Pingale osallistuu: Vauvakassikeräys 2013

Ystäväni vinkkasi minulle hienosta mahdollisuudesta auttaa vähävaraisia lapsiperheitä. Vaaka ry kerää pienimuotoisia äitiyspakkauksia Sortavalaan ja Viroon. Vauvakassin sisältöön kuuluu hyväkuntoisia käytettyjä/uusia vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Otin mielelläni haasteen vastaan! Minussa on aina asunut pieni hyväntekijä ja rahalippaiden kanssa kadunvarsilla hymyilevät kerääjät saavat minussa aikaan huonon omantunnon, jos en kolikkoa lippaaseen kilauta. Joka vuosi jokunen lantti johonkin lippaaseen tiensä löytää. Parilla kolikolla en kuitenkaan maailmaa pelasta, mutta toivon edes jonkun saavan siitä hyvän mielen. Ainakin itse saan.

 

Tähän vauvakassikeräykseen oli helppo osallistua. Lukiessani luetteloa toivotuista/vaadituista vaatteista ja tarvikkeista olin jo lähes koonnut kassin mielessäni valmiiksi. Ainoa pohdintaa aiheuttanut kohta koski kevyttoppa-, fleece- tai villapukua. En raaskinut luopua itsetehdyistä/saaduista villapuvuista tai fleecehaalarista. Päätin silti luopua Inkan äitiyspakkauksessa olleesta kevyttoppapuvusta, koska jos tähän taloon joskus toinen lapsi suodaan niin hän saa aikanaan omansa omasta äitiyspakkauksestaan.

 

Meillä oli kaksi toppahaalaria sekä kahdet toppatöppöset ja -tumput, joten oli helppo pakata kassiin toiset. Olin saanut ystävältäni aikoinaan hänen lapsensa äitiyspakkauksen toppatarvikkeet, joten ne pääsivät nyt kiertoon. Inkan oman äitiyspakkauksen toppapuku saattaa päästä vielä käyttöön, koska likka taitaa mahtua siihen vieläkin! Vauvakassiin pakkaamistani vaatteista osa oli äitiyspakkauksesta, osa ostettuja ja osa itse tehtyjä.

 

Vauvakassin pakkaamisesta tuli hyvä mieli. Olisi ihanaa saada tietää millainen perhe vauvakassini saa tai mihin päin se päätyy. Se tuskin onnistuu, mutta hyvä mieli silti pysyy. Jos sinulla on joutavia vauvanvaatteita eikä kirpputorimyyminen innosta, tutustu Vauvakassikeräykseen ja laita hyvä kiertämään!  Keräykseen voi osallistua myös pelkällä toppahaalarilla. Kuinka monta kassia Pingalen lukijat saavat kasaan?

 

 

 

Pakkaamani vauvakassin sisältö:

 

 kangaskassi
 toppapuku
 lämmin, nauhallinen hattu ja aluskypärälakki
 toppatöppöset ja toppatumput
 kevyttoppapuku
 7 sisävaatekertaa (50 - 74 cm) ja kahdet sukat
 puolipotkuhousut
 2 vauvan ensilelua
 vauvan aluslakana
 pyyhe

Vauvakassi odottaa keräykseen pääsyä!

 

 

 

Taaperon uusi huppari

Sormet syyhyäisivät jatkuvasti ompelukoneen ääreen, mutta jotenkin sitä on jatkuvasti kaikkea muuta puuhaa. Suurin kynnys ompeluksiin on kankaiden leikkely. Kankaat pitäisi levittää johonkin puhtaalle alustalle, mutta sitä ennen pitäisi raivata ja putsata ruokapöytä. Jos sitä ei jaksa/jouda tehdä, kankaat pitäisi levittää lattialle. Jotta sen voi tehdä, olisi taaperon parempi olla vaikka päiväunilla. Jos kaavoja ei ole, nekin pitää vielä piirtää. On kotiäidillä mahdottomat ongelmat!

