tiistai 11. maaliskuuta 2014

Äitiyspakkauksen makuupussi uusiksi

Kela julkaisi taannoin tämän vuoden äitiyspakkauksen sisällön. Pakkauksen sisällöstä, kuoseista ja väreistä on ollut keskustelua jokusessa blogissa. Itse arvostan pakettia kovasti ja tyttärelle otetusta paketista osaa tuotteista on käytetty enemmän ja osaa vähemmän. Yksi kovassa käytössä ollut tuote on makuupussi. Vaikka kuvio on se einiinihana nallekuosi, en kuitenkaan raaskisi kajota makuupussiin päällystämällä sitä. Toivon tytön aikanaan arvostavan äitinsä säästämiä vauvanvaatteita ja -tavaroita. Makuupussi tulee (toivottavasti) olemaan yksi niistä.

Sain jokusia kuukausia sitten ystävältäni tämän veljen lapsen aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin (vuoden 2004 pakkaus). Pussia oli selkeästi käytetty paljon ja koirakuosi oli jo haalistunut. Koska makuupussilla ei ollut minulle mitään tunnearvoa, sen vaaleansininen kangas oli helppo peittää.


Jo silloin kuukausia sitten hankin makuupussille uuden kankaan. Ajattelin tehdä pussista myös paksumman talvea vasten. Ostin siis myös paksua levyvanua. Mutta tänään auringon paistaessa sisälle ja lämpömittarin näyttävän ilahduttavaa seitsemää astetta päätin jättää vanun välistä pois.

Vilkuilin muutamia netistä löytyneitä ohjeita ja vinkkejä makuupussin päällystämiseen. Jokaisessa niissä kolmessa homma alkoi vetoketjun purkamisella. Ei, ei, ei! Vetoketjuvihaajana en missään nimessä halunnut alkaa nyrhimään sitä irti, vaan päätin yksinkertaisesti vain päällystää pussin. Makuupussin sisäkangas oli siisti ja valkeahko, joten sisäpuolta ei tarvinnut sisustaa uudelleen. Joka tapauksessa uuden kankaan ompelu oli vetoketjun kohdilta hankalaa ja sitä vetoketjuahan riitti!



Vauvan makuupussin päällystäminen ilman vetoketjun irrottamista

Aluksi avasin makuupussin ja leikkasin uudesta kankaasta samanmuotoisen, mutta reilusti isomman palan. Jos makuupussi on vanha, sitä kannattaa ensin hieman venytellä ja oikoa oikeaan kokoonsa. Huolittelin uuden kankaan reunat saumurilla. Nupitin uuden kankaan makuupussin kuosipuolen päälle niin, että taitoin reunaa hieman (kohdasta riippuen puolesta sentistä viiteen..), jotta reunasta tulisi siisti. Vanhan kuosin oikea puoli ja uuden kankaan nurja puoli siis yhteen.

Ompelin uuden kankaan kiinni makuupussiin niin läheltä uuden kankaan taitekohtaa kuin mahdollista ja niin, ettei vanha kangas näy. Haastetta toi vetoketjun hampaiston läheisyys ja ainakin oma ompeleeni hyppi välillä väärille raiteille... Vetoketjupaininjalka olisi saattanut toki helpottaa ompelua! Vetoketjujen alkukohdat toivat lisähaastetta, mutta niistä selvittiin muutamalla kirosanalla ja silmien ummistamisella...

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, vaikkei saumat ehkä lähempää tarkastelua kestäkään. Pääasia, että vetoketjut toimivat eli ommel on juuri ja juuri mennyt oikeaa reittiä. Uusi kangas tuntui myös liikkuvan nuppineuloista huolimatta, mutta viimeisillä senteillä pari harkittua vekkiä hoisi asian. On se ainakin nätimpi kuin ennen, vai mitä?



 
 

"Pesässä, aa aa!"

Hankala kohta...

Miten aina voi käydä näin..?!


Pientä kikkailua.


2 kommenttia: