Keittiön käsipyyhkeet

Juhlimme taannoin ystäväni syntymäpäiviä. Ompelin hänelle lahjaksi kaksi keittiöpyyhettä, jotka ripustetaan kätevästi kaapinoven kahvaan. Neliöompeleen takaa löytyy tarranauhaa. Vaikka nämä ovat mielestäni käteviä, niitä ei jostain syystä löydy omasta keittiöstä! Täytyypä laittaa ompelulistalle.

Samassa froteehuumassa keksin ommella keittiöpyyhkeen myös pikkukokkien keittiöihin. Kyseisen päivänsankarin ihanalla tyttärellä on Ikean leikkikeittiö ja samanlainen löytyy meidänkin tyttäreltä! Leikkikeittiössä on toki myös pesuallas, joten täytyyhän sen läheisyydessä olla oma pieni käsipyyhkeensä, johon voi kuivata kädet. Tyttären pikkuisen käsipyyhkeen ripustusosa on samaa kangasta kuin verhot ja ystävän tytär sai pinkkiä sydänkangasta.

Tukkapyyhe

Sinä pitkähiuksinen! Inhottaako sinuakin suihkunjälkeiset märät ja valuvat hiukset? Kyllästyttääkö sinuakin pestyihin ja märkiin hiuksiin kiedottu iso ja paksu kylpypyyhe? Pyyhe, joka ei pysy päässä jalkoja rasvatessa vaan aukeaa ja humpsahtaa lattialle? Ratkaisu tähän on tukkapyyhe! Mainio keksintö, jonka olen aikoinaan naapurin Irmalta pöllinyt.

Pieni ja froteinen pyyhe mahtuu kätevästi mukaan treenikassiin, uimakassiin, saunakamoihin, mökille saunan naulaan ja etenkin kodin kylppäriin. Ja on niin kätevä arjen apu!

Ja päähän se puetaan näin. Tai siis minä puen, jotkut laittavat "kupin" otsalle ja hännän töröttämään ylöspäin.

 

Edit. 9.4.2015

Lukijan pyynnöstä mittoja tukkapyyhkeeseen! Korkeus siis 66 cm ja leveys leveimmästä kohdasta mitattuna 26 cm. Loput muodot fiilispohjalta.. Kuvassa juuri märistä hiuksista lattialle nakattu pyyhe!

Huppupyyhe isoilla korvilla

Ystäväni poika täytti eilen kokonaisen vuoden. Olin kysäissyt pojan esittämiä lahjatoiveita ja äiti tiesi kertoa, että pyyhevarastoa voisi kartuttaa. Toive koski tarkemmin ison pojan viittamallista huppupyyhettä. Pingale kipaisi oitis Eurokankaaseen. Jonkun hauskan tvistin halusin pyyhkeeseen. Edelliseen huppupyyhkeeseen ompelin veturikuvion ja tähän keksin ommella korvat!

Pyyhe koostuu kaksinkerroin taitetusta varsinaisesta pyyheosasta, hupusta ja korvista. Pyyhkeen taitteeseen leikkasin pääntien (lopullisessa versiossa aukko on isompi kuin ao. kuvassa). Korvat on ommeltu kaksinkertaisista, yhteenommelluista ja käännetyistä kolmioista. Ompelin ensin hupun osat yhteen ja sitten korvat. Mallailin korvia peilin edessä nuppineulojen kanssa ja päädyin ompelemaan ne kaarevasti kiinni huppuun. Pelkäsin, että korvat lerpsahtaisivat eteen tai taakse, mutta hauskasti ne töröttävät pystyssä!

Huolittelin pyyhkeen alareunat ja vapaaksi jäävän pääntien pätkän ensin saumurilla ja sitten taitoin ompelukoneella ommellen. Ompelin valmiin hupun kiinni pääntiehen saumurilla. Pyyhe on mielestäni hilpeä ja sopii mainiosti vekkulille pojalle!



Korvat kiinni huppuun.

"Äitii... pipo!"

Lahja sankarin yllä.

Onnea yksivuotiaalle!

Huppupyyhe kolmevuotiaalle

Ihana siskonpoikani täyttää huomenna kolme vuotta ja juhlimme häntä jo tänään! Pikkulinnut lauloivat hänen rakastavan yhtä ja ainoaa huppupyyhettään. Jos pikkumieheltä kysytään, se kaivetaan vaikka likapyykkikorista, jotta sen saa suihkun jälkeen ylle! Otin haasteen vastaan ja yritin kovasti saada aikaiseksi rakkaalle huppupyyhkeelle kilpailijan.

 

Kyselin siskoltani pitääkö poika jostain tietyistä hahmoista, eläimistä tai teemoista. Kuulemma junat ovat muiden muassa hitti tällä hetkellä. Tämänpäiväisissä juhlissaankin päivänsankari rakensi puisia junaratoja ja ajeli junilla innoissaan. Paketin avattuaan sankari totesi innoissaan: "Pyyhe! JUNA!"

 

Lahjanantajana olin toki mielissään, että sankari tunnisti surkealla piirrustustaidolla hahmotellun junafiguurin. Sankari ei valitettavasti juhlinnaltaan joutanut vetämään pyyhettä päälleen, mutta toivon, että se on sopiva. Hyviä suihku- ja pyyhehetkiä!

 

Onnittelut vielä!

 

Unohdin ottaa mittoja valmiista pyyhkeestä, mutta leveys oli pakasta vedetty eli sama kuin kapeassa kangaspakassa. Ainoat saumat ovat hupussa eli hartioille tulee vain kankaan taite. Huppupala on suorakaiteen muotoinen ja vain takaraivolla on sauma. Hupun etureunassa käytin hyväkseni froteekankaan valmiiksi huoliteltua reunaa, samoin kuin pyyhkeen sivuissa. Alareunat huolittelin saumurilla ja käänsin ompelukoneella ommellen, samoin pääntien etureunan. Harteilla olevaan taitteeseen leikkasin ohuen aukon ja senkin pituus jäi valitettavasti mittaamatta. (Jos jotakuta kiinnostaa, saan mitat toki hankittua!)

 

Olen tainnut monta muutakin kertaa luvata, että opettelen harsimisen jalon taidon. Se olisi ollut paikallaan tässäkin työssä, koska nupittamisesta ei selvästi ollut apua. Veturi jäi vähän pussille, savupiiput menivät vinoon samoin kuin tuo aisa, jolla veturi liitettäisiin junanvaunuun... Veturi on siis ommeltu pyyhkeeseen tiheällä siksakilla. Toivottavasti nämä pienet detaljit eivät haittaa lahjansaajaa ja veturi asettuu aloilleen pesuissa.

 

Sankarin serkkutyttö Inka pääsi pyyhemalliksi, mutta toivottavasti pyyhe on sopivampi hänelle, jolle se on tehty.

 

EDIT!
Postauksen julkaistuani siskoni lähetti kuvia sankarista viitta yllään! Suihkunraikas ja tyytyväisen oloinen kaveri!

 

Vauvakutsujen lahjojen tarkempi esittely

Edellisessä postauksessa kerroin rakkaan ystäväni baby shower -juhlista. Ompelin uudelle ihmiselle pehmeän leikkimaton, jolla hän saa köllötellä ensimmäiset kuukaudet, opetella kääntymään ja myöhemmin rapistella ja kilistellä mattoon kuuluvilla leluilla.

 

Ystäväni värimaailma on mielestäni kovin rajoittunut. Hän luetteli miellyttäviksi kotona näkyviksi väreiksi mustan, valkoisen ja harmaan. Hän vilautti muutamia vauvalleen hankkimiaan vaatteita, joista yksi oli ihana vanhanajan sininen ja mainitsi myös pitävänsä mintunvihreästä. Siitäs sait. Kuvioista ei puhuttu mitään!

 

Yritin kovasti tehdä leikkimatosta hillityn ja sisustukseen sopivan ja jännitin kovasti pitääkö lahjansaaja matosta. Tulevan isän mielipiteellähän ei ole merkitystä, eikä varsinkaan vauvan. Kauppojen puuhamatot ovat useaan kotiin täysin sopimattomia kirjavuutensa vuoksi, mutta tyttärelleni tekemä hengailualusta ei ole kirjavuutta nähnytkään...

 

Löysin mielestäni aivan ystäväni näköisiä kankaita. Matto koostuu yhdestätoista puuvillakangassuikaleesta sekä yhtenäisestä takakappaleesta. Maton pehmusteena on vanha kaksinkerroin laitettu päiväpeitto. Ompelin maton yläreunaan lenksuja, joissa lelut ovat kiinni. Lelut voi irrottaa tarranauhakiinnityksen ansiosta ja koko maton leluineen voi pestä koneessa.

 

Joidenkin lelujen sisällä on kiliseviä kulkusia tai rapisevaa muovikäärettä servettipaketista. Kahdessa on hipelöitävänä mustaa purkaantumatonta nahkanarua ja toisessa puisia imeskeltäviä helmiä. Kaikkien lelujen sisällä on pehmusteena vanua.

 

 

 

Venyvän renkaan sisällä kulkusia, vanua ja kuminauha.

Sinisissä ulokkeissa rapisevaa kääremuovia.

Rapiseva auto.

Näpelöitäviä nahkanaruja.

 Liikkuvia hipelöitäviä helmiä ja sisällä kilisevä kulkunen.



Koristeviirejä samoista kankaista (paitsi mustavalkoinen rengaskangas).
 

 

Ompelin vauvalle myös valkean froteehaalarin sekä värikkäät pöksyt. Haalarin kangas on IvanaHelsingin kangasta, jonka kuvioinnista löytyy hauskoja yksityiskohtia.

 

Juhannuksen ompelupaja.

 





Kuorivaippa imuineen

Tyttäremme alkaa pikkuhiljaa kasvaa ulos vaipoistaan ja ompeluhuoneessa on jo jokusen viikon odottanut PUL-kankaat, tarranauhat, joustokanttinauhat, kuivaliinakankaat ja anopin vanhat pyyhkeet. Luettelo ei sen pidempi ole, kun kestovaippoja alkaa tehtailla. Edelliset itsetehdyt vaipat olivat taskuvaippoja, mutta tällä kertaa kokeilin ommella kuorivaippoja.

 

Ystäväni oli saanut ystävältään kassillisen käytettyjä ImseVimse-vaippakuoria ja -imuja, mutta ei ollut itse innostunut niitä käyttämään. Hän lahjoitti ne minulle ajatuksella vie pois nurkista kuleksimasta ja minähän vein! Kyseiset vaipat ovat olleet käytössä monta kuukautta ja niiden kätevyyden vuoksi ajattelin ommella samanlaisia. Löysin myös samoja ImseVimsejä kirpputorilta sekä sain toiseltakin ystävältä. Nyt kun ilmaantuisi samanlainen kassi isompia versioita...!

 

Kuorivaipoilla ja taskuvaipoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Niiden kanssa on oppinut "pelaamaan", kun ominaisuudet ovat tutut. Kestovaippamaailman ulkopuolella eläville kerrottakoon, että kuorivaippa koostuu vedenpitävästä "kuoresta", joka tulee uloimmaksi sekä ihoa vasten tulevasta imukankaasta, joka nimensä mukaisesti imaisee nesteet sisäänsä. Kangas ei ole mitään superteknologian tuotetta vaan ihan vaan vaikka froteeta tai flanellia.

 

Taskuvaipassa kuorikankaaseen on ommeltu kuivaliinakangas ja niiden väliin muodostuu tasku, johon imukangas pujotetaan. Taskuvaipan pinta pysyy pidempään kuivana kuivaliinakankaansa ansiosta. Kangas on samaa mitä on urheiluvaatteiden sisäpuolella ja sen tarkoitus on päästää neste läpi, mutta pysyä kuivana ihoa vasten. Taskuvaippa pitää pestä kokonaan, jos tulee iso hätä, mutta kuorivaipassa riittää pelkän imun pesu (ellei ole tullut todella iso hätä). Kuorivaippa tosin tuntuu ihoa vasten kostealta, koska siinä ei (välttämättä) ole kuivana pitävää kangasta.

 

Toivottavasti selvitys ei ollut liian monimutkainen. Ompelemani vaipat ovat hieman sekoitusta molemmista. Niissä on PUL-kankaasta tehty kuori, froteinen imu ja ihoa vasten vielä kuivaliinakangas. Kuvat kertokoot enemmän. Ainakin Suuri Käsityö -lehdestä (2/2010) löytyy kaavat kestovaippoihin. Omat kaavani ovat yhdistelmä em. lehden kaavaa sekä vanhan vaipan mallia.

 

 

Vaippakuoren leikkelyä PUL-kankaasta.

 

PUL-kuori ennen ompelua. Pienet lipareet ovat vuotosuojat.

Joustavan kanttinauhan ompelua vuotosuojan suoraan reunaan.
Venytä ja ompele! Todella kätevää!

Selän kohdalta kanttinauha ommellaan venytettynä.

Ompelin joustavan kanttinauhan koko kuoren ympärille.

Tarranauhaa kuluu epäsuhta määrä. Iso ja pikku pätkä pehmeää puolta sekä kaksi pätkäparia
molempia puolia.

Kuori vailla kiinnitystarranauhoja.

 

Imuosaksi leikkasin anopin vanhasta froteepyyhkeestä kuoren muotoisen ja lähes yhtä ison "pohjan". Sen päälle ompelin suorakaiteen muotoisen lipareen. Toisen lipareen päälle ompelin kuivaliinakangasta (huom. karkeampi/reikäisempi puoli ihoa vasten), jotta vaippa tuntuu ja pysyy kuivempana ihoa vasten.





Reunat huolittelin saumurilla. Kuivaliinalipareen ompelin erikseen ompelukoneen
siksakilla hieman alemmas, ettei reunasta tulisi niin paksu.

 



Kokonaisuuden lopputulos oli lähes kuten pitikin. Vaipan jalka-aukoista tuli hieman liian suuret meidän sulosäärelle, mutta muutaman kilon päästä toimivat paremmin. Toisaalta vuotosuojista olisi voinut tehdä pidemmät, jotta ne olisivat ulottuneet ylemmäs.

 

Tilasin tarvikkeet Kestovaippakauppa.comista. Ompeluhuoneessa odottaa vielä iso pino erivärisiä kuorikankaita, jotka odottavat pääsyään vaipoiksi. Toivottavasti kuvista ja sepustuksista oli apua jollekin vaippoja tehtailevalle! Annan kyllä lisävinkkejä ja -neuvoja, jos on tarvis.