Kietaisumekot nro 3 ja 4

Tämä postaus on antanut odottaa itseään jo piiiitkän tovin. Kietaisumekkoinnostuksissani ompelin aikoja sitten kahden aiemman kietsun kaveriksi vielä kaksi lisää! Kangasvalinnoissa kuvittelin jo jotain oppineeni, mutta ei... Keltainen ja pirtsakka Ananassiivut-trikoo on Eurokankaasta löytynyt heräteostos ja aivan liian liurua ja ohutta kietsukangasta minun makuuni.

Toivon löytäväni jostain sellaisen kietsukaavan, joka on tarpeeksi peittävä, ettei alle tarvitsisi laittaa toppia. Näiden alla ei toppia ole, mutta varsinkin keltaista saa oikoa ja kiskoa olo on todella epävarma ja epämukava. Vaikka kangas itsessään on supermukava ja ihana. Pilkkukangas on Marimekon trikoota ja aivan eri tavaraa keltaiseen verrattuna. Jämäkkää ja paksumpaa eikä niin venyvää.

Olen yrittänyt muokata tätä yhtä ja ainoaa käyttämääni kietsukaavaa (SK 1/2012) itselleni sopivaksi. Mutta suurin ongelma on ollut se, ettei etukappaleiden helmat mene samalla tasolla: helmojen etukulmat roikkuvat. Olen koittanut säätää myös kiinnitysnauhojen paikkaa ylemmäksi. Se peittävyys pitäisi saada myös kohdilleen... Tämä pilkullinen on ehkä paras tähän mennessä ja keltaista vähän välttelen.. Kotioloissa menee kyllä mainiosti!

Pahoittelen käytettyjen vaatteiden läjästä kahmaistuja silittämättömiä kietsuja ja kökköjä kuvausasentoja... Ja eikun uusia kaavoja metsästämään!

Kietaisumekko nro 2

Otsikosta voi jo päätellä, että näitä tulee lisää..! Innostuin suunnattomasti kietaisumekosta, jonka sain vihdoin aikaiseksi ommella noin kymmenen vuoden jahkailun jälkeen. Toistaiseksi kietsuja ei ole kuin nämä kaksi, mutta kunnes löydän lisää kivoja kankaita, ompelen niitä taatusti useamman!

Tämä hauskasti pääsiäiseen sopiva trikookangas löytyi Eurokankaasta. Kokemuksen karttuessa osaan kangasta jo hipelöidessä tietää onko se sopiva vai ei. Tämä kangas on kuosiltaan kiva, mutta vaakasuoraan ommellessa levähti kummallisesti. Vähän sellainen resorin nurjan puolen tuntu..?

Tässä versiossa on kymmenisen senttiä pidempi helma kuin edellisessä. Myös sidontanauhojen paikkaa nostin hieman. Kesää kohti taitaa hihat lyhentyä ja syksyä kohden kangas muuttua paksummaksi ja neuletakkimaisemmaksi. Ellen ole jo kyllästynyt näihin kietsuihin siihen mennessä...

Kietaisumekko

Minulla oli joskus kymmenen vuotta sitten kaupasta ostettu kietaisumekko. Pidin siitä ihan todella paljon. Silloin minulla ei vielä ollut ompelukoneen seurana saumuria, mutta haaveilin joku päivä ompelevani sen saman kietaisumekon mallista toisen samanlaisen. Haaveilin sen kymmenen vuotta!

Kävin pari viikkoa sitten Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä jossain spesiaalimyyjäisissä. Lompsin trikoo-osastolle, jonka yllä oli houkutteleva 10€/m-kyltti. Ilman sen kummempia suunnitelmia valitsin leikattavaksi kolmea kangasta. Myyjän mitatessa valitsemaani vihreää Paprika-kangasta vieressäni jonottanut nainen kysyi mitä aion kyseisestä kankaasta tehdä ja yllätin itseni vastaamalla: "Varmaan sellaisen kietaisumekon!".

Ompelutoverien hienolla avustuksella löysin mekkoon oivan kaavan: Suuri Käsityö 1/2012. Muutin sitä sen verran, että jätin rintaröyhelöt laittamatta sekä lyhensin helmaa ja hihoja. Ja taas kerran olen niin mielissäni kaavoista ja ohjeista! Valmiin vaatteen jälki on niin erilaista, kun ei tee vain sinne päin vaan oikeiden ammattilaisten tekemien ohjeiden mukaan. Tässäkin vaatteessa oli monta kohtaa, jotka olivat minulle uusia, kaikenmaailman muotokaitaleita myöten. Mutta panostus kannatti!

Ompelen taatusti vielä lisää kietsuja nyt kun kaavatkin ovat valmiina ja uudet ompelutermit ovat hallussa. Kuosikietsukevät 2015 alkakoon!