Kesäreissut osa 2/3: Tallinna ja Kadriorg-puisto

Pääkaupunkiseudulla asumisessa on kyllä iloiset puolensa. Täältä pystyy starttaamaan reissuun kuin reissuun hyvin helposti. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kulman takana, juna kulkee moneen suuntaan ja kivenheiton päässä on muutama satama, joista pääsee laivoilla naapurimaihin. Tarvitaan vain reissumieli, tarvittaessa reissuseura ja eikun matkaan!

Rakas ystäväni (Elämä on sun -blogin kirjoittaja) soitti kesäisenä arkipäivänä ehdottaakseen reissua Tallinnaan. Kalenterista löytyi toimeton päivä puhelusta ylihuomiselle ja sovimme reissun siihen! Mietimme kokoonpanoa ja päädyimme lähtemään kummitätien ja -tyttöjen reissulle. Olemme nimittäin toistemme tyttärien kummeja.

Ystäväni varasi pisteillään edulliset liput päiväristeilylle Silja Europalle ja laiva starttasi Olympiaterminaalista kahdeksalta. Meidän oli hypättävä aamukuuden (huhhhuhh) bussiin, jotta ehdimme ajoissa laivaan. Itse olin mennyt puolen yön jälkeen nukkumaan, koska pitihän reissuun saada uusi mekko! Lisäksi valvoin yöllä yhteensä pari tuntia erinäisten kummallisten lasten asioiden vuoksi. Herätys oli viideltä. Olin aivan tööt. Kesken unien herätetty tyttö söi aamupalaksi puolikkaan hedelmäruutan, puimme päälle ja kipitimme bussiin. Onneksi paistoi jo aurinko!

Olimme varanneet nelikollemme buffet-aamiaisen, mikä oli todella hyvä päätös. Kotona ei siihen aikaan maistunut mikään ja laivalla sai rauhassa syödä monipuolisen aamupalan jälkiruokineen... Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, ettei ehditty ryysätä ikkunapöytään!

 

Navat pullollaan hakeuduimme lasten leikkihuoneeseen. Myös tällä laivalla lapsille oli tehty kokoustiloihin toinen leikkimaailma. Meinasin nukahtaa istualleen ja ystävä kehotti menemään pikku tirsoille. Etsin kokoushuoneiden lomasta sohvanpätkää, mutta kaikki oli varattuja! Viimeisestä käytävän mutkasta löytyi juuri sikiöasennon mentävä sohva ja asettauduin siihen. Ihan vähäksi aikaa vaan, lepäämään. Nukuin kuulemma tunnin!

Kummityttöni oli touhunnut omiaan ja tyttäreni oli kuulemma värittänyt yhtä ja samaa prinsessan kuvaa koko sen ajan, kun olin kuors.. lepäämässä. Helppo kaitsettava siis! Juuri ennen satamaan saapumista oli vielä yksi jännittävä ohjelmanumero. Muumipeikko oli tulossa tervehtimään lapsia! Tyttäreni oli paniikin ja intotäpinöiden rajamailla odottaessaan Muumipeikkoa saapuvaksi. Tähän asti häntä on jännittänyt isojen hahmojen näkeminen todella paljon, vaikka olemme jutelleet, että niissä on ihan tavallinen ihminen sisällä. Tällä kertaa hän keräsi rohkeutensa ja kävi halaamassa Muumipeikkoa!

Laivan saavuttua satamaan istutimme tyttäremme rattaisiinsa ja suuntasimme suunnitellusti Tallinnan Kadriorg-puistoon. Sinne on helppo kävellä satamasta, mutta myös ratikalla (1 ja 3) pääsee aivan viereen. Lapset halusivat ottaa tirsat kuin ajatuksemme lukeneina ja nukahtivat sopivasti kävelymatkalla. Ihastelimme rauhassa Viron upeinta kaupunkipuistoa, joka on jopa 70 hehtaarin kokoinen. Ei siis mitään verrattuna meidän Kaivopuistoomme... Emme tainneet nähdä kuin pintaraapaisun, koska missasimme muun muassa 1700-luvun keisarillisen palatsin!

