perjantai 20. maaliskuuta 2015

Peplum-mekot

Mainitsin jo aiemmin saaneeni ystävältäni Ottobre-lehtiä ja tutustuneeni niihin (nyt vasta!?). Olen tilannut vuosikausia Suuri Käsityö -lehteä, mutta nyt päätin kestotilauksen ja tilasin kestona Ottobre-lehden! Lehti keskittyy pelkkään ompeluun, toisin kuin Suuri Käsityö, jossa on paljon myös neulonta- ja virkkaurohjeita. Ja niitähän ei (enää) tule tehtyä.

Tämän vuoden ensimmäisessä lasten Ottobre-lehdessä oli ohje yksinkertaiseen, mutta hieman perusmekosta poikkeavaan mekkoon. Mallin nimi oli peplum. Paita, jossa on leveä helma!

Piirsin kaavat, leikkasin samalla kappaleet kahteen mekkoon ja ommella hurautin! Toinen peplum on omalle tyttärelle ja toinen isäni kaverin pojan tyttärelle tuliaisena Pohjois-Suomeen. Tuliais-peplumin kaveriksi ompelin legginsit kumilankarypytyksillä. Aivopierusta johtuen leikkasin bambi-kankaasta vain yhden helman ja sitten riekaleista ei enää toista yhtenäistä helmaa olisi saanutkaan. Päädyin palapelin sijaan ompelemaan takahelman violetista trikoosta, samasta kuin legginsit.

Mekon koko on 98 cm. Meidän tytölle varsinkin mekon hihat ovat vielä pitkät ja kuvissa hihat ovatkin käännetyt.




 



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kietaisumekko

Minulla oli joskus kymmenen vuotta sitten kaupasta ostettu kietaisumekko. Pidin siitä ihan todella paljon. Silloin minulla ei vielä ollut ompelukoneen seurana saumuria, mutta haaveilin joku päivä ompelevani sen saman kietaisumekon mallista toisen samanlaisen. Haaveilin sen kymmenen vuotta!

Kävin pari viikkoa sitten Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä jossain spesiaalimyyjäisissä. Lompsin trikoo-osastolle, jonka yllä oli houkutteleva 10€/m-kyltti. Ilman sen kummempia suunnitelmia valitsin leikattavaksi kolmea kangasta. Myyjän mitatessa valitsemaani vihreää Paprika-kangasta vieressäni jonottanut nainen kysyi mitä aion kyseisestä kankaasta tehdä ja yllätin itseni vastaamalla: "Varmaan sellaisen kietaisumekon!".

Ompelutoverien hienolla avustuksella löysin mekkoon oivan kaavan: Suuri Käsityö 1/2012. Muutin sitä sen verran, että jätin rintaröyhelöt laittamatta sekä lyhensin helmaa ja hihoja. Ja taas kerran olen niin mielissäni kaavoista ja ohjeista! Valmiin vaatteen jälki on niin erilaista, kun ei tee vain sinne päin vaan oikeiden ammattilaisten tekemien ohjeiden mukaan. Tässäkin vaatteessa oli monta kohtaa, jotka olivat minulle uusia, kaikenmaailman muotokaitaleita myöten. Mutta panostus kannatti!

Ompelen taatusti vielä lisää kietsuja nyt kun kaavatkin ovat valmiina ja uudet ompelutermit ovat hallussa. Kuosikietsukevät 2015 alkakoon!




lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kaksi niin erilaista vauvaa

Olemme nyt puolen vuoden verran päässeet ihmettelemään eloa kahden lapsen kanssa. Puolessa vuodessa on todettu, että kyllä, samoista ihmisistä alkunsa saaneet lapset voivat olla niin erilaisia. Totta kai itsekin suhtautuu moneen asiaan rennommin, helpottuneemmin tai jopa eri tavalla kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Mutta myös toinen lapsi opettaa vanhemmilleen uusia asioita!

Yksi iso asia, jossa Eero-kuopus on osoittanut olevansa ihan erilainen Inka-isosiskoonsa verrattuna on imetys. Jo ennen Eeron syntymää pohjustin Inkalle monet kerrat, että sitten kun vauva syntyy niin vauva on äidin sylissä syömässä tissiä usein ja tosi pitkään. Olet joka kerta tervetullut äidin syliin. Haet vain kirjan ja luetaan yhdessä ja vauva syö.

