Poikasen ristiäiset

Eilen vietimme seitsemänviikkoisen poikasemme ristiäisiä. Juhliin osallistuivat vain lähisuku eli vanhempamme sekä sisaruksemme perheineen. Kummitkin valitsimme perhepiiristä. Vaikka tällä kertaa olisi ollut hyvin tilaa juhlia kotona, päätimme kuitenkin pitää kastetilaisuus sekä kakkukahvit seurakunnan tiloissa. Vältyin sen suuremmalta siivoamiselta ja seurakunnan puolesta löytyi tarpeeksi astioita.

Siskoni valmisti maailman herkullisimmat voileipäkakut, lohi- ja kinkkuversiot sekä leipoi karjalanpiirakoita munavoineen. Itse osallistuin tarjoiluihin leipomalla mangotuorejuustokakun. Isovanhemmatkin osallistuivat kahvipöydän antimiin ja koristeluun, joten isäntäväki pääsi hyvin helpolla. Juhlat olivat mukavan rennot eikä mistään tarvinnut ottaa paineita. Kiitos kaikille!

Tällä kertaa päätin päästä helpolla myös vaatetuksen suhteen. En siis ommellut kenellekään uusia juhlavaatteita. Isosisko juhli mummim Madeiralta tuodussa valkoisessa mekossa ja itselleni olin löytänyt sievän mekon, joka on ilokseni oikea imetysmekko! Sankaripojan farkkuhaalari on saatu ystävältä.

Pojan työnimi oli pitkään Reiska. Isäntä sitä ehdotti jopa oikeaksi nimeksi, mutta minä en jostain syystä innostunut... Toiset nimet olivat tiedossa jo pitkään. Minusta on ihana miettiä ja kaivella sukujen nimiä toiseksi nimeksi. Tälläkään kertaa niitä ei tarvinnut kaukaa poimia, koska miellyttävät nimet löytyivät läheltä. Etunimen kriteereinä minulla oli pitkään se, että siinä on neljä kirjainta ja nimi alkaa vokaalilla, mutta ei i-kirjaimella. Lisäksi halusin pojalle jotenkin terävän ja "kovan" nimen. Lopuksi mainittakoon vielä, että jos minä olisinkin ollut poika, olisin saanut saman nimen kuin pojallamme on nyt!