keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kierrätyssammareista takki lapselle

Opiskellessani Oulussa asuin aivan Kierrätyskeskuksen vieressä. Kävin Kiekkärissä silloin tällöin luuhaamassa ja etsimässä opiskelijabudjettiin sopivia löytöjä. Kerran käsiini osui ihanan vihreät Nanson vakosamettihousut. En koskaan ajatellut niitä päälleni pukea (kokeilin kyllä), mutta housujen pehmeä kangas ja upea väri houkutteli ostamaan.

Tästä Kierrätyskeskus-käynnistä on yli kymmenen vuotta aikaa! En muista mihin tarkoitukseen housut alunperin ostin. Ajattelinko tehdä itselleni hameen vai laukun? Aikoinaan tein muutamia laukkuja vanhoista housuista (muun muassa tämän). Ihanan vihreät vakosamettihousut jäivät kuitenkin pyörimään kangaslaatikoihin ja ovat kulkeutuneet Oulusta Helsinkiin ja vielä tänne Vantaalle. Ne lojuivat kymmenen vuotta kangaskätköissä!


Viime viikolla lapset olivat mummolassa muutaman päivän ja sinä aikana housut tulivat taas vastaan siivotessani kangaskaappia. Olin samalla viikolla piirtänyt kaavat Ottobre-lehden lasten takista nimeltä Against the Wind. Minulla ei ollut siihen sopivaa kangasta, mutta kuin kohtalosta kangas tupsahti käsiini aivan itsestään!

 

Siinä sitten eräänä iltana laitoin housut palasiksi. Eipä ollutkaan ihan yksinkertainen projekti saada riittämään aikuisten M-koon housut lasten 98-koon takkiin. Moneen kertaan mallasin mistä kohdasta saan minkäkin osan. Takin takakappaleen sekä hihojen taitteella menee valmiiksi sauma, mutta onneksi se ei vakosametissa juurikaan näy. Takin vetoketjulista on housujen vyökaitale! Hoikan tytön takin kappaleet on leikattu ilman saumanvaroja ja helmaa levennetty vähän. Takin taskut ovat alkuperäiset takataskut neppareineen päivineen!

Takin vuori on taka- ja etukappaleiden sekä hupun osalta puuvillakangasta. Samaa reipasta sirkuskangasta, josta olen ommellut tytölle lakanat. Vuorin takakappale täytyi ommella kahdesta osasta. Hihojen vuori on kätköistä löytynyttä mustaa ja liukasta vuorinkangasta. Kädet sujahtavat helposti hihoihin! Vetoketjua lähdin vartavasten hakemaan Euronkankaasta. Liikkeen vetoketjuvalikoima on aika suppea ja masentava varsinkin värien osalta. Ostin mustan, valkoisen ja harmaan vetoketjun, mutta kaikki kolme liian lyhyenä! Mittailin vetoketjun pituuden etukappaleen etureunasta, mutta en ottanut huomioon, että vetoketju yltää huppuun asti...

Takkiin sopiva metallinen ja luonnonvalkoinen vetoketju löytyi lopulta lähistöllä asuvalta ompelijattarelta, joka on kanssani samassa Facebookin ompeluryhmässä. Ja mikä kivointa, se on myös kierrätetty eli ratkottu irti jostain vanhasta takista. (Kiitos Eitsulle!) En vieläkään ole sinut vetoketjun ompelun kanssa, mutta ompahan se ainakin kiinni takissa...



Tytär oli takin nähtyään innoissaan! Hän sovitti sitä oitis, mutta kuvaa en onnistunut saamaan. Myöhemminkin sovitimme takkia ja kaivoin kameraa esille, mutta tytär ilmoitti heti että: "Äiti, mä haluan kokeilla uutta takkia, mutta älä ota kuvaa!". Kunnioitin toivetta. Vähän on vielä kasvunvaraa...





2 kommenttia:

  1. Todella siisti takki! Parempi valmista myöhään kuin milloinkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Unelmallinen! Tässä jo odotellaan syksyn viileämpiä kelejä, että tyttö saa pukea kerhomatkalle uuden takin päällensä :)

      Ei vaan, aurinko ja poutapäivät ootte oikein kivoja!!

      Poista