maanantai 18. maaliskuuta 2013

Seitsemäs kuukausi

Tyttäremme oli jo toisella ulkomaanmatkallaan täyttäessään seitsemän kuukautta. Olimme viikon Madeiralla ja lensimme kotiin viime yönä. Tyttö oppii uusia taitoja ja niitä on kyllä mahtavaa seurata. En ole mitenkään kauhulla seurannut tyttäreni kasvamista ja ajan kulumista, koska kaikki uudet vaiheet ja taidot ovat niin mielenkiintoisia ja kiehtovia. Haluan myös luottaa ja uskoa myös siihen, että saan tulevaisuudessa seurata myös toisen pienen lapseni kehitystä, joten jätetään se pikkuvauva-ajan haikailu myöhemmälle. Tai viimeistään siihen, kun lapsiluku on täynnä. Mistä sitä tietää, vaikka lapsiluku olisi täynnä jo nyt.
 
Tyttö yrittää sinnikkäästi oppia konttaamaan. Hän nousee konttausasentoon ja heiluu edestakaisin. Jalat ja kädet eivät kuitenkaan liiku lattiasta mihinkään. Hän on jo pitkään kuitenkin liikkunut lattialla, mutta ei ryömien eikä kierien... Etenemissuunta on vatsallaan ollessaan ollut yleensä taaksepäin. Tyttö menee kyllä ympäri mihin suuntaan vaan, mutta kierimiseksi sitä ei voi sanoa. Madeiran matkalla hän hengaili paljon isolla sängyllämme ja siinä hän kyllä pääsi hieman myös eteenpäin! Tyyli oli käsivarsilla ryömimisen, pyllyn heiluttamisen ja jaloilla ponnistamisen yhdistelmä. Meillä ei ole kotona yhtään mattoa ja liukas lattia aiheuttaa lipsumista. Pitänee laittaa mattojen hankinta harkintaan tai vierailla useammin matollisilla kavereilla!
 
 
 
 
 
 
Olikohan tytöllä hampaita jo viime kuun postauksessa? No, nyt pieniä helmiä ja helmenalkuja näkyy neljä! Alhaalla keskellä on kaksi, ylhäällä pilkottaa yksi etuhammas ja sitten sivummalla yksi... Hampaista tai niiden puhkeamisesta ei ole oikeastaan ollut mitään harmia. Tyttö ei ole kuolannut yhtään eikä hampaiden tulo ole näyttänyt häntäkään haittaavan. Viime viikon reissulla ilmeni yksi inhottava uusi tapa: tyttö narskuttaa hampaitaan! Neljällä hampaalla saa karmean äänen aikaiseksi ja ihan omiin hampaisiin sattuu. Käsittääkseni narskuttelu häviää ajan myötä eikä siihen liiemmin kannata kiinnittää huomiota vaan ohjata lapsi tekemään jotain muuta. Uutuuden viehätystä kenties? Joitakin kertoja tyttö on rintaa syödessään haukannut kovaa, mutta älähdettyäni ja laittamalla hänet lattialle tissin pureskelu on loppunut. Tai sitten hän on vain unohtanut, että niinkin voi tehdä...
 
Lapsesta lähtee myös paljon meteliä. Hyväntahtoista meteliä, mielenosoituksellista meteliä, hätämeteliä ja huumorimeteliä. Edelleen olen ihan varma, että sanavarastoon kuuluu sana äiti, mutta neuvolassa pitivät sitä lähinnä sattumana... Tytöllä on perjantaina ylimääräinen neuvola-aika kasvun seurantaa varten. Normaalisti puolivuotisneuvolan jälkeen seuraava aika on kahdeksankuisena, mutta käymme mittauttamassa neidin tässä välissä. Epäselväksi kyllä jäi mihin toimenpiteisiin ryhdytään, jos lapsi on muka liian pieni. Mutta toivotaan, että etelän aurinko (ja kaatosateet) ovat saaneet tyttöön muutaman sentin lisää.
 
Tiedättekö sellaisen koiran, joka jahtaa omaa häntäänsä? Videosta näkyy, että meillä on sellainen. Kierroksia oli ennen kameran esiin kaivamista jo monta. Muistikortista loppui tila kesken, mutta video jatkuisi hillittömällä jalkojen heiluttelulla ja onnellisella ilmeellä!
 
video
 
Videossa näkyy matkalaukun kulma eli tilanne on kuvattu kotona pakkauspuuhissa. Reissusta lisää seuraavassa postauksessa!

6 kommenttia:

  1. Voi mikä iso tyttö siellä reissussa on ollut! Siis en nyt puhu koosta, ei kuvista oikein nää, mutta siis ihan ison tytön piirteet ja ilmeet. Ihana! Ja söpöt vaatteetkin on! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso tyttö se kyllä minusta(kin) on :) Ei mikään sylivauva enää! Hih, ihanat vaatteet minustakin!

      Poista
  2. Odotan innolla kuulla reissukokemuksia Madeirasta, mageille levadoille ootte päätyny. Me taidettiin pyöriä, jälleen, kuin kultakalat akvaariossa... ollu ihan eri levadot tallattavana ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koin levadat vain valokuvissa ja videoissa! :D Tän päivän aikana koitan saada aikaiseksi Madeira-postauksen!

      Poista
  3. Minun tyttäreni oli 7,5 kk kun hän sanoi "äiti" ja "katti" ja ne on siitä lähtien ollut sanavarastossa. Että ei se mahdotonta ole :) PS. Meillä on 8kk neuvolan muistiinpanossa todiste, että ei ole mun mielikuvitusta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuispa neuvolantädinkin korviin äiti-sana :D Ihana kuva sulla!

      Poista