Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.

Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!

Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.

Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.

Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa

Taas on aika tehdä hyvää! Tämänvuotinen Roosa nauha -kampanja on taas käynnissä ja sen tarkoituksena on tukea rintasyövän vastaista työtä. Facebookin aktiivinen ompeluryhmä Saumanvara järjestää tänäkin vuonna huutokaupan, johon ryhmän jäsenet ovat halutessaan ommelleet erilaisia tuotteita. Huutokaupan tuotto menee lyhentämättömänä Roosa nauha -keräykseen. 

Huutokauppa tapahtuu tämän viikon perjantaina 14.10. kello 10-22 Facebookissa Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokaupan sivuilla. Sivuilla on tarkemmat ohjeet huutokaupan etenemisestä. Huutokaupan sivuilla on jo nyt ladattuna satoja mitä upeimpia tuotteita ja perjantaihin mennessä määrä lisääntyy takuulla! Käy ihmeessä selaamassa kuvat ja hämmästy mihin kaikkeen harrasteompelijat pystyvät!

Kuvat löytyvät albumeista, jotka on otsikoitu sisällön mukaan. Sieltä löytyy muun muassa ihania vaatteita vauvoille ja lapsille joka ikäryhmään, vaatteita aikuisille, hienoja asusteita, upeita sisustusjuttuja sekä muuta mukavaa, joka voi sisältää ihan mitä vaan!

Ryhmän jäsenenä halusin olla jälleen mukana hyväntekeväisyydessä ja ompelin huutokaupattavaksi kaksi kohdetta. Toinen on keräyksen teemavärin mukaisesti pinkki paita, jossa on työkoneiden kuvia. Paita on kokoa 92 ja sen kangas on PaaPiin Työkoneet. Kaavana käytin Ottobre 6/12 -lehden Raidetta. Toivottavasti tälle löytyy huutajia!

Toinen ompelemani kohde on bodysta ja housuista koostuva setti koossa 56. Body on valekietaisumalli, jonka etukappaleet eivät kietaisubodyn lailla aukea. Pääntie kuitenkin puettaessa avautuu huomattavasti perusbodya isommaksi. Kangas on veikeä kettukangas Metsolalta ja kaava Happy Squirrel (Ottobre 1/12). Joustocollegehousujen kaavana käytin Giant Trianglea (Ottobre 6/13), jonka vyötärölle muokkasin resorin kuminauhan sijaan. Nilkoissa on myös joustava resori.

Käy ihmeessä tutustumassa jo etukäteen huutokaupan tarjontaan. Mutta huutaminen tapahtuu tosiaan vasta perjantaina, joten malta vielä mielesi kaikkien ihanuuksien äärellä!

Tässä vielä suora linkki Roosa nauha -huutokaupan sivuille:

https://www.facebook.com/groups/499769313515610/

Huuto-onnea! <3

Kaksivuotias pikkuisäntä

Loppukesämme ja alkusyksymme on juhlia täynnä! Muutama viikko sitten juhlittiin neljävuotiasta isosiskoa, eilen juhlimme kaksivuotiasta pikkuveljeä ja viikon päästä pääsemme juhlimaan toiseksi nuorimman serkun ensimmäistä syntymäpäivää!

Tosiaan, kuopuksemme täytti kaksi vuotta. Yksivuotisjuhlissa tuuletin salaa mielessäni, että ihanaa, vauvavuosi on ohi. Nyt onnittelen kuitenkin pienellä haikeudella jo kaksivuotiasta vauvaamme, koska yhtään nuorempia ei taideta tässä talossa enää päästä onnittelemaan. Mutta tuntuuhan se mukavalta, hyvältä ja ylpeältä, kun lapset hienosti kasvavat ja kehittyvät. Aika aikaansa kutakin, sama juttu vauvavuosien kanssa... (Ajatteleekohan kukaan muu näin?) 

Juhlimme pientä sankaria isovanhempien, tätien ja heidän perheidensä kanssa. Kummitkin löytyvät samasta jengistä eikä juhlijoita laajennettu tällä(kään) kertaa lapsen tai vanhempien kavereihin. Olin kysynyt pojalta minkä makuista kakkua hän haluaisi ja toive oli yksioikoinen: sitruuna! Äiti toteutti poikasen toiveen ja leipoi sitruunatuorejuustokakun (ilman liivatetta). Nappasin Suklaapossun blogista ohjeen, jota muokkasin sen verran, että korvasin puolet maustamattomasta tuorejuustosta appelsiinituorejuustolla, namm!!

