimaa katsellessani huokaisen syvään, kurtistan otsaani ja nyrpistän nenääni. Kirkkaiden värien täyttämät villit kuosit ovat jo niin nähtyjä enkä koe minkäänlaista inspiraatiota niitä tuijotellessani. Kaapissa seisovista kankaista on joskus jo ommeltu jotain, joten palat eivät ole kovin isoja. Enimmäkseen niistä syntyisi kangasyhdistelmävaatteita. Mutta sitten ei ole sitä mätsäävää toista kangasta, josta saisi vaikka hihat. Pitäisi käydä kaikki kankaat läpi ja laittaa myyntiin pisimpään marinoidut. Pitäisi ja pitäisi...

Mutta sillä välin kun kurkin kangaskaappiini tasaisin väliajoin, on kaapin viereen alkanut kasaantua uusi pino. Läjä aivan ihania uusia kankaita!! Pari klikkausta netistä heinäkuun alussa ja kas, ilahduttava pino masentavan ja pursuilevan kangaskaapin vieressä on kasvanut. Ihanan pehmeät paketit Pehemiältä, Riemulilta, Jyväskylän kangaskaupasta sekä yksi kangas ompeluryhmä-Saumanvaran omalta nettikirppikseltä. Sormet syyhyää!!

Tässä postauksessa on ompeluksia sekä omille lapsille, että lahjaksi annettuja. Yksi ei ole ehtinyt päästä edes saajansa ylle, joten kummityttö-K, silmät kiinni!

Kaksi vuotta täyttänyt kummipoika sai kummitädiltään syntymäpäivälahjaksi Työkoneet-trikoosta ommellun pitkähihaisen paidan (OB 6/12). Ompelin hänelle myös Noshin kaavalla lippapipon, yksinkertaisena tosin. Mintunvirheä luomujersey on nimeltään Robokopla ja minusta aivan ihana!! Lipan alla on Paapiin Pilkku-luomujerseytä.




Ompelin samanlaisen lippapipon myös omalle pojalle. Siinä tosin kävi pikku kämmi, kun unohdin leikata taitteelta, joten oman pojan pipossa on saumat molemmilla sivuilla yhden takasauman sijaan.


Etsiskelin Ottobre-lehdistä kivaa hupparikaavaa pojalleni, jonka useimmat pihahupparit ovat isosiskonsa vanhoja. Löysin hauskan trikootakin ilman huppua numerosta 1/12 ja ompelin poikaselle sellaisen Paapiin vaaleansinisestä Kaino-luomutrikoosta.

Olin myös tilannut vartavasten kummityttöäni varten Paapiin minttua Raksu-luomutrikoota. Heillä kun on mäyräkoiria! Vaatetarveuteluista selvisi, että tyttö tarvitsee myös jonkinlaisen lisäpaidan, joten samalla kaavalla hurautin toisenkin takin! Sama koko, ikää pojalla puoli vuotta vähemmän.

Molempien takkien vuorina on Eurokankaan tähtitrikoota. Ottobreen ohjeesta poiketen ompelin takin vuorin hiha- ja sivusaumat piiloon.






Riemulin nettikaupasta olin oikeastaan ostamassa vain monitoimirenkaita vaunuverhoihin, mutta kappas, kun se hiiri vei myös kangasosioon! Siellä pisti silmään raikkaan vihreä traktoritrikoo. Pian kolme vuotta täyttävä tyttäreni mainitsi kankaan nähtyään, että "Äiti, ompele mullekin tästä jotain!!" Taisi tyttö arvata, että äiti tällä kankaalla lähinnä pikkuveljeä ajatteli. No, sitä saa mitä tilaa!


Tytär siis sai Peplum-mekon Hoops-hihoilla. Helman ompelin rullapäärmeellä ja vinhasti venyttäen, jotta reunasta tulisi rimpsumainen. Poikaselle ompelin uusimman OB:n Blue Rain -bodyn. Kuvittelin olevani kovin etevä ja ompelin toisen pääntiehalkion eri päin! Kuvassa se ehkä näyttää hauskalta, mutta eihän se pojan päällä toiminut ollenkaan..! Vasen olka roikkui edessä eikä istunut päällä. Suunnittelen kovasti laittavani siihen nepparin, mutta onhan body käynyt jo pari kierrosta päällä ja pesussa ja neppari on edelleen laittamatta.







Viimeisimpänä ompeluksena hurautin ystäväni viisiviikkoiselle tyttärelle mintunvirheän pipon Pilkku-trikoosta. Se on sopiva sitten ensi keväänä...


