Näytetään tekstit, joissa on tunniste suhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suhde. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Virkistävä lauantai

Ja se oli viime lauantai. Päivä alkoi sillä, että isäntä nousi tyttären kanssa aamutoimiin. En varsinaisesti jatkanut enää nukkumista, mutta yhtä virkistävää oli jäädä peiton alle vain pötköttelemään. Virkistäväksi sen teki se, että joku muu otti vastaan esiuhmaikäisen ajatukset ja iteite-toiveet. Vessassakäynnit ja pukemiset ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua tapahtumiksi, jotka mielelläni skippaisin. Kyseisten tapahtumien kuitenkin ollessa pakollisia ne on elettävä ja otettava ilolla vastaan.

Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen tyttö on oppinut hienoja taitoja, mutta joskus olisi vain kätevämpää ja nopeampaa, että äiti/isi pukisi vaatteet (oikeassa järjestyksessä) tai riisuisi vaatteet vaippoineen. Olin ajatellut uhmaiän ja omien hermojen koettelu -vaiheen tulevan vasta loppuvuodesta, mutta kappas, sieltähän se ryminällä tulee jo!

Mutta siihen lauantaihin. Ajattelin ensin kirjoittaa otsikoksi Voimaannuttava lauantai, mutta ensimmäisessä sanassa on jotenkin ällöttävä huuhaa-lataus, joten päädyin arkisempaan virkistävä-sanaan. Isäntä teki toiveestani aamupalaksi puuroa, koska se on yksinkertaisesti parempaa ja pehmeämpää kuin minun keittämäni. Aamupalan jälkeen tytär kiikutettiin yökyläkamoineen mummolaan. Ja se oli yksi asia mikä teki viikonlopusta virkistävän (tai voimaannuttavan).

"Vaamiss!"
Tähän on varmasti turhaa edes alkaa jauhaa mitään itsestäänselvyyksiä äidinrakkaudesta tai siitä miten voi tuntua hyvältä viedä lapsi välillä (yö)hoitoon. Olen varmasti parempi äiti, kun lapsi on välillä toisaalla.

Kotiintultuamme teimme lounassalaatit ja söimme ne letkeästi sohvalla digiboksin hömppäaarteita katsellen (tais olla Hyvät ja huonot uutiset sekä Poliisit...). Sohvalla ja television ääressä syöminen on jäänyt lapsiarjessa enää iltoihin tytön ollessa nukkumassa, joten valoisaan aikaan sohvalla mässäily tuntui jo lähes rikokselta. Lounaan jälkeen isäntä katosi autotallin ja kellarin uumeniin ja minä aloitin haahuilun. Mitäs sitä tekis? Blogia, ääh. Ompelen? En keksi mitä. Mutta en todellakaan siivoo!

Lopulta otin vajaan puolen tunnin päiväunet! Unien jälkeen tartuin sittenkin saumuriin ja tuunasin vanhoja housuja. Ompeluprojektin jälkeen aurinkoinen ilma alkoi pitkästä aikaa houkuttaa. Isäntä lähti mukaan kiertämään Bisajärveä! En edes muista milloin olisimme olleet viimeksi kahdestaan lenkillä. Ilma oli mainio ja maaston kunto metsäpoluilla tuntematon. Reitin varrelta löytyi leskenlehtiä, mutaa, jäätä, lunta, kuivaa maata ja lahoavat pitkospuut. Bisajärvi oli enimmäkseen jäässä.










 

Lauantain kruunasi kaverin 31-vuotisyllätysjuhlat Ravintola Salvessa. Läsnä oli parikymmentä juhlijaa ja tunnelma oli hilpeä. Salven ruoka ei jättänyt ketään nälkäiseksi, sen verran täyttäviä satavuotiaan seiloriravintolan annokset olivat. Omalta lautaseltani löysin alkupalaksi suolakurkkuja smetanan ja hunajan kanssa, pääruoaksi läjän perunamuusia, lihapullia ja suolakurkkuja sekä jälkiruoaksi vadelmasorbettia kinuskikastikkeella. Nälissäni unohdin ottaa kuvia annoksista, mutta kyllä kaikki tietävät miltä lihapullat näyttävät...

Seurueen loput jäsenet taisivat jatkaa iltaa vielä aikaiseen, mutta isännän ja minun piti kiirehtiä kotiin keskiyön paikkeilla. Aamulla odotti aikainen herätys ja sunnuntaivuorot töissä. Kesäaikaan siirtyminen meinasi myöhästyttää meidän töistä, mutta onneksi älykkäät puhelimemme tajusivat itse siirtää aikansa kesään päin ja herättää meidät oikeaan aikaan!

Otsikko olisi voinut olla Virkistävä viikonloppu, mutta sunnuntain aamuvuoro rokotti toisen päivän pois. Aamuvuoron jälkeen juhlimme vielä siskonpojan synttäreitä, onnea vielä huomiselle aprillisankarille!


lauantai 24. marraskuuta 2012

Viisi vuotta

Tasan viisi vuotta sitten elelin sinkkuna. Päätimme eräänä marraskuisena lauantaina lähteä parhaan ystäväni kanssa "vähän ulos". Yön hämärissä Helmen tanssilattialla Häneen törmäsin, Herra T:hen. Olimme tavanneet hänen kanssaan yhteisten ystäviemme juhlissa puoli vuotta aikaisemmin. Jo silloin pitkähiuksinen ja -partainen hoitoalalla työskentelevä T kiinnosti, mutta kiinnostus tuntui olevan yksipuolista. Helmessä kohtalo tuntui puuttuvan peliin, koska kirjaimellisesti törmäsimme toisiimme. Yhteistä eloa on nyt takana tasan viisi vuotta.

Asuimme omissa yksiöissämme ennen kuin muutimme yhteen puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Olemme asuneet samassa kerrostalokolmiossa nyt kolme ja puoli vuotta. Viikon päästä asumme omakotitalossa! Omakotitaloasuminen on ollut haaveissani aina ja nyt se vihdoin toteutuu pitkän säästämisen jälkeen. Etsimme sopivaa taloa vuoden verran. Kävimme katsomassa erilaisia omakotitaloja yhdessä ja erikseen varmaankin monta kymmentä! Lopulta löysimme molempia miellyttävän talon, jonka omistajat osoittautuivat lopulta minun tutuiksi. Kuinka pieni on maailma.

Herra T:n kanssa olemme matkustelleet melko paljon. Ensimmäinen ulkomaanmatkamme suuntautui Egyptiin maaliskuussa 2009. Olimme juuri muuttaneet yhteen. Seuraavana keväänä kävimme muutaman päivän lomalla ihanassa Lissabonissa ja saman vuoden kesänä teimme pikkuruisen Eurooppa-tourin, jolla kävimme Liettuan Kaunasissa, Italian Milanossa sekä Espanjan Malagassa. Matkakohteet valitsimme siis jonkun halpalentoyhtiön valikoimista, koska lennot olivat todella edulliset. Reissu kesti muistaakseni pari viikkoa ja ajoittui keskikesälle. Silloin päätin, etten enää ikinä lähde kaupunkilomalle keskellä kesää. Helle oli tukahduttava, varsinkin Milanossa! Seuraavana vuonna lähdimme muutaman viikon matkalle keväällä ja silloin kävimme Hongkongissa sekä kiertelimme Filippiinejä. Samana syksynä 2011 kävimme kahden muun pariskunnan kanssa Berliinissä viikonloppureissulla. Tänä keväänä lomailimme parin ystävän kanssa Singaporessa sekä Malesiassa muutaman viikon. Ensi keväänä reissu Madeiralle onkin hieman erilainen, kun mukana on puolivuotias tyttäremme, isovanhemmat sekä kummitäti miehineen.

Näiden vuosien aikana olen edellä mainittujen kohteiden lisäksi käynyt siskontytön (kummitytön) kanssa Kanarialla (Maspalomas), siskonpojan kanssa Kreikassa (Lefkas), äidin kanssa Prahassa sekä ystävien kanssa Rodoksella, Espanjan Fuengirolassa ja New Yorkissa. Tallinnassa ja Tukholmassa on taidettu piipahtaa myös jokunen kerta. Myös Herra T on käynyt omien kavereidensa kanssa useilla eri ulkomaanmatkoilla. Minusta on (ollut) tärkeää reissata sekä kaksistaan, että omilla kokoonpanoillamme. Matkailu on sydämessä. Edellisen matkan päätyttyä tulee olla jo seuraava matka vähintään mielessä! Saa nähdä syökö talon ylläpito velkoineen koko omaisuuden vai saammeko säästettyä sukanvarteen hieman reissaamista varten.

Viimeisen viiden vuoden sisään olemme toivoneet lasta, odottaneet sitä ja saaneet sellaisen, maailman ihanimman. Kosin Herra T:tä tämän vuoden karkauspäivänä ja pienen harkinnan jälkeen hän päätti välttyä hamekankaiden ostolta ja joutui kanssani kihloihin. Samaa sukunimeä odotellessa!

Toivon, että seuraavat viisi vuotta (ja vuosikymmenet!) tulevat olemaan yhtä ihania kuin edellisetkin. Suhde Herra T:n kanssa on tasavertainen, kunnioitamme toisiamme. Olemme lapsenkasvatuksessa samoilla linjoilla (ainakin vielä tässä vaiheessa) ja uskon, että tulemme vähintään sopeutumaan molempien periaatteisiin. Nyt tehdyt päätöksethän on helppo kumota sitten käytännössä... Itse olen luonteeltani melko huomionkipeä ja kohteliaisuuksia saa kalastella, mutta niistä harvoista spontaaneista kerroista tulee ottaa kaikki irti. Oma toiveeni, päätökseni ja haasteeni on pitää itseni samana naisena kuin olen aina ollut, enkä ole pelkkä äiti. Toivon osaavani puhua edelleen muustakin kuin vauvan yöunista ja vaipoista.  Uskon tämän olevan yksi asia, jota myös Herra T toivoo.Olen sama Pingale, mutta nykyään myös äiti.

Kuvakimara yhteisiltä matkoiltamme, olkaa hyvät.

 Helsingin Liuskasaari 2008
Egypti, Sharm El Sheikh 2009

Lissabon 2010

Kaunas 2010

Milano 2010

Malaga 2010
Hongkong 2011

Filippiinit, Panglao 2011
Berliini 2011
Singapore 2012

Malesia, Tioman 2012