 

Olin muutama viikko sitten yövuorossa ja keksin ottaa mukaan läjän kankaita. Siellä oli monta tuntia aikaa leikellä kankaita puhtailla isoilla pöydillä aivan rauhassa. Kuvittelin ottaneeni mukaan paljon kankaita ja kaavoja, mutta aamulla minulla oli valmiina osaset vain kolmeen vaatteeseen!  (Hetkonen, kuvissa on osaset neljään vaatteeseen...)

 

 

Liilasta trikoosta ompelin legginsit, mutta kuvaa katsoessani muistelen, että myös oliivinvihreästä trikoosta... Ruosteenpuna-lilasta kankaasta valmistuu pian tunika ja tämän postauksen otsikko lupaa kuvia vihreästä hupparista. Hupparin ulkopuoli on vihreää velour-kangasta, jossa seikkailevat puput ja pöllöt. Vuorikankaaksi ompelin keltaista pilvitrikoota. Käytin samoja kaavoja kuin edellisessä hupparissa, mutta tällä kertaa sain lisätä monta senttiä saumanvaroja... Olin täysin unohtanut kuinka haastavaa olikaan ommella vetoketjua venyvään kankaaseen. Velour ja trikoo venyivät vetoketjua ommellessa minkä ehtivät, joten lopputulos oli hieman aaltoileva. Pirteä huppari pirteälle Inkalle!

 

Juhlamekko pitsin kera

Sain kunnian olla juhlistamassa rakkaan ystäväni avioliittoa heidän upeissa syyshäissään. Sää näytti pitkin päivää jännittäviä merkkejä, mutta aurinko pilkahteli ilahduttavasti aika ajoin. Olin monta kuukautta odottanut, että minut värvättäisiin askartelutalkoisiin ja näpertämään hääihanuuksia, mutta morsian oli niin kätevä ja näppärä, että tekaisi muun muassa satakunta korttia itse!

 

Sain kuin sainkin haalittua itselleni edes jotain näperrettävää, kun halusin varta vasten jotain tekemistä yövuoroon. Yön hiljaisina tunteina leikkelin työpaikalla sellofaanista neliöitä hääkarkkipussukoihin sekä määrämittaisia silkkinauhapätkiä sulkemaan pussukat. Häiden aattona pääsin auttamaan karkkipussukoiden väkertämisessä. Morsiuspari oli juhlapaikalla suunnittelemassa seuraavaa päivää ja minä istuin morsiamen äidin kanssa pöydän ääressä suklaasydämet, sellofaanit ja silkkinauhat välissämme. Olen tuntenut ystäväni äidin yhtä kauan kuin ystäväni, neljätoista vuotta. Näperrellessämme ehdimme jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä, fiilistellä seuraavaa päivää ja kuin itsestään yli sata suklaayllätystä oli valmiina. Ihanilla ystävillä on ihania äitejä!

 

Häät olivat parin näköiset, tunnelmalliset, nessua kului (hyvistä syistä), ruoka oli maistuvaa ja bändi mainio! Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa häissä! (Isännän mielestä niitä on luultavasti liian usein: edelliset olivat kuitenkin just äsken, kaksi vuotta sitten.) Olen päässyt näin aikuisiällä juhlimaan monen muunkin ystävän häitä ja olen tähän asti ommellut itse kaikkiin juhliin uuden mekon. Edellisistä hääjuhlista on tosiaan kulunut pari vuotta, joten tatsia mekkokankaisiin ja -malleihin piti vähän hakea..

 

Useat edelliset mekot noudattavat melkein samaa kaavaa, mutta tällä kertaa kaivoin ihan ensimmäisen mekon kaavat esille, mutta lopputulos oli silti hieman erilainen... Selkeää. Kaivelen joskus esille kuvia vanhoista mekoista, mutta nyt kuvat taitavat olla hieman osumaa saaneen ulkoisen kovalevyn uumenissa (niisk). Toki mekot ovat kaapissa jemmassa ja voisin ottaa niistä uudet kuvat, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta yllä. Ja se on sitten täysin eri asia kenen ylle ne tällä hetkellä mahtuvat. Ainakin ne kymmenisen vuotta vanhat.

 

Mekon kangas on taftia ja sisällä on silkkivuori. Yläosassa mustaa pitsiä. Mekko on ommeltu kuudesta osasta: edessä kolme ja takana kolme, samoin vuorissa. Vasemman kainalon alla on piilovetoketju. En ommellut mekkoon muita olkaimia kuin pitsin, joka on kiinni mekossa vain alareunasta sekä sivureunoista. Mekon kaverina minulla oli neulottu musta huivi sekä palelemisen vuoksi hätävarana sinapinkeltainen kirjava huivi, joka oli tarkoitus jemmata mustan huivin alle. Taisi se aika paljon sieltä pilkistää... Olen mekkoon ihan tyytyväinen, mutta jätän virheiden luettelemisen niistä kiinnostuneille. Tällä mekolla oli hyvä juhlia!

 

 

 

Muskari

Emme ole Inkan kanssa osallistuneet aiemmin mihinkään ohjattuun äiti-lapsi-toimintaan. Inkan ollessa muutaman kuukauden ikäinen harkitsin vauvauintiin menemistä, mutta ilmoittautuminen tyssäsi muka kalliisiin hintoihin ja tylsiin aikatauluihin. Kaikenlaisia äitikahviloita on kyllä tullut vastaan, mutta toisaalta minulla ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta mennä niihin. Ihanasta ystäväpiiristäni löytyy niin paljon äitejä, että vertaistukea ja lapsikavereita löytyy (onneksi) omasta takaa.

 

Olemme Inkan kanssa käyneet muutaman kerran läheisessä asukaspuistossa ja koko systeemi on minulle täysin uusi. Asukaspuiston yhteydessä on myös päiväkoti ja neuvola. Puistoon kuuluu aidattu leikkialue keinuineen, hiekkalaatikoineen ja liukumäkineen. Päiväkodin pihalelut ovat myös yhteisessä käytössä. Asukaspuistossa käytössä ovat myös sisätilat, joissa voi (sadepäivänä) leikkiä sekä keittiö, jossa saa syödä omia ruokia. Kerran viikossa on tarjolla ateria pientä maksua vastaan.Viikottain asukaspuiston sisätiloissa järjestetään myös kaikenlaista ohjelmaa. On askartelua ja vaikka ripsien värjäystä!

 

Mutta siihen otsikon lupaamaan muskariin! Muutama viikko sitten kuulin paikallisilta äitikavereilta, että asukaspuiston ohjelmaan kuuluu myös muskari. On sekä vauva- että taaperomuskaria. Muskari on maksuton ja sinne voi mennä tai olla menemättä, loistavaa! Ei tarvitse sitoutua, ilmoittautua eikä perua. Olimme siellä eilen ensimmäistä kertaa. Meidän oli tarkoitus mennä sinne tutun äitikaverin kanssa yhdessä, mutta hänen tyttärensä nukahti vaunuihin matkan varrella. Äiti nautti harvinaisesta tilanteesta ja jätti muskarin väliin. Mutta me pärjäsimme siellä hyvin kahdestaankin alkujännityksestä huolimatta!

 

Taaperomuskari oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Istutaan tai seistään ringissä ja lauletaan. Lapset istuvat sylissä tai viilettävät ympäriinsä. Välillä liikutaan. Ei ollutkaan mitään pelottavaa. Itseäni hämmästytti omat reaktioni nähdessäni Inkan innostuksen. Sain kokea kummallisia itkun ja naurun sekaisia pyrskähdyksiä, kun liikutuin nähdessäni Inkan riemuitsevan lapsimäärästä ja musiikista.

 

Aluksi Inka istui hetken sylissä, mutta lähti pian konttaamaan ympäriinsä ja kävi katselemassa muita lapsia. Inka taisi olla ainoa (tai toinen), joka ei osannut kävellä, joten piirileikki oli vähän haastava. Se sujui kuitenkin ihan hyvin liikutuksenkyyneliä niellen ja naama nykien, kun Inka otti viereistä taaperoa kädestä kiinni ja yritti kovasti pysyä tallustelussa mukana. Useimmat laulut tyttö istui sylissä, mutta muutaman laulun kohdalla hän teki kunniakierroksia kontaten ja palaten naama innostuneessa hymyssä.