Käyskentelimme tovin Joutsenlammen ympäristössä ja ihastelimme kukkaloistoa ennen kuin hakeuduimme istumaan puiston ravintolan ulkopöytään. Tilasimme lasit herkullista, kylmää valkoviiniä ja skoolasimme kesälle, ystävyydelle ja samaan aikaan nukkuville lapsille.

Tyttöjen herättyä tilasimme lounasta. Minä valitsin grillattua kanaa muusin kera, lapset saivat lihapullia muusin kera ja ystäväni otti kana-caesar-salaatin. Oma ruokani olisi voinut olla taivaallista, mutta se oli mautonta ja laihaa. Lapsille ja ystävälle maistui. Eipä siinä, kyllä oman lautaseni tyhjäksi sain, mutta enpä voi suositella. Lapsille jälkiruokajäätelöt ja suunnaksi lammen toiselle puolelle leikkipuistoon!

Kadriorgin puiston leikkialue oli sympaattinen! Ei siellä toisaalta mitään ihmeellistä ollut, mutta erilaista kyllä. Ja eiväthän lapset sen ihmeempää tarvitse viihtyäkseen. Leikkipuisto oli jaettu kahteen alueeseen, joista toinen oli aidattu ja tarkoitettu pienemmille lapsille. Leikkipuiston lähettyvillä oli myös pieni huvipuisto, jonka jätimme väliin. Porukkamme pienin ei välttämättä olisi päässyt kaikkiin laitteisiin ja olisi joutunut katsomaan sivusta, kun toiseksi pienin käy niissä yksinään. Jätimme sen seuraavaan kertaan! (Toisaalta en tiedä oliko huvipuisto vain kiertävä sellainen.)

Leikkipuiston välittömässä läheisyydessä oli myös kohvik, jonka antimia emme heti lounaan jälkeen kaivanneet. Sen sijaan samassa rakennuksessa oli lastenmuseo Miiamilla. Siellä oli erilaisia leikkihuoneita, joissa sai leikkiä ja temmeltää vapaasti. Paikasta tuli mieleen joku unelmien päiväkoti, jossa oli kaikenlaisia leikkiympäristöjä. Museoksi sen teki se, että Miiamillassa oli muun muassa vanhanaikainen kassakone, entisaikojen ruokatarvikepurkkeja, poljettava Singer, historiallisia kuvia hiihtäjistä sekä vanhoja vaatteita, joihin sai halutessaan pukeutua. Kaikilla tavaroilla sai leikkiä ja kaikkeen sai koskea!

Olimme kauniista Tallinan päivästä niin hullaantuneita, että googlasimme edullisia hotelleja samalle illalle! Edullisuudesta ei ollut tietoakaan, joten kiipesimme alas pilvilinnoista ja aloimme valmistautua väsyneeseen kotimatkaan. Toisaalta meidän olisi myös pitänyt käydä ostamassa hygieniatarvikkeet sekä jopa sateenkestävän varustuksen seuraavalle päivälle, koska oli luvattu sadetta ja koska olimme lähteneet reissuun hellevaatteissa. Suuntasimme siis takaisin satamaan ja laivaan.

Laivalla onneksi oli taas ohjelmaa ja tekemistä lapsille. Yksi viihdyttävistä ohjelmanumeroista oli Bubble Show, jossa kaksi pelleä teki jättimäisiä saippuakuplia sekä miljoonia pieniä kuplia. Kaikki lapset nauttivat!

Kävimme laivalla illallistamassa, mutta siitäpä ei tähän ole paljoa kirjoitettavaa. Ystävälläni tosin ainakin reklamoinnin verran. Tällä kertaa oma annokseni oli oikein maittava nenän edessä tehty wokki!

Lapsista imettiin viimeisetkin mehut Lottemaa-leikkimaailmassa, jossa sai riehua temmeltää sydämensä kyllyydestä. Oli pallomerta ja kiipeilyseinää, patjoja ja säkkituoleja, polkuautoja ja leluja, nauravia ja itkeviä lapsia. Törmäsin myös toiseen ystävään, jonka kanssa oli mukavaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia sillä aikaa kun lapset touhusivat keskenään.

Laiva saapui iltayhdeksältä satamaan ja isäntä saapui meitä onneksi hakemaan. Meidän kotikulmille pääsee bussilla kerran tunnissa ja olisimme ehtineet vasta kymmeneltä lähtevään bussiin ja kotona olisimme olleet vasta ennen yhtätoista. Likka nukahti autoon ennen kuin ehdimme ajaa edes keskustasta pois! Päivä taisi olla kaikille hauska ja erilainen kesäpäivä, mutta ainakin kahdelle aika raskas. Varsinkin muutaman tunnin yöunilla.

Olen ollut Tallinnassa toooodella monta kertaa, mutta vain kaksi kertaa olen yöpynyt siellä. Niinäkin kertoina muistaakseni vain yhden yön. Tallinna on kiehtova kaupunki, josta en ole nähnyt kuin turistien kulmat. Tallinnaan pitäisi ehdottomasti päästä pidemmäksi aikaa. Hyvällä suunnittelulla siellä voisi kokea vaikka mitä niin aikuisporukalla kuin lastenkin kanssa. Niin monet ovat Tallinnassa käyneet, joten suosituksia ja ideoita varmasti löytyisi. Mitä sinä haluaisit Tallinnan kävijälle ehdottaa?

Lapsiperhe Pärnussa osa 2/4: Ringi 6 Apartment

Suunnitellessamme kahden nelihenkisen perheen etelänmatkaa Pärnuun mietimme monenlaisia majoitusvaihtoehtoja. Varaisimmeko molemmille perheille tavalliset hotellihuoneet, ehkä kylpylästä? Vai sellainen huoneistohotelli? Vuokraisimmeko sittenkin yhden ison omakotitalon koko porukalle?  Olisiko kätevää majoittua rivitaloon vierekkäisiin asuntoihin, joissa olisi yhteinen piha ja terassi ja uima-allas ja lastenvahti ja pomppulinna ja karuselli...?

Vaatimuksia oli muutama: lapsille oma makuuhuone, jääkaappi, keittiö, tarpeeksi tilaa ja sopivan kävelymatkan päästä kaikesta. Uskomatonta mutta totta, sellainen löydettiin! Pohdintojen jälkeen päädyimme varaamaan molemmille perheille omat huoneistot. Oma rauha on varsinkin lasten kanssa matkustaessa tärkeää. Kun peuhataan ja puuhataan yhdessä koko päivä, on mukavaa rauhoittua/rähistä oman perheen kesken.

Vaatimuslistamme täyttyi Ringi 6 Apartment -majoitusvaihtoehdon kohdalla. Kyseessä on 120 vuotta vanha kaksikerroksinen puutalo, josta vuokrataan turisteille kahta asuntoa. Ulkoa talo oli melko kehnossa kunnossa, sinapinkeltainen maali rapisi. Sisältä asunnot olivat remontoitu hillitysti. Lautalattiat olivat todennäköisesti alkuperäiset ja muutamalle seinälle oli ihanasti jätetty vanhat hirret näkyviin. Alla olevassa kuvassa näkyy asuntomme ikkunat: neljä vierekkäistä valkoista ikkunaa.

Molemmissa asunnoissa oli kaksi makuuhuonetta, toinen pieni ja toinen isompi. Meillä se tosin oli jätti-iso: vauvan matkasänkyjä olisi mahtunut kasaamaan useamman vierekkäin! Meidän asunnossa wc ja suihku oli yhdessä samassa pienessä tilassa ja naapureilla ne olivat erikseen. Keittiöstä löytyi muun muassa kahvinkeitin (meillä vain joku kahvinporot-kuumavesi-pannu-systeemi), leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Astioita ja aterimia oli ihan mukavasti, joskin isot viinilasit olivat turhan jykeviä lasten juomalaseiksi (kaikki pysyivät silti ehjinä!). Ruoanlaittovälineistä löytyi matala pieni paistinpannu sekä pieni kattila. Seitsemälle hengelle onnistuimme silti tekemään ruokaa ja puuronkeittoon kattila riitti mainiosti. Asunnoissa oli keraamiset kahden kattilan liedet sekä kapea uuni, mutta esimerkiksi uunivuoka taisi uupua.

