Kaksivuotias pikkuisäntä

Loppukesämme ja alkusyksymme on juhlia täynnä! Muutama viikko sitten juhlittiin neljävuotiasta isosiskoa, eilen juhlimme kaksivuotiasta pikkuveljeä ja viikon päästä pääsemme juhlimaan toiseksi nuorimman serkun ensimmäistä syntymäpäivää!

Tosiaan, kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Yksivuotisjuhlissa tuuletin salaa mielessäni, että ihanaa, vauvavuosi on ohi. Nyt onnittelen kuitenkin pienellä haikeudella jo kaksivuotiasta vauvaamme, koska yhtään nuorempia ei taideta tässä talossa enää päästä onnittelemaan. Mutta tuntuuhan se mukavalta, hyvältä ja ylpeältä, kun lapset hienosti kasvavat ja kehittyvät. Aika aikaansa kutakin, sama juttu vauvavuosien kanssa... (Ajatteleekohan kukaan muu näin?) 

Juhlimme pientä sankaria isovanhempien, tätien ja heidän perheidensä kanssa. Kummitkin löytyvät samasta jengistä eikä juhlijoita laajennettu tällä(kään) kertaa lapsen tai vanhempien kavereihin. Olin kysynyt pojalta minkä makuista kakkua hän haluaisi ja toive oli yksioikoinen: sitruuna! Äiti toteutti poikasen toiveen ja leipoi sitruunatuorejuustokakun (ilman liivatetta). Nappasin Suklaapossun blogista ohjeen, jota muokkasin sen verran, että korvasin puolet maustamattomasta tuorejuustosta appelsiinituorejuustolla, namm!!

Lahjoimme päivänsankaria keltaisella rekalla, jota halutessaan saa tuunata erilaisilla tarroilla. Pihaltamme on löytynyt pari pienempää autoa, mutta olen huomannut pojan lastausinnon leikkipuistossa, jossa on päässyt leikkimään isompien rekkojen kanssa (vai mitä lava-autoja nämä nyt on). Vierailta hän sai lahjaksi muun muassa puskutraktorin, ison bussin, työkalupakin surruuttavine porineen ja dinosauruskirjan! Kyllä oli pienelle miehelle ihmeteltävää!

Lisäksi ommella hurautin poikaselle ihan tarpeeseen pari trikoopuseroa. Kaava on jo niin monesti hyväksi havaittu Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Pituutta taisin lisätä pari senttiä. Valastrikoon tilasin Elvelyckanilta ja kanoottitrikoon Jyväskylän kangaskaupasta. Harmaassa kanoottipaidassa on raikkaan limenvihreät kanttaukset, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän palaneet. 

Onnea, onnea meidän rakkaalle poikaselle! <3

Neljävuotias keijukaisprinsessa (ja Elsa-nuken paluu)

Niin se täytyy taas todeta, että vuodet vierii, aika kuluu ja lapset kasvaa. Esikoistyttäremme täytti tänään neljä vuotta! Juhlia vietettiin perhepiirissä, kuten monena vuotena aikaisemminkin. Yksivuotispäivänä talo oli täynnä myös aikuisia ystäviä ja heidän lapsiaan, mutta nyt pienempien juhlien järjestäminen on sopinut meille paremmin. Joskus myöhemmin on aika kaverisynttäreille.

Tytär on edelleen kotihoidossa ja jatkaa nyt elokuussa seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa. Vuoden päähän elokuulle on jo haettu paikkaa lähimmästä päiväkodista. Päivät kuluvat pikkuveljen kanssa tapellessa touhutessa, kylillä luuhatessa, leikkipuistoissa telmien ja kaveriperheitä treffatessa. 

Heinäkuussa kangasihanuuksia myyvä Käpynen piti pop up -liikettä Helsingissä. Kävimme siellä tyttären kanssa kahdestaan ja tytär sai valita valmiiksi leikatuista kangaspaloista yhden itselleen. Kassalla korista löytyi tosin myös toinen pala... Hän valitsi Jättivesiväriraidat, josta halusi itselleen tietenkin mekon. Kysyessäni toiveita vaatimuksia mekon suhteen hän kertoi haluavansa Elsa-mekon. Hän täsmensi, että se on piiiiitkä! Järkytyksekseni sen ei tarvinnut liehua, kunhan on piiiitkä. Ja hihat ovat lyhyet.

Mekon yläosaksi valitsin hieman muokatun Lionella-mekon kaavan sekä alaosassa käytin hyväksi Tropical-mekon helmaa, mutta pidennettynä tietty. Kädentiet ja pääntien kanttasin samasta kankaasta leikatuilla kaitaleilla. Itse en välttämättä olisi tätä kangasta osannut valita, mutta tekeepä hyvää vähän tuulettaa omia mieltymyksiä (vielä enemmän) ja antaa likan itse valita.

