Asustesetti vauvalle ja lahja isosiskolle

Ystäväpariskunnalle syntyi pieni poikanen muutama viikko sitten. Babyshowereille ompelin jo tilkkupeiton, bodyn ja jumpsuitin, mutta eihän uutta pientä ihmistä voi tyhjin käsin mennä tapaamaan! Pojalla oli kuulemma tarve lämpimälle pipolle. No minähän väänsin tarpeen myssyksi sekä tumpuiksi ja töppösiksi.

Selailin kangasvalikoimaa ja mietin jotain neutraalia kangasta. Ehkä jotain poikamaista, ehkä jotain poikasävyistä.. Sitten käsiini osui tämä Paapiin Siesta, joka on minusta aina vaan niin kaunis! Tämähän sopii pienen ja paljon nukkuvan vauvan asusteisiin mainiosti.

 

Myssy on ommeltu Ottobren 6/13-numerosta löytyvällä kaavalla. Lisäsin siihen mustan fleecevuorin. Vähän myssyn malli olisi kaivannut muokkausta pienen päähän, mutta siellä toppahaalarin ja makuupussin kätköissä myssy näytti lämmittävän hyvin.

Tumput ja töppöset ompelin Jabadabaruun blogista löytyvällä ohjeella. Hurjan isot niistä tuli, mutta lämmittävät sitten kevääseen asti! Tumppujen ja töppösten sisältä löytyy myös mustaa fleeceä. (Huhhuh, miten hätäisesti olen kuvannut, anteeksi!)

Pienen pojan kolmevuotiaalle siskolle, minun kummitytölleni ompelin isosiskon mekon. Koin hyvin tärkeäksi antaa lahjan myös tuoreelle isosiskolle. Hänen lahjansa luovutin myös huomattavasti suurieleisemmin kuin vauvan. Ihana pinkki mekko puettiin tietenkin heti päälle.

Todella kivanmallisen mekon kaava on nimeltään Tropical ja se löytyy Ottobren numerosta 1/16. Kangas on Metsolan Milkmess.

Toisen kummityttöni äidin (Elämä on sun -blogin kirjoittajan) kanssa tuli taannoin puheeksi lasten vaatemieltymykset ja -toiveet. Hänen tyttärensä oli kuulemma jonkun päiväkotipäivän päätteeksi toivonut kovasti keltaista mekkoa. Kummitäti laittoi toiveen korvan taakse. Samalla kun ompelin toiselle kummitytölle isosiskonlahjaa, ompelin samalla Tropical-kaavalla toisenkin mekon. Keltaisen mekon!

Mekkoa luovuttaessani kysyin onko mekko sellainen keltainen mekko kuin hän toivoi, sain rehellisen vastauksen: Ei. Mutta hyvin näytti silti helmat heiluvan tanssiessa ja ehdotus mekon pukemisesta seuraavana päivänä päiväkotiin sai tytön kasvoille leveän hymyn!

Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.

Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!

Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.

Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.

Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!

Muistamisia lähipiiriin

Niin se syyskuu sieltä vaan saapui! Onko se kesä virallisesti nyt ohi? Olen jälleen saanut kaivaa muun muassa pipokaavat esille. Olen myös opetellut ihan uuden jutun, vuorillisen tuubihuivin ompelun! Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen asia kuin voisi kuvitella ja purkuri pääsi käyttöön. Mutta onneksi on ihania kanssaompelijoita, joiden blogeista löytyy vinkkejä niiden ompeluun.

Halusin muistaa kolmea pientä kummilastani päiväkodin aloituksessa. Kaksi kolmesta jatkoi päiväkotia kesäloman jälkeen, mutta kolmannelle aloitus oli ihan ensimmäinen. Konkaritytöille ompelin Käpysen kauniista Sadepilvet-trikoosta lyhythihaiset mekot. Mekko on enimmäkseen Lionella-kaavaa, mutta olen muokannut sen takaosan tampittomaksi sekä hihat yksinkertaisiksi. Ihana kaava, kaunis kangas ja suloiset tytöt, paras yhdistelmä!

Reippaalle päiväkodin vasta aloittaneelle kummipojalle ompelin Noshin Kolmipyörä-trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on Ottobren Buttoned up. Keltaiset kanttaukset raikastavat harmaan paidan ilmettä minusta mainiosti!

Pitkästä aikaa pääsin ompelemaan pikkuruisia vaatteita koossa 56! Ompelin nämä ystävän vauvalle ja toiveena oli terälliset potkuhousut. En löytänyt omista lehdistä toiveenmukaista kaavaa, joten päädyin penkomaan kaverin kaavalehtikokoelmia! Onni on naapurissa (viiden kilometrin päässä) asuva ompelukaveri! Vihreä Siiri ja Myyry -potkari on ommeltu Crawler-kaavalla ja sininen Twigs on yhdistelmä Koalaa ja Crawleria. Paapiin kankaita molemmat. (Unohdin näköjään kuvata potkarit, joten pahoittelut huuruisesta kännykuvasta..)

Olin taannoin elämäni ensimmäisillä kangasvaihtareilla siellä viiden kilometrin päässä asuvalla ompelukaverinaapurilla (terkkuja Eitsulle!). Sieltä ostin muun muassa tämän Paapiin okranvärisen Dino-trikoon. Talossamme asuvalle dinosaurusfanille se oli huippulöytö! Kangasta oli melko vähän ja t-paidankin siitä olisi varmasti saanut, mutta päätin kokeilla vaimista. Tämä hihaton paita on ommeltu Viktor-kaavalla. Ja on kyllä takuulla pähein vaimis meidän kulmilla!

Pipoasiat tosiaan vaativat taas päivitystä. Poikanen käytti koko viime talven isosiskonsa pinkkiä kaulahuivi-buffia ja sehän toimi mainiosti. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ompelin hurjan suuren ponnistuksen vaatineen harmaan buffin. Siinä on peräti yksi sauma ja kaksi raakareunaa. Siis kyllä, yksi sauma! Se on siis vain korkea/pitkä tuubi, joka myttynä lämmittää kaulaa ja niskaa. Harmaan buffin kaveriksi ompelin tiikeripipon.

Tytär sai Käpysen pop up -liikkeessä itsevalitsemastaan Vesimelonit-trikoosta pipon. Kankaasta leikkelin myös palat puseroon, mutta se valmistuu aikanaan. Elvelyckanin valaat pääsivät kolmevuotiaan kaverin päähän. Onnea huomiselle päivänsankarille, toivottavasti pipo on sopiva!

Viimeisen kuvan suloisuudet eivät kyllä mitenkään pääse oikeuksiinsa kuvassa. Pipon laen leikkaus (sama kuin valas- ja tiikeripipoissa) on hankala kuvattava, joten kuvassa se näyttää jotenkin epämuodostuneelta myssyltä. Kuten alussa mainitsin, vuorillisen tuubihuivin ompelun sain opetella ihan alusta. Kaksinkertainen rengas vaikuttaa kovin yksinkertaiselta ommella, mutta eipä se sitä ollutkaan... Kerran jos toisenkin nupitin tai ompelin itseni umpikujaan! Nämä ihanuudet lähtivät ystävän kaksivuotiaalle väritietoiselle neidille.

Isännällä oli keskiviikkona vapaapäivä. Onneksi oli aivan upea ilma, josta minä sain ilokseni nauttia sisällä ja loppuperhe ulkona. Ompelupöydälle nimittäin kertyi herkullinen pino leikeltyjä paloja odottamaan vaatteiksi pääsyä! Tässä niistä tosin osa on jo valmiina. On miellyttävä tunne, kun tietää, että jossain joku odottaa minua ja juuri minua innolla, maltillisena ja vilpittömänä, mutta ei vaatien eikä painostaen.

Neljävuotias keijukaisprinsessa (ja Elsa-nuken paluu)

Niin se täytyy taas todeta, että vuodet vierii, aika kuluu ja lapset kasvaa. Esikoistyttäremme täytti tänään neljä vuotta! Juhlia vietettiin perhepiirissä, kuten monena vuotena aikaisemminkin. Yksivuotispäivänä talo oli täynnä myös aikuisia ystäviä ja heidän lapsiaan, mutta nyt pienempien juhlien järjestäminen on sopinut meille paremmin. Joskus myöhemmin on aika kaverisynttäreille.

Tytär on edelleen kotihoidossa ja jatkaa nyt elokuussa seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa. Vuoden päähän elokuulle on jo haettu paikkaa lähimmästä päiväkodista. Päivät kuluvat pikkuveljen kanssa tapellessa touhutessa, kylillä luuhatessa, leikkipuistoissa telmien ja kaveriperheitä treffatessa. 

