maanantai 16. toukokuuta 2016

Mahtava viikonloppu pisaroista huolimatta

Toisinaan sitä rakastaa ihan sitä tavallistakin tavallisempaa arkea. Sitä, että aamupalan jälkeen puetaan ja lähdetään pihalle. Tullaan sisälle syömään lounas ja sitten lepohetki. Välipala ja pihalle. Päivällinen ja sitten ehkä vielä kerran pihalle. Iltapala, iltapesut ja nukkumaan. Jos olen tehnyt paljon työkeikkoja, nähnyt paljon ihmisiä, sitä kaipaa vain sitä omaa (tai korkeintaan naapurin) hiekkalaatikkoa.

Mutta toisinaan sitä kaipaa jotain menoa. Lauantaina isännän lähdettyä aamuvuoroon istuimme lasten kanssa aamupalapöydässä ja mietimme mitäs sitä tänään tehtäisiin. Mielessä kävi Korkeasaari, Linnanmäki, Fallkulla. Äähh, tänään on luvattu sadetta, joten ainakin kaksi ensimmäistä saa jäädä. Fallkullan kotieläintila on aika lähellä, mentäiskö sinne? Ei, se on lauantaisin kiinni. Vai pitäiskö ajaa mökille Lohjalle? Ei, mummo ja pappa tuskin lähtevät sinne sateisena päivänä.

Ehdotin lapsille menoa leikkipuistoon. Joo joo, jeee jeeee! Kuului kahdesta suusta. Pieneen ovat tyytyväisiä. Puettiin päälle ja istutin lapset tuplarattaisiin. Samalla kun jututin naapuritalon poikaa, piippasi puhelin. Mummo lähetti kukka-aiheisen kuvaviestin. Terveisiä mökiltä!

Lapset, lähdetäänkö sittenkin päiväreissulle mökille?! Joo joo, jee jee! Tehtiin kärryillä uukkari, pakkasin lapset autoon, juoksin sisälle sullomaan isoon kassiin muutaman sisä- ja ulkovaravaatekerran, edellispäivän ruoka kippoon, muutama banaani, hedelmäruutta ja välipalakeksi (onneksi isäntä käy välillä kaupassa) sekä muutama hernaripurkki varalle. Alle vartissa mummon viestistä oltiinkin matkalla jo mökille!




Onneksi mökillemme ajaa alle tunnissa ja siellä voi mainiosti käydä ihan päiväseltään. Mökki ei ole talviasuttava eikä järin tilava, mutta kesällä sopu sijaa antaa! Säätiedotus piti kutinsa ja puolenpäivän maissa alkoi sade. Lapset halusivat pihalle, siitä vaan! Tärkeänä kastelivat kukkia kaatosateessa.




Lounaan ja ulkoleikkien jälkeen kuopus pääsi verannalle päiväunille. Pappa laittoi iloksemme mökissä kaminan päälle, joten siellä oli aivan mukava viettää aikaa. Pötkötellä, roplata puhelinta ja lukea kirjoja. Kahvit juotiin ja pullat jaettiin. Kuopuksen herättyä päiväuniltaan ja sateen lakattua teimme vielä perinteisen lenkin mökkimaisemien hiekkateillä. Sade oli houkutellut ainakin sata ainakin metrin pituista kastematoa tielle. Niitä oli mielenkiintoista seurata.


Kävelylenkin jälkeen kello läheni viittä. Pakkasimme itsemme taas autoon ja ajelimme kotiin kaatosateessa Hevisauruksen soidessa taustalla. Kotona meitä odotti vaahtokylvyt ja lämmin sauna!

Sunnuntaina aamupalan nauttimista säesti jälleen kattoa ropisuttava sade. Olin suunnitellut vieväni lapset (ja miehen) Kartanon kevät -tapahtumaan Håkansbölen Kartanolle Hakunilaan. Sade tuntui lakkaavan joka toisella puurolusikallisella ja alkavan uudelleen seuraavalla. Äh, sataa aivan kaatamalla, ei kyl mennä. Hei taas se loppu, mennään sittenkin! Sataaksiellä taas? 

Joka tapauksessa lähdettiin. Puettiin ylle säänmukaiset varusteet. Vettä ei satanut tippaakaan koko kartanotapahtuman aikana! Olin tapahtuman FB-sivuilta lukenut muutamia ohjelmanumeroita ja ne saivat minut houkuteltua mukaan. Yksi niistä oli poniratsastus ja toinen ilmainen lohikeitto!

Tapahtumassa oli lisäksi muun muassa satutuokioita, teatteriesityksiä, kasvomaalausta, eläkeläisten rivitanssia ja Taika-Petteri senegalilaisen rumpalin kanssa. Teatteriesitykseen olin muka menossa, mutta missasimme sen vartilla... Taika-Petterin lapset osallistava beatbox-esitys, pikajonglööraus ja vatsastapuhuminen olivat aivan viihdyttäviä, että itseltäkin ihan äänekäs nauru pääsi!


Molemmat lapset pääsivät vetokoira-ajelulle. On se kumma miten tähän kärryyn he sopivat mainiosti, mutta talvella samassa pulkassa istuminen tuotti narinaa ja eripuraa... Äitiä niin liikutti, kun niin tärkeänä he matkaan lähtivät!



Tytär innostui oitis poniratsastuksesta! Hän on ponin kyydissä ollut kerran aiemminkin, viime syksynä. Hänellä olisi ollut mahdollisuus valita kyyti ison hevosen selässä, mutta pieni poni tuntui hänelle turvallisemmalta vaihtoehdolta. Kovin tyttö ratsastamiseen keskittyi, koska fiilisten kyselyyn sain vastaukseksi lähinnä nyökyttelyä.


Pojalle suurinta antia tapahtumassa taisi olla kirmaaminen isoilla nurmikentillä ja kukkien poimiminen. Oma-aloitteisesti hän vei voikukkia temppuradan maskotillekin! Ihmisten seuraaminen ja yleinen ihmettely olivat hänelle mainioita ohjelmanumeroita.



Nälän kurniessa vatsassa suuntasimme soppatykin ääreen vain todetaksemme, että lohikeitto oli loppunut jo aikoja sitten. (Tapahtuman kesto oli 10-13 ja olimme nälkäisiä kello 12.) Tilanteen "pelasti" grillimakkara, pillimehu, korvapuusti ja kahvi, vaikka sen lohikeiton olisin kyllä oikein mielelläni nauttinut pullalounaan sijaan.

Tyttären kanssa osallistuimme vielä senegalilaisen Pape Cassen rumputyöpajaan, jossa soitimme tuttuja rytmejä. Tuli kyllä ihmeellisen ikävä afrotanssitunneille! Kellon lähennellessä yhtä lähdimme kotiin.

Sateisen, mutta todella mukavan viikonlopun kruunasi illalla pihaleikit naapurinlasten kanssa sekä serkkujen piipahdus. Se oikea kruunu oli kyllä iltapäivän auringonpaiste!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti