Pussukoita nuorille naisille

Tässä kuussa olen päässyt juhlimaan kahta kaunista nuorta naista. Toinen sankari, minun rakas kummityttöni täytti jo 17 vuotta! Ompelin hänelle hänen toiveidensa mukaisen meikkipussukan. Kankaiden kanssa sain vapaat kädet. Kangaskaappia penkoessani käsiini osui täydellinen kuosi, Marimekon mustavalkoinen puuvilla nimeltään Ajatus on tärkein! (Muistin ensin, että kuosin nimi on Jokaiselle jotain!)

Hän antoi pussukalle suurinpiirtein-mitat ja suunnitelman mitä pussukkaan tulisi mahtua. Ompelin meikkipussin mukaillen Mehukekkereiden koristetyyny-ohjetta, jota pystyi loistavasti soveltamaan kyseisen vetoketjun ompelutavan tähänkin! Meikkipussin vuoriksi pääsi leikkisä sirkuspuuvillakangas.

Toinen kaunis nuori nainen juhli ripillepääsyään. Ompelin hänelle yhtenä osana lahjaa samasta kankaasta pussukan, jonka käyttötarkoituksen hän saa itse päättää. Malli on hieman erilainen ja otin mallia Hand made Hippu -blogin pussukkaohjeesta. Mainio ohje sekin! Vuorina on vaaleanliila pilkkukangas. Tässä on enemmän sellaista beautybox -henkeä, ja edellinen oli sellainen käsveskaan sopiva kompakti pussi.

Kummityttö pakkasi oitis meikkipussukkaansa tärkeimmät meikkinsä ja sujautti käsilaukkuun. Rippilapsi kertoi lähtevänsä pian luokkaretkelle ja ottavansa pussukan mukaansa. Parhaita palautteita!

Pingale sisustaa

Kuulun niihin ihmisiin, jotka laittavat verhot ikkunaan ja katsovat samoja verhoja seuraavat kymmenen vuotta. En voi ymmärtää kesä-, talvi- ja jouluverhoihmisiä. Huh, mikä vaiva! Sama Madeiralta ostettu päiväpeitto on ollut meillä (vasta) kolme ja puoli vuotta, mutta uskon ja toivon pitäväni siitä vähintään saman ajan eteenpäinkin.

Olemme kovin laiskoja muuttamaan kodissamme mitään isompaa. Isommat hankinnat liittyvät lasten huoneisiin ja säilytysratkaisuihin. Joulukuussa ostimme ensimmäistä kertaa parisängyn kaupasta. Tähän asti olen nukkunut jonkun vanhassa sängyssä. Uusi sänky hankittiin ihan tarvesyistä, kun edellisessä oli huono nukkua. Uuteen halusimme leveyttä 180 cm sekä päädyn. Sellaisen sisustukseen sopivan! Ja mikä onni, että Madeiran päiväpeitto sopi myös uuteen sänkyyn, huh.

Mutta nyt olen sisustanut. Tein uudet sohvatyynyt! Voitte ihastella muutosta ennen ja jälkeen -kuvia verraten. Muutos on häikäisevä!

Ennen!

Jälkeen!

Uusien ihanien sohvatyynyjen puuvillakangas on (tietenkin) Marimekkoa ja kuosin nimi on Purnukka. Ostin tämän kankaan ihan vartavasten sohvatyynyjä ajatellen ja kuvittelin saavani vähän vaihtelua ja muutosta olkkariin. Mutta onhan tämä kangas nyt edes vähän raikkaampi kuin edellinen Vanhakaupunki?

Opettelin tyynyihin minulle ihan uuden tavan kiinnittää vetoketju. Että oikein hykertelin näiden valmistuessa, että se vetoketju ei tosiaan näy ollenkaan! Ja se tapa oli suunnattoman helppo. Hyvät ja kuvalliset ohjeet löysin Mehukekkerit-blogista, kiitos!

Bonuksena vilautan teille kylpyhuoneen vessaamme. Tämä on isännän viimeisin panostus sisustukeen. Krisallikruunu vessaan. Kyllä näkee lukea sarjakuvia!

Rai rai, raikkaita raitoja!

Yöpukuja tarvitsee aina. Mutta joku niiden ompelemisessa tökkii eikä aloittaminen houkuttele. Ehkä se on se, että ne eivät ole näkyviä ompeluksia. Niitä pidetään öisin, eikä kukaan muu näe niitä kivoja kankaita. Onpa siinäkin syy, mutta taitaa se se olla!

Marimekon keväisestä ystävänmyynnistä nappasin ostoskoriin muiden aarteiden sekaan kolmen metrin raitatrikoopalan. Kolme metriä ihanaa raitaa! Ensin ajattelin ommella jommalle kummalle lapselle niistä lakanat, mutta tulin toisiin aatoksiin. Yökkäreitä, raikkaita raitayökkäreitä!

Ja kun vauhtiin pääsin, leikkelin samalla osat neljään yöpukuun! Kolmeen 98-kokoiseen mekkoyökkäriin ja yhteen pyjamaan. Kaavana mekkoversiossa käytin Ottobre 6/15 -lehden Penguin-mallia ja pyjamassa saman lehden North Pole-paitaa ja Fall Asleep -housuja koossa 92. Kätköistä löytyi pyjamaan täydellisen värinen resori!

Mekkoyökkäreistä kaksi ompelin kummitytöille nimipäivälahjaksi. Kuvissa toinen pääsikin malliksi ollessaan meillä päiväkylässä. Hauskat olivat kuvaukset ja niin paljon valinnanvaraa kuvissa! Päiväpyjamabileet!

Pinnasängyn pehmuste

Kun sain tietää odottavani esikoistani, päässäni vilisi jos jonkinlaisia ompelu- ja tuunausprojekteja. Osan niistä sain aloitettua ja tehtyä valmiiksi ja osa jäi vain haaveilun tasolle. Yksi niistä oli tehdä kiva ja erilainen pinnasängyn pehmuste. Tytär on nyt muutamaa kuukautta vaille kolmevuotias ja nukkuu isojen tyttöjen sängyssä, jossa on kaupan reunapehmuste (kirppislöytö tosin). Esikoiselle on sitten ommeltu muun muassa vaatteita hurjan paljon enemmän kuin kuopukselle.

Nyt kun kahdeksankuiselle kuopukselle sisustetaan omaa huonetta, oli edes hänelle saatava oma ja persoonallinen pehmuste pinnasänkyyn. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilin jostain mustavalkoisesta kankaasta! Lastenhuoneeseen kun kuitenkin sitä väriä ilmestyy väkisinkin niin mustavalkoista oli saatava. Marimekon Kanteleen kutsu oli ensimmäisenä mielessä, mutta sitä ei (enää?) valmisteta puuvillakankaana.

Kun tämä suru-uutinen Marimekon liikkeessä korviini kiiri, pääsin siitä yli hyvin nopeasti. Sain nimittäin käsiini Ajatus on tärkein -puuvillakangasta. Aivan huippukuosi! Ja siitä samasta otettiin vielä verhokangaskin... Pehmusteen ulkopuolelle päätin laittaa Eurokankaan mustavalkoista raitakangasta, ettei ihan överikuoseiluksi mene. Ajatus on tärkein -kuosissa on myös se hyvä puoli, että siinä ei tarvitse kangasta leikellessä pelätä, että menisi ketun tai oravan kaula poikki...

Itse pehmusteena on vanha ja ankea Ikean jämäkkä pinnasängyn pehmuste, jonka kaverilta vuosia sitten sain. Ja jonka ihan vähäksi aikaa vain laitoin sellaisenaan tyttären pinnasänkyyn ennen kuin saisin kankaat hankittua...

Leikkasin uudet kankaat kymmenisen senttiä korkeammaksi kuin itse pehmuste, jotta pehmusteen saa tiukasti myös patjan ja pinnojen väliin eikä patja tursuavine lakanoineen näy. Kiinnitysnarut on puuvillanauhaa.

Pojan huoneessa on vielä vierassänky (jossa äiti tai isä vielä toistaiseksi nukkuu..) ja muutakin mahdollisesti sinne kuulumattomia kalusteita, mutta ajan kanssa katsotaan millainen huoneesta muodostuu. Mikään intohimoinen sisustaja minä en ole, enemmänkin ratkaisut ovat käytännönläheisiä... Vihreä matto odottaa sisällepääsyä. Se on ollut noin kuukauden ulkona tuulettumassa, kun poikasen oksennukset siihen silloin lensivät.

Poikanen pitää uudesta pesän pehmusteestaan ja äitikin on oikein tyytyväinen!

Kietaisumekko

Minulla oli joskus kymmenen vuotta sitten kaupasta ostettu kietaisumekko. Pidin siitä ihan todella paljon. Silloin minulla ei vielä ollut ompelukoneen seurana saumuria, mutta haaveilin joku päivä ompelevani sen saman kietaisumekon mallista toisen samanlaisen. Haaveilin sen kymmenen vuotta!

Kävin pari viikkoa sitten Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä jossain spesiaalimyyjäisissä. Lompsin trikoo-osastolle, jonka yllä oli houkutteleva 10€/m-kyltti. Ilman sen kummempia suunnitelmia valitsin leikattavaksi kolmea kangasta. Myyjän mitatessa valitsemaani vihreää Paprika-kangasta vieressäni jonottanut nainen kysyi mitä aion kyseisestä kankaasta tehdä ja yllätin itseni vastaamalla: "Varmaan sellaisen kietaisumekon!".

Ompelutoverien hienolla avustuksella löysin mekkoon oivan kaavan: Suuri Käsityö 1/2012. Muutin sitä sen verran, että jätin rintaröyhelöt laittamatta sekä lyhensin helmaa ja hihoja. Ja taas kerran olen niin mielissäni kaavoista ja ohjeista! Valmiin vaatteen jälki on niin erilaista, kun ei tee vain sinne päin vaan oikeiden ammattilaisten tekemien ohjeiden mukaan. Tässäkin vaatteessa oli monta kohtaa, jotka olivat minulle uusia, kaikenmaailman muotokaitaleita myöten. Mutta panostus kannatti!

Ompelen taatusti vielä lisää kietsuja nyt kun kaavatkin ovat valmiina ja uudet ompelutermit ovat hallussa. Kuosikietsukevät 2015 alkakoon!

Sohva- ja lattiatyynyt Marimekon kankaista

Olin eilen herkullisessa karkkikaupassa. Valikoimaa oli kiusaksi asti, valinnanvaikeus oli suuri ja päätöksenteko vaikeaa. Olin nimittäin kangashyllyjen äärellä Marimekon myymälässä. Olen pitkään suunnitellut ja jahkaillut tekeväni lattiatyynyjä, koska olohuoneestamme on puuttunut jotain. Olohuoneessamme on isot ikkunat, mutta ei verhoja, joten jotain väriä halajan ruskean sohvan kaveriksi. En ole oikeastaan koskaan omistanut lattiatyynyjä, mutta ystävien luona olen sellaisten päällä istunut lukuisia kertoja.

 

Talossamme on kuitenkin jostain syystä ollut neljä isoa sisätyynyä, mutta hyvät päälliset ovat uupuneet. Eilen luuhasimme (pallomahaisen) ystäväni kanssa Kampissa, kun ykskaks sain päähäni ne lattiatyynyt! Käväisimme ensin Indiskassa, mutta valikoimassa oli lähinnä pieniä sohva- ja koristetyynyjä. Muutama pastellinsävyinen lattiatyyny löytyi alekorista, mutta sinne saivat hintoineen jäädäkin.

 

Lopulta päädyimme Marimekkoon, jonka kangasvalikoimaan voin aina luottaa. Sekä Inkan että meidän makuuhuoneista löytyy Marimekon verhot. Huomasin Marimekkoa löytyvän myös vaunujen tavarakorista, käsilaukusta, kotoa vessoista... Se täydellinen tarjotin on edelleen hakusessa! Se tarjotin, jolla tarjoilen kesällä rakkaille ihmisille pihalle kylmiä juotavia ja pientä naposteltavaa. Samalla tarjottimella kantaisin iltapalamussutettavat olohuoneeseen.

 

 

 

Myyjän leviteltyä pöydälle useita kangasvaihtoehtoja päädyin kahteen silmää eniten miellyttävään. Kankaiden nimet ovat Vanhakaupunki ja Räsymatto. Vanhakaupunki-kangasta myytiin kuvio kerrallaan, joten päädyin ottamaan kangasta vain yhden kuvion verran (olin siis kitsas). Muistelin tyynyjen olevan kooltaan 60x60 cm ja kahden niistä olevan melko lurppanoita. Päätin tehdä kahdesta tyynynpäällisestä vähän kapeammat ja tunkea ne huonommat tyynyt niihin.

 

 

 

Suunnittelin ompelevani tyynynpäällisen toisen puolen yksivärisestä kankaasta, joten suuntasin Eurokankaaseen. Ostin sieltä kuusenvihreää puuvillakangasta sekä siihen täysin mätsäävät vetoketjut. Kotona huomasin niiden lurppanoiden tyynyjen olevankin 70x70 cm, joten päätin muuttaa suunnitelmia lennossa. Päädyin ompelemaan kaksi sohvatyynyä ja kaksi lattiatyynyä. Luulen, että joskus ompelen vielä kaksi lattiatyynyä lisää. Niitä voisi säilyttää komerossa, mutta ottaa esille tarpeentullen. Pääsen siis uudelleen karkkikauppaan! Pienistä suunnitelmanmuutoksista huolimatta olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Tyynyt ovat ihanat!