 

 

 

Kirjoittelin kesäkuussa pienestä Frozen-fanistamme ja Mallorcan reissussa hävinneestä Elsa-nukesta.

Synttärilahjoja kysellessäni hän mainitsi monesti pehmeän Elsa-nuken. Siinä vaiheessa pikkuinen ei tiennytkään millaisen vaivan minä ja muutama muu on jo nähnyt yhden nuken vuoksi.

Olin selannut nettikaupat ja eBayt. Suomen nettikaupoista en samaa nukkea löytänyt ja muualta maailmasta ehkä surkeita kiinakopioita. Monesti olin klikkauksen päässä tilaamassa, mutta hoksasin katsoa nuken pituuden: 40 cm. Liian pitkä. Oikean nuken pituus oli se 25 cm. Pidempi ihan samannäköinen nukke on siis tämän vuoden mallia ja vanhaa lyhyempää ei tietenkään mistään saa.

Toivonkipinä nousi parissa Citymarketissa, josta löysin samaan sarjaan kuuluvan pienen Anna-nuken. Kirjoitin Citymarketiin asiakaspalautetta, jossa kyselin kyseisen Elsa-nuken perään. Kun samankokoisia Anna-nukkejakin myydään niin löytyisikö vielä jostain Perä-Hikiän perävaraston peränurkasta lojumasta yksi Elsa? Kesälomat painoivat päälle ja sain vastauksen vasta parin viikon päästä. Saldojen mukaan jossain päin Suomea saattaisi kuulemma yksi Elsa löytyä, mutta niihin ei voi luottaa, koska se saattaa olla vaikka inventaariovirhe.

Sen sijaan ystävällinen asiakaspalvelija kertoi jo laittaneensa heidän Disney-agentilleen sähköpostia asiasta! Tämä agentti palaisi vasta viikon päästä lomalta, mutta hän kuulemma laittoi jo itselleen merkinnän, että muistaisi vielä soittaa agentille tämän palattua lomalta. Siis miten ihanaa asiakaspalvelua!

Seuraavalla viikolla minuun otti yhteyttä mm. Disney-leluja välittävän tukkuliikkeen asiakaspalvelija. Heillä on toisinaan leluystävänmyyntejä ja yksi vanhanmallinen Elsa-nukke olisi hyllyssä. Hän lähetti nukesta vielä kuvan varmistuaksemme, että puhumme samasta nukesta ja sehän se oli, tuttu Elsa! Minä laitoin kympin kyseisen firman tilille ja hän laittoi nuken postiin.

Tänään aamulla synttärilahjapaketin avasi uninen pörröpää ja ilme oli verraton. Tyttö kaappasi nuken heti tiukkaan halaukseen ja ihmetteli ääneen: "Miten tämä tänne oikein ilmestyi?!" Elsa-nukke pääsi seuraamaan aamupalaa, täytekakun tekoa, ulosmennessämme Elsa jäi sisälle, mutta taas lounaalle se pääsi hyllylle katselemaan. Yöksi Elsa pääsi samaan tuttuun paikkaansa: tyttären kainaloon.

Kiitos vielä tuhannesti Citymarketin ja Simba Dickie Finlandin asiakaspalvelijoille! Valoitte pieneen tyttöön uskoa haaveiden toteutumisesta ja teitte syntymäpäivän aamusta täydellisen.

Pieni Frozen-fani Elsa-mekossaan

Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka tyttäremme näki oli Frozen. Hän sai luvan katsoa sen kavereidensa kanssa minun ollessa läsnä. Siitä lähtien ja ystäviensä vanavedessä hänestäkin tuli pieni Elsa-fani. Hän viehättyi kaikesta Frozen-ihanuudesta ja viritteli itselleen kaikenmaailman liinoja ja kankaita pitkiksi mekoiksi.

Toki minäkin tätä faniutta olen hieman ruokkinut ostamalla jotain pientä lelua ja rekvisiittaa, mutta niitä on tullut paljon myös lahjaksi. Menin myös ostamaan joulun jälkeisestä alennuksesta tytölle Elsa-mekon. Ihanan kimaltelevan, on höyheniä ja sifonkia. Sellaisen melko tönkön, kahisevan ja harsoisen. Pelkään sen repeävän hetkellä millä hyvänsä. Päätin ommella vähän joustavamman version. Se mekko valmistui puolisen vuotta päätöksen jälkeen sopivasti päivää ennen kerhon vappunaamiaisia!

Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla (Ottobre 3/12). Etumukseen saksin vapaalla kädellä ystävältä saadusta paljettikankaan palasesta vähän kimalletta. Helma on täyskello turkoosista trikoosta ja päällä on Ikean harsoverhoa (0,99€/m!). Niskan Pingale- ja kokolaput ovat tyylikkäästi vinksin vonksin.

Viime vuoden jouluna pieni Elsa-fani toivoi vain yhtä asiaa. Hän oli nähnyt eräällä junamatkalla leikkivaunussa toisella tytöllä pehmeän ja pienen Elsa-nuken. Tovin päästä huomasimme tytön ja äidin lähteneen, mutta nuken jääneen leikkivaunuun. Tyttärelle tuli hätä, että miten kaveri saa Elsa-nukkensa takaisin. Selitin pienelle löytötavaratoimistot ja konnarit ja vakuutin nuken löytävän joku päivä tytön luo. Jätimme nuken leikkivaunuun.

Joulupukki toi tyttärellemme samanlaisen nuken, josta hän junamatkasta asti haaveili ja joka oli tosiaan ainoa toive. Elsa-nukke oli tytölle todella rakas ja pääsi joka yö nukkumaan kainaloon. Kunnes heidän tiensä erosivat parin kuukauden päästä Mallorcalla. Nukke oli epähuomiossa pudonnut rattaissa istuvalta tytöltä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Nuken häviämisestä juteltiin monet monet kerrat kyynelten kera. Vakuutin (ja kieltämättä halusin itsekin uskoa), että nuken on löytänyt joku ihana pieni espanjalainen tyttö, joka sen vei kotiinsa ja pitää siitä yhtä hyvää huolta kun tyttömmekin.

Elsa-nuken häviämisestä on nyt nelisen kuukautta eikä tyttö ole ottanut sitä pitkään aikaan puheeksi. Kunnes viikko sitten olimme käymässä Lohjan mökillä ja lähdimme tyttöjen reissulle Lohjan keskustaan. Minä, tytär ja mummo. Käydessäni vaateliikkeessä mummo ja tytär istuivat suihkulähteellä, jonka pohjalla näkyi kolikoita. Tyttö tietenkin oli niitä ihmetellyt ja mummo oli selittänyt toivomuskaivosta. Tytär sai heittää sinne pienen kolikon ja mitä hän olikaan toivonut. Sitä Elsa-nukkea, joka jäi Palmaan.

Sen hankkiminen on äidillä työn alla, rakas pieni.

Kyllä meillä piha, pensaat ja puut viheriöivät, mutta kuvat on otettu huhtikuun lopulla kerhon vappunaamiaisten jälkeen.

Juhlamekko ja arkikolttu

Olen täällä ennenkin kirjoitellut pakkomielteestäni ommella juhlamekko jokaisiin häihin, joihin olen saanut kutsun. Ja niitä mekkoja on monta! Nyt syyskuussa pääsimme taas juhlimaan rakkaiden ystävien häitä ja mekkohan sinne oli ommeltava!

Otin jälleen aimo harppauksen haasteiden kanssa. Valitsin malliksi Fable Print -mekon lehdestä Ottobre 2/2015. Mekko on kokonaan vuoritettu ja selässä on piilovetoketju.

Mallailin ylleni Tammiston Eurokankaassa myyjän kanssa todella montaa kuosikangasta. Oli perinteiset ruskeat, vihreät, viininpunaiset ja niiden sekoitukset. Läpällä ajattelin vilkaista vähän mustavalkoista kangaspöytää. Ensin mallailin valkopohjaista kangasta, jossa oli säntillisiä mustia palloja säntillisissä riveissä. Sitten mallailin mustapohjaista kangasta, jossa oli säntillisiä valkoisia palloja säntillisissä riveissä. Mutta sitten se löytyi!! Mustapohjainen kangas, jossa oli valkoisia epämääräisiä laikkuja epämääräisessä järjestyksessä. Tämä se on! Siis apua, minulla on mustavalkoinen kangas käsissäni!

Kaveriksi musta piilovetoketju ja valkoinen vuori. Lisäksi ostin myös 3€/m maksanutta puuvillakangasta yläosan kokeiluversion ompelemista varten. Ensimmäistä kertaa testasin jotain kaavaa toisella kankaalla ensin. Ja se kannatti. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja siinähän oli oikein hyvä juhlia aamuyöhön asti.

 

Samalla kangaskauppareissulla iskin silmäni hassuun petroolin väriseen ihanaan ja kamalaan polyesterikankaaseen. En kuitenkaan sitä todellakaan ostanut. Seuraavalla reissulla kangasrukka oli samalla paikallaan. Jospa mä ihan vähän katselisin ja hipelöisin kangasta? Ehkä myös peilin edessä? Ja yhtäkkiä kangasta oli mekon verran maksettuna kassissani. Oho!

Mekon malli on Suuri Käsityö -lehdestä 5-6/2011. Malli on siis oikeasti tunika/paita/pusero, mutta jatkoin helmaa mekoksi. Pääntiessä on muotokaitaleet ja vyötäröllä kumilankarypytys. Samalla kaavalla ompelin Onnenlintu-tunikan. Vieläkään en ole päässyt yli, että kuviot näyttävät postimerkeiltä ja ehkä vähän tunnistuslaatoilta ja partateriltä? Ja näteiltä taulunkehyksiltä. Voitte kuvitella, että peilin edessä on mallailtu kohdistamista! Kehystetyt tissit oli yksi vaihtoehto.

