Perhematka Mallorcalle (osa 3/3 Palma, Soller, Valldemossa)

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa viimeisen osan reissukertomuksestamme. Kahdentoista päivän kolme viimeistä yötä majailimme siis Mallorcan pääkaupungissa Palmassa. Majoituimme Hotel Belvederessä, joka sijaitsi keskustan länsipuolella. Hotelli oli iso ja korkea kompleksi, jossa majoittui huomattavasti vähemmän lapsiperheitä ja huomattavasti enemmän juhlivaa väkeä.

 

 

Ensimmäisenä kokonaisena Palma-päivänä suuntasimme Soller-nimiseen kylään saaren luoteisrannikolle. Vaikka käytössämme oli auto, halusimme matkustaa sinne yli sata vuotta vanhalla junalla (Ferrocarril de Sóller). Palman keskustasta lähtevä rautatiereitti oli monen muunkin turistin ajatuksissa. Onneksemme juuri lähtevä juna oli jo täynnä ja saimme liput seuraavaan junaan, jossa oli oikein mainiosti tilaa. Juna kulkee Palman ja Sollerin väliä useasti päivässä ja matka taittuu noin puolessa tunnissa. Vuoristomaisemat ovat upeat ja matkan varrella voi myös ihastella upeita puutarhoja sitruuna- ja appelsiinipuineen. Junamatkan jännittävimpiä osia olivat myös lukuisat tunnelit!

 

Sollerin juna-asemalta hyppäsimme niin ikään ikivanhaan (turisti)ratikkaan, joka vei meidät vartissa Port de Solleriin, Sollerin satamaan. Siellä lähinnä käppäilimme ympäriimme, kiipesimme korkealle nähdäksemme satamakaupungin kokonaisuudessaan ja kävimme kiinalaisjapanilaisessa ravintolassa syömässä. Isännän sushiannos oli todella houkutteleva ja tytärkin maistoi sitä! Parin tunnin haahuilun jälkeen hyppäsimme taas ratikkaan ja suuntasimme takaisin itse Solleriin. Siellä ihastelimme tunnelmallisia kapeita kujia, keskusaukiota ja pieniä putiikkeja. Tällä reissulla jätimme matkarattaat hotellille ja tyttö matkusti kätevästi kantorepussa, ottaen siinä myös päiväunensa.

Itse Palmaan tutustuminen jäi todella vähälle. Siirtymäpäivänä kävimme Festival Parkissa, joka oli isohko outlet-liikkeiden alue keskustan ulkopuolella. Itse taisin vihdoin ostaa ensimmäisen Desigualin vaatteeni (hihaton mahanmentävä toppi)!  Palmassa kävimme yhdessä kauppakeskuksessa (Porto Pi), josta löytyi muun muassa Disney Store. Tytär tunnisti valikoimista ainoastaan Bambin ja Rumpalin, ja sellaiset pienet pehmolelut hän itselleen valitsi. Sollerista tultuamme kävimme Palman keskustassa C&A:lla ostamassa tytölle hauskoja vaatteita. Vähälle jäi shoppailut, mutta hyvä niin.

Toisena kokonaisena Palmassa asumispäivänä lähdimme jälleen autoreissulle ja suuntasimme luoteeseen Valldemossan vuoristokylään. Matka taittui nopeasti upeiden ja vaihtuvien maisemien siivittämänä. Ensimmäisenä tyttö bongasi jälleen leikkipuiston, johon toki menimme leikkimään. Reitin varrella ja perillä Valldemossassa näimme jälleen paljon maantiepyöräilijöitä, jotka olivat uurastaneet kilometritolkulla vuoristoteitä pitkin.

Valldemossasta jatkoimme matkaa kohti saaren länsikärkeä, Sant Elmiin. Tällä etapilla kolmen hengen seurueen naisväki otti pienet päivätorkut isännän ajaessa. Sant Elmissä kävimme myöhäisellä lounaalla sekä hiekkarannalla touhuamassa. Tiet Mallorcalla ovat todella hyvässä kunnossa ja siitä toki kertoo myös pyöräilijöiden mieletön määrä. Vuoristoreitit olivat kertakaikkisen upeita, vaikka jatkuvasti tuli fiilis, että eikö me ajettu tästä samasta kohdasta jo neljästi? Johtunee tästä siunatusta tilasta, että olo autoreiteillä ei ollut kaikista parhain, mutta palasi aina pian normaaliksi saatuani jalat tukevasti maan pinnalle.

Kaiken kaikkiaan Mallorca oli miellyttävä kohde. Maisemat olivat vaihtelevia: välillä tasaista peltoa silmän kantamattomiin ja hetken päästä huikeita vuoristoja. Sää oli lomamme (4.-15.4.) aikana suotuisa. Lämpöä riitti kellonajasta riippuen kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen, mutta tuuli yleensä viilensi mukavasti. Sadetta emme saaneet niskaamme kertaakaan, vaikka pilviä toisinaan näkyi. Lapsen kanssa asiat sujuivat mallikkaasti ja Etelä-Euroopassa lapsiin yleensäkin suhtaudutaan huomattavasti leppoisammin ja lirkuttelevammin kuin esimerkiksi Suomessa.