 

Ehdottomasti hyvä kokemus molemmille ja ensi viikolla uudestaan!

 

Jälkimaininkeja leikkipuistossa muskarin jälkeen.

Ps. Pingale löytyy nyt myös Facebookista. Käykää tykkäämässä, jos tykkäätte!

Mummolan LP-levyaarteet

Inka oli viikonlopun mummolassa yökylässä sillä aikaa, kun me vanhemmat juhlimme ystäviemme ihania syyshäitä (onnea E&S!). Hakiessamme Inkaa sunnuntaina tuli puheeksi lastenlaulut ja -levyt. Mietin kaihoisasti ääneen, että missä ovat ne kaikki ihanat LP-levyt, joita olen kuunnellut pienenä. Muistin hämärästi ainakin yhden levynkannen kuvan, mutta varsinkin ne laulut soivat joskus päässäni.

 

Mummo mainitsi, että "Siinähän ne on selkäsi takana, kun avaat vaan sen oven!". Siinä tv-tason kaapissa koko levykokoelma oli vuosikaudet ollut! Hain pinosta sen levyn, jossa oli kissa suihkussa ja ronsu paljussa. Onneksi vanhemmiltani löytyy LP-soitin, joten saimme levyn heti soimaan. Tämä Atsipoppaa 2 oli (ainakin oman muistikuvani mukaan) lempilevyni lapsena.

 

 

Levyllä on ihan huippuja biisejä! Muutamat saivat ihan uuden merkityksen nyt aikuisena kuunnellessa. Esimerkiksi B-puolen laulussa Isän rakas harrastus lauletaan jotain isän bodaamisesta ja äidin tiskaamisesta... Täytyy kuunnella lauluja vielä tarkemmin seuraavalla mummolakäynnillä!

 

ATSIPOPPAA 2 (LP)

A-puoli:

1. Kova kingi sä oot: Jonna

2. Lystit häät: Sanna ja Reetta

3. Kissa suihkussa: Eno-Samuli

4. Ronsun palju: Reetta ja Sanna

5. Haamuleikki: Jukka

6. Rautakangen päänsärky: Toivo-setä

7. Heissan Niina! : Sanna ja Reetta

8. Etanan vauhdilla: Jukka

9. Hei pippijuu: Sanna ja Reetta

 

B-puoli:

1. Sano sano se: Reetta ja Sanna

2. Isän harras harrastus: Jukka

3. Parhain paikka: Eno-Samuli ja lapset

4. Parane pian mummu:  Heini

5. Ei me tykätä likoista: Jukka

6. Se on varmasti ollut koistinen: Reetta ja Sanna

7. Kaikkihan sen ties: Eno-Samuli

8. Sateenkaaren päässä: Sanna

 



Olemme isännän kanssa huomanneet, että Inka on alkanut jorailla, kun kuulee musiikkia. Pieni kroppa hytkyy enemmän ja vähemmän musiikin tahtiin, mutta selvästi rytmi tarttuu ja alkaa heilututtaa! Esimerkiksi television tunnusmusiikit tanssituttavat, mutta radiosta tullut jatkuva musiikki ei niinkään.

 

Mummolan musiikkihetki oli toisaalta ajoitettu hieman huonosti. Inka oli väsynyt ja jollain tavalla protestoi poissaolomme vuoksi eikä musiikki erityisesti innostanut. Hauskinta olisi tietenkin ollut vain penkoa, tutkia ja heitellä levyjä, mutta tylsä äiti kielsi senkin (heti kun oli saanut pari kuvaa).

 

Toivotaan, että seuraavalla kerralla 70- ja 80-luvun levyaarteet miellyttävät pientä joraajaa enemmän!

