torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiitoslahja äidilleni

Perheemme on siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että lähellämme on virkeät ja nuorekkaat isovanhemmat. Minun ja mieheni vanhemmat mahdollistavat sen, että pystyn tekemään keikkatöitä näin hoitovapaalla ollessani. Rakas äitini on ollut tällä(kin) viikolla kahdesti hoitamassa kullannuppujamme, isänikin kävi lapsia leikittämässä. Miehenkin vanhemmilla lapset olivat koko keskiviikon!

Aina muistamme kiittää isovanhempia hyvästä hoidosta, mutta jotain konkreettista kiitosta olisi kiva välillä antaa. Rahan antaminen olisi mielestäni hyvin karua ja persoonatonta, enkä usko että he sitä edes ottaisivat vastaan. Välillä olen antanut kukkia kiitokseksi, tänään toin mummolle työpäivän jälkeiseltä kauppareissulta tuliaisena lähikaupan omaa vastapaistettua leipää. Mutta törmättyäni nettikangaskaupassa äitini näköiseen kankaaseen päätin ommella hänelle jotain!


Eräänä päivänä mummolassa ollessamme pyysin saada ottaa mittoja äidistäni. Hämillään (ja ehkä vähän innoissaan?) hän suostui tehtävään. Hän arveli saavansa uuden yöpaidan! Yöpaidan sijaan pyysin äitiäni kaivamaan vaatekaapistaan mukavimman ja parhaimman mallisen trikoopuseronsa. Hänellä oli muutama kriteeri mainioon paitaan ja yksi niistä oli tarpeeksi pieni pääntie. Syvään uurretut pääntiet eivät ole meidän mummon juttu.


Äitini tykkää pitää värikkäitä paitoja ja minusta olisi ihanaa ommella hänelle juuri hänen näköisensä pusero. Ottaessani äidistäni mittoja olin jo kankaan hankkinut. Kotona odotti Paapiin vihreä Käki-luomutrikoo. Kankaan kaunis lintu miellytti silmää, kun bongasin kankaan nettikaupasta. Luomulaatuisen kankaan valkovihreä väritys oli minusta ihanan raikas ja keväinen. Valmiissa vaatteessa kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kuten monessa muussakin kankaassa.

Valitsin paidan kaavaksi Ottobre 5/12 -lehden Stormy Bluen. Alkuperäisessä mallissa pääntie oli huomattavasti isompi ja siinä oli rypytys edessä. Muokkasin etukappaletta lainaamalla takakappaletta ja avartamalla sen pääntietä edestä. Kokeilin valmista paitaa päälleni ja totesin hihojen olevan hyvin kapeat. Leikkasin ne kokonaan pois ja ompelin tilalle uudet ja muutaman sentin tilavammat. Kätevää on, kun on äitinsä kanssa samanmallinen lähes samankokoinen!



Äitini oli hyvin tyytyväinen kiitoslahjaansa. Paita oli aivan täydellisen kokoinen, joskin pääntie vaatii (minusta) vielä hieman viilausta. Vajaan kuukauden päästä on hänen syntymäpäivänsä ja yksi uusi kangas saattaa olla jo katsottuna... Varaudu uuteen väriin, äiskä!

2 kommenttia:

  1. Hieno idea! Se on kyllä tosi hieno juttu kun on avuliaat isovanhemmat kuvioissa, meillä on myös :) Mäkin vein tänään tuoretta leipää miehen vanhemmille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä suuri onni! Ihanaa, että asuvat lähellä ja ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Harmi, kun kaikilla lapsiperheillä ei ole yhtä hieno tilanne.

      Hauskaa, sielläkin on käytännöllisiä lahjoja! :)

      Poista