Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten ajanviete. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lasten ajanviete. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kaksivuotias parturissa ja muita ekoja kertoja

Monesti elämä on samaa tuttua arkea. On kerhot, päiväkodit, koulut, työt ja harrastukset. Ruoanlaittoa, pyykkäystä ja siivousta. Tuntuu, ettei mikään muutu, mutta joskus elämään tulee uusia juttuja, isoja tai pieniä. Parin viimeisen viikon aikana meidän perheessä tapahtunut monta uutta juttua tai jotain on tehty ensimmäistä kertaa.


Yksi niistä on kaksivuotiaan poikasemme hiustenleikkuu. Hänen hiuksiaan ei ole koskaan leikattu. Olen harkinnut poikasen viemistä parturiin noin vuoden, mutta isäntä on ollut toista mieltä. Hän itse on käynyt parturissa viimeksi armeijassa (jos minun saksinapsaisuja ei oteta huomioon), joten mitä muutakaan mielipidettä voi odottaa pitkätukkaiselta mieheltä. Ehdottelin pojan parturireissua monta kertaa huonoin tuloksin. Päätin, että sitten kun hiukset menevät silmiin niin tukka leikataan ja isäntä oli myöntyväinen. Takatukka liuhui jo lapaluilla.



Varasin itselleni ja pojalle peräkkäiset ajat tuttuun parturikampaamoon. Niin tuttuun, että olen käynyt siellä itsekin lapsena. Juttelimme pojan kanssa monta päivää etukäteen kuinka hän sitten pääsee rallipenkkiin istumaan, kääntämään rattia ja saa taikaviitan ylleen! Ja samalla kiva nainen leikkaa hiuksia näin, naps naps! Ja niin se oikeastaan menikin.


Poika oli kuin konkari istuessaan 30 vuotta vanhaan rallipenkkiin ja katsellessaan itseään peilistä. Vettä päähän tsuuh tsuuh, saksilla nips naps, föönillä kuivaus huurrhuurr ja koneella viimeistelyt surrur! Poika katseli isovanhempiaan, siskoaan ja äitiään hokemalla vain hehheh! Lopputulos oli upea ja pojasta tuli ihan uusi pieni isomies. Vaatii kyllä hurjasti ammattitaitoa leikellä heiluvaa ja rattia villisti kääntelevää lasta! Uskomattoman hienosti meni eka kerta parturissa.



 

Entäs ne muut ekat kerrat? Yksi niistä oli lasten vieminen uimahalliin. En ole koskaan käynyt lasten kanssa uimahallissa. Järvessä ja meressä kyllä ollaan käyty kahlaamassa ja tyttären kanssa ulkomailla hotellin uima-altaalla. Mutta ei Suomessa. Ensinnäkään en koskaan saanut aikaiseksi mennä uimahalliin yhden vauvan/lapsen kanssa ja kahden lapsen kanssa se ei ole tullut mieleenikään. Toiseksi lilluminen nilkankorkuisessa vedessä hytisemässä kuulosti yksinkertaisesti turhalta. Ja vielä kaksi lasta juoksemassa suihkutiloissa ja kiipeilemässä tulikuumilla saunanlauteilla ja häröilevän päättömästi uimataidottomina pitkin altaita. Ei kiitos!! Isäntää ei uimahalliin tai yleensä veteen saa, ellei se vesi sijaitse tyyliin Filippiineillä ja ole varmuudella +35-asteista.

No mutta, sitten rakas isosiskoni, konkari lasten kanssa uimisessa päätti, että nyt mennään porukalla uimahalliin! Ja niin mentiin. Porukkaan kuului siis kahden aikuisen lisäksi meidän lapset sekä heidän kolme serkkuaan: sylivauva, eskarilainen ja yläastelainen. Vanhimmasta oli suuri apu! Hän hyppeli eskarilaisen kanssa isommassa altaassa tai piteli vedessä välillä jotain kolmesta nuoremmasta lapsesta. Molemmilla lapsillani oli olkavarsissaan kellukkeet ja toisella vielä uimarengas (Frozen-merkkinen tietty).

Viimeisen vartin aikana tajusin lasten kanssa, että kellukkeet todella kelluttavat! Siihen asti he olivat olleet koko ajan jonkun käsien varassa. Ja siitähän itsellenikin syntyi oikea ahaa-elämys ja luottamus siihen, että tämähän on kivaa! Siinä nilkka-altaassakin kävimme, mutta siinähän oli aivan liian vähän vettä. Pukuhuoneessa, suihkutiloissa ja saunassa lapsukaiset käyttäytyivät mallikkaasti, olimmehan sääntöjä useasti kerranneet. Lapset tykkäsivät uimisesta todella paljon ja  viikon päästä menimme uudelleen! Silloin kokoonpanomme koostui meidän lisäksemme työkaveristani sekä hänen ihanasta kolmevuotiaasta tyttärestään.

Sitten on muutama muukin uusi juttu. Kävin ekaa kertaa omenamehustamolla! Vein sinne 18 kiloa naapurin omenapuista poimittuja talviomenoita ja sain noin 11 litraa tuorepuristettua aivan superhyvää kirpsakkaa omenamehua.

Minuun käytiin töissä käsiksi. Olen tehnyt keikkoja uudessa haastavammassa keikkapaikassa ja ensimmäistä kertaa työurallani asiakas kävi minuun käsiksi. Ei vakavasti, ei tullut vammoja, mutta ensimmäistä kertaa sen koin. Tänään koin sitä lisää, mutta en vahingoittamismielessä.

Kävimme tyttären kanssa kahdestaan elokuvissa! Loppukesästä bongasin mainoksen Tatu ja Patu -elokuvasta ja ilahduin sen olevan kaikille sallittu. Päätin, että nyt tyttö pääsee ekaa kertaa leffaan. Keskiviikkona mentiin Flamingoon ja samalla reissulla ostin tyttärelleni ensimmäistä kertaa karkkia. Hän sai valita irtokarkeista (äidin suosituksesta) muutamia karkkeja ja hän itse lopetti valinnan 12 karamellin kohdalla. Pussissa oli tosiaan 12 karkkia. On hän ennenkin karkkia saanut satunnaisesti jossain juhlissa, mutta kotiin ei olla koskaan sitä ostettu.




Tatu ja Patu oli neljävuotiaalle herkälle tytölle aivan liian jännittävä. Ensinnäkin kovalla olevat äänet jännittivät sekä monet pimeässä kuvatut kohtaukset.  Elokuvasta sen enempää kertomatta siinä oli monta tytölle pelottavaa kohtausta. Hän itki sylissäni lähes puolet elokuvasta. Onkohan kellään muulla samanlaista kokemusta? Omasta aikuisen näkökulmasta elokuva oli arvostelujensa lailla oikein mainio ja stadilaiselle elokuvassa ilahdutti tutut maisemat. Myös stadin slangista väännetyt vitsit  ja sporassa kuvattu kohtaus kikatuttivat aidosti! Kokemus leffassa käymisestä kuitenkin jäi positiiviseksi ja tyttö toivoi pääsevänsä leffaan uudelleen. Jotain muuta katsomaan, kuulemma.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Mahtava viikonloppu pisaroista huolimatta

Toisinaan sitä rakastaa ihan sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Sitä, että aamupalan jälkeen puetaan ja lähdetään pihalle. Tullaan sisälle syömään lounas ja sitten lepohetki. Välipala ja pihalle. Päivällinen ja sitten ehkä vielä kerran pihalle. Iltapala, iltapesut ja nukkumaan. Jos olen tehnyt paljon työkeikkoja, nähnyt paljon ihmisiä, sitä kaipaa vain sitä omaa (tai korkeintaan naapurin) hiekkalaatikkoa.

Mutta toisinaan sitä kaipaa jotain menoa. Lauantaina isännän lähdettyä aamuvuoroon istuimme lasten kanssa aamupalapöydässä ja mietimme mitäs sitä tänään tehtäisiin. Mielessä kävi Korkeasaari, Linnanmäki, Fallkulla. Äähh, tänään on luvattu sadetta, joten ainakin kaksi ensimmäistä saa jäädä. Fallkullan kotieläintila on aika lähellä, mentäiskö sinne? Ei, se on lauantaisin kiinni. Vai pitäiskö ajaa mökille Lohjalle? Ei, mummo ja pappa tuskin lähtevät sinne sateisena päivänä.

Ehdotin lapsille menoa leikkipuistoon. Joo joo, jeee jeeee! Kuului kahdesta suusta. Pieneen ovat tyytyväisiä. Puettiin päälle ja istutin lapset tuplarattaisiin. Samalla kun jututin naapuritalon poikaa, piippasi puhelin. Mummo lähetti kukka-aiheisen kuvaviestin. Terveisiä mökiltä!

Lapset, lähdetäänkö sittenkin päiväreissulle mökille?! Joo joo, jee jee! Tehtiin kärryillä uukkari, pakkasin lapset autoon, juoksin sisälle sullomaan isoon kassiin muutaman sisä- ja ulkovaravaatekerran, edellispäivän ruoka kippoon, muutama banaani, hedelmäruutta ja välipalakeksi (onneksi isäntä käy välillä kaupassa) sekä muutama hernaripurkki varalle. Alle vartissa mummon viestistä oltiinkin matkalla jo mökille!




Onneksi mökillemme ajaa alle tunnissa ja siellä voi mainiosti käydä ihan päiväseltään. Mökki ei ole talviasuttava eikä järin tilava, mutta kesällä sopu sijaa antaa! Säätiedotus piti kutinsa ja puolenpäivän maissa alkoi sade. Lapset halusivat pihalle, siitä vaan! Tärkeänä kastelivat kukkia kaatosateessa.




Lounaan ja ulkoleikkien jälkeen kuopus pääsi verannalle päiväunille. Pappa laittoi iloksemme mökissä kaminan päälle, joten siellä oli aivan mukava viettää aikaa. Pötkötellä, roplata puhelinta ja lukea kirjoja. Kahvit juotiin ja pullat jaettiin. Kuopuksen herättyä päiväuniltaan ja sateen lakattua teimme vielä perinteisen lenkin mökkimaisemien hiekkateillä. Sade oli houkutellut ainakin sata ainakin metrin pituista kastematoa tielle. Niitä oli mielenkiintoista seurata.


Kävelylenkin jälkeen kello läheni viittä. Pakkasimme itsemme taas autoon ja ajelimme kotiin kaatosateessa Hevisauruksen soidessa taustalla. Kotona meitä odotti vaahtokylvyt ja lämmin sauna!

Sunnuntaina aamupalan nauttimista säesti jälleen kattoa ropisuttava sade. Olin suunnitellut vieväni lapset (ja miehen) Kartanon kevät -tapahtumaan Håkansbölen Kartanolle Hakunilaan. Sade tuntui lakkaavan joka toisella puurolusikallisella ja alkavan uudelleen seuraavalla. Äh, sataa aivan kaatamalla, ei kyl mennä. Hei taas se loppu, mennään sittenkin! Sataaksiellä taas? 

Joka tapauksessa lähdettiin. Puettiin ylle säänmukaiset varusteet. Vettä ei satanut tippaakaan koko kartanotapahtuman aikana! Olin tapahtuman FB-sivuilta lukenut muutamia ohjelmanumeroita ja ne saivat minut houkuteltua mukaan. Yksi niistä oli poniratsastus ja toinen ilmainen lohikeitto!

Tapahtumassa oli lisäksi muun muassa satutuokioita, teatteriesityksiä, kasvomaalausta, eläkeläisten rivitanssia ja Taika-Petteri senegalilaisen rumpalin kanssa. Teatteriesitykseen olin muka menossa, mutta missasimme sen vartilla... Taika-Petterin lapset osallistava beatbox-esitys, pikajonglööraus ja vatsastapuhuminen olivat aivan viihdyttäviä, että itseltäkin ihan äänekäs nauru pääsi!


Molemmat lapset pääsivät vetokoira-ajelulle. On se kumma miten tähän kärryyn he sopivat mainiosti, mutta talvella samassa pulkassa istuminen tuotti narinaa ja eripuraa... Äitiä niin liikutti, kun niin tärkeänä he matkaan lähtivät!



Tytär innostui oitis poniratsastuksesta! Hän on ponin kyydissä ollut kerran aiemminkin, viime syksynä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus valita kyyti ison hevosen selässä, mutta pieni poni tuntui hänelle turvallisemmalta vaihtoehdolta. Kovin tyttö ratsastamiseen keskittyi, koska fiilisten kyselyyn sain vastaukseksi lähinnä nyökyttelyä.


Pojalle suurinta antia tapahtumassa taisi olla kirmaaminen isoilla nurmikentillä ja kukkien poimiminen. Oma-aloitteisesti hän vei voikukkia temppuradan maskotillekin! Ihmisten seuraaminen ja yleinen ihmettely olivat hänelle mainioita ohjelmanumeroita.



Nälän kurniessa vatsassa suuntasimme soppatykin ääreen vain todetaksemme, että lohikeitto oli loppunut jo aikoja sitten. (Tapahtuman kesto oli 10-13 ja olimme nälkäisiä kello 12.) Tilanteen "pelasti" grillimakkara, pillimehu, korvapuusti ja kahvi, vaikka sen lohikeiton olisin kyllä oikein mielelläni nauttinut pullalounaan sijaan.

Tyttären kanssa osallistuimme vielä senegalilaisen Pape Cassen rumputyöpajaan, jossa soitimme tuttuja rytmejä. Tuli kyllä ihmeellisen ikävä afrotanssitunneille! Kellon lähennellessä yhtä lähdimme kotiin.

Sateisen, mutta todella mukavan viikonlopun kruunasi illalla pihaleikit naapurinlasten kanssa sekä serkkujen piipahdus. Se oikea kruunu oli kyllä iltapäivän auringonpaiste!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Lasten viikonloppu ja Helsinki Design Week 2015

Tänään oli mitä upein ilma lähteä talosta ihmisten ilmoille ja ihan pääkaupunkiin asti! En ole kahden lapsen kanssa käynyt kovin monissa yleisötapahtumissa, mutta tänä lauantaina jouduin ihan valitsemaan. Päätin eilen, että kivan ilman koittaessa lähden lasten kanssa lähiötapahtumaan nimeltä Hakunila-päivä! Vaikka läheisellä ja kyseisellä vantaalaisella kaupunginosalla ei ole niin kovin mairitteleva maine, eivät lapset sitä olisivat osanneet ehkä aistia. Olisi ollut Kengurumeininkiä ja pomppulinnaa. (Pomppulinnassa käytiin pari viikkoa sitten paikallisessa kyläriehassa! Jopas on osut menoa lyhyen ajan sisään.)

Mutta sitten Facebook kertoi sen, sen ja sen osallistuvan lähistölläni tänään olevaan tapahtumaan. Onks nekin menossa Hakunila-päiville, ajattelin. Ei todellakaan, he olivat menossa Helsinki Design Week 2015 -Lasten viikonloppuun! Suunnitelmiin tuli siis pieni muutos ja jatkammekin maisemabussin kyydissä Sörnäisiin asti Hakunilan sijaan.

Ilmainen tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa ja on avoinna kaikille vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Paikka on Kattilahalli, osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Koko perheen tapahtuman työpajoissa minimuotoilijat pääsevät testaamaan muotoilijan työtä alan ammattilaisten johdolla. Linkin takana on tarkempaa tietoa ja aikataulua tapahtumasta.

Vaunut ja rattaat täytyi turvallisuussyistä jättää ulkona olevaan parkkiin. Ystävän kanssa naurettiin, että on vain tovi vierähtänyt siitä, kun veskasta pengottiin yhdellä silmällä narikkalappua ja nyt sieltä pengotaan vauva kainalossa vaununarikkalappua! Lämpimästi suosittelen kävelemättömille jälkeläisille kantovehjettä. Nimim. Innokas yksivuotias kainalossa ja jännittävä kolmevuotias paidanhelmassa ja hiki.

Kun niin harvoin missään yleisötapahtumissa käymme ja tuplarattailla on totuttu puistoon jyräämään niin ei käynyt mielessäkään ottaa pojalle reppua mukaan. Jos olisin tuon kantovehjejutun älynnyt, olisimme varmasti saaneet tapahtumasta enemmän irti. No, näillä mentiin.

Muotoilutapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja, joihin sai vapaasti tilan riittäessä osallistua. Käsittääkseni vain Lego-aikakonetyöpajaan oli joku kiintiö ja "portsari". Meidän tyttö osallistui muun muassa astioiden suunnitteluun piirtämällä paperille värikynillä värikkään lautasen. Poika keskittyi sillä aikaa konttimaan pöydän alla ja imeskelemään lattialle pudonneita kyniä.



Yhdessä työpajassa kasattiin isoja palikoita ja tietenkin kiipeiltiin niiden päällä. Tämä taisi olla yksivuotiaan lempipaja! Laatikoiden päälle oli ihanaa kiivetä ja huojua niiden reunoilla. Pää edellä poika ei tullut alas kertaakaan.
 

Viereisessä työpajassa sai muodostaa erilaisia kuvioita, hahmoja ja muotoja valmiista tarroista. Se se vasta oli kolmevuotiaan näpertäjän ihannepaja! Ja voi sitä keskittymisen määrää pöydän ympärillä.



Silja Linen työpajassa rakennettiin erilaisista materiaaleista laivoja, veneitä, aluksia ja lauttoja. Tyttären laivan materiaaleiksi valikoitui (äidin pienellä ohjauksella) iso kansi, Viilis-purkki, mastoksi puulastu ja kangastilkku lipuksi. Tyttö valitsi matkustajiksi/koristeiksi kaksi käpyä. Minä autoin kuumaliiman kanssa aluksen rakentamisessa. Ja millä tarkkuudella tyttö kantoi aluksen kohti allasta ja millä ylpeydellä se laskettiin vesille! Äiti, se kelluu!!

Silja Linen iso hylje oli aika jännittävä ja siitä kerrottiin kotona isillekin. Siellä on oikea ihminen sisällä ja sen selässä on vetoketju ja Ville Viikinki on sen kaverri! Kesällä mentiin tosiaan Viikkarilla Tallinnan kautta Pärnuun ja laivalla oli jännittävä Ville Viikinki. Hahmosta on puhuttu kerta jos toinenkin. Työpajalta saatiin myös risteilyetukortti.



Meilläkin oli nälkä samaan aikaan kuin kaikilla muillakin ja jonotimme sata tuntia Pipsan pop up -ravintolaan. Osa ruoista oli loppumaisillaan tai loppu ja annokset pieniä. Lapsille tarkoitettuja toki, mutta aikuisillakin on nälkä. Tytär sai herkutellakseen kanapullia, kookosriisiä ja parsakaalia (7€). Todella maukasta! Yhteiseksi maistelulautaseksi otin kurpitsasosetta (3€), joka oli myös erittäin maukasta. Poika maisteli sitä oman naps-ruokansa lisäksi puolen annoksen verran ja äidille jäi pari lusikallista... Juomaksi valitsimme mustikkasmoothien (3€), josta osa valui pillistä imevän ja samalla pulloa kaatavan tyttären rinnuksille... Ruokailupaikaksi saimme retkeilyhenkisen patjapaikan auringosta.


Hikisen ja hauskan aamupäivän jälkeen pakkasimme jälkikasvun rattaisiin ja suuntasimme nälkäiset napamme lähellä sijaitsevan Teurastamon alueella sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan nimeltään Ho's Food. Matkalla tuplarattaista alkoi kuulua korvilleni niin ihana tuhina ja kuorsaus! Harvinaista herkkua nykyään. Valitsin listalta paistettua nuudelia kanalla (12€) ja ateriaan sisältyi perinteinen kinkkijälkkäri jäätelöä ja friteerattua banaania, nam. Ystävä valitsi listalta kolmea erilaista dim sumia ja/tai dumplingseja samaan hintaan ilman jälkiruokaa. Minä en niitä päin edes katsonut... (Kahta muinaisen New York -reissun ystävääni saattaa hymyilyttää pari viimeistä lausetta luettuaan.)




Seurueemme toisista rattaista ei kuulunut tuhinaa laisinkaan ja 2,5-vuotias poika touhusi Teurastamon viihtyisällä alueella omiaan. Alueen riippukeinut olivat täysi hitti ja poika viihtyi sellaisessa keinuen vaikka kuinka pitkään! Puolentoista tunnin päiväunien jälkeen tuplarattaista könysi ylös poikanen. Välipalan jälkeen hän oli taas valmis touhuamaan ja hiekkaa maistelemaan.


Tytön herättyä kävimme myös samaiselta Teurastamon alueelta löytyvässä Jädelino-jäätelöbaarikahvilassa. Jäätelöt tehdään käsityönä paikan päällä (?) ja ovat muutaman lusikallisen verran maisteltuna huippuherkullisia. Tänään sain lusikkaani mansikka- ja kookosjäätelöitä, maidottomia molemmat.


Lähes kolmen vartin hikinen, heiluva ja jarrutteleva bussimatka kotiin tangoissa roikkuen ei ehkä ollut päivän kivoin osuus. Omalle hiekkatielle päästyämme lapsillakin oli taas aivan eri mieli kuin kotimatkalla. Kelluvaa laivaansa tyttö näytti isälleen ylpeänä heti kotiin päästyämme. Iltasadun jälkeen juteltiin päivän reissusta. Jäätelö oli kuulemma hyvää, palikat hauskoja, mutta eniten tytön mieleen jäi iso valkoinen hylje.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Lapsiperhe Pärnussa osa 4/4: ohjelmaa lapsille

Tämä kirjoitus on viimeinen osa Pärnu-sarjaani. Olen kovin ylpeä siitä, että olen saanut kirjoitettua nämä näinkin pian reissun jälkeen ja jopa peräkkäin! Toki jonossa on taas vaihteeksi monen monta ompeluesittelyä...

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina lähdimme kahdeksan hengen porukalla Pärnuun. Reissukavereina ollut naapurin perhe sisältää vanhemmat sekä viisivuotiaan tytön ja lähes kolmevuotiaan pojan. Lapsikatrasta täydensivät meidän lähes kolmevuotias tytär ja yhdeksänkuinen poika. Meidän tytär ja naapurin poika käyttäytyvät kuin sisarukset. He leikkivät keskenään lähes päivittäin, joten leikit ja riidat sujuvat kuin sisaruksilta... Naapurin tyttö on taas sen verran vanhempi ja viisaampi, että osaa todella nätisti leikkiä meidän ison vauvan kanssa, mutta sopeutui mainiosti reissun aikana viettämään aikaa myös kolmivuotiaiden kanssa.


Koska reissuun lähdettiin lasten kanssa, oli tekemiset ja ohjelmanumerot myös ajateltu lasten kannalta. Aikuiset kävivät päiväuniaikaan yksin tai erilaisilla kokoonpanoilla (kröhmm, äidit keskenään) ostoksilla, ettei lapsia tarvitse roudata ostoskeskuksiin.


Olimme Pärnussa siis neljä yötä ja kolme kokonaista päivää. Siinä ajassa ei kovin monia nähtävyyksiä ja kokemuksia ehdi keräämään, mutta joka päivälle jotakin! 


LEIKKIPUISTOT
Vanapargin leikkikenttä
Vanapargin ja Karjan risteyksessä

Pieneen Pärnun kaupunkiin mahtuu mukavasti monta lasten leikkipuistoa. Kartasta bongattuna niitä oli ihan kävelyetäisyyden päässä kuusi! Lähimpänä majoitustamme oli Vanapargin leikkikenttä, joka oli tehty isojen puiden siimekseen. Aurinko pilkisteli välillä ja silloin kipitimme aurinkoiseen plänttiin lämmittelemään... Helteellä taas puistosta löytää varmasti mukavan viileän paikan, koska isot puut varjostavat kivasti.

Sinänsä leikkipuisto ei ollut mitenkään erikoinen, mutta tarpeeksi iso. Löytyi hiekkalaatikkoa ja keinua, kiipeilytelinettä ja "karusellia". Kaikkia välineitä oli kuitenkin useita ja erilaisia, joten kinastelua keinuvuoroista ei tullut. Mikä tärkeintä, lapset viihtyivät!








Rantapuiston leikkikenttä
Ranna Puiestee

Pärnun hiekkarannan läheisyydessä on Rannapark-leikkikenttä, joka on edellistä puistoa modernimpi ja aurinkoisempi. Sen keskeltä löytyy pieni pyöreä kahvila pöytineen ja tuoleineen.




MINIZOO
Akadeemia 7
Perhelippu 18 € (alennuskupongilla 15 €)

Pärnusta ei löydy eläintarhaa, mutta löytyy kuitenkin Minizoo! Talosta löytyy 60 erilaista matelijaa: käärmeitä, hämähäkkejä, kilpikonnia, liskoja ja niilinkrokotiili. Monet lajeista on harvinaisia ja osa myrkyllisiä.


Saavuttuamme Minizoohon huomasimme olevamme ainoat vieraat. Aulassa käteisellä suoritetun pääsymaksun jälkeen pienen matelijatalon isäntä piti meille yksityisesittelyn kaikista talon asukkaista. Hän kertoi paljon hauskoja, kauheita ja inhottavia tietoja matelijoista suhteellisen selkeällä suomen kielellä. Esittely jaksoi kiinnostaa lähinnä aikuisia, lapset vilistivät omia teitään muutaman huoneen käsittävässä Minizoossa. Jos emme olisi esittelyä saaneet, olisi piipahtus matelijatalossa jäänyt todella lyhyeksi.


Minizoossa sai pidellä kuristajakäärmettä! Minä olin porukasta ainoa, joka siihen ensimmäisenä ja ainoana ilmoittautui. Käärme kuristaa kuitenkin lähinnä vain hiiriä, minä olen kuulemma liian iso saalis. Käteensä olisi saanut myös torakan, mutta tyydyimme vain sen koskemiseen. Talon isäntä ehdotti lämpimästi myös sen syömistä! Kellään ei ollut nälkä.




Minizoossa oli myös liuta hämähäkkejä, myös tarantelloja. Kuvassa olevaa myrkytöntä hämähäkkiä sai koskea, minä olin jälleen ainoa innokas. Ohjeiden mukaan silitin sen karvaista peräpäätä taaksepäin suuntautuvin liikkein, jottei sen karvat pistelisi ihoani. Silitettävä hämähäkki oli jalat suorina suunnilleen kämmenen kokoinen.


POMPPULINNA
Ranna Puiestee
2 €/lapsi

Tämän reissun ehdoton kohokohta lapsien mielestä taisi olla juna! Eli valtava junan muotoinen pomppulinna. Sen nähtyään siihen oli päästävä, siitä puhuttiin heti päiväunien jälkeen, siihen oli päästävä vielä illalla. Ja seuraavana päivänä. Kävelimme rantaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla lapset pääsivät telmimään, juoksemaan ja pomppimaan pomppulinnassa. Hinta ei ollut paha lasten vilpittömästä riemusta ja ilosta!




POLKUAUTOT
Ranna Puiestee 

Pärnun hiekkarannan tuntumasta löytyy turistien iloksi vaikka mitä ajanvietettä! Pomppulinnan lisäksi on muun muassa minigolf, Zorb-pallo ja polkuautot. Me vuokrasimme tytön kanssa kahden hengen polkuauton muistaakseni kolmella eurolla kymmeneksi minuutiksi. Reissukaverit ottivat polkuauton koko perheelle.



MÄNGUDZUNGEL-sisäleikkipuisto
Aida 7
2,5 € /1h


Lähtöpäivän aamuna halusimme lapsille jotain energianpurkupuuhaa. Lounaan jälkeen istuisimme pari tuntia autossa tehden matkaa takaisin Tallinnaan (josta illalla laivalla Helsinkiin), joten lapsista olisi hyvä saada mehut irti ja maksimoida päiväunet. Sateisena päivänä jokin sisällä tapahtuva aktiviteetti olisi kovin miellyttävä. Olimme naapurin rouvan kanssa nähneet läheisessä Pärnu Keskus -ostoskeskuksessa Mängudzungel-sisäleikkipuiston, joka olisi täydellinen ajanviete siihen tilanteeseen!




Ostoskeskuksen neljännestä kerroksesta löytyvä sisäleikkipaikka viihdytti meidän porukan jokaista lasta. Pienimmälle löytyi ropellettavaa lelupuolelta ja isoimmille oli pallomeri, kierreliukumäki, köysirata, kiipeilyseinä, erikoisia kulkupelejä, nukenvaunuja jne. Osalla lapsista oli rinnassaan nimikyltti ja päättelimme, että Mängudzungel toimii myös lapsiparkkina vanhempien käydessä ostoksilla. 

Sisäleikkipuisto oli loistava ohjelmanumero ennen lounasta ja automatkaa. Kaikki neljä lasta nukkuivat jälleen.



Kertomukset Pärnusta päättyvät tähän. Vaikka emme olleet matkalla kuin sen viisi päivää, tuli Pärnu jokseenkin tutuksi. Kaupunki on miellyttävän pieni valloittaa ja hallita, vaikkemme ehtineet nähdä Pärnusta kuin vilauksen. Lapsille Pärnulla olisi tarjottavana vielä muun muassa Lottemaan teemapuisto, Valgerannan seikkailupuisto, alpakkafarmi, laserpuisto... Mahdollisesti pääsemme tutustumaan niihin myöhemmin, jos valitsemme Pärnun uudelleen reissukohteeksi lasten ollessa isompia. 

Pärnu on ihana!