Mummolan LP-levyaarteet

Inka oli viikonlopun mummolassa yökylässä sillä aikaa, kun me vanhemmat juhlimme ystäviemme ihania syyshäitä (onnea E&S!). Hakiessamme Inkaa sunnuntaina tuli puheeksi lastenlaulut ja -levyt. Mietin kaihoisasti ääneen, että missä ovat ne kaikki ihanat LP-levyt, joita olen kuunnellut pienenä. Muistin hämärästi ainakin yhden levynkannen kuvan, mutta varsinkin ne laulut soivat joskus päässäni.

 

Mummo mainitsi, että "Siinähän ne on selkäsi takana, kun avaat vaan sen oven!". Siinä tv-tason kaapissa koko levykokoelma oli vuosikaudet ollut! Hain pinosta sen levyn, jossa oli kissa suihkussa ja ronsu paljussa. Onneksi vanhemmiltani löytyy LP-soitin, joten saimme levyn heti soimaan. Tämä Atsipoppaa 2 oli (ainakin oman muistikuvani mukaan) lempilevyni lapsena.

 

 

Levyllä on ihan huippuja biisejä! Muutamat saivat ihan uuden merkityksen nyt aikuisena kuunnellessa. Esimerkiksi B-puolen laulussa Isän rakas harrastus lauletaan jotain isän bodaamisesta ja äidin tiskaamisesta... Täytyy kuunnella lauluja vielä tarkemmin seuraavalla mummolakäynnillä!

 

ATSIPOPPAA 2 (LP)

A-puoli:

1. Kova kingi sä oot: Jonna

2. Lystit häät: Sanna ja Reetta

3. Kissa suihkussa: Eno-Samuli

4. Ronsun palju: Reetta ja Sanna

5. Haamuleikki: Jukka

6. Rautakangen päänsärky: Toivo-setä

7. Heissan Niina! : Sanna ja Reetta

8. Etanan vauhdilla: Jukka

9. Hei pippijuu: Sanna ja Reetta

 

B-puoli:

1. Sano sano se: Reetta ja Sanna

2. Isän harras harrastus: Jukka

3. Parhain paikka: Eno-Samuli ja lapset

4. Parane pian mummu:  Heini

5. Ei me tykätä likoista: Jukka

6. Se on varmasti ollut koistinen: Reetta ja Sanna

7. Kaikkihan sen ties: Eno-Samuli

8. Sateenkaaren päässä: Sanna

 



Olemme isännän kanssa huomanneet, että Inka on alkanut jorailla, kun kuulee musiikkia. Pieni kroppa hytkyy enemmän ja vähemmän musiikin tahtiin, mutta selvästi rytmi tarttuu ja alkaa heilututtaa! Esimerkiksi television tunnusmusiikit tanssituttavat, mutta radiosta tullut jatkuva musiikki ei niinkään.

 

Mummolan musiikkihetki oli toisaalta ajoitettu hieman huonosti. Inka oli väsynyt ja jollain tavalla protestoi poissaolomme vuoksi eikä musiikki erityisesti innostanut. Hauskinta olisi tietenkin ollut vain penkoa, tutkia ja heitellä levyjä, mutta tylsä äiti kielsi senkin (heti kun oli saanut pari kuvaa).

 

Toivotaan, että seuraavalla kerralla 70- ja 80-luvun levyaarteet miellyttävät pientä joraajaa enemmän!

 

Suvun leluaarteet

Vanhempani ovat olleet kaukaa viisaita, kun ovat säilyttäneet sekä minun että isosiskoni tärkeitä leluja. Ja mikä hienointa, joukossa on myös minun äitini vanha nukkekoti! Kävin jokunen kuukausi sitten tonkimassa vanhempieni häkkikellaria ja mitä aarteita sieltä löytyikään! Vanhojen lelujeni ja kirjojeni lisäksi siellä oli tallessa kyseinen ihana nukkekoti sekä siskoni vanhat taaperokärryt. Häkkikellarin perälle asti emme päässeet, joten pahvilaatikoiden uumenista saattaa löytyä vielä lisää aarteita.

 

Aarteisiin kuuluu vielä siskoni vanhat nukenvaunut. Ne saapuivat taloomme Inkan yksivuotissyntymäpäiville. Nukenvaunut ovat olleet lapsuuteni jälkeen siskoni tyttärellä eli kummitytölläni, mutta ovat edelleen yhtä hienossa kunnossa kuin ennenkin. Niistä on selkeästi pidetty hyvää huolta! Nukenvaunujen alkuperästä löytyy tarina, joka juontaa juurensa 70-luvun lopulle.

Äitini Olof-isä keräsi aikanaan postimerkkejä ja hänen kuoltuaan jäljelle jäi isot postimerkkikokoelmat. Isäni tutun vaimolla oli 70-luvulla lelukauppa. Vanhempani antoivat säkillisen irtonaisia postimerkkejä lelukauppiaalle ja kaupat oli tehty. Isosiskoni sai upeat punaiset nukenvaunut!

Vaunut ovat vielä kävelemään opettelevalle Inkalle aivan liian korkeat, mutta toivon niin kovasti näkeväni hänet työntelemässä näitä pihalla ja hiekkatiellä nukke kyydissä. Mummo antoi Inkalle syntymäpäivälahjaksi (muun muassa) nuken, joka Marjataksi nimettiin. Myös oman vanhan Viivi-nukkeni luovutan mielelläni tyttäreni leikkeihin.

Punaiset taaperokärryt ovat myös 70-luvun lopulta eli ne ovat myös isosiskolleni hankitut. Ne ostettiin kuulemma Hakaniemessä sijaitsevasta lelukaupasta. Inka työntelee niitä mielellään. Olemme laittaneet painoksi kaksi tiiliskiveä, jotteivät kärryt lähde ihan käsistä! Kynnysten ja matonreunojen yli saa vielä auttaa, mutta odotan kyllä innolla, kun likka hurjastelee niiden kanssa ihan omin voimin.

Myös kyytin päässyt nalle on isosiskoni vanha ja vähintään 70-luvun lopulta.

Kellarin uumenien hienoin aarre on nukkekoti. Äitini Olof-isä on tehnyt sen itse tyttärelleen 50-luvulla. Olof teki itse myös osan puisista kalusteista, mutta jotkut ovat aikojen saatossa hävinneet tai menneet rikki. Äitini äiti Ilmi sisusti nukkekodin ja alkuperäiset tapetit ja verhot ovat edelleen paikoillaan. Äitini hankki itse lapsena osan huonekaluista, mutta myös niitä on ajan hammas nakertanut. Nukkekodin matot ovat myös alkuperäisiä: äitini on kutonut ne itse pienillä kangaspuilla.

Nukkekodin alkuperäisistä asukkaista muutama on tallessa. Ihan parhaassa terässä eivät hekään enää ole. Emännältä näyttää olevan kaula katkeamassa ja yhden lapsen kädet ovat poikki ranteista alaspäin. Vain emäntä on vaatteissa, tosin hänen mekkonsa on revennyt. Mutta sen kyllä näkee, että paljon niillä on leikitty kuudessakymmenessä vuodessa!

Pienen talon kylpyhuoneessa on jonain vuosikymmenenä sattunut vesivahinko, joka on valitettavasti levinnyt myös keittiöön. Kylpyhuoneessa on mitä ilmeisimmin kylvetty oikeassa vedessä ja kylpyleikit ovat menneet hieman polskimiseksi. Luotan ajan kuivattaneen kosteusvauriot, koska mitään elävää pinnoilla ei näy...  Haaveenani on remontoida ja sisustaa talo uuteen uskoon kunnioittaen tietenkin isopapan ja isomummon käsityötä.

Nukkekoti on ollut Inkan huoneessa jo muutaman kuukauden. Saattaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin raaskin antaa Inkan edes koskea koko nukkekotiin! Tänään hän sylissä ollessaan kovasti osoitteli sisustettua nukkekotia hokien "Kato, kato!", mutta äiti kiinnitti huomion toisaalle, ettei vaan tyttö vielä kiinnostuisi omasta leikkikalustaan liikaa...

 

 

 



Abba-haalarit

Vanhempani ovat säästäneet melko paljon minun ja isosiskoni vanhoja vauvanvaatteita. Itse arvostan aitoja retrovaatteita suuresti. Materiaalit ovat kestäviä, värit ovat säilyneet ja mallit mitä ihanimpia! Säilytettyjä vaatteita tulee käytettyä melko valikoivasti. Aluksi ajattelin pukevani niitä tyttärelle enemmänkin, mutta jostain syystä suurin osa on jäänyt käyttämättä. Useimmilla vaatteilla on nukenvaatteen status ja nyt aikuisena olen vasta tajunnut pitäneeni niitä itse. Kaksi kolmisenkymmentä vuotta vanhaa vetoketjullista yöpukua on ollut todella ahkerassa käytössä, mutta nyt ne ovat jäämässä pieniksi. Myös pari tyttären isän vanhaa vaatetta on ollut käytössä.

Kuvissa oleva Tutan keltainen haalari on 70-luvun lopulta. Lapussa lukee Made in Finland, mutta tämän päivän Tutan vaatteissa lukeekin jo Designed in Finland, Made in China. Surullista. Liila haalari on tehty keltaisen haalarin kaavoilla. Yläosassa on keltaista tähtitrikoota vuorina. Ompelemalla vuorin vältin hankalan reunusongelman... Liila kangas on froteeta -retrohenkeen!