keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syyskuun viimeiset

Tänään on syyskuun viimeinen päivä, ja kaunis päivä olikin! Huomenna on lokakuu. Eikö lokakuussa odotella jo vettä ja räntää? Ainakin pimeyttä, jos ei muuta. Pimeys täällä meidän kulmilla tuleekin niin raskaana, kun ei ole katuvaloja. Pimeitä iltoja odotellessa katsotaan näitä ihanan valoisia vaatteita! Seuraa siis sekalainen valikoima eri valoissa, tilanteissa ja taustoilla otettuja kuvia.

Tilasin taannoin ensimmäistä kertaa Ruotsista kankaita, Jonic-nimisestä nettikaupasta. Ensimmäistä kertaa myös tein tilauksen kimpassa toisen ompelijattaren kanssa. Kaveri paikallisesta ompeluryhmästä huuteli Facebookissa tilauskaveria ja Jonicin valikoiman selattuani tartuin postikulujenjakotilaisuuteen. Tilaukset klik-klik, muutama päivä odottelua ja treffit (tuntemattoman) kaverin kanssa Tikkurilan asemalle, kätevää!

Tilauksessa oli muun muassa tämä Kanarialinnut-niminen trikookangas. Siitä syntyi tyttärelle Ottobre-lehden (4/15) Curious Rabbits -kaavoilla mekko. Olen tähän asti vältellyt tereiden tekemistä. (Tere on siis tuo liila viiva rinnassa: kankaiden väliin ommeltu ohut resorisuikale.) Joissain ompelemissani vaatteissa sellaiset kuuluisivat olla, mutta olen jättänyt ne ihan kylmästi pois. Tällä kertaa ajattelin niiden sopivan vaatteeseen niin kivasti, että otin haasteen vastaan. Ohjeen mukaan ommellessa hommasta ei tullut yhtään mitään ja omin päin tehdessä tuli ihan vähän jotain... Aivan nätti siitä mekosta tuli, mutta ei mennä katselemaan lähempää. Kangas on minusta niin kaunis ja sopii meidän sinisilmälle.



Samassa Jonicin tilauksessa meille pääsi suloinen Linnea neuloo -niminen luomutrikoo. Olihan se vähän hassua tilata Ruotsin kautta kotimaisen Paapii Designin kangasta... Tämäkin kangas pääsi mekoksi. Kaava on Wood Mouse (Ottobre 6/14) ja huomattavasti miellyttävämpi ommella kuin edellinen. Nämä mekot ovat vähän samanhenkisiä, mutta ylempi mekko koostuu kolmestatoista (!!) osasta ja tämä vain seitsemästä. Tämä Wood Mouse on tyttärellemme ehkä turhan leveä malli, mutta eipä ole menoa haitannut.


Taisi mekko olla vielä viimeistelysilityksestä lämmin, kun se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön naapurinpojan kolmivuotissynttäreille. Kyseinen päivänsankari harrastaa ja rakastaa jalista, joten olihan minun ommeltava jotain siihen liittyvää. Mutta ensiksi piti metsästää jalkapalloaiheista kangasta! Onnekseni minulla on ompelevia ystäviä, joiden kangaskaapeilla voi hädän tullen vierailla. Löytyi juuri sopiva pala loistavaa jalkapallotrikoota, joten ompelin Noshin kaavalla lippapipon! (Huomatkaa sankarin loistavasti mätsäävät sukat!)




Ja sitten pikkuruisia ompeluksia. Edellisessä postauksessa mainitsin, että lähipiiriin syntyy vauva hetkellä millä hyvänsä. Ja hänhän syntyi juuri sinä kirjoituspäivänä! Kävimme katsomassa yhdeksän päivän ikäistä tyttöä viime viikolla ja pitihän hänelle ommella vielä vähän jotain pientä ja kivaa. Vauvan vanhemmat ovat ihastelleet tätä värikästä joustofroteekangasta pitkään meidän lasten päällä ja onneksi sitä löytyi kangaskaapin kätköistä. (Tietenkin sitä löytyi, juuri tätä hetkeä varten!)

Löysin Jabadabaruu-blogista hyvän ohjeen pikkuruisiin vuoritettuihin tumppuihin ja töppösiin (ja pipoon). Leikkelin siilikankaan oikein harkiten ja suunnitelmallisesti, että varmasti kuvio näkyy kivasti paraatipuolella. Ensimmäisenä valmistuivat tumput, kuinka söpöt! Sitten valmistuivat töppöset. Siiliraukat!! Giljotiini halkaisi päät.

Ja isäntä vielä nauroi, että "Ja sähän vielä kuulut siihen Saumanvara-verkkoon!"





keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Yksivuotias touhutoopemme

Kuopuspoikamme ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Toisaalta haikeaa, toisaalta... Vauvavuosi on takana, ihanaa! Tämänhetkisen fiiliksen ja perhesuunnittelun mukaan vauva-aika oli myös viimeinen tässä talossa. Onneksi lähipiiriin on syntymässä vauvoja hetkellä millä hyvänsä, loppuvuodesta, alkuvuodesta, keväällä, joten pikkuvauvoja pääsee sylittelemään tarpeen vaatiessa.



Poikasen ensimmäinen vuosi meni kyllä siivillä. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen ensimmäinen vuosi. Toisen lapsen kanssa ei kaikkea tarvitse opetella, kipuilla ja ihmetellä, koska kaikki perusjutut on jo kertaalleen fiilistelty ja pohdittu. Myös kaikki vauvantarvikkeet löytyi talosta, joten sen kummempia hankintojakaan ei vuosi sitten tehty. Eli siinä sivussahan se poika on tullut! Kröhmm, tai sitten ei.



Vastasyntyneen pojan päivärytmi solahti kivasti isosiskonsa päivärytmiin ihan alusta alkaen. Aamupäiväulkoilun aikana poika nukahti liinaan tai rattaisiin ja iltapäiväulkoilun aikana samoin. Poika nukkui pikkuvauvana päivisin mainiosti ja yöt menivät lähinnä tankaten. Se siinä raskaalta juuri tuntuikin, että minun oli pysyttävä päivät hereillä esikoisen kanssa, vaikka yöt olivat pojan kanssa hyvin repaleisia. En kuitenkaan muista olleeni kuolemanväsynyt tai nukahtaneeni kesken lauseen, mutta iltaisin ei tehnyt mieli mennä nukkumaan, koska ihan kohta pitää kuitenkin herätä.

Imetys lopetettiin pojan kanssa yhteistuumin puolivuotiaana ja siirryimme korvikkeisiin. Yötarjoilu toimi yhdestä kahteen kertaa yössä kahdeksankuiseksi asti. Kahdeksankuukautisneuvolassa pohdin asiaa terveydenhoitajan kanssa ja hän kannusti lopettamaan yösyötöt kertalaakista sitten kun siltä tuntuu. Lopetettiin pulloralli samana yönä! Isäntä kanniskeli poikaa ensimmäisen yön, silitti toisena yönä ja kolmantena poika jo nukkui illasta aamuun. Ja siitä lähtien poika on nukkunut yönsä hyvin, ihanaa!

Nykyään hän nukkuu yhdet parin-kolmen tunnin päiväunet raittiissa ulkoilmassa. Yöunille hän käy kahdeksan ja yhdeksän välillä ja unta riittää 11-12 tuntia. Hän syö pääsääntöisesi samaa ruokaa kuin muukin perhe. Nykyään laitan ruokaan suolaa huomattavasti vähemmän tai en ollenkaan, ja aikuiset saavat lisäillä sitä (ja muita mausteita) makunsa mukaan. Oikeastaan kaikki ruoka hänelle maistuu eikä mitään allergioita ole ilmennyt (kopkop). Poika syö enimmäkseen omin sormin ja puurokin osuu nykyään lusikalla suuhun. Puurolusikkaa on kuitenkin ihanaa heiluttaa ja jättimäisen sotkun välttämiseksi aamu- ja iltapuuro kuitenkin hänelle syötetään...



Tänä päivänä,  viikon ja päivän yli yksivuotiaana poika on aikamoinen menijä! Poika ei ihan vielä kävele sutjakkaasti, mutta kymmenkunta askelta on jo peräjälkeen otettu. Hän on jatkuvasti kyllä pystyssä ja katselee seuraavan tuen mitä kohti pääsisi sipsuttamaan. Parasta tällä hetkellä ovat liukumäet ja niiden laskeminen mahallaan ja pää edellä! Poika kiipeää vikkelästi liukumäen portaat ylös ja äidillä on kiire ottaa vastaan.

Hän kiipeää myös sohvalle, nojatuoleihin, siskon sängylle, ilmalämpöpumppuasentajan tikkaille, rattaisiin... Poika osaa jo useimmiten laskeutua jalat edellä, mutta toki toisinaan kopsahteluja tapahtuu. Peuhaaminen ja "painiminen" isolla sängyllä on pojan mielestä aivan huippua. Hän tajuaa, että sängyllä istuessaan voi suruttaa heittäytyä selälleen eikä mihinkään satu. Hän nauttii kutittelusta, paljaan vatsan päristelystä ja laululeikeistä.

Hiekkalaatikkoleikeistä hän pitää myös kovasti. Hän istuu hiekkalaatikolla edessään paistinpannu, kädessä kansi ja toisessa kädessä lapio. Välillä sekoitetaan lapiolla pannun antimia, välillä kansi päälle, kansi pois ja taas sekoitetaan. Hiekkaa toki lapataan suuhun joka välissä. Isosiskon leikkikeittiö on myös kovassa käytössä. Vispilällä ja kauhalla kilkutetaan kattiloita kuin mikäkin huippukokki konsanaan. Ja auotaan ovia. Ja auotaan laatikoita. Ja ovia. Varsinkin oikeassa keittiössä se on ehdottomasti lempipuuhaa!


Parasta on kuitenkin katsoa mitä isosisko puuhaa. Toisinaan leikit onnistuvat tovin ihan kivasti, mutta yleensä poika houkutellaan isosiskon toimesta lelujen äärestä eteisen puolelle, sisko livahtaa takaisin huoneeseensa ja laittaa oven kiinni. Voi sitä pienen ilmettä, kun tajuaa jääneensä leikin ulkopuolelle! Odotan innolla ja hartaudella sitä aikaa, kun lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään. Onhan sellainen aika tulossa, onhan?

On ollut ihanaa huomata, kuinka poika on alkanut ymmärtää enemmän ja enemmän. Vaikka toinen ei puhu, hän kyllä ymmärtää pyyntöjä ja kehotuksia. Pyydettäessä kaapin ovi lämähtää kiinni, lusikka menee suuhun, hattu lähtee päästä, tutti putoaa suusta pois ja niin edelleen. Sanavarastossa on monta tärkeää sanaa: äiti/äitti, kakka, pappa/pappo.

Viikko sitten juhlimme pojan yksivuotispäivää. Kutsun saivat lähimmät perheenjäsenet. Vähän eri meininki oli esikoisen yksivuotissynttäreillä, joilla oli monta kymmentä juhlijaa...! Kokeilin jälleen raakakakun tekoa, mutta tämä versio oli kyllä aika... mielenkiintoinen. Tällä kertaa vuorossa oli porkkanakakku, mutta se jäi kyllä viimeiseksi porkkanakakuksi. Kumma kyllä miten ne rippeet vaan seisoivat ja seisoivat jääkaapissa.. Onneksi mies herkkusuuna sai loputkin syötyä (kun pakkasin ne hänelle yövuoroon mukaan). Raakakakun hyvä puoli on se, että sitä voi surutta antaa myös yksivuotiaalle päivänsankarille, jos haluaa välttää turhan sokerin antamista.

 

Ja eihän se ole Pingalen postaus eikä mikään, jos ei siinä ole vähän ompelujuttuja! Ompelin päivänsankarille lahjaksi kuvissa näkyvän harmaan bodyn, johon aplikoin mintunvärisen pilkkuskragan. Kaava on Ottobre-lehden Kisuliini ja skraga piirrelty ihan itse. Toinen isompi ommeltu lahja saa oman postauksensa sitten, kun se on täydellinen. Se on eräs lastenhuoneen sisustusjuttu!

 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Lasten viikonloppu ja Helsinki Design Week 2015

Tänään oli mitä upein ilma lähteä talosta ihmisten ilmoille ja ihan pääkaupunkiin asti! En ole kahden lapsen kanssa käynyt kovin monissa yleisötapahtumissa, mutta tänä lauantaina jouduin ihan valitsemaan. Päätin eilen, että kivan ilman koittaessa lähden lasten kanssa lähiötapahtumaan nimeltä Hakunila-päivä! Vaikka läheisellä ja kyseisellä vantaalaisella kaupunginosalla ei ole niin kovin mairitteleva maine, eivät lapset sitä olisivat osanneet ehkä aistia. Olisi ollut Kengurumeininkiä ja pomppulinnaa. (Pomppulinnassa käytiin pari viikkoa sitten paikallisessa kyläriehassa! Jopas on osut menoa lyhyen ajan sisään.)

Mutta sitten Facebook kertoi sen, sen ja sen osallistuvan lähistölläni tänään olevaan tapahtumaan. Onks nekin menossa Hakunila-päiville, ajattelin. Ei todellakaan, he olivat menossa Helsinki Design Week 2015 -Lasten viikonloppuun! Suunnitelmiin tuli siis pieni muutos ja jatkammekin maisemabussin kyydissä Sörnäisiin asti Hakunilan sijaan.

Ilmainen tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa ja on avoinna kaikille vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Paikka on Kattilahalli, osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Koko perheen tapahtuman työpajoissa minimuotoilijat pääsevät testaamaan muotoilijan työtä alan ammattilaisten johdolla. Linkin takana on tarkempaa tietoa ja aikataulua tapahtumasta.

Vaunut ja rattaat täytyi turvallisuussyistä jättää ulkona olevaan parkkiin. Ystävän kanssa naurettiin, että on vain tovi vierähtänyt siitä, kun veskasta pengottiin yhdellä silmällä narikkalappua ja nyt sieltä pengotaan vauva kainalossa vaununarikkalappua! Lämpimästi suosittelen kävelemättömille jälkeläisille kantovehjettä. Nimim. Innokas yksivuotias kainalossa ja jännittävä kolmevuotias paidanhelmassa ja hiki.

Kun niin harvoin missään yleisötapahtumissa käymme ja tuplarattailla on totuttu puistoon jyräämään niin ei käynyt mielessäkään ottaa pojalle reppua mukaan. Jos olisin tuon kantovehjejutun älynnyt, olisimme varmasti saaneet tapahtumasta enemmän irti. No, näillä mentiin.

Muotoilutapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja, joihin sai vapaasti tilan riittäessä osallistua. Käsittääkseni vain Lego-aikakonetyöpajaan oli joku kiintiö ja "portsari". Meidän tyttö osallistui muun muassa astioiden suunnitteluun piirtämällä paperille värikynillä värikkään lautasen. Poika keskittyi sillä aikaa konttimaan pöydän alla ja imeskelemään lattialle pudonneita kyniä.



Yhdessä työpajassa kasattiin isoja palikoita ja tietenkin kiipeiltiin niiden päällä. Tämä taisi olla yksivuotiaan lempipaja! Laatikoiden päälle oli ihanaa kiivetä ja huojua niiden reunoilla. Pää edellä poika ei tullut alas kertaakaan.
 

Viereisessä työpajassa sai muodostaa erilaisia kuvioita, hahmoja ja muotoja valmiista tarroista. Se se vasta oli kolmevuotiaan näpertäjän ihannepaja! Ja voi sitä keskittymisen määrää pöydän ympärillä.



Silja Linen työpajassa rakennettiin erilaisista materiaaleista laivoja, veneitä, aluksia ja lauttoja. Tyttären laivan materiaaleiksi valikoitui (äidin pienellä ohjauksella) iso kansi, Viilis-purkki, mastoksi puulastu ja kangastilkku lipuksi. Tyttö valitsi matkustajiksi/koristeiksi kaksi käpyä. Minä autoin kuumaliiman kanssa aluksen rakentamisessa. Ja millä tarkkuudella tyttö kantoi aluksen kohti allasta ja millä ylpeydellä se laskettiin vesille! Äiti, se kelluu!!

Silja Linen iso hylje oli aika jännittävä ja siitä kerrottiin kotona isillekin. Siellä on oikea ihminen sisällä ja sen selässä on vetoketju ja Ville Viikinki on sen kaverri! Kesällä mentiin tosiaan Viikkarilla Tallinnan kautta Pärnuun ja laivalla oli jännittävä Ville Viikinki. Hahmosta on puhuttu kerta jos toinenkin. Työpajalta saatiin myös risteilyetukortti.



Meilläkin oli nälkä samaan aikaan kuin kaikilla muillakin ja jonotimme sata tuntia Pipsan pop up -ravintolaan. Osa ruoista oli loppumaisillaan tai loppu ja annokset pieniä. Lapsille tarkoitettuja toki, mutta aikuisillakin on nälkä. Tytär sai herkutellakseen kanapullia, kookosriisiä ja parsakaalia (7€). Todella maukasta! Yhteiseksi maistelulautaseksi otin kurpitsasosetta (3€), joka oli myös erittäin maukasta. Poika maisteli sitä oman naps-ruokansa lisäksi puolen annoksen verran ja äidille jäi pari lusikallista... Juomaksi valitsimme mustikkasmoothien (3€), josta osa valui pillistä imevän ja samalla pulloa kaatavan tyttären rinnuksille... Ruokailupaikaksi saimme retkeilyhenkisen patjapaikan auringosta.


Hikisen ja hauskan aamupäivän jälkeen pakkasimme jälkikasvun rattaisiin ja suuntasimme nälkäiset napamme lähellä sijaitsevan Teurastamon alueella sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan nimeltään Ho's Food. Matkalla tuplarattaista alkoi kuulua korvilleni niin ihana tuhina ja kuorsaus! Harvinaista herkkua nykyään. Valitsin listalta paistettua nuudelia kanalla (12€) ja ateriaan sisältyi perinteinen kinkkijälkkäri jäätelöä ja friteerattua banaania, nam. Ystävä valitsi listalta kolmea erilaista dim sumia ja/tai dumplingseja samaan hintaan ilman jälkiruokaa. Minä en niitä päin edes katsonut... (Kahta muinaisen New York -reissun ystävääni saattaa hymyilyttää pari viimeistä lausetta luettuaan.)




Seurueemme toisista rattaista ei kuulunut tuhinaa laisinkaan ja 2,5-vuotias poika touhusi Teurastamon viihtyisällä alueella omiaan. Alueen riippukeinut olivat täysi hitti ja poika viihtyi sellaisessa keinuen vaikka kuinka pitkään! Puolentoista tunnin päiväunien jälkeen tuplarattaista könysi ylös poikanen. Välipalan jälkeen hän oli taas valmis touhuamaan ja hiekkaa maistelemaan.


Tytön herättyä kävimme myös samaiselta Teurastamon alueelta löytyvässä Jädelino-jäätelöbaarikahvilassa. Jäätelöt tehdään käsityönä paikan päällä (?) ja ovat muutaman lusikallisen verran maisteltuna huippuherkullisia. Tänään sain lusikkaani mansikka- ja kookosjäätelöitä, maidottomia molemmat.


Lähes kolmen vartin hikinen, heiluva ja jarrutteleva bussimatka kotiin tangoissa roikkuen ei ehkä ollut päivän kivoin osuus. Omalle hiekkatielle päästyämme lapsillakin oli taas aivan eri mieli kuin kotimatkalla. Kelluvaa laivaansa tyttö näytti isälleen ylpeänä heti kotiin päästyämme. Iltasadun jälkeen juteltiin päivän reissusta. Jäätelö oli kuulemma hyvää, palikat hauskoja, mutta eniten tytön mieleen jäi iso valkoinen hylje.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vaatteita ystävien lapsille ja pari omalle

Välillä huomaan ilokseni kuinka paljon oikein ompelen. Toisinaan tulee parin viikon taukoja, kun koneet pölyyntyvät surullisina, mutta yleensä ottaen koneet hurisuttavat kankaita yhteen viikottain. Kuukauden tauosta ei taida olla edes kokemusta, onneksi!

Tämä postaus on lähinnä kuvakimara vaatteista, joita olen ommellut ystävien lapsille ja omalle pojalle. Osa on lahjoja, osa tilaustöitä. Tilaustöitä pyrin tekemään melko vähän, koska niissä on aina omat haasteensa. Ajankäyttö ja hinnoittelu ovat niistä suurimmat. Lahjoiksi on ihanaa ommella vaatteita, koska niitä ei tarvitse epäonnistuessaan antaa kenellekään ja niihin saa käyttää aikaa miten lystää. Kunhan merkkipäiväksi saa valmiiksi...

Naapurin tytölle päiväkotiasuja.

Peplum-mekko venytetyllä ja rullapäärmeellä ommellulla helmalla.
Kaava Ottobre 1/15, koko 122, digitrikoo ostettu Jyväskylän kangaskaupasta.

Saman Peplum-kaavan yläosalla ommeltu ja yksiosaiseksi muokattu tunika.

Sivuissa taskut.

Ystävän pojalle 2-vuotislahjaksi paita.
Kaava Ottobre 6/12, koko 98, kangas Paapiin Siiri ja Myyry.

Kaksi vaatesettiä lähipiirin uusimmalle tulokkaalle, joka viimeisimmän tiedon mukaan vielä kohdussa viihtyy.

Warmly Wrapped -kietaisubodyn kaava Ottobre 6/13 koko 56.
Giant Triangle -housut samasta lehdestä, vyötärölle ommeltu resori kuminauhan sijaan.

Samat kaavat ja koot, myssyn kaava samasta Ottobre 6/13 -lehdestä.

Omalle poikaselle body Pehemiän Robokopla-luomutrikoosta.
Kaava Kisuliini, Ottobre 6/12, koko 86.

Samalla kaavalla ommeltu body.
Trikookangas nimeltään Poikien jutut.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Verhot vaunuihin ja tuplarattaisiin

Lähipiiriin syntyy pian vauva. Halusin muistaa syntyvää pienokaista (muun muassa) vaunuverholla. Kangasvalikoimista löytyi tähän tarkoitukseen passeli kangas, Paapiin Siiri ja Myyry. Värikin oli sopiva, koska pienokaisen sukupuoli selviää vasta vatsasta lumpsahdettuaan. Taisi kuosi ja väri miellyttää myös tulevia vanhempia.



Vaunuverho on "vuoritettu" eli toinen puoli on yksiväristä harmaata trikoota. En uskaltanut ommella trikoita sellaisenaan yhteen vinksahtamisen pelossa, joten silitin kankaiden väliin vielä tukikankaan ryhtiä tuomaan. Joidenkin makuun verhosta saattoi tulla liian tönkkö, mutta toimiva se taatusti on. En tiedä onko vaunuverhojen jämäkkyydessä jotain standardia... Verho on kauttaaltaan kantattu mustalla resorilla.




Meidän oma vaunuverhotilanteemme on vähän toinen. Kahden lapsen perheessämme on käytössä neljät rattaat. Kyllä, neljät. Alkukesästä niitä oli vielä viidet! Ne viidennet olivat parvevaunupommit, jotka lahjoitin verhoiluprojektiksi eteenpäin. Ensimmäiset rattaat ovat Emmaljunga-merkkiset vaunut, toiset ovat kepeät Emma-merkkiset matkarattaat, kolmannet Emmaljungan rattaat ja viimeiset ovat Emma-merkkiset Jule Twin -tuplarattaat.

Vaunut ovat käytössä harvakseltaan, matkarattaita poika käyttää päivittäin päiväunillaan parvekkeella, rattaita käytetään myös päivittäin ja tuplarattaita useasti viikossa. Tuplarattaat otetaan mukaan, jos käveltävää on paljon ja että kolmevuotiaalla tyttärellä olisi päiväunipaikka. Vain ensimmäisiin ja viimeisiin löytyy varsinaiset vaunuverhot! Ensimmäisen verhon esittelin blogissa pari vuotta sitten, mutta kiinnostuneet voivat kaivaa postauksen surkuhupaisasta virityksestä tuolta tägien takaa...

Jotta päiväunet onnistuvat mukavasti, on kuomuun viritettävä vaunuverho kätevä. Kesällä ei paista aurinko silmiin ja talvella ei lumi pyrytä naamaan. Myös kaikki mielenkiintoinen seurattava ja katseltava blokataan tylysti vaunuverholta, jotta uni maistuisi.

Kesän alussa lähdimme matkalle Pärnuun ja edellisenä iltana ennen lähtöä sain aikaiseksi ommella tuplarattaisiin verhot. Kangaskaappiin ei ollut ilmaantunut kaikista mieluisinta kangasta tähän tarjoitukseen, mutta Marimekon vihreä raitakangas ajoi asiansa. Tietenkään talosta ei löytynyt myöskään sirkkarenkaita saatika monitoimirenkaita, joilla verho vaunuun kiinnitetään. Lainasin kolme mustaa rengasta meillä lainassa olleesta vaunuverhosta ja kolme keltaista rengasta lapsen lelusta... Lopputulos oli tässä vaiheessa karmaisevan kirjava. Myöhemmin sain hankittua monitoimirenkaita, joiden sävy tietenkin meni ulkomuistista arvioituna aivan pieleen... Mustat toki toimisivat aina.




Ja niissä parvekematkarattaissa, joissa poika päivittäin päiväunensa nukkuu, ei tietenkään ole virallista vaunuverhoa..! Päälle heitetään iso valkoinen hyttysverkko ja leikkimatto ja tadaa! Uni tulee ilman hienoa verhoakin. Ehkäpä jos niiden matkarattaiden kanssa matkalle lähtisi, ompelisin pikapikaa taas jostain kangaskaapin aarteesta jonkun verhoihanuuden.