Yksivuotias touhutoopemme

Kuopuspoikamme ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Toisaalta haikeaa, toisaalta... Vauvavuosi on takana, ihanaa! Tämänhetkisen fiiliksen ja perhesuunnittelun mukaan vauva-aika oli myös viimeinen tässä talossa. Onneksi lähipiiriin on syntymässä vauvoja hetkellä millä hyvänsä, loppuvuodesta, alkuvuodesta, keväällä, joten pikkuvauvoja pääsee sylittelemään tarpeen vaatiessa.

Poikasen ensimmäinen vuosi meni kyllä siivillä. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen ensimmäinen vuosi. Toisen lapsen kanssa ei kaikkea tarvitse opetella, kipuilla ja ihmetellä, koska kaikki perusjutut on jo kertaalleen fiilistelty ja pohdittu. Myös kaikki vauvantarvikkeet löytyi talosta, joten sen kummempia hankintojakaan ei vuosi sitten tehty. Eli siinä sivussahan se poika on tullut! Kröhmm, tai sitten ei.

Vastasyntyneen pojan päivärytmi solahti kivasti isosiskonsa päivärytmiin ihan alusta alkaen. Aamupäiväulkoilun aikana poika nukahti liinaan tai rattaisiin ja iltapäiväulkoilun aikana samoin. Poika nukkui pikkuvauvana päivisin mainiosti ja yöt menivät lähinnä tankaten. Se siinä raskaalta juuri tuntuikin, että minun oli pysyttävä päivät hereillä esikoisen kanssa, vaikka yöt olivat pojan kanssa hyvin repaleisia. En kuitenkaan muista olleeni kuolemanväsynyt tai nukahtaneeni kesken lauseen, mutta iltaisin ei tehnyt mieli mennä nukkumaan, koska ihan kohta pitää kuitenkin herätä.

Imetys lopetettiin pojan kanssa yhteistuumin puolivuotiaana ja siirryimme korvikkeisiin. Yötarjoilu toimi yhdestä kahteen kertaa yössä kahdeksankuiseksi asti. Kahdeksankuukautisneuvolassa pohdin asiaa terveydenhoitajan kanssa ja hän kannusti lopettamaan yösyötöt kertalaakista sitten kun siltä tuntuu. Lopetettiin pulloralli samana yönä! Isäntä kanniskeli poikaa ensimmäisen yön, silitti toisena yönä ja kolmantena poika jo nukkui illasta aamuun. Ja siitä lähtien poika on nukkunut yönsä hyvin, ihanaa!

Nykyään hän nukkuu yhdet parin-kolmen tunnin päiväunet raittiissa ulkoilmassa. Yöunille hän käy kahdeksan ja yhdeksän välillä ja unta riittää 11-12 tuntia. Hän syö pääsääntöisesi samaa ruokaa kuin muukin perhe. Nykyään laitan ruokaan suolaa huomattavasti vähemmän tai en ollenkaan, ja aikuiset saavat lisäillä sitä (ja muita mausteita) makunsa mukaan. Oikeastaan kaikki ruoka hänelle maistuu eikä mitään allergioita ole ilmennyt (kopkop). Poika syö enimmäkseen omin sormin ja puurokin osuu nykyään lusikalla suuhun. Puurolusikkaa on kuitenkin ihanaa heiluttaa ja jättimäisen sotkun välttämiseksi aamu- ja iltapuuro kuitenkin hänelle syötetään...

Tänä päivänä,  viikon ja päivän yli yksivuotiaana poika on aikamoinen menijä! Poika ei ihan vielä kävele sutjakkaasti, mutta kymmenkunta askelta on jo peräjälkeen otettu. Hän on jatkuvasti kyllä pystyssä ja katselee seuraavan tuen mitä kohti pääsisi sipsuttamaan. Parasta tällä hetkellä ovat liukumäet ja niiden laskeminen mahallaan ja pää edellä! Poika kiipeää vikkelästi liukumäen portaat ylös ja äidillä on kiire ottaa vastaan.

Hän kiipeää myös sohvalle, nojatuoleihin, siskon sängylle, ilmalämpöpumppuasentajan tikkaille, rattaisiin... Poika osaa jo useimmiten laskeutua jalat edellä, mutta toki toisinaan kopsahteluja tapahtuu. Peuhaaminen ja "painiminen" isolla sängyllä on pojan mielestä aivan huippua. Hän tajuaa, että sängyllä istuessaan voi suruttaa heittäytyä selälleen eikä mihinkään satu. Hän nauttii kutittelusta, paljaan vatsan päristelystä ja laululeikeistä.

Hiekkalaatikkoleikeistä hän pitää myös kovasti. Hän istuu hiekkalaatikolla edessään paistinpannu, kädessä kansi ja toisessa kädessä lapio. Välillä sekoitetaan lapiolla pannun antimia, välillä kansi päälle, kansi pois ja taas sekoitetaan. Hiekkaa toki lapataan suuhun joka välissä. Isosiskon leikkikeittiö on myös kovassa käytössä. Vispilällä ja kauhalla kilkutetaan kattiloita kuin mikäkin huippukokki konsanaan. Ja auotaan ovia. Ja auotaan laatikoita. Ja ovia. Varsinkin oikeassa keittiössä se on ehdottomasti lempipuuhaa!

Parasta on kuitenkin katsoa mitä isosisko puuhaa. Toisinaan leikit onnistuvat tovin ihan kivasti, mutta yleensä poika houkutellaan isosiskon toimesta lelujen äärestä eteisen puolelle, sisko livahtaa takaisin huoneeseensa ja laittaa oven kiinni. Voi sitä pienen ilmettä, kun tajuaa jääneensä leikin ulkopuolelle! Odotan innolla ja hartaudella sitä aikaa, kun lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään. Onhan sellainen aika tulossa, onhan?

On ollut ihanaa huomata, kuinka poika on alkanut ymmärtää enemmän ja enemmän. Vaikka toinen ei puhu, hän kyllä ymmärtää pyyntöjä ja kehotuksia. Pyydettäessä kaapin ovi lämähtää kiinni, lusikka menee suuhun, hattu lähtee päästä, tutti putoaa suusta pois ja niin edelleen. Sanavarastossa on monta tärkeää sanaa: äiti/äitti, kakka, pappa/pappo.

Viikko sitten juhlimme pojan yksivuotispäivää. Kutsun saivat lähimmät perheenjäsenet. Vähän eri meininki oli esikoisen yksivuotissynttäreillä, joilla oli monta kymmentä juhlijaa...! Kokeilin jälleen raakakakun tekoa, mutta tämä versio oli kyllä aika... mielenkiintoinen. Tällä kertaa vuorossa oli porkkanakakku, mutta se jäi kyllä viimeiseksi porkkanakakuksi. Kumma kyllä miten ne rippeet vaan seisoivat ja seisoivat jääkaapissa.. Onneksi mies herkkusuuna sai loputkin syötyä (kun pakkasin ne hänelle yövuoroon mukaan). Raakakakun hyvä puoli on se, että sitä voi surutta antaa myös yksivuotiaalle päivänsankarille, jos haluaa välttää turhan sokerin antamista.

 

Ja eihän se ole Pingalen postaus eikä mikään, jos ei siinä ole vähän ompelujuttuja! Ompelin päivänsankarille lahjaksi kuvissa näkyvän harmaan bodyn, johon aplikoin mintunvärisen pilkkuskragan. Kaava on Ottobre-lehden Kisuliini ja skraga piirrelty ihan itse. Toinen isompi ommeltu lahja saa oman postauksensa sitten, kun se on täydellinen. Se on eräs lastenhuoneen sisustusjuttu!

 

Kolmevuotias keijukaisemme

Kolme vuotta sitten minusta tuli äiti ja isännästä isä. Esikoisemme oli juuri syntynyt ja olimme aivan myytyjä saamastamme ihanuudesta! Emme tienneetkään mitä kaikkea uutta tulisimme oppimaan ja millaisia tunteita tulisimme kokemaan. Mutta nyt, kolme vuotta on yhtäkkiä vierähtänyt tyttären syntymästä!

Tytär on jo iso tyttö. Taitava monenlaisissa asioissa ja kova puhumaan. Hän päräytti puheeseensa r-kirjaimen pari viikkoa sitten. Nyt se r-kirjain vilahtelee oikeissa sanoissa ja välillä niissä missä ei tarvitsisikaan: "Äiti, mennään ulos, jos ei siellä sara!". Tytön jutut ovat välillä todella viihdyttäviä, hauskoja ja ennen kaikkea teräviä! Yhtenä aamuna hän kyseli onko äidin leivän päällä sammalta. Olin sipaissut leipäni päälle vihreää pestoa. Mutta yleisimmin kuullut sanat ovat ehdottomasti ei ja en.

Tyttö on herkkä, tunteellinen, valoisa ja jääräpäinen.  Hän leikkii mielellään kotia, hoitaa vauvaa ja tekee ruokaa. Hän osallistuu mielellään keittiöhommiin ja siirtää tuolin sen tason ääreen missä jotain tapahtuu. Mahdollisimman paljon yritän antaa hänen osallista kokkaamiseen ja leipomiseen, mutta välillä kaikkien vatsojen kurniessa on vaan parempi pilkkoa ne paprikat ihan itse..

Kirjojen lukeminen (=kuunteleminen) on edelleen yksi lempiasioista ja olemmekin alkaneet käydä säännöllisesti kirjastossa. Tyttären lempikirjoja ovat tällä hetkellä muun muassa Tatu ja Patu, Aino-kirjat, Elmeri- ja Barbapapa-kirjat. Telkkariohjelmista Kaapo on edelleen suosikki sekä lisäksi muun muassa Anniina Ballerina ja tietenkin ikisuosikki Pikku Kakkonen.

Hän aloitti tänään kirkon kerhon! Kerho on kaksi kertaa viikossa ja kestää kerrallaan kaksi ja puoli tuntia. Hän ei ole koskaan ollut hoidossa kenenkään tuntemattoman luona (tuttujen luona kyllä senkin edestä), mutta ensimmäinen kerhopäivä meni aivan mainiosti. Reipas tyttö jäi kerhon tiloihin innoissaan ja vilkutteli heiheit äidille ja pikkuveljelle.

Hän on myös isosisko. Tekisi mieli sanoa ylpeä isosisko, mutta ehkä se aika koittaa joskus myöhemmin... Tytär on pikkuveljestään kovin mustasukkainen, mutta sehän toki kuuluu asiaan. Ainakin jossain määrin. Vaikea sanoa onko pahin mustasukkaisuusvaihe jo mennyt, koska se tuntuu muuttavan jatkuvasti muotoaan. On heillä toisinaan ja välillä jopa päivittäin hauskaakin yhdessä! Pikkuveli kasvaa ja oppii uusia asioita jatkuvasti, joten hänestä on enemmän ja enemmän seuraa ja hyötyä isosiskon leikeissä.

Isosisko saa pikkuveljensä nauramaan ja osaa nauttia siitä. Miten ihmeessä hänet saisi pitämään siinä "moodissa"? Hän saattaa harmistuksissaan tehdä kovin kurjiakin asioita pikkuveljelleen ja häntä harmittaa vielä enemmän, kun otan pikkuveljen syliin ja lohdutan. Ja äidin syliinhän ei tytön mielestä mahdu kahta lasta. Mutta kunhan pikkuvelikin kasvaa niin uskon, että lapsukaisista tulee oikein ihana ja toistensa seurassa viihtyvä parivaljakko!

Tyttären kolmivuotissynttäreitä juhlittiin lauantaina melko pienellä porukalla. Paikalla olivat meidän molempien vanhemmat, siskot, pari lasten serkkua, kummit ja ystäväperhe naapurista. Tytär sai ihania ja toivomiaan lahjoja: poneja, Barbien, nuken ja nukenvaatteita, lautapelin, leikkiruokia, värityskirjan, ammeen ja isoja Legoja.

Isäntä antoi tyttärelleen synttärilahjaksi jo tovin kellarissa lojuneen tiipii-putki-teltta-hässäkän. Sen väriyhdistelmä on minun silmiini ehkä maailman hirv.. epämieluisin, mutta väliäkös sillä. Lapset viihtyivät teltassa loistavasti ja kaikki lahjatkin avattiin sen sisällä. Minä ompelin tyttärelle perinteisesti synttärilahjamekon. Kangaskaapin siivouksen ansiosta löysin ihanan raikasta ja kesäistä Paratiisin Maijat -luomutrikoota, josta ompelin lyhythihaisen frillamekon. Mekon lisäksi annoin lahjaksi kätköistä löytyneen Pupu Tupuna -tyynyliinan, joka oli tytön mieleen.

 

Päivänsankari toivoi herkkupöytään mustikkakakkua. En tiedä mitä hän varsinaisesti toivoi tai odotti, mutta minä kunnostauduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa raakakakun leipomista! Olin perjantaina työkeikalla iltavuorossa ja sieltä kotiuduttuani ja mummon kotiin päästettyäni aloin valmistelemaan juhlia! Päätin mennä suosiolla kylpyhuoneeseen surruuttamaan pähkinöitä sileäksi lasten jo nukkuessa... Kaapissa seissyt tehosekoitin oli niin epäilyttävän näköinen, että päädyin mörssäämään pähkinät sauvasekoittimella. Iltamyöhällä leivoin valmiiksi vielä kaksi gluteenitonta piirakkapohjaa. Ja ompelin sen mekon.

Kakusta ei taida sen kummoisempaa postausta tulla, mutta alla on kuva jämistä ja muistutus itselleni siitä, että otan ensi kerralla kakun sulamaan monta tuntia ennen vieraiden saapumista. Tällä kertaa kakun leikkaamiseen olisi tarvinnut moottorisahan ja jäisiä kakunpaloja lenteli lautasilta lattialle... Illalla vieraiden lähdettyä mustikkaraakakakku oli todella maukasta!

Kakku on tehty Syötävän hyvä -blogista löytyneellä ohjeella. Jätin pois aitovaniljajauheen/vaniljatangon ja laitoin raakakakun aatteiden vastaisesti teelusikallisen vaniljasokeria. Tein kakun kaksin-kolminkertaisena ohjeeseen verrattuna, jotta siitä varmasti riittäisi kaikille. Täytteessä on tuoreita kotimaisia metsämustikoita ja koristeena pensasmustikoita ja oman pensaan vadelmia. Oikein hyvä ja herkullinen kakku (kun se oli sulanut..) ilman vilja- ja maitotuotteita sekä sokeria. Uusi kokeilu pikkuveljen synttäreillä muutaman viikon päästä..?

Kolmevuotias keijukaisemme on niin rakas tyttö. Ainoa ja paras tytär. Kun häneltä kysyi mitä hän toivoisi synttärilahjaksi, hän vastasi "Pikkuveljelle poni. Mulle kaksi ponia ja pikkuveljelle kaksi ponia".

Pitsimekko rakkaan ystävän häihin

Viikko sitten juhlimme ihania ja rentoja cityhäitä. Ystäväpariskunta pääsi naimisiin upeassa ja aurinkoisessa kevätsäässä. Minä sain arvokkaan tehtävän toimia kaasona, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olen tähän päivään asti ommellut itselleni mekon jokaisiin häihin, joissa olen vieraana ollut (poislukien lapsuuden parit häät). Eivätkä nämäkään häät olleet poikkeus. Mekkomalleja miettiessäni päädyin kokopitsiseen ja alusmekolliseen juhla-asuun. Pitsimekon kaava on lehdestä Suuri Käsityö 3/14 ja alusmekon kaava Suuri Käsityö 2/15. Kankaat ovat Eurokankaasta. Pitsiosuutta muokkasin melko paljon ohjeisiin nähden. Jätin muun muassa kaulukset pois sekä lisäsin hihat. Alusmekko tosiaan on ihan eri kaavalla.

Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka ihan lähempää tarkastelua kokonaisuus ei välttämättä kestä...

Avio-onnea!

Poikasen ristiäiset

Eilen vietimme seitsemänviikkoisen poikasemme ristiäisiä. Juhliin osallistuivat vain lähisuku eli vanhempamme sekä sisaruksemme perheineen. Kummitkin valitsimme perhepiiristä. Vaikka tällä kertaa olisi ollut hyvin tilaa juhlia kotona, päätimme kuitenkin pitää kastetilaisuus sekä kakkukahvit seurakunnan tiloissa. Vältyin sen suuremmalta siivoamiselta ja seurakunnan puolesta löytyi tarpeeksi astioita.

Siskoni valmisti maailman herkullisimmat voileipäkakut, lohi- ja kinkkuversiot sekä leipoi karjalanpiirakoita munavoineen. Itse osallistuin tarjoiluihin leipomalla mangotuorejuustokakun. Isovanhemmatkin osallistuivat kahvipöydän antimiin ja koristeluun, joten isäntäväki pääsi hyvin helpolla. Juhlat olivat mukavan rennot eikä mistään tarvinnut ottaa paineita. Kiitos kaikille!

Tällä kertaa päätin päästä helpolla myös vaatetuksen suhteen. En siis ommellut kenellekään uusia juhlavaatteita. Isosisko juhli mummim Madeiralta tuodussa valkoisessa mekossa ja itselleni olin löytänyt sievän mekon, joka on ilokseni oikea imetysmekko! Sankaripojan farkkuhaalari on saatu ystävältä.

Pojan työnimi oli pitkään Reiska. Isäntä sitä ehdotti jopa oikeaksi nimeksi, mutta minä en jostain syystä innostunut... Toiset nimet olivat tiedossa jo pitkään. Minusta on ihana miettiä ja kaivella sukujen nimiä toiseksi nimeksi. Tälläkään kertaa niitä ei tarvinnut kaukaa poimia, koska miellyttävät nimet löytyivät läheltä. Etunimen kriteereinä minulla oli pitkään se, että siinä on neljä kirjainta ja nimi alkaa vokaalilla, mutta ei i-kirjaimella. Lisäksi halusin pojalle jotenkin terävän ja "kovan" nimen. Lopuksi mainittakoon vielä, että jos minä olisinkin ollut poika, olisin saanut saman nimen kuin pojallamme on nyt!

Rakas kaksivuotias tyttäremme

Rakas esikoistyttäremme täytti eilen kaksi vuotta. Juhlimme tänä vuonna hieman pienemmällä porukalla kuin yksivuotisjuhlia eli paikalla olivat vain perheet, kummit ja parhaat kaverit naapurista. Ilma oli juhlien alkaessa aurinkoinen, mutta rankkasade viilensi ilmaa mukavasti/kamalasti, riippuu keneltä kysyy... Synttärijuhlat olivat mielestäni mukavan rennot ja onnistuneet, kiitos vieraille!

Vieraita odotellessa.

Ihana lahja!