Heinäkuussa kangasihanuuksia myyvä Käpynen piti pop up -liikettä Helsingissä. Kävimme siellä tyttären kanssa kahdestaan ja tytär sai valita valmiiksi leikatuista kangaspaloista yhden itselleen. Kassalla korista löytyi tosin myös toinen pala... Hän valitsi Jättivesiväriraidat, josta halusi itselleen tietenkin mekon. Kysyessäni toiveita vaatimuksia mekon suhteen hän kertoi haluavansa Elsa-mekon. Hän täsmensi, että se on piiiiitkä! Järkytyksekseni sen ei tarvinnut liehua, kunhan on piiiitkä. Ja hihat ovat lyhyet.

Mekon yläosaksi valitsin hieman muokatun Lionella-mekon kaavan sekä alaosassa käytin hyväksi Tropical-mekon helmaa, mutta pidennettynä tietty. Kädentiet ja pääntien kanttasin samasta kankaasta leikatuilla kaitaleilla. Itse en välttämättä olisi tätä kangasta osannut valita, mutta tekeepä hyvää vähän tuulettaa omia mieltymyksiä (vielä enemmän) ja antaa likan itse valita.

 

 

 

Kirjoittelin kesäkuussa pienestä Frozen-fanistamme ja Mallorcan reissussa hävinneestä Elsa-nukesta.

Synttärilahjoja kysellessäni hän mainitsi monesti pehmeän Elsa-nuken. Siinä vaiheessa pikkuinen ei tiennytkään millaisen vaivan minä ja muutama muu on jo nähnyt yhden nuken vuoksi.

Olin selannut nettikaupat ja eBayt. Suomen nettikaupoista en samaa nukkea löytänyt ja muualta maailmasta ehkä surkeita kiinakopioita. Monesti olin klikkauksen päässä tilaamassa, mutta hoksasin katsoa nuken pituuden: 40 cm. Liian pitkä. Oikean nuken pituus oli se 25 cm. Pidempi ihan samannäköinen nukke on siis tämän vuoden mallia ja vanhaa lyhyempää ei tietenkään mistään saa.

Toivonkipinä nousi parissa Citymarketissa, josta löysin samaan sarjaan kuuluvan pienen Anna-nuken. Kirjoitin Citymarketiin asiakaspalautetta, jossa kyselin kyseisen Elsa-nuken perään. Kun samankokoisia Anna-nukkejakin myydään niin löytyisikö vielä jostain Perä-Hikiän perävaraston peränurkasta lojumasta yksi Elsa? Kesälomat painoivat päälle ja sain vastauksen vasta parin viikon päästä. Saldojen mukaan jossain päin Suomea saattaisi kuulemma yksi Elsa löytyä, mutta niihin ei voi luottaa, koska se saattaa olla vaikka inventaariovirhe.

Sen sijaan ystävällinen asiakaspalvelija kertoi jo laittaneensa heidän Disney-agentilleen sähköpostia asiasta! Tämä agentti palaisi vasta viikon päästä lomalta, mutta hän kuulemma laittoi jo itselleen merkinnän, että muistaisi vielä soittaa agentille tämän palattua lomalta. Siis miten ihanaa asiakaspalvelua!

Seuraavalla viikolla minuun otti yhteyttä mm. Disney-leluja välittävän tukkuliikkeen asiakaspalvelija. Heillä on toisinaan leluystävänmyyntejä ja yksi vanhanmallinen Elsa-nukke olisi hyllyssä. Hän lähetti nukesta vielä kuvan varmistuaksemme, että puhumme samasta nukesta ja sehän se oli, tuttu Elsa! Minä laitoin kympin kyseisen firman tilille ja hän laittoi nuken postiin.

Tänään aamulla synttärilahjapaketin avasi uninen pörröpää ja ilme oli verraton. Tyttö kaappasi nuken heti tiukkaan halaukseen ja ihmetteli ääneen: "Miten tämä tänne oikein ilmestyi?!" Elsa-nukke pääsi seuraamaan aamupalaa, täytekakun tekoa, ulosmennessämme Elsa jäi sisälle, mutta taas lounaalle se pääsi hyllylle katselemaan. Yöksi Elsa pääsi samaan tuttuun paikkaansa: tyttären kainaloon.

Kiitos vielä tuhannesti Citymarketin ja Simba Dickie Finlandin asiakaspalvelijoille! Valoitte pieneen tyttöön uskoa haaveiden toteutumisesta ja teitte syntymäpäivän aamusta täydellisen.

Alkukesän ommellut vaatteet omille

Edellisessä julkaisussa oli kuvattuna muille ommeltuja juttuja ja tästä löytyy jokunen omille lapsille ommeltu vaate. Tytär on katsonut kaiholla mekkoja, joita olen itselleni ommellut. Niissä on muka niin ihanasti hulmuavat helmat! Ompelin tytölle oman hulmuhelmamekon Verson Puodin kauniista ruusukankaasta. Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla ja lisäsin siihen hyvin hulmuavan täyskellohelman. Mittasin ilmeisesti vähän pieleen, koska mekon yläosa voisi olla vähän pidempi eli helma voisi alkaa hieman alempaa. Mutta hyvin on tälläkin jo yhdet ylioppilasjuhlat juhlittu!

 

Pojan housuvalikoimasta useimmat alkoivat yhtäkkiä esitellä pojan nilkkoja. Mitä se meidän vauva on mennyt kasvamaan! Kaavoja rentoihin kesähousuhin siis täytyi alkaa etsiä. Mielessäni oli sellaiset vähän tiukat, mutta kuitenkin vähän lököttävät pöksyt. Löysin Ottobren 4/15-numerosta Baggy Bottom -nimiset pökät, jotka ompelin Paapiin raidallisesta Virtanen-luomutrikoosta. En tiedä onko koko ihan oikea, mutta on nuo ehkä vähän liian baggyt... Lahkeesta ne näyttävät hyvältä, mutta pepun kohdalta kangasta tuntuu olevan liikaa.

 

Toinen kokeiluun päässyt housukaava oli Streaky Legs numerosta 1/15. Sekin oli äskeisen mallin mukaisesti etu- ja takasaumaton, mutta lisäksi tässä on lahjeresorit. Ensimmäistä kertaa elämässäni leikkasin resorit kaavan mukaan! Tähän asti olen leikennyt ne ihan vapaalla kädellä. Tämä malli on pojan päällä paljon parempi, mutta en ymmärrä kuinka pienistä nyansseista se on kiinni.

Poika onkin päässyt käyttämään monia isosiskonsa vanhoja legginsejä. Monet ovat neutraalin värisiä ja sopivat mainiosti pikkuveljelle. Poika on jotenkin niin syötävän suloinen tyköistuvissa kalsareissa ja rennossa kesäpaidassaan! Menoa ei lainkaan haittaa myöskään se, että joissain siskon vanhoissa leggareissa on sievät kumilankarypytykset nilkoissa...

Onkohan tässäkin siis seuraavat perintöhousut? Ompelin tyttärelle Metsolan timanttikankaasta legginsit Ropina-kaavalla (Ottobre 6/12). Hieman harmittaa siellä täällä oleva keltaiseksi värjätty timantti, mutta muuten kuosi on todella kiva!

 

Tämän Fawn-kaavalla ommellun yökkärin leikkelin jo pari kuukautta sitten, mutta sain ommeltua kasaan vasta pari päivää sitten! Työhön ryhtymisen esteenä on ollut ajatus, että pojalle olisi parempi käyttää jo pyjamia. Hän repii nepparit itse auki ja retkottaa sängyllään koko vatsa ja toinen jalka paljaana. Muutaman pyjaman olen pojalle jo ostanut (!), ja ne toimivat käytössä huomattavasti paremmin ja pottahommatkin sujuvat vähemmällä nepittämisellä ja riisumisella. Lisäksi leikkelin tähän 86 senttiseen yökkärikaavaan lisää pituutta se saattaa olla jopa liian iso pojallemme. Jouten taitaa jäädä... Noutaja saa pitää!

Risteilyvaatteet

Olimme juhannuksena risteilyllä ja pitihän sinne saada uutta vaatetta. Neljän hengen perheestämme vain isäntä jäi ilman ompeluksiani. Tosin en hänelle muuta ole ommellutkaan kuin boksereita ja yöhousuja, joten en tähän hätään opetellut uutta.

Sen sijaan pian kaksi vuotta täyttävälle pojalle ompelin ensimmäistä kertaa kauluspaidan! Olikin todella terapeuttista ja virkistävää ommella piiiitkästä aikaa joustamatonta kangasta eli tavallista lakanapuuvillaa. Joustamattoman kanssa onkin oltava tarkkana kaavojen ja kankaan leikkuun kanssa, koska puuvilla ei juurikaan anna anteeksi. Trikoota voi vähän venyttää, jos yhteenommeltavista kappaleista toinen onkin vähän lyhempi, mutta joustamatonta ei voi.