Saa nähdä milloin on tämän perheen seuraava ulkomaanmatka ja mihin se suuntautuu. Tämän reissun kuvia ja videoita on katsottu tyttären kanssa useasti ja mieleenpainuvinta on tainnut olla: "**** puistossa! **** keinumassa! Kaloja!"

Puuvillalätsä vävyehdokkaalle

Olen ommellut tyttärelle nyt kevään aikana kaksi lipallista lätsää ja todennut niiden kätevyyden: lätsä pysyy päässä ja lippa suojaa auringolta. Naapurin rouva päivitteli poikansa hattutilannetta ja minä mietin mitä vielä ompelisin vastapalveluksena saaduista tytönvaatteista. Hatarassa päässä välähti, ompelen lipallisen lätsän!

Kotoa löytyi kivaa sinistä tähtikangasta, jota oli jäänyt makuupussinpäällystämisoperaatiosta. Leikkasin pojan hattuun hieman pidemmät palat kuin tytön lippiksessä ja kasvunvaraa ajatellen laitoin taakse reikäkuminauhaa sekä napin. Lipan alla on vaaleampaa raitapuuvillakangasta. Lippiksen ohje on suurinpiirtein sama kuin Mikunlokissa.

Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle hatun kangaspalojen muodoista ja koosta ja muista kikoista. Tämä kolmas hattu oli taas vähän erilainen kuin kaksi aiempaa. Esimerkiksi hatun alareunaan ommeltu "hikinauha" on ommeltu vain lipan kohdalta ylös, mutta kuminauhan kohdalta se onkin alhaalla. Siksi sivuissa on spesiaalit risteykset... Tyttäremme ikäinen vävyehdokas näytti olevan aivan mielissään uudesta hatustaan!

Morsiusneidon mekko

Saamme ilon juhlia kesähäitä, kun isännän sisko menee pian naimisiin. Suurena kunniana morsiamen kummityttö eli tyttäremme saa toimia morsiusneitona. Minulla on ollut tapana ommella jokaisiin häihin, joissa olen ollut vieraana, juhlamekko. Päätin laajentaa perinnettä (apua) myös tyttären juhlamekkoihin! Kymmenen vuoden päästä hän tuskin pukeutuu äidin ompelemaan rimpsu-unelmaan, joten otetaan ilo irti niin kauan kuin voi.

Itselläni oli suunnitelmissa käyttää häissä poikkeuksellisesti ystävältä saatua kaunista tummanviolettia ja pitsistä raskausmekkoa. Puettuani mekon totesin sen olevan edelleen aivan ihana, mutta mekon käyttöominaisuuksissa oli yksi iso miinus. Se oli aivan liian lyhyt. Aikuisten törötysjuhlassa se vielä menisi mainiosti, mutta ympäriinsä säntäilevän naperon perässä kyykkiessä pyllyni vilkkuisi jatkuvasti. Ei kiva...

Onneksi minulla oli vahingossa jo varasuunnitelma. Se valkovioletti raskaushellemekko. Käyhän se kesähäihin, käyhän?

Tyttärelle ompelin siis tänään morsiusneidon mekon. Kankaana käytin Eurokankaan valikoimista löytynyttä valkoista Sunflowers-puuvillaa sekä vuorina ohutta ja valkoista puuvillakangasta. Vuorikangas oli ilmeisesti jotain sekoitetta, koska kangas jousti hieman. Kaavoja minulla ei taaskaan ollut vaan mallasin hieman eräästä trikoomekosta ja sovelsin mittanauhan kanssa...

Hihoissa ei ole vuoria, koska ajattelin pitää ne ilmavina mahdollista kesäsäätä varten. Hihojen suihin ja helmaan ompelin vuorikankaasta leikatun reunanauhan (onko se tere..?!). Selässä keskellä on (piilo)vetoketju. Helmakappaleen yläreuna ja hihojen olkasaumaan tulevat reunat on rypytetty ennen ompelua.

Äiti: Kokeillaan sun uutta mekkoa.

Tytär: Piikkejä, teäviä piikkejä!

Äiti: Ei ole enää nuppineuloja. Mekko on nyt valmis.

Tytär: Ihana mekko. Äiti ompeli! Iiisiii, kato!

Lorut, numerot ja mystinen M

Tyttäremme täytti puolivälissä toukokuuta vuoden ja yhdeksän kuukautta. Hän on ollut kova höpöttämään ja juttelemaan jo kuukausia. Nyt puheeseen on ilmestynyt erikoinen m-kirjain. Se päättää monet sanat, joiden lopussa kuuluisi olla n-kirjain. ****m huoneeseem leikkimääm! Nukkumaam. Äitim puhelim. Isim autoom. Tästä erikoisuudesta emme siis tosiaankaan ole huolissamme. Eiköhän se ämmä joskus ännäksi vaihdu. Puheen lauseet ovat jo monisanaisia ja niissä on hämmästyttävän paljon (totuudenmukaista) sisältöä. Äiti pussaa isiä.

Numerot ovat tarttuneet puheeseen myös. Kyse on varmasti lähinnä lorurimpsun osaamisesta ulkoa. Ykki, kakki, koome, neejä, viisi, kuusi, seitsemäm, kahekkam, yhekkäm. Joissain numeroissa ässä suhahtaa hienosti, toisissa ei. Tyttö taitaa kyllä erottaa yhden ja kahden kappaleen eron: poimiessaan maasta kaksi kiveä hän tokaisee kakki kiveä. 

Yhtä taivavasti hän lausuu muutamia loruja tai lauluja (laulamatta tosin).

Ha'akka huttua keittää, hännällänsä hämmentää. Antaa yhdelle pojalle, toiselle pojalle...

Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hiinahtaa, ihanaa, ihanaa onhan rattastaa. Juokke hepo hiijaa, kanna pikku Siljaa..

Nyt saa todellakin olla tarkkana mitä itse päästää suustaan ja jopa mitä tekee! Tytär on jo monet kerrat raportoinut isovanhemmilleen äitinsä vessakäynneistä, vessan oven auki jättämisestä... Esimerkillistä elämää on vietettävä! Pikkulikan muisti on myös hämmästyttävä. Kuukausia sitten tapahtuneet jutut ovat mielessä edelleen ja niistä jutellaan vieläkin: Pattei ikki puistossa (Valtteri itki puistossa, vaikka oikeasti itkijä oli meidän oma tyttö..). Mettui kaataa puita tontilla. (Naapurin tontilla metsuri kaatoi puita.)

Tytön juttuja on niin mielenkiintoista kuunnella. Uutta sisältöä tulee jatkuvasti, vaikka samoja vanhoja juttujakin toki jauhetaan. Äiti rakastaa!

Perhematka Mallorcalle (osa 2/3 Cala d'Or)

Mallorcan pohjoisosassa Alcudiassa viettämämme neljän päivän jälkeen suuntasimme kohti kaakkoa. Seuraava määränpäämme oli Cala d'Or -niminen rantakaupunki. Matkan varrella piipahdimme Inca-nimiseen kylään, jossa oli meneillään viikottaiset markkinat. Markkinoilla oli myynnissä kaikkea mahdollista, mutta enimmäkseen nahkatuotteita, kangaskenkiä, kukkia, käsitöitä, vaatteita ja koruja. Ostin markkinoilta itselleni kolmet korvakorut sekä kaulahuivin: asusteita, jotka eivät ole sidoksissa vartalon kokoon ja malliin...

Kadun varsilta bongasimme myös kirjakaupan, josta ostimme tytölle kaksi espanjankielistä kirjaa. Olemme ottaneet tavaksi ostaa reissuiltamme sen maan kielisen kirjan, jossa matkaillaan. Nyt tytön kirjahyllyä koristaa ruotsin-, viron-, portugalin- ja espanjankieliset tuliaiskirjat. Myös yksi englanninkielinen kuvakirja löytyy ja sen on tuonut tytön Jenkeissä asuva ikätoveri.

Takaisin Mallorcalle. Incasta suunnistimme Cala d'Oriin. Siellä meitä odotti neljän seuraavan yön ajan all inclusive -helvet.. paratiisi. Majoituimme Cala d'Or Gardens -nimisessä perheresortissa, joka oli täynnä saksalaisia lapsiperheitä. Heillä olikin varmasti varsin mukavaa, koska alueella oli saksankieliset lasten viihdyttäjät ja sitä myöden myös saksankielinen ja jokailtainen disko lapsille. Sutsi-satsi ja Huugi-guugi soivat monta päivää päässä, saksaksi...

Paikka oli meillekin varsin helppo ja mukava. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla (lähes) jatkuvasti, alueella oli leikkipuisto, pelihuone, iso uima-allasalue ja resortin läheisyyteen avautui sopivasti uusi pieni vesipuisto, jonne oli vapaa pääsy (resortin asiakkailta?). Isäntä pelasi muiden isien ja lomailijoiden kanssa jokusen kerran beach volleyta läheisellä kentällä. Neljän päivän aikana lähinnä käppäilimme lähiympäristössä, ihailimme kauniita ja jylhiä rantamaisemia. Rahaa ei mennyt erikseen ollenkaan, koska turistikylässä ei ollut mitään ostettavaa ja ateriatkin oli valmiiksi nenän edessä.

Yhtenä päivänä piipahdimme autoretkellä lähikylässä nimeltä Portocolom, jossa kävimme lähinnä päiväkahvilla ja välipalalla. Pienellä rannalla uitimme hieman varpaita sekä nautimme kauniista maisemista.

Cala d'Or on rantakaupunki, mutta korkealla merenpinnasta. Kylässä on jokusia pieniä hiekkarantoja, mutta enimmäkseen rantakallioita. Alla olevissa kuvissa olevalle rannalle oli kulku naapurihotellin uima-allasalueen ja baarien vierestä. Ranta oli kapea ja melko epäsiisti.

Neljä yötä majoituimme ja hengailimme helpossa perheresortissa, jonka jälkeen suuntasimme viimeisiksi kolmeksi yöksi saaren pääkaupunkiin Palmaan. Siitä lisää lähipäivinä!