Lahjoimme päivänsankaria keltaisella rekalla, jota halutessaan saa tuunata erilaisilla tarroilla. Pihaltamme on löytynyt pari pienempää autoa, mutta olen huomannut pojan lastausinnon leikkipuistossa, jossa on päässyt leikkimään isompien rekkojen kanssa (vai mitä lava-autoja nämä nyt on). Vierailta hän sai lahjaksi muun muassa puskutraktorin, ison bussin, työkalupakin surruuttavine porineen ja dinosauruskirjan! Kyllä oli pienelle miehelle ihmeteltävää!

Lisäksi ommella hurautin poikaselle ihan tarpeeseen pari trikoopuseroa. Kaava on jo niin monesti hyväksi havaittu Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Pituutta taisin lisätä pari senttiä. Valastrikoon tilasin Elvelyckanilta ja kanoottitrikoon Jyväskylän kangaskaupasta. Harmaassa kanoottipaidassa on raikkaan limenvihreät kanttaukset, vaikka ne kuvassa ovatkin vähän palaneet. 

Onnea, onnea meidän rakkaalle poikaselle! <3

Muistamisia lähipiiriin

Niin se syyskuu sieltä vaan saapui! Onko se kesä virallisesti nyt ohi? Olen jälleen saanut kaivaa muun muassa pipokaavat esille. Olen myös opetellut ihan uuden jutun, vuorillisen tuubihuivin ompelun! Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen asia kuin voisi kuvitella ja purkuri pääsi käyttöön. Mutta onneksi on ihania kanssaompelijoita, joiden blogeista löytyy vinkkejä niiden ompeluun.

Halusin muistaa kolmea pientä kummilastani päiväkodin aloituksessa. Kaksi kolmesta jatkoi päiväkotia kesäloman jälkeen, mutta kolmannelle aloitus oli ihan ensimmäinen. Konkaritytöille ompelin Käpysen kauniista Sadepilvet-trikoosta lyhythihaiset mekot. Mekko on enimmäkseen Lionella-kaavaa, mutta olen muokannut sen takaosan tampittomaksi sekä hihat yksinkertaisiksi. Ihana kaava, kaunis kangas ja suloiset tytöt, paras yhdistelmä!

Reippaalle päiväkodin vasta aloittaneelle kummipojalle ompelin Noshin Kolmipyörä-trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on Ottobren Buttoned up. Keltaiset kanttaukset raikastavat harmaan paidan ilmettä minusta mainiosti!

Pitkästä aikaa pääsin ompelemaan pikkuruisia vaatteita koossa 56! Ompelin nämä ystävän vauvalle ja toiveena oli terälliset potkuhousut. En löytänyt omista lehdistä toiveenmukaista kaavaa, joten päädyin penkomaan kaverin kaavalehtikokoelmia! Onni on naapurissa (viiden kilometrin päässä) asuva ompelukaveri! Vihreä Siiri ja Myyry -potkari on ommeltu Crawler-kaavalla ja sininen Twigs on yhdistelmä Koalaa ja Crawleria. Paapiin kankaita molemmat. (Unohdin näköjään kuvata potkarit, joten pahoittelut huuruisesta kännykuvasta..)

Olin taannoin elämäni ensimmäisillä kangasvaihtareilla siellä viiden kilometrin päässä asuvalla ompelukaverinaapurilla (terkkuja Eitsulle!). Sieltä ostin muun muassa tämän Paapiin okranvärisen Dino-trikoon. Talossamme asuvalle dinosaurusfanille se oli huippulöytö! Kangasta oli melko vähän ja t-paidankin siitä olisi varmasti saanut, mutta päätin kokeilla vaimista. Tämä hihaton paita on ommeltu Viktor-kaavalla. Ja on kyllä takuulla pähein vaimis meidän kulmilla!

Pipoasiat tosiaan vaativat taas päivitystä. Poikanen käytti koko viime talven isosiskonsa pinkkiä kaulahuivi-buffia ja sehän toimi mainiosti. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ompelin hurjan suuren ponnistuksen vaatineen harmaan buffin. Siinä on peräti yksi sauma ja kaksi raakareunaa. Siis kyllä, yksi sauma! Se on siis vain korkea/pitkä tuubi, joka myttynä lämmittää kaulaa ja niskaa. Harmaan buffin kaveriksi ompelin tiikeripipon.

Tytär sai Käpysen pop up -liikkeessä itsevalitsemastaan Vesimelonit-trikoosta pipon. Kankaasta leikkelin myös palat puseroon, mutta se valmistuu aikanaan. Elvelyckanin valaat pääsivät kolmevuotiaan kaverin päähän. Onnea huomiselle päivänsankarille, toivottavasti pipo on sopiva!

Viimeisen kuvan suloisuudet eivät kyllä mitenkään pääse oikeuksiinsa kuvassa. Pipon laen leikkaus (sama kuin valas- ja tiikeripipoissa) on hankala kuvattava, joten kuvassa se näyttää jotenkin epämuodostuneelta myssyltä. Kuten alussa mainitsin, vuorillisen tuubihuivin ompelun sain opetella ihan alusta. Kaksinkertainen rengas vaikuttaa kovin yksinkertaiselta ommella, mutta eipä se sitä ollutkaan... Kerran jos toisenkin nupitin tai ompelin itseni umpikujaan! Nämä ihanuudet lähtivät ystävän kaksivuotiaalle väritietoiselle neidille.

Isännällä oli keskiviikkona vapaapäivä. Onneksi oli aivan upea ilma, josta minä sain ilokseni nauttia sisällä ja loppuperhe ulkona. Ompelupöydälle nimittäin kertyi herkullinen pino leikeltyjä paloja odottamaan vaatteiksi pääsyä! Tässä niistä tosin osa on jo valmiina. On miellyttävä tunne, kun tietää, että jossain joku odottaa minua ja juuri minua innolla, maltillisena ja vilpittömänä, mutta ei vaatien eikä painostaen.

Alkukesän ommellut lahjat

Taas kameran kätköihin on jäänyt liuta kuvia yksittäisistä ompeluksista. Jaan ne nyt kahteen osaan ja ensimmäiseen postaukseen pääsee Pingalen talon ulkopuolelle lähteneet. Olen tainnut ennenkin mainita kuinka kivaa on antaa ommeltuja vaatteita tai muita juttuja lahjaksi. On kutkuttavaa miettiä mistä väristä ja kuosista lahjansaaja voisi pitää. Tähän asti useimmat ovat olleet tyytyväisiä tai sitten he ovat kovin hyviä näyttelijöitä.

Keltaista väriä rakastava ystäväni sai keväällä toisen tyttären. Ompelin uudelle tulokkaalle pienen vauvalahjan, mekkobodyn koossa 62. Kaava on perinteinen Kisuliini, jonka olen helmaa varten poikkassut. Kissaperheeseen lähti myös tuttinauha, jos vaikka tutti alkaisi pientä kiinnostaa ja tutti roikkuisi kätevästi mukana. Toki tuore isosiskokin sai isosiskonlahjan, pirteän keltaisen pipon. Sellaista saattaa jopa tarvita Suomen kesässä!

Tämä persikan värisestä Siiri ja Myyry -trikoosta ommeltu jumpsuit meni työkaverin hyvän ystävän esikoisvauvalle. Työkaveri valitsi muutamasta kangasvaihtoehdosta kankaan, hyväksytti täysin pihalla olevalla ystävällään ja minä ompelin. Kangas oli minusta mainio valinta, koska syntyvän vauvan sukupuoli ei ollut vielä tiedossa. Sittemmin sain tiedon, että pienen pojan päälle tämä koon 62 jumppis joskus pääsee! Tuore äitikin oli kuulemma tykännyt ihan kauheesti.

Tytär aloitti viime syksynä seurakunnan kerhon, joka on kaksi kertaa viikossa. Ennen joulutaukoa emme vieneet kerhon ohjaajille mitään lahjaa, mutta nyt ennen kesälomaa veimme. Pohdin kovasti annanko jotain henkilökohtaista mukaville ohjaajille vai olisiko kerholaisten yhteiseen käyttöön tulevasta lahjasta enemmän iloa. Päädyin jälkimmäiseen. Ompelin kerhon nukeille kaksi tyynyä ja peittoa. Molempien sisällä on levyvanua. (Huikkasin kyllä tytön ryhmän ohjaajalle, että jos kotoa löytyy leikki-ikäisiä niin saa nämä toki kotiinkin viedä!)

Ystävän poika täytti toukokuun lopussa kolme vuotta. Ystävä tiesi kertoa poikansa t-paitatilanteesta ja päätin ommella siihen pari lisäystä. T-paidat on ommeltu Brave Fireman -kaavalla, joka löytyy Ottobren numerosta 3/13. Hoikan pojan 98-senttisiin paitoihin nipistin vähän leveydestä ja lisäsin pari senttiä pituutta. Molempien paitojen kankaat on tilattu Ruotsista, Jonicilta sekä Elvelyckanilta.

Kangasvarastoja on niin tyydyttävää tuhota, joten kyselin siskoltani tarvitsisiko hänen pieni muutaman kuukauden ikäinen tyttönsä jotain vaatetta. Mekkoja ei kuulemma kovin montaa ollut, joten ompelin ilolla lastemme pienimmälle serkulle mekkobodyn sekä tunikan. Oranssi mekkobody on ommeltu samalla kaavalla kuin tämän postauksen keltainen mekkobody. Tunikan malli on nimeltään Birdie birdie ja se on Ottobren numerosta 1/15. Molemmat koossa 62. Sain mekoista myös ihastuttavat sovituskuvat!

On mukavaa, kun kangaskaapissa on kaikenlaisia kankaita, joista kaikkia en välttämättä näkisi itseni tai lasteni päällä. Tämä oranssi on yksi niistä. Kuosi on minusta tosi kiva, ihanan pirteä ja jotenkin iloisen raikas, mutta tämä oranssi on sävynä ehkä liian oranssi. Kyseinen kuosi on nimeltään Kayak ja tunikan kangas Siskot. Siskojemme perheisiin on kovin kiva ommella, koska heidän värimieltymyksensä on laaja he ottavat ilolla vastaan kaikenvärisiä vaatteita. Miehen siskolle ompelin samasta kankaasta aikanaan pipon ja aktiivikäytössä on näyttänyt olleen!

Lastenvaatteita Suomen suveen

Postauksen otsikossa on ripaus huumoria, sillä suurin osa tässä julkaisussa esiintyvistä vaatteista on pitkähihaisia tai lisälämmikettä. Tyttärelle kolme ja poikaselle kaksi vaatetta.

Tyttärelle ompelin trikootakin, jossa ei ole vuoria. Pohdin pitkään resorikanttauksen väriä, sillä takkiin olisi sopinut lähes mikä väri tahansa. Suurin pohdinta oli värillisen, mustan ja valkoisen resorin välillä. Musta oli ihan hilkulla pääsemässä paininjalan alle, koska ajattelin mustavalkoisen takin olevan jotenkin käytännöllisempi muuten niin värikkäiden vaatteiden kanssa. Mutta mustalla kantilla takista olisi tullut liian synkkä. Violetti vei voiton! Takin kaava on Ottobre- lehden numerosta 6/13, malli on nimeltään Heart Warmer ja kangas Paapiin Tulips-luomutrikoo.

Tytön toinen vaate on niin kivaksi havaitulla Autumn Forest -kaavalla (Ottobre 4/14) ommeltu trikoopusero. Kangas on Majapuun hauska Bears-luomutrikoo.

Poikaselle ompelin pari trikoopaitaa, molemmat samalla Raide-kaavalla (Ottobre 6/12) koossa 92. Helmaa pidensin muutamalla sentillä meidän 88-senttiselle pojalle. Molemmat luomutrikoot ovat jälleen kerran Paapiin tuotantoa, sininen on nimeltään Sade ja vihreä Ketunleipäkarkelot.

Toinen pojalle ommeltu paita aiheutti keskustelua tyttären kanssa. Hän ensin kysyi, että kenelle esittelemäni paita on. Sitten hän ihmetteli silmät pyöreinä miksi olen ommellut pikkuveljelle paidan niin tyttömäisestä kankaasta?! Hänen mielestään kankaan ketut ovat niin tyttömäisiä. Enempää en perusteluja saanut. Ehkä se on tuo ketun tanssimainen asento, ehkä kädessä olevat apilat? Meidän pikkumiehelle paita on kuin nakutettu miehen paita, eikö!

Tytär oli kovin otettu, kun hän sai samasta kankaasta oman paidan. Kaavana Hoops Ottobre 3/12 -numerosta. Julkaisin eräässä Facebookin ompeluryhmässä kuvat näistä Ketunleipäkarkelot-paidoista ja kanssaompelijat kommentoivat kenelle aikovat ommella samasta kankaasta mitäkin. Toiset pojille ja toiset tytöille. Ennen kuin keskustelu lähti tyttöjen ja poikien kankaisiin, eräs ompelijatar kiteytti minusta asian todella hyvin:

Jos se on pojan päällä, se on pojan vaate. Jos se on tytön päällä, se on tytön vaate. 

Nimenomaan!

Ps. Huomaatte varmasti haasteen alle kaksivuotiaan kuvaamisessa.. Isosisko malttaa jo (tovin, lahjottuna) pysyä paikallaan, mutta pikkuveljelle tohottaminen on vielä verissä. Toiseksi alimmassa kuvassa kysyin pojalta missä on napa? Täälllää!! Seuraavassa otoksessa paita olikin revitty jo korviin.. :'D