tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pieni Frozen-fani Elsa-mekossaan

Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka tyttäremme näki oli Frozen. Hän sai luvan katsoa sen kavereidensa kanssa minun ollessa läsnä. Siitä lähtien ja ystäviensä vanavedessä hänestäkin tuli pieni Elsa-fani. Hän viehättyi kaikesta Frozen-ihanuudesta ja viritteli itselleen kaikenmaailman liinoja ja kankaita pitkiksi mekoiksi.

Toki minäkin tätä faniutta olen hieman ruokkinut ostamalla jotain pientä lelua ja rekvisiittaa, mutta niitä on tullut paljon myös lahjaksi. Menin myös ostamaan joulun jälkeisestä alennuksesta tytölle Elsa-mekon. Ihanan kimaltelevan, on höyheniä ja sifonkia. Sellaisen melko tönkön, kahisevan ja harsoisen. Pelkään sen repeävän hetkellä millä hyvänsä. Päätin ommella vähän joustavamman version. Se mekko valmistui puolisen vuotta päätöksen jälkeen sopivasti päivää ennen kerhon vappunaamiaisia!



Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla (Ottobre 3/12). Etumukseen saksin vapaalla kädellä ystävältä saadusta paljettikankaan palasesta vähän kimalletta. Helma on täyskello turkoosista trikoosta ja päällä on Ikean harsoverhoa (0,99€/m!). Niskan Pingale- ja kokolaput ovat tyylikkäästi vinksin vonksin.



Viime vuoden jouluna pieni Elsa-fani toivoi vain yhtä asiaa. Hän oli nähnyt eräällä junamatkalla leikkivaunussa toisella tytöllä pehmeän ja pienen Elsa-nuken. Tovin päästä huomasimme tytön ja äidin lähteneen, mutta nuken jääneen leikkivaunuun. Tyttärelle tuli hätä, että miten kaveri saa Elsa-nukkensa takaisin. Selitin pienelle löytötavaratoimistot ja konnarit ja vakuutin nuken löytävän joku päivä tytön luo. Jätimme nuken leikkivaunuun.

Joulupukki toi tyttärellemme samanlaisen nuken, josta hän junamatkasta asti haaveili ja joka oli tosiaan ainoa toive. Elsa-nukke oli tytölle todella rakas ja pääsi joka yö nukkumaan kainaloon. Kunnes heidän tiensä erosivat parin kuukauden päästä Mallorcalla. Nukke oli epähuomiossa pudonnut rattaissa istuvalta tytöltä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Nuken häviämisestä juteltiin monet monet kerrat kyynelten kera. Vakuutin (ja kieltämättä halusin itsekin uskoa), että nuken on löytänyt joku ihana pieni espanjalainen tyttö, joka sen vei kotiinsa ja pitää siitä yhtä hyvää huolta kun tyttömmekin.

Elsa-nuken häviämisestä on nyt nelisen kuukautta eikä tyttö ole ottanut sitä pitkään aikaan puheeksi. Kunnes viikko sitten olimme käymässä Lohjan mökillä ja lähdimme tyttöjen reissulle Lohjan keskustaan. Minä, tytär ja mummo. Käydessäni vaateliikkeessä mummo ja tytär istuivat suihkulähteellä, jonka pohjalla näkyi kolikoita. Tyttö tietenkin oli niitä ihmetellyt ja mummo oli selittänyt toivomuskaivosta. Tytär sai heittää sinne pienen kolikon ja mitä hän olikaan toivonut. Sitä Elsa-nukkea, joka jäi Palmaan.

Sen hankkiminen on äidillä työn alla, rakas pieni.



Kyllä meillä piha, pensaat ja puut viheriöivät, mutta kuvat on otettu huhtikuun lopulla kerhon vappunaamiaisten jälkeen.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Kankaiden ostoa sokkona

Kangasostoksilla ollessa useimmiten valitaan ihan itse mieluisat kankaat. Oikeassa kaupassa kankaita pääsee hypistelemään ja mallaamaan päälle. Nettikaupassa ollaan vain kuvan varassa ja joskus netistä saattaa löytyä toisten tekemiä vaatteita samasta kankaasta ja sitä myöden päästä kankaaseen sisään. Mutta joskus sitä menee ostamaan kankaan kuin sian säkissä!

Kuulun virtuaaliseen ompeluryhmään, joka uskomattoman vertaistuen lisäksi järjestää upeita tapahtumia ja hauskoja haasteita. Viimeisin haasteista oli yllätyskangas, jonka nopeimmat sai halutessaan tilata. Tiedossa oli vain, että kyseessä on tunnetun kotimaisen firman kangas, trikoota tai ohutta puuvillaa ja määrä on noin puolitoista metriä. Mahdolliset kuositkin kuulemma saattoivat vaihdella pakettien kesken. Ja minä menin tilaamaan!


Avattuani yllätyspussin olin pitkään hämilläni. Ensireaktio oli suurinpiirtein ei saakeli mikä leopardikangas! Miehelläni tuli mieleen mikroskooppi ja bakteeriviljelyt.. Sitten mallailin isoa (n. 170 cm) trikookangasta päälleni ja ensijärkytys hälveni.  Seuraava ajatus mistä en ole vieläkään päässyt yli on se, että Bubble-nimisestä kankaasta tulee minulle mieleen näkökenttää häiritsevät mustat pilkut. Pappa, tämä mekko on ommeltu sinua ajatellen!

Päätin pitäytyä omalla mukavuusaluellani eli ompelin mitäs muuta kuin skater dress -mallisen mekon! Tämä on nyt neljäs mekko samoilla kaavoilla... Tuttua ja turvallista siis.



Pojan nukkuessa päiväunia (ensimmäistä kertaa sisällä!) lähdimme tyttären kanssa pihalle kuvauspuuhiin. Filmillä on hurja määrä kuvia, mutta suurin osa on julkaisukelvottomia. Joko kuvaajan tai kuvattavan puolesta... Mutta teidän ja seuraavien sukupolvien iloksi päätin julkaista taas tällaisen ex-luistelijan kuvan. Kyllä se kinttu taisi nousta jonkun verran korkeammalle silloin kilpaurheiluaikoina!

Aivan kiva tästä tuli, kun kankaan kanssa pääsi sinuiksi. Varsinkin töissä tykkään käyttää tämänmallisia mekkoja. Kätevää kyykistellä ja supermukava päällä.





Sitten vähän talvisempiin maisemiin! Seuraavat kuvat ovat tammikuulta. Silloin ompeluryhmämme jäsenet olivat halutessaan saaneet tilata vartavasten ompeluryhmällemme suunnitellun kankaan. Tilatessa ei silloinkaan tiennyt mitä tilasi! Pitkän odotuksen ja jännityksen saattelemana paketista löytyi trikookangas, jossa oli vaikka ja mitä väriä ja kuosia. Silloinkin olin aika järkyttynyt näkemästäni. Yhdessä raportissa oli vaalealla pohjalla tummia rukseja sekä viivoja, oli tumman liilaa, persikkaa sekä likaista harmaata. Kangas oli kuin maalaus, kuviot olivat kuin paksulla pensselillä ronskein vedoin vedetyt.


Silloinkin näköjään pysyin turvallisella kaava-alueella, koska olin valinnut malliksi saman Stunning Rosy -kaavan, jolla olin ommellut jo pari aikaisempaa mekkoa. Tämän haasteen kangas riitti kylläkin vain tunikaan. Minulla on selkeästi tapana innostua jostain kaavasta, tehdä sillä monta mekkoa, löytää uusi kaava ja innostua seuraavaksi siitä.. 

Näissä molemmissa haasteissa on ollut tietty aika, jossa kankaasta tulee saada jotain aikaiseksi. Valmiista työstä kuuluu ottaa kuva ja ladata se muiden näkyville tiettyyn kellonlyömään mennessä. On todella mielenkiintoista nähdä muiden tuotoksia samasta kankaasta! Oli kaikenmallisia ja -kokoisia mekkoja, paitoja ja tunikoita, löytyi legginsejä ja vauvanvaatteita. 

Minulla tunika on jostain syystä jäänyt aika vähälle käytölle. Pidän tunikan etukappaleen liilasta ja viivoista, mutta persikka ja varsinkin takakappaleen harmaa ovat jotenkin inhottavia. Parhaimmillaan tämä vaate on siis esimerkiksi avonaisen mustan neuletakin kanssa, jolloin vain tunikan parhaat palat näkyvät.



Pelkästä ruksiosasta ommeltu pipo sen sijaan oli koko talven käytössä! Siihen osui pala liilaa, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Pipo oli tarpeeksi neutraali, mutta siinä oli kuitenkin jotain särmää.


Juttelin mieheni siskon ja heidän äitinsä kanssa näistä sokkona tilattavista kankaista ennen kuin uusimman yllätyspussin oli lupa avata. He kyselivät, että mitä jos kangas onkin joku ihan kauhee? Selitin, ettei siitä tarvitse välttämättä ommella itselleen mitään. Voi ommella vaikka jollekin lahjaksi. Vaikka anopille tyynyliinan!

Se olikin fiksu lausahdus, varsinkin kun jutteli juuri anopin kanssa, hahah! Mutta onneksi ihana anoppi on huumorintajuinen. Mutta valitettavasti anoppi ei (tällä kertaa) saanut tyynyliinoja.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Skater dress hihattomana

Uskalsin kuin uskalsinkin iskeä sakset ihanaan Ruusuhuivi-nimiseen trikooseen! Kankaasta syntyi samanlainen skater dress kuten edellisessä postauksessa. Tästä versiosta ei vain löydy hihoja. 


Hihallista mekkoa ommellessani mietin hihattoman version kädenteiden viimeistelyä. Päädyin kanttaamaan ne samasta kankaasta leikatulla suikaleella. Pääntielle saumuroin kaksinkerroin taitetun kaitaleen. Hihallisesta versiosta poiketen lisäsin vielä yhden muotolaskoksen kainalon kohdalle. Kirjavasta kankaasta niitä on tosin vaikea nähdä.


Ai että mä tykkään tästäkin mekosta! Vaikka joskus hehkutin niitä kietaisumekkoja, niin eipä niitä ole tullut taas pitkään aikaan käytettyä. Ne jättävät rinnan aivan liian avonaiseksi ja täytyisi pitää toppia alla. Ne ovat lopulta myös melko vartalonmyötäisiä, mutta tässä skater dress -mallissa on tarpeeksi turvallinen helma. 

Nyt taitaa kangasvarasto olla tyhjä omiin mekkoihin sopivista kankaista. Kesäaleja (ja -kelejä) odotellessa..!