Selasin kaikki omistamani Ottobre-lehdet läpi etsien jotain yksinkertaista kauluspaidan kaavaa. Päädyin Zebra Run -nimisen mallin (Ottobre 3/15). Ompelin paitaa juhannusaaton ja -päivän välisenä yönä kahteen asti, kunnes pääsin kaulukseen. Yöaivot eivät tajunneet ohjeesta mitään, joten oli luovutettava ja jatkettava aamulla. Ihan hyvin ehdin jatkaa aamupäivällä, koska vasta iltapäivällä oli lähtö laivalle... (Pakkaamattakin tietty vielä oli!)

Suorastaan hihkuin kuin sain paidan ommeltua ja silitettyä! Olin paidan onnistumisesta niin innoissani, että mieli teki tehdä heti perään toinen. Ohjeessa paitaan olisi kuulunut (tietenkin) laittaa napinlävet ja napit, mutta napinläpien ompeluun olisi mennyt tuhottomasti aikaa enkä ollut varma oliko nappirasiassa tarvittava määrä oikeankokoisia ja -värisiä nappeja. Päätin siis oikaista neppareilla. Vähän menivät vinksalleen, kun en malttanut innostuksissani mitata etäisyyksiä, mutta eipä niitä vauhdissa huomaa.

Puettiin paita päälle vasta risteilyn toisena iltana. Kyselin hissiaulassa mieheltäni, että mitä mieltä hän on poikansa uudesta kauluspaidasta. "Ihan kiva. Näyttää vähän, että se olisi tehty tiskirätistä." Hissiä odotti myös toinen mies, joka vilkaisi poikaamme ja kommentoi: "Kieltämättä! Puuttuu vain Viledan lappu!" Sen jälkeen puseroa on kutsuttu Vileda-paidaksi. (Vertaa vaikka tähän..)

Itselleni ompelin Pehemiältä ostetusta Kosmos-trikoosta hihattoman tunikan. Trikoon löytäminen kankaitteni joukosta oli varsinainen minilottovoitto! Se oli nimittäin hautautunut toisten alle enkä ollenkaan muistanut omistavani sellaista. Vaikka ihan tämän vuoden puolella sen olen ostanut. Mahtava yllätys!

Ajattelin ommella sen pituisen paitatunikajutun, että käyttäisin sitä lähinnä jegginsien kanssa (ei legginsien). Halusin nimittäin lähteä risteilemään ilman legginsit ja mekko -yhdistelmää ja tämä on muka vähän hienostuneempi versio siitä... Lapsien perässä pitää kuitenkin juosta ja lattianrajassa kyykkiä, joten tavalliset paidat eivät ole olleet käytössä enää pitkään aikaan.  Yläosan kaava on piirretty ikivanhasta topista ja helma on samasta skater dress -mekosta, josta olen jo sata mekkoa ommellut.

Tyttärelle ompelin Lionella-mekon (Ottobre 3/15) kauniista kolibrikuvioidusta kankaasta, jonka tilasin vastikään Elvelyckanilta. Olen ommellut samalla kaavalla kerran aiemminkin (kuva löytyy täältä), mutta tyttö ei jostain syystä halunnut pukea Reppunalle-trikoosta ommeltua mekkoa päälleen lähes vuoteen! Monesti sitä hänelle ehdotin, mutta joku mekossa mätti. Kunnes eräänä päivänä kuukausi sitten tyttö veti mekkolaatikostaan Reppunalle-mekon esille ja halusi pukea sen!

Tämän mekon ompelin ilman selkäpuolen tamppia eli muokkasin pääntien ihan tavalliseksi. Peittävämmäksi. Ihmettelin uuden ja vanhan mekon erilaisia hihoja. En näköjään ollut ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt ohjeita tai sitten en ollut edes lukenut niitä. Hihat ovat siis jääneet taittamatta ja rypytys on hihansuussa ihan pöllösti. Arvatkaa vaan tekisikö mieli muokata edellisen mekon hihat oikeanlaisiksi...

Tämä malli on kyllä niin kiva! Vaikka framilonia kuluu ja näpertämistä on enemmän niin kaikki on ehdottomasti sen ilmeen arvoista mikä tyttären kasvoilla oli kun uuden mekkonsa näki! Hyvin tanssitutti ja helmat hulmusivat laivan Muumi-diskossa.