Robotti-jumpsuit

Olen seurannut jokusen vuoden jumpsuit-hullutusta. En ole ihan päässyt sinuiksi sen vaatteen kanssa. Minusta se on todella kummallinen aikuisten päällä ja epäkäytännöllinen lasten päällä. Jotenkin se käytännöllisyys-ajatus liittyy vessassa käymiseen tai vaipanvaihtoon... Koko yläosa pitää riisua pois ja roikottaa vessan (tai vaikka mökillä huussin) lattialla? Lapseltakin riisua hihat ennen kuin saa vaipan pois? Entäs ne pottahommiin opettelevat lapsukaiset...?

Noh, pitäähän minun tässäkin asiassa pyörtää puheeni, edes hitusen. Ompelin poikaselle jumpsuitin ja onhan poika aivan hullun suloinen se päällä! Bongasin keväällä Robokopla-nimisen luomutrikoon Pehemiän nettikaupasta ja näin sen sieluni silmin hauskana jumppiksena pojan päällä. Ompelevalla ystävälläni sattui juuri sopivasti olemaan valmiiksi piirretyt kaavat oikeassa koossa tästä Ottobre 4/12 -lehden Jumpsuitista. Kankaaseen olen kyllä jo kajonnut yhden bodyn ja lippapipon verran, mutta jumpsuitia en ole puoleen vuoteen saanut tehtyä!

Kun vihdoin sain kankaan leikeltyä jumppista varten, tökkäsi projekti taas siihen vetoketjuun. Miksi kankaita on kaapit väärällään (ja lisää voisi aina ostaa, aahh), mutta vetoketjuja on vain se yksi purkillinen ja nekin aina väärän värisiä ja väärän pituisia. Samalla pähkäilin sitä samaa ongelmaa, että onpa sitten hankalaa kyllä tämän kanssa vaippoja vaihtaa...

Satuin vilkaisemaan ohjetta ja siinä puhuttiin vetoketjun mittaamisesta ja vetimien kiinnittämisestä. Metrivetoketjua, tietenkin!! Eli siis metritavarana myytävää piiiiitkää vetoketjua, johon vetimet kiinnitetään itse. Sitä käytin ensimmäistä ja edellistä kertaa tyttären päiväpeittoon vuosi sitten. (Onpa jotenkin kiusallista lukea vanhoja tekstejä...)

Mutta tällä kertaa edessä oli varsinainen älykkyys- sekä voimatesti. Ensin piti pähkäillä, että miten ja missä järjestyksessä ja mistä päin ne vetimet oikein ketjuun kiinnitetään, jotta toinen sulkisi ketjun ylöspäin vedettäessä ja toinen alaspäin vedettäessä.  Sain vetimen aivan sutjakasti ketjuun kiinni, mutta toisin päin se olikin aivan todella vaikeaa saada! En tiedä (enkä oikeastaan hakenut vinkkejäkään) miten se olisi kannattanut kiinnittää, mutta ei kerrota mun hammaslääkärille miten vetimet sain kiinni... Voitte vain kuvitella sitä hiljaisen tuuletuksen määrää illan myöhäisinä tunteina, kun mulla oli käsissä kahteen suuntaan avautuva vetoketju.

Vaippaongelmakin siis ratkesi kuin itsestään!

Vauvan pehmeä jumpsuit

Hypistelin tällä kertaa vanhoja kankaita ja fiilistelin niitä ideoita etsien. Käteeni sattui vanha vihreä velourihanuus, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta mitä siitä tekisin? Eerolle jumpsuit eli hupullinen haalari! Harmikseni vihreää kangasta ei ollut tarpeeksi, joten aloitin kaverikankaan etsimisen. Velourpino on aika pieni ja kirjava, joten projekti meinasi tyssätä alkuunsa. Mutta mitä mitä, uusien kankaiden pinossa (kotoisasti edelleen lattialla) oli täydellisen värinen ruskea velourkangas! Olin klikannut sen heräteostoksena ostoskoriin Metsolan outlet-osastolta.

Laittaisinko vuorin, kyllä! Vuorikankaaksi päätyi ohut vaaleanvihreävalkoraidallinen trikoo, jonka alkuperä on myöskin hämärän peitossa. Sitäkin oli melko vähän, joten kikkailin haalarin molemmat etukappaleet kahdesta osasta. Raitakankaan loputtua hihojen vuoriksi päätyi sitten yksivärinen vihreä trikoo. Aikamoinen palapeli siis! Vetoketjurasiasta löytyi täydellinen vetoketju: upean keltainen ja passelin pituinen!

Jälleen kerran panostin kaavoihin, mutta toki muokattuina... Kaava on Ottobre 1/15 -lehdestä, 8. Tree Frog -haalari, koko 74. Ohjeessa haalari suljettaisiin neppareilla, mutta valitsin tosiaan vetoketjun ja lisäsin hihansuihin ja lahkeisiin resorit.

Päästessäni Facebookin Saumanvara-ryhmään sain ompeluksiini ihan uutta pontta. Siellä saan tollona myös kysellä apua hurrrjan paljon taitavammilta ja osaavammilta ompelijoilta ja niin sain tähänkin työhön. Pohdiskellessani ryhmässä ääneen kappaleiden ompelujärjestystä sain avukseni mainion linkin, jossa oli huiput ohjeet vuorillisen ja vetoketjullisen jumpsuitin ompeluun. (Ohje täällä!)

Pari mokaa kävi matkan varrella. Ensimmäisenä koko työ meinasi kaatua tukikankaaseen. Se olisi tärkeä tekijä vetoketjun alla, jotta kangas ei venyisi vetoketjua ommellessa. Kaivelin skriimiä ja siellä oli tukinauhaa! En tiennyt sellaista omistavani saatika muista ommelleeni. Nauha ajoi saman asian kuin tukikangas. Ohjeessa pyydettiin silittämään tukikangas etukappaleiden etureunoihin ja hitaalla käyvät aivoni silittivät tukinauhan loogisesti etupuolelle eli kankaan oikealle puolelle..! (Väärin.) Annoin mennä vaan, ja kerrankin vetoketjun ompeleminen venyvään kankaaseen ei aiheuttaut kirosanoja! Onneksi ylimääräisen ja näkyvän tukinauhan pystyi vain rapsuttamaan kankaasta pois. Kerran jouduin kaivamaan esille ratkojan, kun ompelin liian läheltä vetoketjua...

Kaikenkaikkiaan näin monimutkaisen haalarin ompelu oli todella ihanaa ja palkistevaa! Varsinkin hyvien ja yksinkertaisten ohjeiden kanssa, joita kerrankin maltoin lukea (saatoin skipata pari kohtaa, joita en tajunnut, haha). Erityisen ylpeä olen omasta kekseliäisyydestäni, kun lisäsin ohjeiden ulkopuolelta pienen kangaslipareen vetoketjun yläpäähän suojaamaan kaulaa tai leukaa vetoketjun hiertämiseltä.

Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja niin oli jumpsuitin sisällä oleva kaverikin!

Ps. Aiemmat haalariräpellykset täällä ja täällä :)

Pps. Tykkää Pingalesta Facebookissa!

Vauvakutsujen lahjojen tarkempi esittely

Edellisessä postauksessa kerroin rakkaan ystäväni baby shower -juhlista. Ompelin uudelle ihmiselle pehmeän leikkimaton, jolla hän saa köllötellä ensimmäiset kuukaudet, opetella kääntymään ja myöhemmin rapistella ja kilistellä mattoon kuuluvilla leluilla.

 

Ystäväni värimaailma on mielestäni kovin rajoittunut. Hän luetteli miellyttäviksi kotona näkyviksi väreiksi mustan, valkoisen ja harmaan. Hän vilautti muutamia vauvalleen hankkimiaan vaatteita, joista yksi oli ihana vanhanajan sininen ja mainitsi myös pitävänsä mintunvihreästä. Siitäs sait. Kuvioista ei puhuttu mitään!

 

Yritin kovasti tehdä leikkimatosta hillityn ja sisustukseen sopivan ja jännitin kovasti pitääkö lahjansaaja matosta. Tulevan isän mielipiteellähän ei ole merkitystä, eikä varsinkaan vauvan. Kauppojen puuhamatot ovat useaan kotiin täysin sopimattomia kirjavuutensa vuoksi, mutta tyttärelleni tekemä hengailualusta ei ole kirjavuutta nähnytkään...

 

Löysin mielestäni aivan ystäväni näköisiä kankaita. Matto koostuu yhdestätoista puuvillakangassuikaleesta sekä yhtenäisestä takakappaleesta. Maton pehmusteena on vanha kaksinkerroin laitettu päiväpeitto. Ompelin maton yläreunaan lenksuja, joissa lelut ovat kiinni. Lelut voi irrottaa tarranauhakiinnityksen ansiosta ja koko maton leluineen voi pestä koneessa.

 

Joidenkin lelujen sisällä on kiliseviä kulkusia tai rapisevaa muovikäärettä servettipaketista. Kahdessa on hipelöitävänä mustaa purkaantumatonta nahkanarua ja toisessa puisia imeskeltäviä helmiä. Kaikkien lelujen sisällä on pehmusteena vanua.

 

 

 

Venyvän renkaan sisällä kulkusia, vanua ja kuminauha.

Sinisissä ulokkeissa rapisevaa kääremuovia.

Rapiseva auto.

Näpelöitäviä nahkanaruja.

 Liikkuvia hipelöitäviä helmiä ja sisällä kilisevä kulkunen.



Koristeviirejä samoista kankaista (paitsi mustavalkoinen rengaskangas).
 

 

Ompelin vauvalle myös valkean froteehaalarin sekä värikkäät pöksyt. Haalarin kangas on IvanaHelsingin kangasta, jonka kuvioinnista löytyy hauskoja yksityiskohtia.

 

Juhannuksen ompelupaja.

 





Värikkäitä vauvanpöksyjä

Lapsi ilmeisesti kasvaa, koska vaatteita on taas alkanut käydä pieneksi. Varsinkin monet housut, jotka ovat joskus olleet isoja. Neuvolassa ollaan hieman huolissaan, että tytär on muka liian lyhyt ja siro, mutta minä en osaa olla yhtään huolissani. Saimme jopa ylimääräisen neuvolakäynnin seitsenkuisena kasvun seurantaa varten. Tyttäremme on tyytyväinen lapsi ja kasvaa sitten kun joutaa! Eilen ompelin kahdet housut ja pari viikkoa sitten haalarin.

 

Vihreiden housujen velourkangas on Myllymuksujen valikoimista, nimeltään Kaverit. Kangas on sama kuin syksyisessä haalarissa. Violettien housujen joustofrotee on tilattu netistä aikaa sitten, mutta ei mitään muistikuvaa mistä firmasta. Haalarin siilikangas on Metsolasta. Resoreita olen haalinut aikojen saatossa melko paljon, joten niidenkään alkuperästä ei ole hajua.

 

Piirsin housuihin kaavat kaverin lapsen Me&i-housuja apuna käyttäen. Housuissa ei ole lainkaan sivusaumoja, joten se toi lisähaastetta piirtämiseen. Sivusaumattomuus myös kiehtoi! Housujen takaosa on selvästi korkeammalla kuin etuosa, joten ne istuvat hyvin pikku vaippapöksylle.

 



 

 

 

Haalarin punaiset napit löytyivät mummon antamasta valtavasta nappivalikoimasta.

 

 

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin kaveritaaperon yksivuotissynttäreitä. Ompelin Jooalle lahjaksi froteisen haalarin. Tein sen mittojen mukaan, mutta jostain syystä lahkeista tuli hassut töpöt. Vielä en ole nähnyt vaatetta lahjansaajan yllä, mutta toivottavasti on päässyt käyttöön!

 

 

 

Synttärilahja vauvakaverille

Ystäväni vauva täyttää huomenna yhden vuoden. Tosiaan, vauva. Vastahan se pikkuruinen Sara syntyi! Kävin tapaamassa häntä Kätilöopistolla viime vuoden tammikuussa. Tyttö oli pieni, tyytyväinen, ihana ja suloinen. Tapaamisemme hissiaulassa on jäänyt mieleeni myös siksi, että minulla oli ensimmäinen ultraäänitutkimus samana päivänä. Olin samalla innoissani ja haltoissani saadessani pidellä uutta pientä ihmistä, mutta samalla tuleva tutkimus jännitti. Kohtaamiseen Saran kanssa tiivistyi kaikki se jännitys, into, pelko, odotus ja toivo: onkohan siellä mahassani ketään?

 

No olihan siellä! Oli todella liikuttavaa nähdä tietokoneen ruudulta mahassani majaileva pieni toukka, jolla sykki pikkuruinen sydän. Siitä on nyt (vajaa) vuosi. Saraa ja toukkaa juhlimme tänään!

 

Lahjaksi viehättävälle yksivuotiaalle vein keltaisen kaurishaalarin, vaaleanpunaisen apinaruokalapun sekä pienen Puppe-kirjan. Kangasta leikellessäni hoksasin hauskan yhteensattuman: Sara on horoskoopiltaan kauris! Enhän mä mitään horoskooppeja ulkoa muista, mutta netistä tsekkasin... Samalla tein tyttärelle ruokalapun ja potkupuvun.

 



Synttärisankarin kaurishaalari.

 

 

Inkan vuodenaikapotkupuku.

 

Pienempi ruokalappu meidän tytölle, isompi sankarille.

 

Takakankaana PUL-kangasta.

Nepparikiinnitys. Toiseen ompelin epäonnistuneen tarranauhaviritelmän,
joka ei ansaitse lähikuvaa.

Uudet haalarit tositoimissa päivänsankarin yllä.

 

 

Keltainen kauriskangas ostettu Piilo-kirppikseltä. Vaaleansinipohjainen Vuodenaika-kangas sekä vaaleanpunainen apinakangas on tilattu Royal-tuotteelta. Toisen ruokalapun kangas on nimeltään Nalle kävelyllä, tilattu Metsolasta. PUL-kankaat Myllymuksujen valikoimista.

 

Ompeluksia lahjoiksi

Lupasin palata ompelemiini joululahjoihin myöhemmin ja tässä pieni esittely. Pukinkonttiin päätyi settejä, joihon kuului kaksi keittiöpyyhettä, roskapussipussi sekä leivinliina(/pöytäliina). Pussipussi on siis pitkä putki, jonka molemmissa suissa on kuminauhakiristys. Tyhjän muovipussin saa laitettua ylhäältä sisään ja otettua alhaalta ulos. Näin pussit myös kiertävät. Samalla tyylillä voi tehdä säilytyspussin myös pumpulille, jos muovinen pussi ei sovi kylpyhuoneen sisustukseen.



 

Neliöompeleen alla on tarranauhaa.

 

 

 

Tyttären kaksivuotiaalle serkkupojalle ompelin velourisen haalarin. Sain mitat puhelimitse ja kaavan piirsin aikalailla vapaalla kädellä. Haalari taisi muuten olla sopiva, mutta olkaimet tulivat liian kauas toisistaan eli henkselit roikkuvat käsivarsilla. Sisko lupasi fiksata asian muutamalla tikillä, vaikka Pingalen tuotteissa on ikuinen fiksaustakuu!