Asustesetti vauvalle ja lahja isosiskolle

Ystäväpariskunnalle syntyi pieni poikanen muutama viikko sitten. Babyshowereille ompelin jo tilkkupeiton, bodyn ja jumpsuitin, mutta eihän uutta pientä ihmistä voi tyhjin käsin mennä tapaamaan! Pojalla oli kuulemma tarve lämpimälle pipolle. No minähän väänsin tarpeen myssyksi sekä tumpuiksi ja töppösiksi.

Selailin kangasvalikoimaa ja mietin jotain neutraalia kangasta. Ehkä jotain poikamaista, ehkä jotain poikasävyistä.. Sitten käsiini osui tämä Paapiin Siesta, joka on minusta aina vaan niin kaunis! Tämähän sopii pienen ja paljon nukkuvan vauvan asusteisiin mainiosti.

 

Myssy on ommeltu Ottobren 6/13-numerosta löytyvällä kaavalla. Lisäsin siihen mustan fleecevuorin. Vähän myssyn malli olisi kaivannut muokkausta pienen päähän, mutta siellä toppahaalarin ja makuupussin kätköissä myssy näytti lämmittävän hyvin.

Tumput ja töppöset ompelin Jabadabaruun blogista löytyvällä ohjeella. Hurjan isot niistä tuli, mutta lämmittävät sitten kevääseen asti! Tumppujen ja töppösten sisältä löytyy myös mustaa fleeceä. (Huhhuh, miten hätäisesti olen kuvannut, anteeksi!)

Pienen pojan kolmevuotiaalle siskolle, minun kummitytölleni ompelin isosiskon mekon. Koin hyvin tärkeäksi antaa lahjan myös tuoreelle isosiskolle. Hänen lahjansa luovutin myös huomattavasti suurieleisemmin kuin vauvan. Ihana pinkki mekko puettiin tietenkin heti päälle.

Todella kivanmallisen mekon kaava on nimeltään Tropical ja se löytyy Ottobren numerosta 1/16. Kangas on Metsolan Milkmess.

Toisen kummityttöni äidin (Elämä on sun -blogin kirjoittajan) kanssa tuli taannoin puheeksi lasten vaatemieltymykset ja -toiveet. Hänen tyttärensä oli kuulemma jonkun päiväkotipäivän päätteeksi toivonut kovasti keltaista mekkoa. Kummitäti laittoi toiveen korvan taakse. Samalla kun ompelin toiselle kummitytölle isosiskonlahjaa, ompelin samalla Tropical-kaavalla toisenkin mekon. Keltaisen mekon!

Mekkoa luovuttaessani kysyin onko mekko sellainen keltainen mekko kuin hän toivoi, sain rehellisen vastauksen: Ei. Mutta hyvin näytti silti helmat heiluvan tanssiessa ja ehdotus mekon pukemisesta seuraavana päivänä päiväkotiin sai tytön kasvoille leveän hymyn!

Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.

Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!

Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.

Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.

Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa

Taas on aika tehdä hyvää! Tämänvuotinen Roosa nauha -kampanja on taas käynnissä ja sen tarkoituksena on tukea rintasyövän vastaista työtä. Facebookin aktiivinen ompeluryhmä Saumanvara järjestää tänäkin vuonna huutokaupan, johon ryhmän jäsenet ovat halutessaan ommelleet erilaisia tuotteita. Huutokaupan tuotto menee lyhentämättömänä Roosa nauha -keräykseen. 

Huutokauppa tapahtuu tämän viikon perjantaina 14.10. kello 10-22 Facebookissa Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokaupan sivuilla. Sivuilla on tarkemmat ohjeet huutokaupan etenemisestä. Huutokaupan sivuilla on jo nyt ladattuna satoja mitä upeimpia tuotteita ja perjantaihin mennessä määrä lisääntyy takuulla! Käy ihmeessä selaamassa kuvat ja hämmästy mihin kaikkeen harrasteompelijat pystyvät!

Kuvat löytyvät albumeista, jotka on otsikoitu sisällön mukaan. Sieltä löytyy muun muassa ihania vaatteita vauvoille ja lapsille joka ikäryhmään, vaatteita aikuisille, hienoja asusteita, upeita sisustusjuttuja sekä muuta mukavaa, joka voi sisältää ihan mitä vaan!

Ryhmän jäsenenä halusin olla jälleen mukana hyväntekeväisyydessä ja ompelin huutokaupattavaksi kaksi kohdetta. Toinen on keräyksen teemavärin mukaisesti pinkki paita, jossa on työkoneiden kuvia. Paita on kokoa 92 ja sen kangas on PaaPiin Työkoneet. Kaavana käytin Ottobre 6/12 -lehden Raidetta. Toivottavasti tälle löytyy huutajia!

Toinen ompelemani kohde on bodysta ja housuista koostuva setti koossa 56. Body on valekietaisumalli, jonka etukappaleet eivät kietaisubodyn lailla aukea. Pääntie kuitenkin puettaessa avautuu huomattavasti perusbodya isommaksi. Kangas on veikeä kettukangas Metsolalta ja kaava Happy Squirrel (Ottobre 1/12). Joustocollegehousujen kaavana käytin Giant Trianglea (Ottobre 6/13), jonka vyötärölle muokkasin resorin kuminauhan sijaan. Nilkoissa on myös joustava resori.

Käy ihmeessä tutustumassa jo etukäteen huutokaupan tarjontaan. Mutta huutaminen tapahtuu tosiaan vasta perjantaina, joten malta vielä mielesi kaikkien ihanuuksien äärellä!

Tässä vielä suora linkki Roosa nauha -huutokaupan sivuille:

https://www.facebook.com/groups/499769313515610/

Huuto-onnea! <3

Tilkkupeittoja ja muita lahjoja pienille

Olen ilokseni saanut taas lahjoa pikkuväkeä: pian syntyvää, vastasyntynyttä, vuosikasta ja neljävuotiasta! Tilkkupeittojen ompelun kätevyyden olin jo melkein unohtanut, kunnes erään keikkatyöpaikkani kollegan kanssa asia tuli puheeksi. Kyseisestä paikasta toinen kollega oli jäämässä ensimmäiselle äitiyslomalleen ja he olivat järjestämässä lahjaa. Halusin osallistua mukavan työkaverin lahjaan jollain ihanan pienellä vaatteella, mutta työkaveri kysyi osaisinko ommella tilkkupeittoa?

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Onhan tilkkuviltistä huomattavasti enemmän ja kauemmin iloa ja hyötyä, kuin vaikka 50-senttisestä bodystä (vaikka ne suunnattoman ihania ovatkin). Tästä postauksesta löytyy kolme erilaista tilkkuvilttiä. Ne kaikki on ommeltu 10x10 senttimetrin kokoisista paloista.

Alla olevan kuvan setti meni kummityttöni tulevalle pikkuveljelle. Perhe pitää neutraaleista väreistä ja kovasti yritin saada tästä setistä sellaisen! Laitoin vilttiinkin jopa muutaman yksivärisen palan! Jumpsuit on kokoa 62 ja sen kaava on Ottobren numerosta 4/12. Body on laiskan ompelijan Happy Squirrel -kietaisubody (Ottobre 1/12) tai oikeastaan valekietaisubody. Etukappaleet eivät aukea, koska ne ovat sivusaumoissa kiinni, mutta puettaessa pääntie aukeaa isoksi. Ei minulla tämän pukemisesta omakohtaista kokemusta ole, mutta voisin kuvitella sen olevan ihan kätevä!

Opettelin ihan uuden jutun, nimittäin pääntiesauman piilottamisen! Komeasti näkyy kyllä muut saumat, mutta olipahan helppo ja tulipahan hieno! Opin tämän Villa Kianan blogista, klik! Ripustuslenkinkin muistin. Ja kokomerkin!

Tämä tilkkuviltti meni alussa mainitsemalleni työkaverille. Samaan osoitteeseen meni myös meidän neljä vuotta loistavasti palvellut pinnasänky, sniff! 

Naapuritaloon syntyi kolmisen viikkoa sitten vauva. Olin ennen syntymää kysynyt varmaan viisi kertaa, että kumpi se sieltä olikaan tulossa..? Sävyjen varmistelua. Arvanette varmasti kumpi siis tuli! Naapurin tytölle tuli sama syntymäpäivä kuin meidän pojallamme. Välissä vain kaksi vuotta!

Seuraavat kolme vaatetta ompelin lahjaksi lastemme serkulle, joka täytti vuoden. Kysyin kälyltäni lahjatoiveita ja hän kertoi lapsensa toivovan mitä tahansa Pingalea. Vapaat kädet värikkäistä vaatteista pitävän perheen lahjoissa ovat parasta! Ompelin Helicopter Fox -trikootakin ihanasta Verson Puodin Poutapilvistä. Jätin takin ilman vuoria.

Lisäksi ompelin kauan marinoituneesta nallekankaasta Birdie Birdie -mekon koossa 80. Muistan tämän kankaan olleen ensimmäisiä netistä ostamiani kankaita sieltä neljän vuoden takaa, mutta en kuollaksenikaan muista kankaan nimeä saatika kauppaa, josta sen ostin! Muistatko sinä? Olen ommellut tyttärelleni tästä samantapaisen tunikan (ilman kaavoja..) ja sekin taisi aikanaan päätyä käytettynä samaan perheeseen.

Vihreä Paapiin Käki-kankaasta ommeltu vaate on samaten Birdie Birdie -kaavalla ommeltu, mutta helmaa on jatkettu niin pitkälle kuin kangasta riitti eli se on nalleversiota lyhyempi. Kankaiden reilut värit eivät ollenkaan pääse kuvissa oikeuksiinsa, pelleilin näköjään liikaa valon kanssa. Samaan lahjapakettiin sujahti myös muutama meidän tytön vanha vaate, jokunen nuppipalapeli sekä läjä kuvakirjoja.

Tämän viimeisen lahjan ompelin tyttäreni neljä vuotta täyttäneelle ystävälle. Heillä on viisi päivää ikäeroa ja he ovat aina tunteneet toisensa. Some-linnut kertoivat tämän pienen ystävän saaneen lahjaksi Baby Born -nuken, joten ompelin nukelle kaksi mekkoa. Meidänkin talosta löytyy kyseinen nukke, nimeltään Reiska, joten kaavottaminen oli kätevää. Ei ehkä helppoa, mutta kätevää. Mekoiksi päätyivät Paapiin trikoista Siesta sekä Sprinkles. Toisen mekon helmaan ompelin mustaa pampulanauhaa ja toiseen tyllinauhaa. Nukenvaatteet ovat nopeita ja kivoja ommella, mutta miksi tästä talosta löytyy vain yksi ja ainoa itse ommeltu nukenvaate..?

Vartalonmallille sopivat tunikat

On kyllä todellinen vaatekaappielämän lottovoitto, kun löytää omalle vartalolle sopivan ja omaa silmää miellyttävän kaavan. Kaavan, jonka avulla tehdyssä vaatteessa viihtyy ja tuntee olonsa hyväksi. Asu, joka toimii tietyssä elämäntilanteessa. Ei tarvitse miettiä vilkkuuko persvako liian lyhyessä paidassa lasten perässä kontatessa tai kiristääkö paitapuseron napit.

 

Meinasin ensin laittaa otsikoksi Sata mekkoa samalla kaavalla. Sitten tajusin, että eihän näitä olekaan kuin kolme, plus ne edelliset vähän pidemmät. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaan! Alla olevassa kuvassa ainakin vasemmanpuoleinen vilahti blogissa jo aiemmin, mutta näyttäväthän nuo niin ihanilta vierekkäin!

 

Kaava on siis piirretty kahdesta eri vaatteesta. Yläosa on piirretty ostotopista ja helma skater dress -mallisesta mekosta. Mekkoja voi käyttää kummin päin vain, mutta jos monta päivää käyttää putkeen niin huomaa kyllä kumpi puoli on ollut edessä (vrt. polvipussit, hahah). Myös mekon toisella puolella oleva kuvio saattaa olla enemmän edukseen kuin toinen, mutta kovin pahoja kohdistuskukkasia ei näihin ole tainnut osua.

Vasemmanpuoleisen tunikan kangas on Pehemiän Kosmos, keskimmäisen Majapuun Hortensia ja oikean on Verson puodin Vierivät vuodet. Niin kauniita kuoseja ja miellyttäviä värejä!

Suunnittelimme naapurin rouvan kanssa hänellekin tunikaa tai toppia. Oli hyvin mielenkiintoista huomata, ettei samanmalliset (vaikka olisivatkin oikean kokoiset) vaatteet sovi kaikille. Tässä tutkimuksessa oli luotettava kahden naisen otanta, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Omassa vartalossani paino keskittyy selvästi lantioon ja riesiin, kun taas naapurin rouvalla hieman ylemmäs. 

Hänelle minulle edellisissä kuvissa näkyvä malli ei sopinut alkuunkaan, joten täytyi etsiä toinen malli. Bongasin eräästä ompeluryhmästä kuvan topista, joka oli ommeltu Tyyne-Esterin kaavalla nimeltä Aino. Ehdotin mallia naapurille ja kyseinen kaava laitettiin tilaukseen! Ompelin hänelle Aino-kaavalla kaksi toppia, joista toisen pidensin kymmenellä sentillä tunikaksi. Lyhyemmän version (eli tismalleen kaavan mukaisen) ompelin Vierivistä vuosista ja pidemmän version Majapuulta ostetusta kukkatrikoosta.

Aino-topin etuosa on leveämpi kuin takaosa ja se tekee etuosasta hieman hulmuavan. Kokeilin itsekin naapurin lyhyempää toppia ja totesin, ettei se kaava ole minulle tarkoitettu. Hulmuava helma on naapurille juuri hyvässä kohdassa, mutta minua se ei imarrellut. Pidän siis jatkossakin hulmuavat helmani hieman alempana!

Kaksivuotias pikkuisäntä

Loppukesämme ja alkusyksymme on juhlia täynnä! Muutama viikko sitten juhlittiin neljävuotiasta isosiskoa, eilen juhlimme kaksivuotiasta pikkuveljeä ja viikon päästä pääsemme juhlimaan toiseksi nuorimman serkun ensimmäistä syntymäpäivää!

Tosiaan, kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Yksivuotisjuhlissa tuuletin salaa mielessäni, että ihanaa, vauvavuosi on ohi. Nyt onnittelen kuitenkin pienellä haikeudella jo kaksivuotiasta vauvaamme, koska yhtään nuorempia ei taideta tässä talossa enää päästä onnittelemaan. Mutta tuntuuhan se mukavalta, hyvältä ja ylpeältä, kun lapset hienosti kasvavat ja kehittyvät. Aika aikaansa kutakin, sama juttu vauvavuosien kanssa... (Ajatteleekohan kukaan muu näin?) 

Juhlimme pientä sankaria isovanhempien, tätien ja heidän perheidensä kanssa. Kummitkin löytyvät samasta jengistä eikä juhlijoita laajennettu tällä(kään) kertaa lapsen tai vanhempien kavereihin. Olin kysynyt pojalta minkä makuista kakkua hän haluaisi ja toive oli yksioikoinen: sitruuna! Äiti toteutti poikasen toiveen ja leipoi sitruunatuorejuustokakun (ilman liivatetta). Nappasin Suklaapossun blogista ohjeen, jota muokkasin sen verran, että korvasin puolet maustamattomasta tuorejuustosta appelsiinituorejuustolla, namm!!

Lahjoimme päivänsankaria keltaisella rekalla, jota halutessaan saa tuunata erilaisilla tarroilla. Pihaltamme on löytynyt pari pienempää autoa, mutta olen huomannut pojan lastausinnon leikkipuistossa, jossa on päässyt leikkimään isompien rekkojen kanssa (vai mitä lava-autoja nämä nyt on). Vierailta hän sai lahjaksi muun muassa puskutraktorin, ison bussin, työkalupakin surruuttavine porineen ja dinosauruskirjan! Kyllä oli pienelle miehelle ihmeteltävää!

Lisäksi ommella hurautin poikaselle ihan tarpeeseen pari trikoopuseroa. Kaava on jo niin monesti hyväksi havaittu Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Pituutta taisin lisätä pari senttiä. Valastrikoon tilasin Elvelyckanilta ja kanoottitrikoon Jyväskylän kangaskaupasta. Harmaassa kanoottipaidassa on raikkaan limenvihreät kanttaukset, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän palaneet. 

Onnea, onnea meidän rakkaalle poikaselle! <3