 

Omakotitaloasumisen (ensimmäinen) yllätys

Pitikin edellisessä postauksessa mennä mainitsemaan yllätyksistä, joita omakotitalossa asuminen saattaa tuoda tullessaan. Nukuin toisen ja viimeisen yövuoron jälkeisiä unia maanantaina. Isäntä tuli herättämään kertoen, että vedet on poikki. "Häähh, miten niin..?!" mongersin peiton alta keskellä päivää. Hän oli käynyt talon kellarissa sijaitsevassa autotallissa ja kuullut pahaenteisen tip-tip-tip-äänen. Hän oli kävellyt veden pääkatkaisijan (vai mikä se on..?) luokse ja  huomasi jostain liitoksesta tiputtavan vettä. Onni onnettomuudessa katkaisijan vai minkä lie alla oli ollut vati, koska vati oli pullollaan vettä. Seinään oli ilmeisesti hieman roiskunut, mutta toivotaan sen kuivuvan itsekseen...

 

Näppärä isäntä katkaisi vedet ja rupesi roplaamaan liittimiä ja mitä siinä nyt on. (Huomatkaa asiantuntevat termit tämän postauksen yhteydessä!) Kävi ilmi, että vakiopaineventtiilistä joku kenno vai harso vai joku oli murtunut ja tiputti asiaankuulumattomasti vettä. Isäntä irrotti venttiilin ja alkoi metsästää uutta. Toinen onni oli, että olin käynyt aamulla yövuorosta tultuani suihkussa...

 

Olimme sopineet menevämme mummilaan/anoppilaan Inkan päiväunien jälkeen kolmen maissa. Inka tietenkin veteli hirsiä normaalia pidempään. Isäntä oli siinä uskossa, että putkimieskauppa oli menossa neljältä kiinni, joten sinne pitäisi kiiruhtaa ennen mummilaa. Onneksi Inka heräsi kuin ajatuksen voimasta vähän kolmen jälkeen. Päälle puhdas vaippa, maitoa suuhun ja autoon. Köröttelimme Mönkköselle, josta löytyi oikea osa, uusi vakiopaineventtiili (tämän termin opettelin). Pikku mötikkä maksoi 180 euroa!! Satakahdeksankymmentä! Ja liike olisi ollut viiteen asti auki...

 

Isäntä heitti meidät tytöt mummilaan ja lähti asentamaan uutta vakiopaineventtiiliä sinne autotallin perukoille. Oikea venttiili, mutta ei sovi, väliin saatava lisää tavaraa. Jotain välipaloja... Isäntä lähtee K-Rautaan, löytää välipalan. Ei sovi, väärä koko. Ottaa kotoa mukaan Inkan yökkärin. Isäntä lähtee Bauhausiin, löytää toisen kokoisen välipalan. Laskun päälle muutama kymppi lisää. Isäntä hakee meidät kotiin, kello on lähempänä yhdeksää.

 

Tulemme vedettömään taloon, kannan Inkan suoraan sänkyyn nukkumaan. Itsekin olen aivan poikki yövuorojen jälkeen ja menen kymmeneltä nukkumaan epätietoisena siitä onko huomenna vettä. Isäntä kömpii sänkyyn puolen yön jälkeen. Mongerran taas peiton alta:

"..toimiiks vesi?"

"Toimii."

"Vähänkö sä oot paras!"

 

Se on!

Hiipivä syksy ja ajatuksia työstä

Syksy on tullut meidän perheelle kuin varkain. Yhtäkkiä pihan pensaat ovat punertuneet ja harventuneet. Ylikasvanut nurmikko on saanut kaverikseen (naapurin) keltaisia lehtiä. Jotenkin nämä syksyn piirteet ovat yllättäneet, koska on ollut niin uskomattoman lämpimiä päiviä, ettei uskoisi olevan syyskuu. Syksy on päässyt tulollaan yllättämään luultavasti myös siksi, että olen taas keikkaillut pari viikkoa eli ollut pois kotoa melko paljon.

Vaikka sitä kulkee töihin ja takaisin ihan samoja reittejä, ei puita ja maisemia tule samalla tavalla vahdattua kuin vaikka vaunulenkillä. Iltavuoroista palatessani olen huomannut iltojen pimenneen ja autolla on jotenkin todella vierasta ajaa pimeässä. Odotan tämän viikon menevän ohi, jonka jälkeen ei ole työkeikkoja tiedossa. Pienen lapsen kanssa yhdenkin viikon ylihyppääminen tuntuu karulta, kun taaperon elämässä se viikkokin on paljon. Viikossa voi oppia ihan mitä tahansa uutta ja harmittaisi kovasti, jos jotain tärkeää missaisin.

