maanantai 31. maaliskuuta 2014

Puketaan ja luketaan

Päälle puolitoistavuotiaan tyttäremme juttuja on mielenkiintoista kuunnella. Puheenkehitys on ollut (käsittääkseni) melko aikaista ja mitä kummallisimpiakin sanoja on tarttunut tytön puheeseen. Monet sanat ovat abstrakteja ja useimmiten tyttö käyttää niitä oikeissa paikoissa... Toki monet sanat ovat vielä jotain sinne päin, mutta monesti tunnistettavissa.

Lempihedelmä on edelleen banni. Ruokalautasella saattaa olla peunaa, pappia ja kuukkua. Juomaksi hän pyytää monesti maitoa tai vettä, lasista. Ruokapöydän ääreen hän istuutuu omalle paikalle. Päiväkahvileikeissä hän kaataa kahvia, tss. Omenasosetta hän halusi puuon vie'een, ei keskelle tai sekaan.

Kun lähdetään ulos, tytön mielestä puketaan. Jos harakka raakkuu pihalla, tyttö pudistaa päätään ja sanoo peekätä haakka (ei tarvitse pelätä harakkaa). Sisälle tultuamme hän tarttuu kirjaan ja sitten luketaan kiijaa ja myöhemmin mahdollisesti kaivetaan esille papeia ja **** piitää. Paperille taiteillaan esimerkiksi kukka, kettu, koia tai kissa. Tytön saadessa pallon käteensä hän heittää kauass. Illalla kuiviin poskiin laitetaan pepanttea.

Välillä tytön jutut naurattavat tosissaan. Bussissa keskusteltiin eräänä päivänä näin:

Tytär: Kuumetta.
Äiti: Ai, missä sinulla on kuumetta?
Tytär: Nenässä, täällä. (työntää sormen nenään)
Äiti: Voi pientä, ootko ihan kipeä?
Tytär: Jooo, kesällä! (nyökyttelee vakavana)
Äiti: Kesällä olet kipeä?
Tytär: Jooo, kesällä lehmiä. Lehmällä kuumetta kesällä.

Isille kahvia, tss.

Kakki kuppia, vie'ekkäin. Vauva, tutti, ei oo!

 Kuppi, päälle, noin. Luikka, noin.
Kuvassa myös vauvan vaapaat.

Jaajai istuu. Vaippa pois, potalle.

Virkistävä lauantai

Ja se oli viime lauantai. Päivä alkoi sillä, että isäntä nousi tyttären kanssa aamutoimiin. En varsinaisesti jatkanut enää nukkumista, mutta yhtä virkistävää oli jäädä peiton alle vain pötköttelemään. Virkistäväksi sen teki se, että joku muu otti vastaan esiuhmaikäisen ajatukset ja iteite-toiveet. Vessassakäynnit ja pukemiset ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua tapahtumiksi, jotka mielelläni skippaisin. Kyseisten tapahtumien kuitenkin ollessa pakollisia ne on elettävä ja otettava ilolla vastaan.

Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen tyttö on oppinut hienoja taitoja, mutta joskus olisi vain kätevämpää ja nopeampaa, että äiti/isi pukisi vaatteet (oikeassa järjestyksessä) tai riisuisi vaatteet vaippoineen. Olin ajatellut uhmaiän ja omien hermojen koettelu -vaiheen tulevan vasta loppuvuodesta, mutta kappas, sieltähän se ryminällä tulee jo!

Mutta siihen lauantaihin. Ajattelin ensin kirjoittaa otsikoksi Voimaannuttava lauantai, mutta ensimmäisessä sanassa on jotenkin ällöttävä huuhaa-lataus, joten päädyin arkisempaan virkistävä-sanaan. Isäntä teki toiveestani aamupalaksi puuroa, koska se on yksinkertaisesti parempaa ja pehmeämpää kuin minun keittämäni. Aamupalan jälkeen tytär kiikutettiin yökyläkamoineen mummolaan. Ja se oli yksi asia mikä teki viikonlopusta virkistävän (tai voimaannuttavan).

"Vaamiss!"
Tähän on varmasti turhaa edes alkaa jauhaa mitään itsestäänselvyyksiä äidinrakkaudesta tai siitä miten voi tuntua hyvältä viedä lapsi välillä (yö)hoitoon. Olen varmasti parempi äiti, kun lapsi on välillä toisaalla.

Kotiintultuamme teimme lounassalaatit ja söimme ne letkeästi sohvalla digiboksin hömppäaarteita katsellen (tais olla Hyvät ja huonot uutiset sekä Poliisit...). Sohvalla ja television ääressä syöminen on jäänyt lapsiarjessa enää iltoihin tytön ollessa nukkumassa, joten valoisaan aikaan sohvalla mässäily tuntui jo lähes rikokselta. Lounaan jälkeen isäntä katosi autotallin ja kellarin uumeniin ja minä aloitin haahuilun. Mitäs sitä tekis? Blogia, ääh. Ompelen? En keksi mitä. Mutta en todellakaan siivoo!

Lopulta otin vajaan puolen tunnin päiväunet! Unien jälkeen tartuin sittenkin saumuriin ja tuunasin vanhoja housuja. Ompeluprojektin jälkeen aurinkoinen ilma alkoi pitkästä aikaa houkuttaa. Isäntä lähti mukaan kiertämään Bisajärveä! En edes muista milloin olisimme olleet viimeksi kahdestaan lenkillä. Ilma oli mainio ja maaston kunto metsäpoluilla tuntematon. Reitin varrelta löytyi leskenlehtiä, mutaa, jäätä, lunta, kuivaa maata ja lahoavat pitkospuut. Bisajärvi oli enimmäkseen jäässä.










 

Lauantain kruunasi kaverin 31-vuotisyllätysjuhlat Ravintola Salvessa. Läsnä oli parikymmentä juhlijaa ja tunnelma oli hilpeä. Salven ruoka ei jättänyt ketään nälkäiseksi, sen verran täyttäviä satavuotiaan seiloriravintolan annokset olivat. Omalta lautaseltani löysin alkupalaksi suolakurkkuja smetanan ja hunajan kanssa, pääruoaksi läjän perunamuusia, lihapullia ja suolakurkkuja sekä jälkiruoaksi vadelmasorbettia kinuskikastikkeella. Nälissäni unohdin ottaa kuvia annoksista, mutta kyllä kaikki tietävät miltä lihapullat näyttävät...

Seurueen loput jäsenet taisivat jatkaa iltaa vielä aikaiseen, mutta isännän ja minun piti kiirehtiä kotiin keskiyön paikkeilla. Aamulla odotti aikainen herätys ja sunnuntaivuorot töissä. Kesäaikaan siirtyminen meinasi myöhästyttää meidän töistä, mutta onneksi älykkäät puhelimemme tajusivat itse siirtää aikansa kesään päin ja herättää meidät oikeaan aikaan!

Otsikko olisi voinut olla Virkistävä viikonloppu, mutta sunnuntain aamuvuoro rokotti toisen päivän pois. Aamuvuoron jälkeen juhlimme vielä siskonpojan synttäreitä, onnea vielä huomiselle aprillisankarille!


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Huppupyyhe isoilla korvilla

Ystäväni poika täytti eilen kokonaisen vuoden. Olin kysäissyt pojan esittämiä lahjatoiveita ja äiti tiesi kertoa, että pyyhevarastoa voisi kartuttaa. Toive koski tarkemmin ison pojan viittamallista huppupyyhettä. Pingale kipaisi oitis Eurokankaaseen. Jonkun hauskan tvistin halusin pyyhkeeseen. Edelliseen huppupyyhkeeseen ompelin veturikuvion ja tähän keksin ommella korvat!

Pyyhe koostuu kaksinkerroin taitetusta varsinaisesta pyyheosasta, hupusta ja korvista. Pyyhkeen taitteeseen leikkasin pääntien (lopullisessa versiossa aukko on isompi kuin ao. kuvassa). Korvat on ommeltu kaksinkertaisista, yhteenommelluista ja käännetyistä kolmioista. Ompelin ensin hupun osat yhteen ja sitten korvat. Mallailin korvia peilin edessä nuppineulojen kanssa ja päädyin ompelemaan ne kaarevasti kiinni huppuun. Pelkäsin, että korvat lerpsahtaisivat eteen tai taakse, mutta hauskasti ne töröttävät pystyssä!

Huolittelin pyyhkeen alareunat ja vapaaksi jäävän pääntien pätkän ensin saumurilla ja sitten taitoin ompelukoneella ommellen. Ompelin valmiin hupun kiinni pääntiehen saumurilla. Pyyhe on mielestäni hilpeä ja sopii mainiosti vekkulille pojalle!







Korvat kiinni huppuun.

"Äitii... pipo!"


Lahja sankarin yllä.

Onnea yksivuotiaalle!

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Äitiyspakkauksen makuupussi uusiksi

Kela julkaisi taannoin tämän vuoden äitiyspakkauksen sisällön. Pakkauksen sisällöstä, kuoseista ja väreistä on ollut keskustelua jokusessa blogissa. Itse arvostan pakettia kovasti ja tyttärelle otetusta paketista osaa tuotteista on käytetty enemmän ja osaa vähemmän. Yksi kovassa käytössä ollut tuote on makuupussi. Vaikka kuvio on se einiinihana nallekuosi, en kuitenkaan raaskisi kajota makuupussiin päällystämällä sitä. Toivon tytön aikanaan arvostavan äitinsä säästämiä vauvanvaatteita ja -tavaroita. Makuupussi tulee (toivottavasti) olemaan yksi niistä.

Sain jokusia kuukausia sitten ystävältäni tämän veljen lapsen aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin (vuoden 2004 pakkaus). Pussia oli selkeästi käytetty paljon ja koirakuosi oli jo haalistunut. Koska makuupussilla ei ollut minulle mitään tunnearvoa, sen vaaleansininen kangas oli helppo peittää.


Jo silloin kuukausia sitten hankin makuupussille uuden kankaan. Ajattelin tehdä pussista myös paksumman talvea vasten. Ostin siis myös paksua levyvanua. Mutta tänään auringon paistaessa sisälle ja lämpömittarin näyttävän ilahduttavaa seitsemää astetta päätin jättää vanun välistä pois.

Vilkuilin muutamia netistä löytyneitä ohjeita ja vinkkejä makuupussin päällystämiseen. Jokaisessa niissä kolmessa homma alkoi vetoketjun purkamisella. Ei, ei, ei! Vetoketjuvihaajana en missään nimessä halunnut alkaa nyrhimään sitä irti, vaan päätin yksinkertaisesti vain päällystää pussin. Makuupussin sisäkangas oli siisti ja valkeahko, joten sisäpuolta ei tarvinnut sisustaa uudelleen. Joka tapauksessa uuden kankaan ompelu oli vetoketjun kohdilta hankalaa ja sitä vetoketjuahan riitti!



Vauvan makuupussin päällystäminen ilman vetoketjun irrottamista

Aluksi avasin makuupussin ja leikkasin uudesta kankaasta samanmuotoisen, mutta reilusti isomman palan. Jos makuupussi on vanha, sitä kannattaa ensin hieman venytellä ja oikoa oikeaan kokoonsa. Huolittelin uuden kankaan reunat saumurilla. Nupitin uuden kankaan makuupussin kuosipuolen päälle niin, että taitoin reunaa hieman (kohdasta riippuen puolesta sentistä viiteen..), jotta reunasta tulisi siisti. Vanhan kuosin oikea puoli ja uuden kankaan nurja puoli siis yhteen.

Ompelin uuden kankaan kiinni makuupussiin niin läheltä uuden kankaan taitekohtaa kuin mahdollista ja niin, ettei vanha kangas näy. Haastetta toi vetoketjun hampaiston läheisyys ja ainakin oma ompeleeni hyppi välillä väärille raiteille... Vetoketjupaininjalka olisi saattanut toki helpottaa ompelua! Vetoketjujen alkukohdat toivat lisähaastetta, mutta niistä selvittiin muutamalla kirosanalla ja silmien ummistamisella...

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, vaikkei saumat ehkä lähempää tarkastelua kestäkään. Pääasia, että vetoketjut toimivat eli ommel on juuri ja juuri mennyt oikeaa reittiä. Uusi kangas tuntui myös liikkuvan nuppineuloista huolimatta, mutta viimeisillä senteillä pari harkittua vekkiä hoisi asian. On se ainakin nätimpi kuin ennen, vai mitä?



 
 

"Pesässä, aa aa!"

Hankala kohta...

Miten aina voi käydä näin..?!


Pientä kikkailua.