Talon puolesta löytyi matkasänky vauvalle, syöttötuoli sekä potta. Tilavista kaapeista löytyi lisää vuodevaatteita, tyynyjä ja pyyhkeitä. Ikean logon bongasimme asunnosta sieltä täältä. Jäähdyttävää ilmastointia ei ollut ja ilmanvaihtokin tuntui olevan aika pitkälti ikkunoiden avaamisen varassa. Kesähelteellä asunnot ovat varmasti kuumat ja siitä kertoivat myös kaksi isoa jalallista tuuletinta, jotka olivat meille (onneksi) tarpeettomia. Makuuhuoneissa oli pimennysverhot, joita pidimme aurinkoisina päivinä alhaalla, jottei asunto lämpene liikaa.

Meidän huoneistomme (nro 8) kaikki ikkunat olivat pihan puolelle ja toisen (nro 7) kadulle. Kadun puolen asuntoon kantautuivat ikävästi kaikki kadun äänet moottoripyöristä roska-autoihin. Toki kaasuttava prätkä kuului myös meille, mutta ei taatusti niin lujaa kuin naapuriin. Asunnosta toiseen ei kuulunut mitään! Paitsi kerran kuulin heräillessäni naapurin kahvinkeittimen surisuttavan papujaan ja kerran he kuulivat meidän siirtävän matkasänkyä lattiaa pitkin jurruttaen. Kenenkään puhumiset, itkut ja rähinät eivät kuuluneet lainkaan.

Kävihän meitä viihdyttämässä eräänä iltana myös kokonainen orkesteri! Viimeisen setin olisi kadulla soittanut eläkeläispumppu voinut jättää esittämättä, häiritsi jo pienten unta. "Ei tässä metelissä pysty ees lampaita laskee!" sanoi viisivuotias naapurintyttö.

 

Mainio majoituksemme sijaitsee osoitteessa Ringi 6. Katu on pitkä ja nimensä mukaisesti kaareva rinki. Asunnolta kävelee viidessä minuutissa muun muassa isoon ruokakauppaan, kauppakeskukseen (aika huono) ja isoon leikkipuistoon. Vartissa kävelee Pärnun hiekkarannalle ja parissa minuutissa keskustaan. Isoon suihkulähdepuistoon pääsi ylittämällä kadun.

 

Asuntomme ikkunasta näkyi Pärnun ortodoksinen kirkko. Vaikka nähtävyys oli aivan asuntomme vieressä, ei siellä tullut käytyä. Tytärtä se kyllä olisi kiehtonut: "Äiti, voiko sinne kirkkoon mennä sisälle? Voiko sinne mennä lapset? Entä naiset? Entä miehet?"

Takapihalla oli mainio suljettu nurmialue, mutta sitäkään ei tullut käytettyä hyväksi, koska muita leikki- ja oleskelupaikkoja oli kaupungissa niin paljon. Takapihalla oli myös pöytä ja tuolit ja niitä käytimme lähinnä odotellessamme toisiamme. Autoille oli myös tilaa takapihalla. Rattaita emme rontanneet yläkertaan vaan kasasimme ne aina takakonttiin odottamaan seuraavaa käyttöä.

Jos joskus matkustaisin uudelleen Pärnuun, voisin mielelläni majoittua uudelleen Ringi kutoseen! Niin toimiva ja mukava asuntomme oli.

 

Lapsiperhe Pärnussa osa 1/4

Maleksimme alkuvuodesta lapsinemme naapurin rouvan kanssa ulkona, kun aloimme haaveilla ulkomaanmatkasta. Jonnekkin etelään, lentämättä, autolla, vajaaksi viikoksi ja kahden perheen voimin. Ideaa pyöriteltyämme päädyimme Pärnuun! Moni ystäväni on käynyt siellä (lapsineen) kesälomalla ja suositellut lämmöllä. Nyt minäkin liityn näihin suosittelijoihin!

Eräänä iltana monta kuukautta sitten kokoonnuimme naapuriperheen luo, tilattiin perinteisesti pizzat ja varattiin Pärnusta majoitus! Kaikille sopivan ajankohdan löytäminen ei sikäli ollut vaikeaa, koska molemmat emännät ovat hoitovapaalla, meillä isäntä on kotona vuosiloma-isäkuukausi-yhdistelmällä yhdeksän viikkoa ja naapurin isäntä pitää lomansa silloin kun niin ilmoittaa. Päädyttiin neljään yöhön sekä lähtemään sunnuntaina viikkoa ennen juhannusta. Ettei oltaisi heinäkuun ryysiksessä eikä reissua tarvitsisi niin kauaa odottaa... Molemmat perheet siis omiin autoihin, laivalla Tallinnaan ja Tallinnasta autolla pari tuntia Pärnuun! 

Laivamatkojen ajankohdat valitsimme niin, että molempien perheiden lähes kolmivuotiaat lapset nukkuisivat päiväunensa ajettaessa väliä Tallinna-Pärnu. Suunnitelma onnistui mennen tullen jopa niin hyvin, että myös meidän perheen vauva ja naapuriperheen viisivuotias nukkuivat automatkat! Matkasimme siis Helsingistä kello 10.30 lähtevällä Viking Linen Gabriellalla, joka oli Tallinnassa kello 13.15.

Nautimme loistavasta laivalounaasta Ella's-ravintolassa, jossa oli kätevästi buffet lapsille ja aikuisille ruoat tilattiin listalta. Malttamattomimmat saivat siis ruokansa heti ja aikuiset saivat nauttia lounaansa rauhassa, kun lapset herkuttelivat ruokailun jälkeen buffaan kuuluneet jäätelöannokset sekä saivat talon puolesta piirustusvihot sekä kynät! Seuraavana torstaina koittanut paluumatka taitettiin Viking XPRS -laivalla, joka lähti Tallinnasta iltakuudelta ja oli Helsingissä kaksi ja puoli tuntia myöhemmin.

Päädyimme Ringi 6 Apartment -nimiseen majoitukseen. Kirjoitan majoituksesta myöhemmin lisää, mutta lyhyesti kerrottuna molemmilla perheillä oli oma tilava kolmio vanhassa puutalossa Pärnun keskustassa. Kerrankin kävi niin päin, että mainoskuvat näyttivät ankeammilta kuin mitä asunnot livenä olivat!

Pärnussa kävellessä ei voi muuta kuin ihastella ja fiilistellä satavuotiaita puutalojavanhuksia, jotka hallitsevat katukuvaa. Monet talot ovat loistokkuutensa jo nähneet ja lahoavat silmissä, mutta onneksi monia monia taloja on restauroitu. Olisi niin kiehtovaa päästä kurkkaamaan sadan vuoden taakse ja nähdä millaista elämää puutalojen täyttämillä kaduilla elettiin. Olisin voinut räpsiä kuvia näistä taloista koko kameran täyteen. Enkä edes tajunnut kuvata talojen takapihojen puutarhoja, vajoja ja pihan periä vaan huokailin ajankulua ihastellen ja ihmetellen.

 

Yksi isoimmista syistä ja kohteista tulla Pärnuun on sen pitkä hiekkaranta. Pärnua kutsutaan Viron kesäpääkaupungiksi ja sen väkiluku kuulemma kuusinkertaistuu kesäkuukausina. Meilläkin oli haaveena päästä loikoilemaan hiekkarannalle lasten leikkiessä rantahiekassa ja juostessaan aaltoja karkuun. Todellisuudessa me kaikki juoksimme koko rantaa karkuun. Merivesi oli vielä näin kesäkuun puolessa välissä jäätävän kylmää! Ranta oli autio ja aurinkotuolit siisteissä pinoissa odottamassa helteitä. Vaikka aurinko paistoi, oli tuuli niin navakka, että useimmiten teki mieli kaivaa pitkää hihaa ylle.

Pärnu on tunnettu myös lukuisista kylpylöistään, mutakylvyistään, hemmotteluhoidoistaan ja kauneussalongeistaan, mutta me luotimme oman viehätysvoimamme ikuisuuteen ja jätimme ne väliin. (Vaikka hyvää olisi kyllä varmasti tehnyt, ahh.)

Päiväunikävelyllä tallustellessamme törmäsimme isännän kanssa pieneen Vana Turg -toriin (osoitteiden Karja ja Suur-Sepa risteyksessä). Siellä myytiin puutarhakasveja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Meille tarttui mukaan herkuteltavaksi vadelmia, mansikoita ja kirsikoita. Viereisessä kauppahallissa oli liha- ja kalatiskejä sekä perinteisiä virolaisia käsityö- ja vaatekojuja. Hintataso oli hämmästyttävän korkea: lasten "Minni Hiiri" -legginsit maksoivat rättejä pursuavassa kojussa kahdeksan euroa. Toki hintataso on noussut sitten entisajan, mutta kauppahallin hinnat yllättivät.

Itse en löytänyt kaupungista oikeastaan mitään ostettavaa. Paitsi sitten kun isäntä huomasi lähellä olevan kangaskaupan (Kangadzungel, Karja 6) oli minun ihan vähän piipahdettava siellä. Ostin edullisia kirjavia puuvillakankaita mahdollisesti omiin kesämekkoihini, pompom-nauhaa ja resoreita. Jo kassalla ihmettelin, että olinpa laskenut päässäni ihan väärin mahdollisen loppusumman, joka olikin huomattavasti laskemaani pienempi. Isäntä tiesi kertoa, että siinähän se seinässä isolla luki, että kaikki on puoleen hintaan! Eipä auttanut muu kuin mennä seuraavana päivänä uudestaan uusin silmin. Ostin lisää edellä mainittuja sekä sellaista kuminauhaa, jossa on tyllirimpsu..? Viidessä eri sävyssä!

Mutta tokihan suomalaisina molempien autoihin päätyi jokunen pullo, tölkki ja tonkka aikuisten juomaa.

Sää nelipäiväisen reissumme aikana oli hyvin vaihteleva. Ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä vettä satoi kaatamalla eli automatkat sujuivat pyyhkijät viuhuen. Väliin jäävät päivät olivat poutapäiviä, tuulisia, aurinkoisia, pilvisiä. Välillä tarkeni mainiosti ilman pitkähihaisia, välillä kiedoin huivin kaulaan. Ei ollut mitenkään liioittelua pitää lapsille makuupusseja mukana! Tuplavankkurimme olivat välillä niin koomisen näköiset, koska niissä roikkui milloin sateenvarjoja, milloin takkeja, ostospusseja...

Pärnujoen rannalla saimme ihastella mahtavaa sääilmiötä. Omalla puolellamme oli aurinkoista ja poutaista ja toisella puolella ukkosti ja salamoi mustien pilvien alla.

Kaikenkaikkiaan reissu oli vallan mainio ja onnistunut. Jäimme kaipaamaan lämpimämpiä säitä, meressä uimista ja rannalla makoilua. Mutta eipä tarvinnut huolehtia polttavassa paahteessa leikkivien lasten ihosta tai omasta naamahiestä... Toisaalta kaupunkiin voisi aivan hyvin mennä uudestaan ja mahdollisesti tähdätä reissun heinä- ja elokuulle. Eli aikaan, jolloin muutkin tähtäävät.

Ps. Tulossa vielä postaukset meidän reissun majoituksesta ja parista ravintolasuosituksesta sekä lasten ajanvietteistä.