Olen tähän asti pukenut tytölle enimmäkseen bodyja, housuja ja potkupukuja. Olen miettinyt, että mekot ja tunikat ovat jotenkin hankalia ja epäkäytännöllisiä, koska sylissä pitäessä ne kuitenkin runttaantuisivat kainaloihin ja niitä pitäisi jatkuvasti oikoa. Juuri tästä syystä olen todennut potkupukujen olevan huippuvaate, koska paketti on kompakti eivätkä edes sukat putoa.
Olen törmännyt myös vauvojen legginseihin, mutta en ole niitä koskaan ostanut. Jotenkin on tuntunut, että ne olisivat jotenkin ahtaat vauvan vyötäröltä. Sukkahousujen kanssa fiilis on pahempi... Sukkiksia ei olla puettu kuin juhlapäivinä -mekon kanssa.
Tyttären mummi ja ukki olivat taannoin Berliinissä ja toivat tuliaisiksi muun muassa tunikan ja legginsit! Nehän sopivatkin tytölle kuin nakutettu! Innostuin samantien piirtämään legginseistä ja tunikasta kaavat. Tunika oli lyhythihainen, joten jatkoin omassa versiossani hihat kokopitkiksi. Kaapeissa oli sopivasti mätsäävät kankaat, kuosikangas on niitä Oulun (Metsolan) tuliaisia.
Tein samanlaiset rypytykset lahkeisiin kuin "alkuperäisissä". Rypytys on tehty mun lempparimenetelmällä eli kieputtamalla ensin käsin ohutta kumilankaa puolaan ja sitten ompelemalla suoraa ommelta kankaan paraatipuolelta. Samaa rypytystä on myös tunikan hihansuissa. Näissä(kään) housuissa ei ole sivusaumaa, mikä tekee ulkonäöstä siistimmän ja kaavojen piirtämisestä vaikeamman. Housujen vyötärölle keksin laittaa kestovaipoistakin tutuksi tullutta joustavaa kanttinauhaa, jota ompelin kiinni venyttäen samalla kuin taitoin vyötärön käänteen. Ei purista ei!
 |
| Äid... lapsen lempparielukat, orava ja pöllö! |
Kahdeksankuinen tyttönen oppi merkkipäivänsä kunniaksi nousemaan itse istumaan! Siitä ja muista tempuista lisää lähipäivinä perinteisessä kuukausipostauksessa. Huomenna on myös neuvola, toivotaan, että edes joku lisäsentti tai -gramma näkyisi mittareissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti