Viidestoista kuukausi

Tyttäreni täyttäessä vuoden jätin kuukausittaiset kuulumiskertomukset vähemmälle. Puoliksi vahingossa ja puoliksi ajatuksen kanssa. Nyt tekee pitkästä aikaa mieli kirjoittaa äidin ylpeydellä isosta pienestä Inkasta. Inka on tänään siis vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Pienestä puhumattomasta pallerosta on yhtäkkiä kasvanut kävelevä, paljon sanoja puhuva ja ymmärtäväinen lapsi.

 

Inka on taitava nuppipalapeleissä!

 

Ymmärrys hämmästyttää eniten. Vaikkei Inka vielä varsinaisesti puhukaan, hän ymmärtää hänelle kerrottuja asioita. Kun pyytää osoittamaan ovea, reppua, sohvaa, banaania tai Inkan omaa tuolia, hän kyllä löytää ne. Kysyessämme häneltä missä vaippa vaihdetaan, hän käppäilee päättäväisesti kylpyhuoneen ovelle. Pyytäessämme pyyhkimään suun hän huitoo paperilla tai harsolla naamaansa. Kun ystävä pyytää salaattibaarissa Inkaa keräämään äidin bonuskortit takaisin kukkaroon, pienet kädet alkavat poimia kortteja kasaan pöydältä ja tököttää niitä kukkaron sisään (sillä aikaa, kun äiti hakee lounasta). Kun hän tökkii huonekasvin multaa sormellaan, hänen toisen kätensä etusormi on toruvasti pystyssä ja likka sanoo "Eei, eei..!" Huikeat älynlahjat, äiti on niin ylpeä!

 

Sanavarasto alkaa olla jo ihanan pitkä. Ensimmäiset "sanat" olivat eri eläinten ääntelyääniä, mutta nyt varsinaisia sanoja on pitkä lista: äiti, mummo, pappa, vauva, moi, hei hei, anna, otan, tänne, kato, kukka, kakku, kakka, hattu, pupu. Myös hylje ja pöllö ovat tunnistettavia. Kukka, kakku ja kakka ovat samantapaisia sanoja, mutta Inka ääntää ne selkeästi ja erottaa niiden merkityksen. Äiti-sanaa ei viljellä kovin usein, mutta kerran oli niiiiin ihanaa tulla työkeikalta kotiin, kun oven avattuani syöttötuolista kuuluu iloinen ääni: äiti! Isi tai isä ei ole vielä edes ääntelyvaiheessa...

 

Syömisen Inka hoitaa pääasiassa itse. Varsinkin, jos on selkeästi sormin syötävää ruokaa. Lusikoimiseen tarjoan usein apuani, etenkin puuron tai märempien ruokien kanssa. Inka syö täysin samaa ruokaa meidän kanssa mausteineen päivineen. Aamu- ja iltapuuro maistuu parhaiten mansikoiden tai kiivin kanssa. Myös kaikenlainen muu itsepopsittava hedelmä tai marja maistuu puuron kaverina, kunhan on jotain... Yleensä äiti/isi lusikoi puuroa suuhun ja Inka popsii itse jotain hedelmänpaloja.

 

Joskus puuro todella tökkii ja silloin kaivamme esille Weetabixiä tai Muru-muroja. Inkan herkkua ovat kaikenlaiset hedelmät. Tällä hetkellä ykkösiä ovat kiivi, banaani, persimon ja verigreippi (äitiinsä tullut!). Ruokajuoman nauttimista on nyt harjoiteltu mukista, mutta tänään viimeksi puolet puolikkaasta mukillisesta kaatui pöydälle. Ei se mitään, äiti pyyhkii. Pääasiallisesti Inka nauttii maitonsa tuttipullosta, varsinkin ennen päivä- ja yöunia.

 

Kaurapuuroa, mustikoita, vadelmia ja mansikoita.

Aamupalan kiivijälkkäri. Melkein koko puuroannos upposi.
Marjat hävisivät toki ensimmäisenä.

 

Erityistä ylpeyden aihetta tyttäremme antaa vanhemmilleen potta-asioinneilla. Inka ei ole kahteen viikkoon tehnyt isompaa hätäänsä vaippaan! Iso pikku tyttö tekee sen pottaan lähes päivittäin. Pissinyt hän on pottaan jo puolisen vuotta. Inka saattaa sanoa kakka-sanan monesti päivässä, mutta vasta ähinän jälkeen on tosi kyseessä. Inkan jähmetyttyä keskittyneenä seisomaan hän aina mainitsee sanan kakka. Sitten kipitämme kylpyhuoneeseen potalle. Tulosta ei aina tule ensimmäisellä istumisella, joten joskus Inka käppäilee kylpyhuoneessa viitisen minuuttia ilman vaippaa, roplaa pesukoneen nappeja tai tutkii lattialastaa. Heti seuraavan jähmettymisen ja ähkäisyn jälkeen istutan tytön taas potalle ja tadaa! "Waaa! Kato!" Ja tuotosta ihastellaan ylpeänä! Ihastelun jälkeen Inka osoittaa vessan ovea "tänne, tänne!", kakka pitää käydä kippaamassa heti pönttöön. "Hei hei!" ja vilkutus perään. Kyläpaikassa tilannetta ei ole tullut eteen, mutta toimisin silti samoin. Jos pottaa ei löydy niin yrittäisin pitää pöntön reunalla. Saa nähdä!

 

Hampaiden pesu on ehdottomasti nihkein hoitotoimenpide. Käytössämme on kaksi lasten pehmeää ja kivanväristä hammasharjaa sekä Elmexin lasten hammastahnaa. Inka yleensä imaisee tahnanökäreet harjoista ja sen jälkeen suu onkin aika pitkälti supussa. Vaatii superhermoja ja kykyä kaikenlaiseen maanitteluun, että tyttö avaisi suunsa. Yleensä hampaidenharjaus tarkoittaa muutamaa sohaisua hampaiden pinnalle. Joskus onnistuu useampi sohaisu ja joskus ei yhtäkään, jos Inka saisi päättää.

 

Aikaisemmin harjaus onnistui mukavasti, mutta myös hampaita oli vähemmän. Tiedä sitten ovatko ikenet niin arat puhkeavien hampaiden vuoksi, että harjaus sattuu? Joskus hammashuolto menee sydäntäraastavaan itkuun asti, mutta heti toimenpiteen päätyttyä likka on taas iloinen oma itsensä. Toki yritämme parhaamme mukaan pitää hammastuokion positiivisena ja iloisena asiana (mutta joskus se on vaan niin helv...). Hampaita on tällä hetkellä kaksitoista, noin. Hampaita on nyt hoidettu yhdeksän kuukautta aamuin illoin ja alusta asti olemme aina laulaneet jotain itsekeksittyä hampaidenpesulaulua. Isällä ja äidillä on omat versionsa.

 

Ulkovaatteiden pukemisessa likka on varsinainen lurjus. Hän kyllä mielellään peuhaa eteisen lattialle kerättyjen ulkovaatteiden kanssa, hakee kengät, laittaa ne käsiinsä, pukee hatun päähänsä ja asettelee kaulahuivin, mutta kun pukija istuutuu lattialle, likka livahtaa tiehensä! Hän taistelee tosissaan fleecehaalarin kanssa, mutta kun sen pukeminen on saatu aluille homma yleensä etenee mukavasti. Loppuvaiheessa tytöllä toki menee hermo ja monesti myssy viritetään lattialla venkoilevan lapsen päähän...  Ja kyllä, äidilläkin on jo hiki. Ulkona taas kaikki on hyvin.

 

Inka puki hatun itse.



"Soo, soo!" Tytär puri äitiään käsivarteen. Taas.



"Kakku, kakku!"

 

 

Inkan kävely on kehittynyt hienosti. Vauvakirjaan merkitsin Inkan oppineen kävelemään ollessaan vuoden ja puolitoista kuukautta. Meni tovi ennen kuin hän suostui kävelemään ulkona kenkineen ja haalareineen, mutta nyt sekin sujuu todella hienosti. On hämmästyttävää, että vielä pari viikkoa sitten kanniskelin ja siirsin puistossa rähjäävää ja kitisevää tyttöä paikasta toiseen, mutta nyt hän kipittää omin jaloin oikein reippaasti. Viime kerralla Inka pelasi puistossa palloa viisivuotiaiden poikien kanssa. Hän lähinnä hihkui, huitoi ja hihitti, kun pallo meni ohi. Pallonpotkiminen on kyllä Inkan lempipuuhaa ulkona, mutta pojat olivat hieman vikkelämpiä... Kyseiset pojat ovat viihdyttäneet Inkaa puistossa ennenkin: "Inkka, Inkka, kato! Osaaksä tällee?" "Inkka, kato tee näin!"

 





Lentokone!



Inka on kyllä viihdyttävää seuraa. Hän on huumorintajuinen ja kujeileva. Päättäväinen ja itsepäinen. Hän on niin mainio osoittaessaan jotain haluamaansa esinettä ja nyökytellessään vakavana, että tuon minä haluan. Kun hän sen saa, on virnistys niin ihanan voitonriemuinen, että jes, äiti tajusi! Inkalla on myös kummallisia haluamisia: oman huoneen korkean lipaston päälle on päästävä istumaan joka päivä (kuka lie hänet on sinne joskus nostanut?) ja selaamaan kirjoja. Jos hän näkee tuttipullossa ja nokkamukissa korkin, on hänen itse saatava nostaa se pois paikaltaan, muuten juomisesta ei tule mitään. Inka hauskuuttaa joka päivä jollain hassulla jutullaan, oli se sitten sama kuin eilen, mutta hauska tyttö sen on! Ja niiiiiin rakas.







Yhdestoista kuukausi

Äidin pikkuvauva alkaa muistuttaa ihanasti/pelottavasti jo taaperoa. Likka täyttää kuukauden päästä vuoden, hullua! Vuosi sitten odoteltiin vauvan syntyvän parin viikon sisällä, mutta saatiinkin odottaa kuukausi... Lähipiiristä löytyy heinäkuisia laskettuja aikoja enemmänkin ja muistuu niin elävästi mieleen viime kesä. Odotus oli niin ihanaa ja jännittävää. Mutta palataan aiheeseen: Inkan yhdenteentoista kuukauteen.

 

Taidot karttuvat huimaa vauhtia ja kehitystä on hauskaa seurata vanhempien ylpeydellä. Tyttö seisoskelee ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta askelia ei (todistettavasti) ole vielä ottanut. Pappa kyllä sanoi Inkan ottaneen askeleen häntä kohti, mutta se jäi äidiltä näkemättä... Seisoskelun mukava sivutaito on roikkua äidin lahkeessa tai helmassa varsinkin silloin, kun kädet on taikinassa, tiskeissä tai muuten vain varatut. Isin lahkeesta en ole tyttöä löytänyt, mutta kuulemma on silloin, kun äidin lahje ei ole paikalla...

 

Terassin matalahkoja betoniportaita tyttö kulkee ketterästi kontaten ylös ja alas. Aluksi Inka meni myös alaspäin pää edellä, mutta pienen ohjauksen jälkeen portaita mennään nyt alas pylly edellä. Inkan ollessa sohvalla tai sängyllä hän osaa peruuttaa laidalle ja aikuinen tukee selästä, kun tyttö luiskahtaa jalat edellä lattialle. Muista kiipeilykohteista tiskikone olisi edelleen ykkönen, mutta nihkeä äiti onkin tajunnut täyttää ja tyhjentää sitä silloin, kun tyttö on päiväunilla, unilla tai syöttötuolissa, hähää! (Isin kanssa tiskikoneen luukku ei taida aueta ollenkaan...)

 

Inka käy (hänet laitetaan..) useasti päivässä potalla ja lähes joka kerta sinne pissi lirahtaa. Tänään viimeksi pottaan tuli myös isompi hätä. Aamupalalla alkoi kova ähistys ja kiiruhdimme potalle. Hienoa tuotosta ihasteltiin ja isikin herätettiin katsomaan! Kestovaippojen käyttö on jäänyt vähemmälle tylsästä ja itsekkäästä syystä. Tytön vaipanvaihto on jo sellaista taiteilua muutenkin, että kestovaippojen tiheämpi vaihtoväli ei houkuta yhteenkään ylimääräiseen vaipanvaihtoon.

 

Vaipanvaihto ei enää suju leppoisasti selällä maaten, vaan hoitopöydällä/sylissä/lattialla tytön täytyy ehdottomasti nousta seisomaan ja katselemaan kaikkea muuta. Joskus tytön mielenkiinnon saa naulittua ja hän pysyy kätevästi selällään, mutta näitä on harvassa. Käytämme kestovaippoja edelleen muutaman päivässä. Lähinnä silloin, kun tietää, että vaippa pitää vaihtaa, mutta tietää että pian se täytyy taas vaihtaa... Siihen väliin sopii kestot oikein hyvin. Nykyään olemme ulkona ja menossa niin paljon, että rimpuileva vaipanvaihto puistonpenkillä ei houkuttele... Odotan kyllä innolla, että vaipoista pääsee kokonaan eroon.

 

Odotan myös, että Inka voi alkaa juoda aikuisten maitoa. Korvikkeita ei tarvitse rahdata kaupasta kuin kuukausi ja siinä samalla voi maistella maitoa isosta tölkistä. Täten voisin julistaa imetyksen päättyneeksi. Ristiriitaisilla tunteilla sen teille kerron. Toisaalta olen ylpeä, että näinkin pitkälle pääsin/jaksoin/halusin, mutta toisaalta harmittaa ettei Inka enää koskaan saa rintamaitoa (ellen minä joskus tarjoa hörpyt mahdollisen toisen vauvan aikana, hahah!). Joskus suunnittelin, että haluan imettää tytärtäni ainakin vuoden ikäiseksi, mutta toisin kävi. Inka vieroitti oikeastaan itse itsensä rinnasta.

 

Korvikemaisteluiden jälkeen Inka hoksasi saavansa tuttipullosta huomattavasti enemmän (ja helpommin) maitoa, joten rinnan vaatiminen jäi pikkuhiljaa vähemmälle. Imetyskerrat harvenivat varkain ja pitkään imetin vain aamuin ja illoin. Välillä imetin aamulla tai illalla. Tyttö ei vain vaatinut rintaa ja silloin kun minä hänelle sitä tarjosin, hän saattoi vain puraista nänniä kahdeksalla piraijan hampaallaan. Tämä puraisun pelkääminen luonnollisesti edesauttoi sitä, etten vähitellen edes tarjonnut hänelle rintaa. Nyt pohdiskelen, milloin se viimeinen imetys sitten oli? Ei mitään tietoa. Ehkä viime viikolla?

 

Toisaalta olen todella tyytyväinen, että tämä meni näin. Muistan ajatelleeni Inkan ollessa noin puolivuotias, että mitä jos joutuisin sellaiseen tilanteeseen, että pitäisi päättää, että tämä on nyt se viimeinen imetys, koskaan et enää saa. Aloin itkeä sen ajattelemisesta. Toinen kurja lopetustapa olisi myös ollut se, että tyttö olisi pureskellut sapelihampaineen tissini verille ja lopetus olisi tapahtunut kivussa, säryssä ja kirosanoin. Taisi viimeinen kerta kyllä päättyä puraisuun, mutta ei enää muistella sitä...

 

Tässä pohdin, että mistä vielä kirjoittaisin, mutta tyttö juuri parahti itkemään pinnasängyssään, joten hän itse muistutti kirjoittaa yöunistaan! Inka nukkuu siis omassa huoneessaan. Hän nukkuu yöt pääsääntöisesti kokonaan, mutta harvakseltaan on kummallisia hulinaöitä, jolloin häntä saa olla hyssyttelemässä useaan otteeseen. Muutamia yhdentoista tunnin yöunia on ollut peräkkäin ja niinä aamuina minä olen hädissäni herännyt ennen tyttöä. (Isäntä raportoi: kesken unien itkemään parahtanut tyttö rauhoittui heti, kun röyhtäisy tuli...) Joinain öinä kuulemme tytön ääntelevän, mutta hän rauhoittuu usein itsekseen ja jatkaa uniaan ilman hyssyttelyntarvetta.

 

Tytön ymmärrys ja muisti ovat myös kehittyneet. Uusia sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla. Inka tykkää todella paljon kirjojen katselusta ja muutama kirja on ylitse muiden. Kahta kirjaa yhdistää pahvisissa sivuissa olevat reiät, joista äiti työntää oman sormensa ja se on joka kerta hauskaa ja yllättävää. Kahta muuta kirjaa yhdistää eläinten kuvat. Kun koirasivu tulee esille, tyttö saattaa ihan täristä innosta! Koirasivun kohdalla hän sanoo innoissaan uhh, uhh!! (Vuh, vuh.) Lampaan ja lehmän kohdalla tyttö sanoo määkivästi ja ammuvasti mmm, mmm, mmm! Kanan kohdalla tulee ujosti, mutta selkeästi kotkotkotkot. Myös koiran näkeminen livenä saa aikaan vilpittömän innostuksen ja haukkumisen, uhh, uhh! Uhh, uhh!

 

Jokaisen päivän ykkössana on ehdottomasi kato. Jokaisen kato-sanan kohdalla pikkuruinen etusormi osoittaa milloin mihinkin. Kun edellistä katoa ollaan katsomassa, on jo uusi kato osoitettuna. Kato, kato! Eilen aamulla pötköttelimme koko porukka meidän sängyllä. Sängyn vieressä oli yksi Inkan lempparikirjoista. Tyttö konttasi reunalle, osoitti lattialle ja sanoi: "kiija!"

 

Eilen meinasi unohtua rokotuskäynti! Käytämme kahta kalenteria ja omaani olin unohtanut merkata rokotuksen. Soittelin jo siirtoaikaa, mutta olisi mennyt liian hankalaksi. Olemme siis osallistuneet rokotetutkimukseen ja Inka saa kaikki rokotteensa Kaisaniemessä. Tämänkertaiseen käyntiin kuului myös verikokeiden otto. Kolmesta (!!) yrityksestä huolimatta verikokeet jäivät saamatta. Inka parkui niin sydäntäsärkevästi, että teki mieli huutaa laboranttia ottamaan neula pois tyttäreni käsivarresta. Välillä paikalle kutsuttiin myös lääkäri ohjaamaan näytteenottoa! Välillä sitä mietti mihin onkaan lapsensa laittanut ja miksi... Molemmat reidet saivat rokotepiikit, joten jälleen kerran kaikki raajat olivat piikitetyt. Jälkioireita ei onneksi ole tullut. Rokotteiden jälkeen kävimme kiinalaisessa ravintolassa (kana kung po, ahh) syömässä ja myöhemmin Inka pääsi kavereiden uima-altaaseen lotraamaan.

 

 

Leikkipuistossa naapurin Simon kanssa.

 

 

 

 

Palikkahommia Nean ja Nellan kanssa.

Ikivanhat taaperokärryt. Ilmeestä huolimatta tyttö viihtyi kärryissä isin työntämänä.

 



Naapurilta saadun kriikunapuun vierellä.