Tällainen pohjustus Inkalle siis siksi, koska sellainen rinnallaviihtyjä esikoinen oli ja sellainen oli ainoa kokemukseni imettämisestä. Tilanteessa kuin tilanteessa, kellonaikana minä hyvänsä, mielialalla millä hyvänsä, pirteänä ja väsyneenä, iltaisin tuntitolkulla, aina rinta maistui. Muutamia ensimmäisiä viikkoja Inka tunnnollisesti haki kirjan esille ja luettiin vauvan ruokaillessa. Siitä eteenpäin Inka ehti vain valita kirjansa, kunnes poika päästikin rinnasta irti, koska kiitos, söin jo. Toki kirja saatettiin silti lukea, tai sitten menin jatkamaan ruoanlaittoa.


Iltaisin esikoinen nukahti yleensä rinnalle syötyään rinnanpään aivan valkoiseksi luttanaksi. Saatoin katsoa pari jaksoa jotain hömppäohjelmaa tai sitten mennä nukkumaan vauva kyljessä syöden. Eeron ilta-ateriointi oli samaa luokkaa kuin päivällä, pikaryystö ja erikseen nukkumaan. Öisin sama homma: poika sängystään syliin, ryysk, ja takaisin sänkyynsä. Säntillisesti kahden tunnin välein. 

Kaksikuisena huomasin Eeron imetyskuviossa uuden asian. Hän syö tasan silloin kuin on nälkä. Ja silloinkin vain sen verran kuin on nälkä eikä jää rinnalle hengailemaan. Varsinkin öisin tämä oli hyvin raskasta. Yöllä rinta joko kävi tai ei, yleensä ei. Saatoin kokeilla sata erilaista imetysasentovariaatiota, hyssyttelytahtia ja laulua, mutta välillä jokin kävi, välillä ei. Jaksoin yöllisiä narinoita ja rintaraivareita pari kuukautta, kunnes nelikuisena lääkäri totesi, että painoa ei ole tullut tarpeeksi. Pojalle lisämaitoa! Päivisin poika oli (ja on) kuin maailman tyytyväisin aurinko!

Siinä kuopus onkin opettanut meille ihan uuden jutun: vauvat heräävät öisin syömään! Esikoinen veteli kaksiviikkoisesta yöt nukkuen ja syömättä noin puolivuotiaaksi asti. Kuopus ei ole vielä nukkunut yhtäkään kokonaista yötä, mutta niin, se onkin vauva.


Toinen merkittävä erilainen tapa lastemme kesken on se, että Eero nukahtaa aivan itsekseen. On aina nukahtanut. Esikoinen nukahti iltaisin, kuten edellä jo kerroin, tissille. Päivisin hän nukahti liikkuviin vaunuihin tai pienen rullaamisen jälkeen parvekkeelle. Inkan vauva-aikaan asuimme vielä kerrostalossa ja ulos lähtiessämme hän saattoi huutaa kantokopassaan niin kauan, kunnes sain puettua itseni. Kun nostin kantokopan, hän vaikeni oitis. Pari ensimmäistä kuukautta Eero saattoi nukahtaa ihan rauhassa ilman huutamista eteisen lattialle haalarinsa päälle sillä aikaa, kun taistelin kaksivuotiaalle pihatamineita päälle.

Siitä opin, että hänellä on upea taito nukahtaa ihan itse. Laittaessani Eeroa terassille päiväunille hän saattoi nukahtaa siinä vaiheessa, kun kypärämyssy vedettiin pään yli ja tutti laitettiin suuhun. Senkin opin, että joku rätti päässä auttoi häntä nukahtamaan. Pikkuvauva-aikaan Eerolle laitettiinkin harso pään ja osittain kasvojen päälle ja tsädäm! pian hän jo nukahti. Puolen vuoden aikana en ole rullannut häntä vaunuissa nukahtamisaikeissa kuin ehkä viitisen kertaa.


Inkalle ei annettu tuttia ollenkaan, Eero sai sen pariviikkoisena. Inka sai korviketta ensimmäisen kerran kymmenkuisena, Eero nelikuisena. Inkaa imetin yksitoistakuiseksi, Eeroa puolivuotiaaksi. Inkalle hienonnettiin kaurahiutaleet, Eerolle heti samat (suolattomat) puurot kuin muullekin perheelle. Hellyyttävää, huojentavaa ja huvittavaa listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle!




Maailman ihanin ja rakkain tytär. Maailman ihanin ja rakkain poika.




 

Vauvan pehmeä jumpsuit

Hypistelin tällä kertaa vanhoja kankaita ja fiilistelin niitä ideoita etsien. Käteeni sattui vanha vihreä velourihanuus, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta mitä siitä tekisin? Eerolle jumpsuit eli hupullinen haalari! Harmikseni vihreää kangasta ei ollut tarpeeksi, joten aloitin kaverikankaan etsimisen. Velourpino on aika pieni ja kirjava, joten projekti meinasi tyssätä alkuunsa. Mutta mitä mitä, uusien kankaiden pinossa (kotoisasti edelleen lattialla) oli täydellisen värinen ruskea velourkangas! Olin klikannut sen heräteostoksena ostoskoriin Metsolan outlet-osastolta.


Laittaisinko vuorin, kyllä! Vuorikankaaksi päätyi ohut vaaleanvihreävalkoraidallinen trikoo, jonka alkuperä on myöskin hämärän peitossa. Sitäkin oli melko vähän, joten kikkailin haalarin molemmat etukappaleet kahdesta osasta. Raitakankaan loputtua hihojen vuoriksi päätyi sitten yksivärinen vihreä trikoo. Aikamoinen palapeli siis! Vetoketjurasiasta löytyi täydellinen vetoketju: upean keltainen ja passelin pituinen!

Jälleen kerran panostin kaavoihin, mutta toki muokattuina... Kaava on Ottobre 1/15 -lehdestä, 8. Tree Frog -haalari, koko 74. Ohjeessa haalari suljettaisiin neppareilla, mutta valitsin tosiaan vetoketjun ja lisäsin hihansuihin ja lahkeisiin resorit.


Päästessäni Facebookin Saumanvara-ryhmään sain ompeluksiini ihan uutta pontta. Siellä saan tollona myös kysellä apua hurrrjan paljon taitavammilta ja osaavammilta ompelijoilta ja niin sain tähänkin työhön. Pohdiskellessani ryhmässä ääneen kappaleiden ompelujärjestystä sain avukseni mainion linkin, jossa oli huiput ohjeet vuorillisen ja vetoketjullisen jumpsuitin ompeluun. (Ohje täällä!)


Pari mokaa kävi matkan varrella. Ensimmäisenä koko työ meinasi kaatua tukikankaaseen. Se olisi tärkeä tekijä vetoketjun alla, jotta kangas ei venyisi vetoketjua ommellessa. Kaivelin skriimiä ja siellä oli tukinauhaa! En tiennyt sellaista omistavani saatika muista ommelleeni. Nauha ajoi saman asian kuin tukikangas. Ohjeessa pyydettiin silittämään tukikangas etukappaleiden etureunoihin ja hitaalla käyvät aivoni silittivät tukinauhan loogisesti etupuolelle eli kankaan oikealle puolelle..! (Väärin.) Annoin mennä vaan, ja kerrankin vetoketjun ompeleminen venyvään kankaaseen ei aiheuttaut kirosanoja! Onneksi ylimääräisen ja näkyvän tukinauhan pystyi vain rapsuttamaan kankaasta pois. Kerran jouduin kaivamaan esille ratkojan, kun ompelin liian läheltä vetoketjua...



Kaikenkaikkiaan näin monimutkaisen haalarin ompelu oli todella ihanaa ja palkistevaa! Varsinkin hyvien ja yksinkertaisten ohjeiden kanssa, joita kerrankin maltoin lukea (saatoin skipata pari kohtaa, joita en tajunnut, haha). Erityisen ylpeä olen omasta kekseliäisyydestäni, kun lisäsin ohjeiden ulkopuolelta pienen kangaslipareen vetoketjun yläpäähän suojaamaan kaulaa tai leukaa vetoketjun hiertämiseltä.

Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja niin oli jumpsuitin sisällä oleva kaverikin!




Ps. Aiemmat haalariräpellykset täällä ja täällä :)
Pps. Tykkää Pingalesta Facebookissa!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Isosiskon huppari

Pikkuveli sai taannoin hupparin hauskasta Pappatunturi-kankaasta. Inka sai kunnian toimia mallinukkena kyseiselle vaatteelle. Koska huppari oli Inkalle niin mainio, päätin tehdä hänelle samanlaisen. Eri kankaista toki. Koskemattomissa kankaissa oli ihana luomutrikoo Linnea ja sen kaveri Spotty (Pehemiältä). Hupun vuoriksi pääsi Eurokankaan valkoinen tähtitrikoo. Kaava on siis sama Ottobren 1/15 Crocodile ja sama 80-koko! Kaupan vaatteissa Inka käyttää pääasiassa kokoa 92... Kankaita leikatessa lisäsin hupparin helmaan ja hihoihin hieman pituutta.