Toisinaan saattaa mennä vuorokausi, etten näe Inkaa hereillä. Jos peräkkäisinä päivinä on iltavuoro ja aamuvuoro, on tyttö jo nukkumassa tullessani ja nukkuu edelleen lähtiessäni. Vielä tällä hetkellä isännän(kin) kolmivuorotyö on kätevää, koska lapsenvahtia tarvittaisiin luultavasti huomattavasti enemmän, jos hänellä olisi säännöllinen päivätyö. Olen aina vaan niin uskomattoman onnellinen ja kiitollinen, että lähimmäisistä löytyy joustavia lapsenvahteja.

Syksyn hiipiessä ja iltojen pimetessä olen myös ajatellut töissäkäynnin kannattavuutta, järkevyyttä ja perusteluja. Toisaalta poden huonoa omaatuntoa siitä, että hylkään vuoden ikäisen tyttäreni isänsä tai mummonsa hoiviin ja menen tienaamaan asuntolainarahoja. Toisaalta koen tilanteen etuoikeutetuksi, koska minulla on mahdollisuus käydä töissä juuri sen verran kuin intoa ja kiinnostusta riittää. Tytär viihtyy todella hyvin ilman minuakin ja minusta on ihanaa, että hän saa viettää aikaa isänsä, isovanhempiensa, tätiensä ja serkkujensa kanssa. En ole hänen ainoa hoivaajansa.

En ole vielä kertaakaan elänyt pelkällä kotihoidontuella. Vanhempainvapaan päättyessä oli vielä täydet vuosilomat lomarahoineen ja sen perään aloinkin jo tehdä töitä keikkaluontoisesti. Minulle riitti opiskeluaikojen kitkuttelu ja vanhempieni lompakolla norkoilu. Olemme myös tehneet valinnan asua omakotitalossa, joten sen tuomat yllätykset vaativat myös pientä sukanvarsisäästöä. Minusta on myös tärkeää olla omien varojeni herratar ja käyttää niitä juuri niinkuin haluan. Voin tehdä, tulla ja mennä (melkein) kuten parhaaksi katson. Minussa on aina kuitenkin piillyt jonkinlainen jyväjemmari enkä omasta mielestäni osta koskaan mitään.

Monet varmasti ajattelevat, että asuntolainaa voi lykätä ja lapset ovat niin vähän aikaa pieniä. Totta molemmat. Minulle taas on tärkeää olla taloudellisesti vapaampi ja enhän minä siellä töissä kuitenkaan ympäri vuorokauden ole. Paitsi että äsken taisin juuri niin mainita... Tällä hetkellä käytän yöaikaa tehokkaasti hyödyksi bloggaamiseen. Olen nimittäin yövuorossa. Jos voisin valita, olisin tietenkin käymättä töissä, viettäisin aikaa tyttäreni kanssa ja ottaisin saman korvauksen mitä työssäkäynnistä saisin (tai toki enemmän), mutta tämä yhtälö taitaa olla mahdoton.

Toisaalta töissäkäyminen antaa minulle paljon. Juuri tällä alalla ei ehkä niin paljon kuin haluaisin ja tarvitsisin, mutta riittävästi. Ja kun töitä on taas tehty, voin tehdä sitä mitä eniten rakastan. Viettää aikaa tyttäreni ja mieheni kanssa sekä tavata tärkeitä ystäviä ja perheenjäseniä. Työkeikat vähentävät treffailun määrää, mutta vapaalla niitä järjestetään sitäkin tehokkaammin.

Tässä postauksessa saattaa olla pientä selittelyn makua. Maku tulee kuitenkin aidoista ajatuksista. Alkavan viikon jälkeen olen taas vapaa hoitovapaalainen (ellei mehukkaita työtarjouksia tule ovista ja ikkunoista). Osaan ja haluan nauttia tästä vapaudesta. Vapaudesta käydä tai olla käymättä töissä sekä vapaudesta hoitaa omaa pientä kultapiiskuani.