Eniten tyttö taisi juhliltaan odottaa, että saa herkutellakseen kakkua ja  puhaltaa kynttilän, kakh kynttilää! Nostaen samalla pystyyn noin kolme sormea. Kaikki lahjat olivat pienelle sankarille mieluisia ja tarpeellisia. Äidin mieltä eniten liikuttaa mummolta saatu (ja toivottu) iso pino ison tytön pikkupikkuhousuja! Pienen päivänsankarin peppu vaan on niin pieni, että markkinoiden pienimmätkin pikkarit putosivat päältä.

Tyttö on ollut noin kuukauden ilman vaippaa, lukuunottamatta yö- ja päiväunia sekä automatkoja. Yövaippa on märkä, päiväunivaippa yleensä aina kuiva. Helteillä on ollut kätevää harjoitella, kun on voinut hengailla pihalla pelkässä mekossa tai paidassa. Pisuhädän yllättäessä on voinut käydä missä vain pisulla. Muistuttamista tämä toki vaatii. Hurautin pikkuhousuja pienemmiksi saumurilla ja nyt pysyvät päällä.

Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä ja se kyllä ilahduttaa ja helpottaa arkea. Tyttö poimii puheestamme uusia sanoja ja toistaa mielellään vieraita sanoja. Tyttö on todella vitsikäs ja viihdyttävää juttuja tulee lähes päivittäin. Toissapäivänä hän nosti paitani ylös moikatakseen isoa mahaani ja sanoi: Kato äiti, vauvalla on hieno tu(r)kki! ..pystyssä olevat ihokarvat ovat hupaisa juttu.

Yöunet sujuvat edelleen mainiosti. Iltasatu, nosto (pinna)sänkyyn, hyvät yöt ja ovi kiinni. Tyttö saattaa jäädä höpisemään itsekseen, mutta nukahtaa omia aikojaan. Toisinaan on toki hankalampia iltoja ja huoneessa on käytävä paijailemassa. Pahimmilla helteillä tyttökin nukkui välillä huonosti ja yöllä oli saatava vettä. Omista huonoista yöunista voi syyttää jo seuraavaa lasta... Ja niitä helteitä, huhh!

Päiväunille tyttö täytyy käydä "rullailemassa" vaunuilla uneen eli terassilla edestakaisin työntely ei enää toimi. Mutta onneksi koko päiväuniaikaa ei tarvitse tuhlata ulkoiluun vaan heti nukahtamisen jälkeen käännyn takaisin ja tuon vaunut terassille. Omassa sängyssään hän ei ole oikeastaan koskaan nukkunut päiväunia, joten katsotaan miten päiväunikuviot menevät vauvan synnyttyä.

Monet asiat hän haluaa ehdottomasti tehdä ite!! Jos itselläni riittää hermoja ja pinnaa, annan hänen ropeltaa kenkiä jalkaansa itse, mutta monesti hän luovuttaa ja haluaa, että äiti auttaa. Lähes kaikkeen ensimmäinen vastaus on ei ja raivokkaat vastustamisetkin kuuluvat jo päivärutiineihin. Oma kadoksissa oleva pinna yhdistettynä tähän on melko räjähdysaltis setti.

Kaiken kaikkiaan tyttö on ihanan sydämellinen, empaattinen ja huumorintajuinen. Hän on taitava ja innokas leikkimään, pitää kirjojen lukemisesta ja palapelien rakentamisesta, yksin ja aikuisen kanssa. Hän innostuu höpsöttelemään ja pelleilemään, muistaa hauskat jutut ja ilahduttaa niillä myöhemminkin. Hän on kovin tarkkaavainen ja poimii sananparsia ja tekemisiä omiin touhuihinsa. Kesällä pesin keittiön isot ikkunat, seuraavana päivänä oli myrsky, joka lennätti ikkunat täyteen koivun siemeniä. Tyttö muistuttaa lähes päivittäin ruokaillessaan ja ulos katsellessaan, että ikkunoissa pilkkuja, äitiä haamittaa! Totisesti harmittaa (kevyt ilmaisu), ja lisäksi ikkunat ovat sisäpuolelta täynnä kärpäsenkakkaa ja muuta hyönteisroipetta.

Ihanaa ja jännittävää seurata millainen isosisko hänestä aikanaan tulee. Hänelle tulee välittömästi tarve päästä syliin, jos itse otan toisen lapsen syliini. Hän on myös kovin tarkka leluistaan ja tavaroistaan, mutta jakamista, yhdessä leikkimistä ja elämän sääntöjä harjoitellaan päivittäin. Toivottavasti hän sopeutuu hyvin muuttuvaan perhetilanteeseen.

Tänäkin vuonna jätimme lahjan hankkimatta, mutta päätin taas ommella tyttärelle juhlamekon. Malli on sama kuin yhdessä toisessa ompelemassani kesämekossa, mutta lisäsin helmaan vielä yhden rimpsun. Kankaan olen saanut jokunen vuosi sitten lapsuudenkodin naapuriltamme ja kangas on odottanut juuri tätä hetkeä! Kankaan värikin on niin sävy sävyyn tytön silmien kanssa!

Onnea vielä, rakas!