perjantai 3. lokakuuta 2014

Kaksivuotisneuvola ja -hammastarkastus

Tyttäremme täytti kaksi vuotta jo elokuun puolessa välissä, mutta vasta tällä viikolla oli kaksivuotisneuvola. Oikeastaan sen piti olla jo pari viikkoa sitten, mutta pikkuveli varasti sen ajan ruuhkaisen vastaanottotilanteen vuoksi (emme siis saaneet vastasyntyneen kotikäyntiä, nyyh..).

Tytär oli odottanut omaa neuvolakäyntiä jo pitkään. Toki hän oli päässyt mukaan raskausajan neuvolakäynneille ja osasi jo kertoa, että äiti pötköttää sängyllä ja kuunnellaan ääniä. Nyt hän pääsi näyttämään omia taitojaan. Ja niitähän äiti ylpeydenkyynel silmäkulmassa katseli vieressä. Terveydenhoitaja istui tytön kanssa pienen pöydän ääreen ja puuhailivat kaikenlaista. Tyttö laitteli erimuotoisia palikoita alustalle ja tarkkana tyttönä huomasi kertoa vajavaisesta pelistä että tuosta puuttuu palikka ja tuosta! Kakki puuttuu! 


Mummo, huomaathan isopapan kielen!

Terveydenhoitaja huomasi tyttären työskentelevän tarkkuutta vaativissa jutuissa oikealla kädellä. Myös pieni palikkatorni piti rakentaa. Hän sai myös pallon potkittavakseen sekä kyniä ja paperia piirtämistä varten. Äidille yllätyksenä tuli se, että tyttö sai sakset käteensä. Ensimmäistä kertaa elämässään! Niillä leikkaaminen sujui yllättävän hyvin: välillä yhdellä kädellä ja välillä kahdella. Terkkari lupasikin, että äiti ostaa sitten lapselle omat askartelusakset, kun niin taitavasti leikkaa...


Painoa tytöllä on komeat kymmenen kiloa, tasan! Pituutta 84 cm. Käyrät kulkevat alhaalla ja miinuksilla, mutta kasvua on silti tullut tasaiseen omaan tahtiin. Kiivetessään tuolille pöydän ääreen tyttö totesi, että **** ei yllä, täytyy tulla lähemmäs. Silloin terkkari mainitsi, että kyllä tyttö osaa upeasti ilmaista itseään!

Itse juttelin terkkarin kanssa pitkät tovit siitä miten suhtautua kaksivuotiaan raivostuttaviin ja jopa autistispiirteisiin minä itse -kohtauksiin, jotka harmillisen usein ovat päätyneet äidin ja lapsen kilpahuutoon, kiroiluun ja hermojen menetykseen. Jos saan asiat jäsenneltyä päässäni, kirjoitan aiheesta oman postauksen. Mutta sain terkkarin "siunauksen" ajatuksilleni ja tunteilleni.





Tänään perjantaina tyttärellä oli myös ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Olimme jutelleet tytön kanssa viikkoja aikaisemmin hammaslääkärissä käynnistä ja siitä mitä siellä tapahtuu. Ystäväni kertoi taannoin, että hänen kaksivuotiaan tyttärensä hammaslääkärikäynti oli mennyt mainiosti siihen asti, kunnes lääkäri oli laittanut valkoisen suusuojan kasvoilleen. Sitten oli päässyt valtava parku.

Keksin harjoitella ja leikkiä hammaslääkäriä niin, että laitoin suuni eteen (puolikkaan) talouspaperipalan ja tutkin lapsen ammollaan olevaa suuta teelusikalla. Kerroin, että se on pieni peili, jolla hammaslääkäri hampaita katsoo. Kerroin myös, että hän saa pötköttää isolla hammaslääkärin penkillä. Tämänpäiväisellä käynnillä hammaslääkäri haastatteli meitä ruokailu- ja juomatottumuksista, xylitolin käytöstä ja hampaidenharjaamisesta.

Ruokailut meillä on säännölliset eikä aterioiden välissä napsita (yleensä) mitään. Karkkipäivää ei ole, koska lapsi ei ole syönyt karkkia. Muita sokerisia herkkuja syödään lähinnä kyläillessä tai kahvitellessa. Ruokajuomana on maito ja janojuomana vesi. Limpparia tyttö ei ole koskaan maistanut, mehua juodaan kahvipöydässä, retkellä tai muissa spesiaalitilanteissa. Hammaspastilli(t) otetaan aina aterian jälkeen happohyökkäystä estämään, tyttö pitää itse pastillien otosta huolen. Lähes päivittäin tyttö keksii pyytää (täysxylitoli)purkkaa ja sen hän myös saa (paitsi jos olemme juuri lähdössä autolla johonkin). Pitäisi vielä opetella kantamaan hammaspastilleja mukana repussa, että ne tulisi otettua myös reissun päällä!

Meillä hampaat harjataan aamuin illoin. Nykyään homma sujuu ihan kivasti eikä se enää kuulu inhottaviin ja pakollisiin lapsenhoitotoimenpiteisiin. Tähän asti olemme käyttäneet Elmexin lasten hammastahnaa, jossa on fluoria 500 ppm (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Mummilta saimme Oxygenolin Muumi-hammastahnaa, jossa tuo lukema on 1000. Molemmat edellä mainitut tahnat ovat käytössä, vuorotellen. Koska en ole fluoriasioihin niin kovin perehtynyt, en niitä tässä uskalla alkaa ruotia.

Hammaslääkäri kertoi, että juuri tällä viikolla on tullut uudet käypähoitosuositukset, joiden mukaan alle kolmevuotiaan lapsen hampaat harjataan kahdesti päivässä, mutta vain kerran fluorihammastahnalla! Eli aamulla harjataan vain veden kanssa ja illalla sillä "tonnisella" hammastahnalla. Me saimme kuitenkin luvan jatkaa 500 ja 1000 -tahnojen sekakäyttöä, koska tarkan kaksivuotiaan elämänhallinta menisi kovin sekaisin, jos yhtäkkiä ei enää saisikaan laittaa tahnaa harjaansa, huh! 

Mutta itse hammastarkastus, se meni loistavasti! Tyttö kapusi hammaslääkärituoliin pötköttämään. Lääkäri asetteli suojan kasvojensa eteen ja selitti miksi se siinä on. Tyttö sai silmilleen aurinkolasit (niistä juttelu unohtui täysin). Lääkäri esitteli pienen peilin sekä pienen taskulampun sekä pieniäänisen puhaltimen sekä esitteli kirkkaan lampun (sekin unohtui). Mikään ei jännittänyt, joten likka avasi suunsa hienosti ammolleen! Hampaat olivat hammaslääkärin mukaan loistavassa kunnossa. Puhjenneita oli kahdestakymmenestä hampaasta yhdeksäntoista (ja puoli..). Hän kysyi luvan fluorilakan laittamiseen ja ihmetellen annoin luvan. Hän mainitsi, että hyvin harva kaksivuotias on enää siinä vaiheessa tutkimusta yhteistyökykyinen, että sitä onnistuisi laittamaan.

Äiti oli jälleen pakahtua ylpeydestä.


2 kommenttia:

  1. Toi hammastahna- ja fluorihommeli on mullekin mysteeri. Olen ratkaissut asian loogisesti niin, että meillä on käytössä kahta tahnaa (lapsella): toinen on perus lasten pepsodenttia ja toinen ituhippikaupasta hankittua fluoritonta tahnaa. Niitä vaihdellaan fiiliksen mukaan. Eiks tää nyt vähän niinku mene tohon uuteen suositukseen..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, aivan mainiosti! Toinen keino käsittääkseni on jatkaa aamuin illoin 500-tahnalla.. Pieni sipaisu tahnaa vain.

      Poista