Hypistelin tällä kertaa vanhoja kankaita ja fiilistelin niitä ideoita etsien. Käteeni sattui vanha vihreä velourihanuus, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta mitä siitä tekisin? Eerolle jumpsuit eli hupullinen haalari! Harmikseni vihreää kangasta ei ollut tarpeeksi, joten aloitin kaverikankaan etsimisen. Velourpino on aika pieni ja kirjava, joten projekti meinasi tyssätä alkuunsa. Mutta mitä mitä, uusien kankaiden pinossa (kotoisasti edelleen lattialla) oli täydellisen värinen ruskea velourkangas! Olin klikannut sen heräteostoksena ostoskoriin Metsolan outlet-osastolta.
Laittaisinko vuorin, kyllä! Vuorikankaaksi päätyi ohut vaaleanvihreävalkoraidallinen trikoo, jonka alkuperä on myöskin hämärän peitossa. Sitäkin oli melko vähän, joten kikkailin haalarin molemmat etukappaleet kahdesta osasta. Raitakankaan loputtua hihojen vuoriksi päätyi sitten yksivärinen vihreä trikoo. Aikamoinen palapeli siis! Vetoketjurasiasta löytyi täydellinen vetoketju: upean keltainen ja passelin pituinen!
Jälleen kerran panostin kaavoihin, mutta toki muokattuina... Kaava on Ottobre 1/15 -lehdestä, 8. Tree Frog -haalari, koko 74. Ohjeessa haalari suljettaisiin neppareilla, mutta valitsin tosiaan vetoketjun ja lisäsin hihansuihin ja lahkeisiin resorit.
Päästessäni Facebookin Saumanvara-ryhmään sain ompeluksiini ihan uutta pontta. Siellä saan tollona myös kysellä apua hurrrjan paljon taitavammilta ja osaavammilta ompelijoilta ja niin sain tähänkin työhön. Pohdiskellessani ryhmässä ääneen kappaleiden ompelujärjestystä sain avukseni mainion linkin, jossa oli huiput ohjeet vuorillisen ja vetoketjullisen jumpsuitin ompeluun. (Ohje täällä!)
Pari mokaa kävi matkan varrella. Ensimmäisenä koko työ meinasi kaatua tukikankaaseen. Se olisi tärkeä tekijä vetoketjun alla, jotta kangas ei venyisi vetoketjua ommellessa. Kaivelin skriimiä ja siellä oli tukinauhaa! En tiennyt sellaista omistavani saatika muista ommelleeni. Nauha ajoi saman asian kuin tukikangas. Ohjeessa pyydettiin silittämään tukikangas etukappaleiden etureunoihin ja hitaalla käyvät aivoni silittivät tukinauhan loogisesti etupuolelle eli kankaan oikealle puolelle..! (Väärin.) Annoin mennä vaan, ja kerrankin vetoketjun ompeleminen venyvään kankaaseen ei aiheuttaut kirosanoja! Onneksi ylimääräisen ja näkyvän tukinauhan pystyi vain rapsuttamaan kankaasta pois. Kerran jouduin kaivamaan esille ratkojan, kun ompelin liian läheltä vetoketjua...
Kaikenkaikkiaan näin monimutkaisen haalarin ompelu oli todella ihanaa ja palkistevaa! Varsinkin hyvien ja yksinkertaisten ohjeiden kanssa, joita kerrankin maltoin lukea (saatoin skipata pari kohtaa, joita en tajunnut, haha). Erityisen ylpeä olen omasta kekseliäisyydestäni, kun lisäsin ohjeiden ulkopuolelta pienen kangaslipareen vetoketjun yläpäähän suojaamaan kaulaa tai leukaa vetoketjun hiertämiseltä.
Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja niin oli jumpsuitin sisällä oleva kaverikin!
Pps. Tykkää Pingalesta Facebookissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti