sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen kuvakimara

Joulua kohden tuli ommeltua muutamia vaatteita sekä lahjoiksi että omille lapsille. Viimeisen kerran tänä vuonna ilahdutan teitä kuvakokoelmalla!

Keltaisen jumppiksen ompelin avokälyn ja hänen miehensä ihastuttavalle tytölle joululahjaksi. Kuinka iloinen olinkaan heidän riemastuneesta reaktiostaan, kun he paketin avasivat! He kiinnittivät huomiota ihanan kankaan lisäksi hienoihin kohdistuksiin. Mahtavaa, sillä niiden kanssa kyllä tovin nysväsin... "Tää on niiiiin meid.. siis tyttären näköinen!" Kangas on Metsolasta, kaava Jumpsuit kokoa 68 (Ottobre 4/12).


Molempia kummityttöjä lahjoin loppuvuodesta myssyllä ja kaulurilla. Kaulurin kaava on Ottobren numerosta 4/15. Päällisenä on trikoota ja vuorina fleeceä, samoin kuin oman kaavan myssyissä. Myssyn takasaumassa on pätkä heijastinnauhaa.





Ystäväni sai joulukuussa toisen pojan. Vauva sai minulta syntymälahjaksi mintunvärisen Happy Squirrel -valekietaisubodyn (Ottobre 1/12) koossa 56 sekä mustat Giant Triangle -joustocollegepöksyt (Ottobre 6/13). Tottakai tuore isoveli sai oman isoveljen lahjan! Roboteista kiinnostuneelle kaksivuotiaalle löytyi mitä mainion kangas, Robokopla! Pitkähihaisen trikoopaidan kaava on Ottobren numerosta 6/12. Pilkku-trikoo on Paapii Designin ja molemmat kankaat on laadukasta luomutrikoota.




Ystäväni asuu miehensä ja lastensa kanssa USA:ssa. He käyvät kerran vuodessa Suomessa ja minulla oli suuri ilo tavata heidät. Tyttärillämme on viikon ikäero ja pojillammekin vain puolisen vuotta. Lasten nimetkin alkavat samoilla alkukirjaimilla! Ompelin heille tervetuliaislahjoiksi hellyttävästä Kaino-luomutrikoosta vaatteet: tytölle Peplum-mekko koossa 98 ja pojalle Kisuliini-body koossa 74. Pitäähän sinne Jenkkeihin saada näytille vaatteita Suomen kansalliseläin-pingviinistä...



Omalle kolmivuotiaalle ompelin kauniista Paapiin Sammalpolku-nimisestä luomutrikoosta mekon kaavalla nimeltä Birdie Birdie (Ottobre 1/15) koossa 92. Ensimmäistä kertaa ompelin vaatteeseen kesän Pärnun reissulta ostamaani pampulanauhaa! Tähän mekkoon se sopi mielestäni mainiosti. Suureksi harmikseni pampulanauhan musta väri katosi ensimmäisessä pesussa ja nyt harmaan mekon helmaa koristaa kuusenvihreä pampulanauha...




Samalla Birdie Birdie -kaavalla ompelin pian kolme vuotta täyttävälle kummitytölle heppamekon sekä Ropina-legginsit (Ottobre 6/12). Ilokseni vaatteet olivat lahjansaajalle sopivat ja värivalinta kaikille miellyttävä! 



Siskonpoika on kova poika leipomaan ja kokkaamaan. Serkukset leipoivat äitiensä avustuksella pullaa tässä alkutalvesta. Tyttärelläni oli essu päällä ja serkkupojalla ei. Kerroin ystäväni Ninnun ommelleen tyttäremme essun. "Vois se Ninnu ommella mullekin tälläsen!", kajautti viisivuotias ihastellen serkkutyttönsä kimalteella koristeltua essua. Pingale-tonttu kuuli toiveen ja ompeli Eurokankaan kernistä essun lahjaksi. Kimalteet jätin tosin laittamatta.



Pukinkonttiin sain ommeltua vielä yhden pehmeän paketin. Metsolan Pampula-trikoosta valmistui liehuvahelmainen mekko, joka on tehty Peplumin kaavaa käyttäen. Yläosaa on jatkettu alaspäin ja helmaa joka suuntaan. Pieni aivopieru kävi helman kanssa, kun yritin tehdä siitä täyskellohelmaa. Helma on reunoiltaan liian pitkä ja roikkuu siis liian alhaalla. Olisinpa silloin älynnyt tehdä täyskellohelman ihan yhdestä kappaleesta, kun yhtenäistä kangastakin olisi ollut jäljellä. Pohdin muokkaanko tätä vielä vai annanko vain olla.

Ehkä jätetään tytön haaveilema ihana pyörivähelmainen mekko ensi vuoteen. Onpahan taas uudelle vuodelle joku pieni ompeluhaaste odottamassa!

Pingale toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja leppoisaa loppuvuotta sekä ennen kaikkea onnea ja iloa uudelle vuodelle 2016!

Ps. Pingalea voi seurata myös Facebookissa!



tiistai 15. joulukuuta 2015

Tärkeä oivallus ja kuvakimara pikkuvaatteista

Välillä hämmästelen (itsekin) sitä kuinka paljon saan aikaiseksi valmiita ja käyttökelpoisia vaatteita. Meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta ja mies käy kokopäivä(vuoro)töissä. Kun sitä kuuluisaa omaa aikaa on vähän, on valittava mihin sen käyttää. Kesällä koin suuren ahaa-elämyksen ja oivalsin mikä tässä ompelussa niin kiehtoo.

Mies oli kesällä yhteensä yhdeksän viikkoa kotona pitäen vuosiloman ja isäkuukauden putkeen. Hän pesi ja maalasi (kahdesti) talomme ulkoseinät ja teki pihahommia. Minä hoidin lapset ja tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tisk.. Ikinä ei tullut valmista. Mies kertoi väliaikatietoja ja iloitsi taas yhden puolen talosta tulleen valmiiksi.

Tottakai minullakin olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä. Lenkkeillä, liikkua, urheilla, harrastaa. Mutta mitä siitä olisi saanut? Hien, hyvän mielen ja olon? Olisiko hetihetiheti näkynyt tuloksia? Minä mitään liikkunut, minä ompelin! Ja ompelen edelleen. Tajusin ompelun antamat kiksit siinä, kun ihailin valmiiksi saamiani vaatteita ja esittelin niitä lapsen innokkuudella miehelle. Ja suurta mielihyvää sain, kun leikkelin kappaleiksi pinon kankaita ompelua odottamaan. Siinä ne herkulliset vaatteiden kappaleet odottavat minua ja vain minua. Osaan taikoa ne ihan oikeaksi vaatteeksi!

Kotiäitinä ollessani tarvitsen omia projekteja ja onnistumisen kokemuksia. Tottakai lapset ovat se projekti numero yksi, mutta kyllähän te tiedätte. Ihminen tarvitsee muutakin, eikö niin? Kankaat ja ompelua odottavat kangaskappaleet eivät kiukuttele, itke, intä vastaan. Ne (useimmiten) tottelevat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Ja jos eivät, vika on minussa. Ja mikä ihaninta, ne voi pistää kiertoon, jos eivät miellytä..! Ompelu antaa paljon ja harvemmin kuluttaa. Ompelu on niin tyydyttävää! Tärkein pointti on se, että työn edistymisen ja valmiin tuotteen näkee heti. Uhraan aikaani liikunnalle sitten taas joskus. Ja tiedän varsin hyvin, että pitäisi jo nyt.

Tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa, että lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa enkä ikinä laittaisi heitä kiertoon. No, varmuuden vuoksi kirjoitin.

Näitä ompeluksia on tässä syksyn mittaan kerääntynyt ja kuvia sai kaivella tietokoneen kansioista. Kuvissa olevista vaatteista kaikki on ommeltu omille lapsille paitsi viimeisen kuvan pipo ja toiseksi viimeisen kuvan harmaa peplum-tunika. Kansioihin jäi vielä vino pino kuvia vaatteista, jotka odottavat vielä pääsyä saajilleen. Kuvakimara luvassa siis myös joulun jälkeen!
















maanantai 14. joulukuuta 2015

Kun Pingale ihanan mekkokaavan löysi

Nyt se on löytynyt! Lähes täydellinen mekkokaava! Ylhäältä istuva ja alhaalta liehuva, mutta ei enempää leventävä.. Olen vartaloltani päärynä, A-muotoinen, ehkä vähän myös X? Vartalolleni on aina ollut vaikea löytää itseäni miellyttäviä vaatteita. Myös silloin nuoruusvuosina vartalonmalli oli sama, vaikka kiloja olikin huomattavasti vähemmän. Lantio ja reidet ovat leveät, vyötärö löytyy.


Tämän mekon malli on sama kuin edellisen postauksen harmaa mekko. Yläosa on ommeltu Stunning Rosy -kaavalla (lasten Ottobre 3/15) ja helma on puolikello ja vähän päälle. Kaavaan tein jälleen muutoksia sen verran, että pienensin pääntietä huomattavasti ja huolittelin pääntien kaksinkerroin taitetulla kaitaleella. Hihat jatkoin pitkiksi kesälehden ohjeen lyhyistä hihoista.


Olen tainnut hehkuttaa täydellisen kaavan löytymistä ennenkin. Se taisi tapahtua niiden kietaisumekkojen kohdalla, mutta joku niissä sitten kuitenkin tökki. Pääntie oli niin avara, että halusin aina laittaa alle topin. Koti- ja kyläilykäytössä kaksi paitaa päällekäin on monesti minulle liikaa, varsinkin lasten kanssa touhutessa. Näiden Stunning Rosy -mekkosten kaveriksi riittää sukkahousut tai miksei legginsitkin. Ja alusvaatteet.

Jämäkkä jersey on ostettu Ikasyr-nettikaupasta ja se on nimeltään Blossom. Kaapissani olisi aikuiseen makuun yksi ihana joustofrotee ja yksi joustocollege. Mietin miten ne käyttäytyisivät mekkoina. Jatkoa seurannee.




tiistai 8. joulukuuta 2015

Yksiväriset arkimekot

Minun ompeluhistoriaani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että kaikki itselleni ompelemani vaatteet ovat olleet kirjavia, värikkäitä ja kuviollisia. Poikkeuksena ovat vuosia sitten ompelemani juhlamekot, joita ei täällä ole edes tainnut näkyä. Tänä syksynä tähän kuosi- ja kirjavuushullutteluun on tullut kummallinen poikkeus. Olen ommellut kaksi kivaa yksiväristä mekkoa!

Nämä molemmat kankaat on hankittu kokeilumielessä Eurokankaasta. Ajatuksenani oli siis kokeilla tiettyjä kaavoja ensin vähän halvemmalla kankaalla ennen kuin saksin ja tuhoan ne kalliimmat ja tietenkin kirjavat kankaat!

Harmaan mekon kaavana on Ottobre-lehden Stunning Rosy numerosta 3/15. Lehti on siis lasten numero, mutta lehdessä oli samistelumekot äidille ja tyttärelle. Oikeastaan vain mekon yläosa on tehty Stunning Rosyn kaavalla ja sitäkin hieman muokkasin. Pääntietä on pienennetty ja helmaksi on muutettu puolikellohelma (ja vähän päälle). Takana yläosan alareuna on rypytetty kevyesti Framilon-joustonauhalla.

Tytär oli aivan haltioissaan äidin liehuvasta helmasta, joten täytyy joskus kokeilla hänellekin liehuvaa kellohelmaa! Hyvän ohjeen kellohelman kulmien ja säteiden ja minkälie laskemiseen löysin Unelmallisen blogista, kiitos!



 



Tämä sinapinvärinen college lojui kaapissa tovin. Taisin ostaa sen alkusyksystä. Haeskelin kaavoja ja eteeni tuli Suuri Käsityö -lehden Nosh-tunika (5-6/12). Lopputuloshan ei näytä yhtään siltä kuin lehdessä! Omaan versiooni ilmestyi muhkeahko kaulus, pidempi etuhelma sekä rypytys vyötäröä etsimään. Kankaan loputtua kesken jatkoin hihoja keltaisella trikoolla. Collegemekko on lämmin ja hetken epäilin tuleeko tätä edes käytettyä. Marraskuun loppupuolella taisi olla pari päivää pakkasta ja silloin mekko oli hyvässä käytössä.




Ei nämä yksivärisetkään hullumpia ole..?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Jalkapeite tuplarattaisiin

Sain vajaa vuosi sitten ystävältäni huimaan suklaalevyn hintaan lapsillemme tuplarattaat (Emma Jule Twin). Viime talvena esikoinen pötkötteli tuplarattaissa kantokoppaan pakattuna ja isosiskolla oli lumisateen tai viiman yllättäessä jaloillaan huopa. Harmikseni rattaiden varusteisiin ei kuulunut jalkapeitettä. Nyt kuopuskin on jo niin iso poika, että istua nököttää rattaissa siskonsa lailla. Talven kolkutellessa ovella aloin toden teolla kaivata kyydissä pysyvää ja yhtenäistä jalkapeitettä.

Koska tuplarattaisiin kuuluva virallinen jalkapeite ei ilmaantunut itsekseen ovellemme, tein sellaisen itse! Piipahdus Eurokankaaseen, tikkikankaiden selaus ja valinta, kassalle ja kotiin. Sitten parin kuukauden odotus, että saan peitteen ommeltua!


Koska meidän kulmilla joutuu kulkemaan paljon autotien reunaa eikä meidän hiekkatielläkään ole katuvaloja, oli jalkapeiton näkyvyys ehdottoman tärkeä asia. En sentään lähtenyt edes harkitsemaan neonväristä kangasta, mutta heijastimiin panostin. Jostain syystä talostamme löytyy vino pino heijastinliivejä joka koossa, joten päätin purkaa yhdestä liivistä leveää heijastinnauhaa peitteeseen ommeltavaksi.


Peitteen päällimmäinen kangas on liukasta ja (ehkä vähän liian) kiiltävää, välissä on vanua ja lapsia vasten on fleeceä. Kaikki siis valmiiksi samassa setissä. Pitänee siis pahimmat tuulet ja lumipyryt poissa kintuilta! Malli ja tekotapa on hyvin yksinkertainen. Alla olevassa kuvassa näkyy peitteen muoto ennen ompelua. Huolittelin reunat saumurilla, ompelin parin-kolmen sentin levyisen yhtenäisen kuminauhakujan kaikkiin muihin paitsi yläreunaan. Taitoin yläreunan viitisentoista senttiä nurjalle ja ompelin kiinni. Sitten menin hiukan pylly edellä puuhun ja ratkoin pienet kolot kuminauhalle heti siihen kohtaan, johon yläreuna on taitettu (voiko vaikeammin selittää?). Pujotin kuminauhan pitkään kujaan ja ompelin ratkotut kolot kiinni. Mallasin kuminauhan kireyden peitteen ollessa rattaiden päällä ja lapset kyydissä.

Ompelin peitteen yläkulmiin tarranauhat, joilla saa peiton kiinnitettyä rattaiden runkoon. Tarranauhat asettelin päällekkäin niin, etteivät ne tartu "lepoasennossa" toisiinsa. Alemmaksi siis pehmeä puoli ja sen "selkää" vasten karhea puoli. Näin aseteltuna ne saa kätevästi kiinni runkoputken ympärille.






Ylläolevassa kuvassa näkyvät rattaiden omat heijastimet (kauniissa Suomen talvisäässä) eli jalkapeite tuo näkyvyyttä varmasti enemmän. Rattaissa on pieniä punaisia yksityiskohtia koriste- ja heijastinnauhoissa, jotka eivät ilahduta silmääni. Olen harkinnut niiden värittämistä mustalla tussilla. Onko kellään ajatuksia tai suosituksia minkälaisella tussilla ne kannattaisi peittää?

Jalkapeittoon olen varsin tyytyväinen!







tiistai 17. marraskuuta 2015

Isänpäivälahjat

Lyhyestä virsi kaunis. Tässä tämän vuoden isänpäivälahjat! Isännälle eli lasteni isälle ompelin kahdet bokserit. Oma isäni ja lasteni pappa sai keilakassiinsa ompelemani tilpehööripussukan.



 

Ps. Alimman kuvan alareunasta pilkistää syyskuussa (lähes) valmistunut pojan synttärilahja. Se on edelleen vailla viimeistelyä, mutta muistuttaa minua päivittäin. Oikeastaan sen voisi roudata kellariin loppusilausta odottamaan...