Ps. Siuntion ystävä! Arvanet varmasti mitä kangasta on varattu elokuiselle tyttärellenne.. ;)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Salaisia ompeluksia

Kuulun Facebookissa ihanaan ompeluryhmään nimeltä Saumanvara. Ryhmässä järjestetään mielenkiintoisia ompeluhaasteita ja niihin saa osallistua halutessaan (ja ompeluajan riittäessä..). Kesän alussa ryhmässä käynnistettiin Salainen ompeluvaihto, jossa oli kaksi sarjaa: lasten ja aikuisten. Minä osallistuin lasten sarjaan yhdellä paketilla.

Haasteessa ommeltiin annetulle henkilölle kaksi tuotetta ja samaten itse sai kahden ompeluksen paketin. Tuotteen ei tarvinnut olla vaate, mutta ommeltu kuitenkin. Paketin saajasta annettiin tietoja, muun muassa koko, mittoja, värimieltymyksiä ja muita mielenkiinnon kohteita. Minä lähetin pakettini kolmevuotiaalle tytölle Oulun seudulle. Meille, tarkemmin ottaen tyttärelle, saapui paketti Seinäjoelta. Paketissa ei saanut paljastaa kuka sen on tehnyt ja lähettänyt. Paketin sai avata vasta sovittuna päivänä ja ryhmään ladattiin kuva saadusta asusta kantajansa päällä. Yhdessä sitten arvuuteltiin pakettien lähettäjiä. Kuinka jännittävää!

Lähettämäni paketti sisälsi t-paidan ja tyllihameen. T-paita on ommeltu Ottobren (3/12) Hoops-kaavalla ja kankaana on Paapiin ihana Linnea. Pienenä yksityiskohtana ompelin yhdelle paidan pupulle myöskin tyllihameen! Olin yksityiskohdan keksimisestä niin innoissani, että teki mieli taputtaa itseäni olalle!


Hameessa on alimpana kerroksena trikoohame ja vyötäröllä joustava resori. Ompelin tylliröyhelön kaveriksi vielä joustavaa tyllinauhaa (?). Käsittelin elämäni ensimmäistä kertaa tylliä ja vaikka ompelin ensin harjoituskappaleen omalle tyttärelle (vihreä hame, kuva alempana) ei ompelu sujunut mitenkään laulellen... Monta kerrosta tylliä, tyllinauha ja kaksinkertainen resori samanaikaisesti paininjalan alla oli aika rasittava tilanne. Ensi kerralla ehkä eri tekniikalla!

Näin kuvan tytöstä ompelemani asu yllään. Vaatteet näyttivät sopivilta ja tyttö iloiselta! Tytön äiti kertoi paketin saajan olleen hämmästynyt ikiomista vaatteista, koska hän oli kuulemma tottunut saamaan isosiskonsa vanhoja vaatteita. Toivottavasti asu pääsee käyttöön!




Omalle tyttärelle tein siis harjoituskappaleen samalla kaavalla Pupu Tupuna -trikoosta. Vihreä tyllihame ei ole niin liehuva kuin salaiseen pakettiin ommeltu. Paita on yksi tytön suosikeista ja hameen perään kysellään lähes päivittäin. Valitettavasti se ei ole paras hame tämän kesän pihaleikkeihin!
 

Tyttö sai siis oman salaisen pakettinsa Seinäjoelta. Olin aivan myyty heti kun näin pelkän kankaan! Paketista paljastui todella kaunis mekko sekä raitalegginsit ja tyttö ihasteli niitä oitis! Asu oli todella taidokkaasti ommeltu. Legginsien lahkeissa oli kaunis tähti- ja timanttiyksityiskohta. Harmikseni housuissa oli vähän liikaa kasvunvaraa meidän hoikkeliinille, meinasivat pudota päältä. Kankaita oli yhdistelty tosi kivasti. Tunnistaako joku tuon balleriinakankaan? Entä mekon kaavan? Sivuissa oli vielä hauskat pyöreät raitataskut.




Osallistuin salaiseen ompeluvaihtoon ensimmäistä kertaa. Kokemus oli kaikenkaikkiaan hauska ja jännittävä. Sinänsä oli onni ja helpotus, että minulle osunut kohde oli samanikäinen kuin meidän talosta löytynyt tyttö. Jos kohteeksi olisi sattunut vaikka jonkun ompeluryhmäläisen kouluikäinen poika, olisi haaste ollut huomattavasti vaikeampi!

Jos ja kun salainen ompeluvaihto järjestetään uudelleen, mietin tarkasti uskaltaisinko osallistua myös aikuisten sarjaan. Ventovieraalle naiselle ompeleminen ilman toisen näkemistä voisi olla jopa liian vaikeaa.. Ja kuinka tarkasti kuvailisin omia pukeutumismieltymyksiäni ilmoittautumisen yhteydessä..? Itsekään en oikein tiedä ja tunne omaa tyyliäni. Mutta joka tapauksessa lähtisin uudelleen tähän tempaukseen!


Ps. Järjestäjille iso kiitos!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Pingalen omat kudotut nimilaput

Siitä lähtien, kun olen kehdannut antaa ompelemiani vaatteita lahjaksi, olen toivonut vaatteissa olevan jonkinlainen nimikirjoitus tai merkki käsintehdystä työstä. Toki olisi mukavaa, että myös itselleni ja lapsilleni ommelluissa vaatteissa olisi nimilappu kertomassa tekijästään. Olen jutellut ystävieni kanssa asiasta monet kerrat, mutta koskaan en saanut aloitettua projektia.

Lopulta tämän vuoden alkupuolella sain aikaiseksi googlailla asiasta. Pari kertaa aloitin tilaamisen, mutta joka kerta se tyssäsi milloin mihinkin liian vaikeaan yksityiskohtaan. Pari kertaa aloitin tilaamaan ruotsalaiselta sivustolta, mutta fonttivalikoima ei miellyttänyt ja säätövaraa oli liian vähän.  Kerran laitoin kysymyksiä nimilappuja tekevään firmaan, jonka sivut olivat suomeksi, mutta sain vastauksen englanniksi. Äh, älä tee asiakaspalvelukuponkia kääntösuomella, jos haluat asioinnin jatkossa englanniksi! Siihen jäi sekin.


Mutta sitten löysin firman nimeltä SoMine. Palvelua Savonlinnasta! Selasin läpi lappuvaihtoehdot, kokovaihtoehdot, kuvat, fontit ja värit. Rekisteröidyin SoMinen nettisivuilla ja lähetin sähköpostilla toiveeni Pingalen nimilapuista. Sain vastauksen heti seuraavana aamuna ja liitteenä oli raakaversioita ehdottamistani lapuista. Siitä alkoi viilaaminen!

Lappujen yksityiskohtien viilaaminen tapahtui sähköpostitse. Sain jokaiseen kysymykseeni kärsivällisen vastauksen ja sävyn vaihtamiseen uuden kuvan raakaversiosta. Esimerkiksi toivomaani fonttia ei ollut valikoimassa, mutta kysyessäni se silti järjestyi. Prosessi oli sinänsä melko hidasta, koska sain sähköpostiin vastauksia vain aamupäivisin. Lappujen suunnitteluun meni minun kohdallani viikko. Puhelimitse suunnittelu ja keskustelu olisi saattanut olla huomattavasti nopeampaa, mutta siinä kohdassa en sitä edes tajunnut itse ehdottaa enkä tiedä olisiko ollut mahdollista. Mutta viikkohan on ihmiselämässä lyhyt aika!


Päädyin kahdenlaisiin lappuihin. Toisissa on musta pohja ja valkoinen Pingale-teksti. Toisissa on valkoinen pohja ja ruskea teksti. Molemmat laput ovat keskeltä taitetut ja samankokoiset (taitettuna 3 cm x 1,7 cm). Molempien lappujen takapuolella on pieni sydän. Laput on siis tarkoitus ommella pääasiassa vaatteen sauman sisään, mutta sen voi ommella myös vaikka hameen helman yli niin että lappu näkyy sekä oikealla että nurjalla puolella. Uskoisin, että lapun voi ommella myös levynä, vaikka keskellä on valmiiksi prässätty taite. Onneksi sydänkään ei siinä tapauksessa menisi ylösalaisin!

SoMinen valikoimissa oli myös muunlaisia vaihtoehtoja lapun mallille. Koon voi myös itse määritellä, jos valmiista vaihtoehdoista ei löydy sopivaa. Kaikki laput ovat polyesterlangalla kudottuja. Lappuja ei myöskään tarvitse mitenkään huolitella tai polttaa eli ne eivät purkaannu. Lapun värit ovat lapun sisä-/takapuolelta päinvastaiset kuin paraatipuolelta.


Nimilappuja tilatessa vähimmäismäärä on 100 kappaletta ja kaikki sata täytyy olla tismalleen samanlaisia koon, tekstin ja värin puolesta. Toki lappuja saa tilata tarpeensa mukaisen määrän. Tällaisena satunnaisena kotiompelijana päädyin tilaamaan sadan kappaleen setit molempia sävyjä.

Sadan kappaleen setti maksaa nykyisen hinnaston mukaan 57 euroa sekä pari euroa toimituskuluja. SoMinen sivuilta kannattaa tsekata hinnasto suurempien määrien kohdalla. Tilasin molempia sävyjä sata kappaletta maksaen yhteensä siis 117 euroa sisältäen kolmen euron toimituskulut. Ehdottamani blogiyhteistyön ansiosta sain kaupan päälle molempia sävyjä 50 kappaletta lisää.

SoMinen nimilaput suunnitellaan Suomessa, mutta valmistetaan toimittajan mukaan hyvämaineisessa tehtaassa Aasiassa. Nettisivuilla toimitusajaksi arvioidaan 5-7 viikkoa, mutta minulle laput saapuivat ilahduttavasti viidessä viikossa omaan postilaatikkoon.



SoMinen palvelu sähköpostitse oli ystävällistä ja kuten sanottua kärsivällistä. Lappujen kokoa, sävyä, tekstiä ja kuvia voisi viilata loputtomasti, mutta siksi oli jotenkin turvallisen tuntuista asioida jonkun kanssa, koska sain kysyttyä käytännön seikoista. Sain näytille raakaversioita kaikista pyytämistäni sävyistä ja vastauksia turhamaisiltakin tuntuviin kysymyksiin. Mustavalkoisiin lappuihin olen todella tyytyväinen. Valkopohjaisissa lapuissa oma visioni oli, että teksti olisi enemmän tummansuklaan ruskea ja sitä se oli myös tietokoneen näytöltä katsotussa raakaversiossa. Valmis lappu näyttää silmiini enemmän ruosteenpunaiselta. Sävy on joka tapauksessa miellyttävä valkoista pohjaa vasten.

Ompeluhuoneessani odottaa pino uusia ja pestyjä kankaita. (Kaapissa odottaa myös jättimäinen pino vanhoja kankaita..) Kankaat odottavat pääsyä kaavojen alle, saumurin paininjalan alle ja ennen kaikkea pääsyä kantajiensa ylle. Nyt kankailla on uusi pieni kaveri, niin niin ihana Pingale-nimilappu!




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Blue Rain -bodyt

Tilasin puolisen vuotta sitten Ottobre-lehden ja siitä klikkaukselta lähtien ompelukseni ovat päässeet ihan nekstille levelille! Alkuvuodesta pääsin myös Facebookin Saumanvara-ryhmään, joka on täynnä taitavia ompelijoita: sekä tällaisia kotiharrastelijoita että aivan rautaisia ammattilaisia. Ryhmässä olen saanut lukuisia arvokkaita vinkkejä, neuvoja, inspiraatioita ja tsemppauksia ompeluksieni suhteen. Nyt sitä huomaa itsekin kuinka ompelemani vaatteet ovat kehittyneet!


Ottobre-lehden myötä olen innostunut kaavoista. Ennenhän en juurikaan niitä käyttänyt. Koska niitä ei ollut... Olihan minulle tullut vuosikausia Suuri Käsityö -lehti, mutta se keskittyy minun makuun liiaksi neulomiseen, virkkaamiseen ja muuhun värkkäämiseen (SK:n kestotilauksen viimeinen numero tulee minulle syyskuussa). 

Uusimmasta Ottobrestä (4/15) ompelin ensimmäisenä Blue Rain -bodyn koossa 86. Päätin kaivella kangasvarastojani ja sieltä löytyi vartavasten pojallemme hankitut trikoot. Kankaat on ostettu yli vuosi sitten enkä valitettavasti yhtään muista mistä. Nyt vasta sain aikaiseksi ommella hänelle ihan oikeilla kaavoilla tehdyt bodyt. Yhden bodyn pojalle tein sairaalastalähtövaatteeksi ja se on kyllä.. miten sen sanoisi... hellyyttävä. Ei kaavoja, ei kanttauksia. Nytkin resorikanttaukset ovat mitä ovat, mutta ne sentään ovat.

Ja mitkä bodyjen sivusaumoista pilkistävätkään?! Pingale-nimilaput! (Niistä lisää myöhemmin!)