Kaksivuotisneuvola ja -hammastarkastus

Tyttäremme täytti kaksi vuotta jo elokuun puolessa välissä, mutta vasta tällä viikolla oli kaksivuotisneuvola. Oikeastaan sen piti olla jo pari viikkoa sitten, mutta pikkuveli varasti sen ajan ruuhkaisen vastaanottotilanteen vuoksi (emme siis saaneet vastasyntyneen kotikäyntiä, nyyh..).

Tytär oli odottanut omaa neuvolakäyntiä jo pitkään. Toki hän oli päässyt mukaan raskausajan neuvolakäynneille ja osasi jo kertoa, että äiti pötköttää sängyllä ja kuunnellaan ääniä. Nyt hän pääsi näyttämään omia taitojaan. Ja niitähän äiti ylpeydenkyynel silmäkulmassa katseli vieressä. Terveydenhoitaja istui tytön kanssa pienen pöydän ääreen ja puuhailivat kaikenlaista. Tyttö laitteli erimuotoisia palikoita alustalle ja tarkkana tyttönä huomasi kertoa vajavaisesta pelistä että tuosta puuttuu palikka ja tuosta! Kakki puuttuu! 

Mummo, huomaathan isopapan kielen!

Terveydenhoitaja huomasi tyttären työskentelevän tarkkuutta vaativissa jutuissa oikealla kädellä. Myös pieni palikkatorni piti rakentaa. Hän sai myös pallon potkittavakseen sekä kyniä ja paperia piirtämistä varten. Äidille yllätyksenä tuli se, että tyttö sai sakset käteensä. Ensimmäistä kertaa elämässään! Niillä leikkaaminen sujui yllättävän hyvin: välillä yhdellä kädellä ja välillä kahdella. Terkkari lupasikin, että äiti ostaa sitten lapselle omat askartelusakset, kun niin taitavasti leikkaa...

Painoa tytöllä on komeat kymmenen kiloa, tasan! Pituutta 84 cm. Käyrät kulkevat alhaalla ja miinuksilla, mutta kasvua on silti tullut tasaiseen omaan tahtiin. Kiivetessään tuolille pöydän ääreen tyttö totesi, että **** ei yllä, täytyy tulla lähemmäs. Silloin terkkari mainitsi, että kyllä tyttö osaa upeasti ilmaista itseään!

Itse juttelin terkkarin kanssa pitkät tovit siitä miten suhtautua kaksivuotiaan raivostuttaviin ja jopa autistispiirteisiin minä itse -kohtauksiin, jotka harmillisen usein ovat päätyneet äidin ja lapsen kilpahuutoon, kiroiluun ja hermojen menetykseen. Jos saan asiat jäsenneltyä päässäni, kirjoitan aiheesta oman postauksen. Mutta sain terkkarin "siunauksen" ajatuksilleni ja tunteilleni.

Tänään perjantaina tyttärellä oli myös ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Olimme jutelleet tytön kanssa viikkoja aikaisemmin hammaslääkärissä käynnistä ja siitä mitä siellä tapahtuu. Ystäväni kertoi taannoin, että hänen kaksivuotiaan tyttärensä hammaslääkärikäynti oli mennyt mainiosti siihen asti, kunnes lääkäri oli laittanut valkoisen suusuojan kasvoilleen. Sitten oli päässyt valtava parku.

Keksin harjoitella ja leikkiä hammaslääkäriä niin, että laitoin suuni eteen (puolikkaan) talouspaperipalan ja tutkin lapsen ammollaan olevaa suuta teelusikalla. Kerroin, että se on pieni peili, jolla hammaslääkäri hampaita katsoo. Kerroin myös, että hän saa pötköttää isolla hammaslääkärin penkillä. Tämänpäiväisellä käynnillä hammaslääkäri haastatteli meitä ruokailu- ja juomatottumuksista, xylitolin käytöstä ja hampaidenharjaamisesta.

Ruokailut meillä on säännölliset eikä aterioiden välissä napsita (yleensä) mitään. Karkkipäivää ei ole, koska lapsi ei ole syönyt karkkia. Muita sokerisia herkkuja syödään lähinnä kyläillessä tai kahvitellessa. Ruokajuomana on maito ja janojuomana vesi. Limpparia tyttö ei ole koskaan maistanut, mehua juodaan kahvipöydässä, retkellä tai muissa spesiaalitilanteissa. Hammaspastilli(t) otetaan aina aterian jälkeen happohyökkäystä estämään, tyttö pitää itse pastillien otosta huolen. Lähes päivittäin tyttö keksii pyytää (täysxylitoli)purkkaa ja sen hän myös saa (paitsi jos olemme juuri lähdössä autolla johonkin). Pitäisi vielä opetella kantamaan hammaspastilleja mukana repussa, että ne tulisi otettua myös reissun päällä!

Meillä hampaat harjataan aamuin illoin. Nykyään homma sujuu ihan kivasti eikä se enää kuulu inhottaviin ja pakollisiin lapsenhoitotoimenpiteisiin. Tähän asti olemme käyttäneet Elmexin lasten hammastahnaa, jossa on fluoria 500 ppm (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Mummilta saimme Oxygenolin Muumi-hammastahnaa, jossa tuo lukema on 1000. Molemmat edellä mainitut tahnat ovat käytössä, vuorotellen. Koska en ole fluoriasioihin niin kovin perehtynyt, en niitä tässä uskalla alkaa ruotia.

Hammaslääkäri kertoi, että juuri tällä viikolla on tullut uudet käypähoitosuositukset, joiden mukaan alle kolmevuotiaan lapsen hampaat harjataan kahdesti päivässä, mutta vain kerran fluorihammastahnalla! Eli aamulla harjataan vain veden kanssa ja illalla sillä "tonnisella" hammastahnalla. Me saimme kuitenkin luvan jatkaa 500 ja 1000 -tahnojen sekakäyttöä, koska tarkan kaksivuotiaan elämänhallinta menisi kovin sekaisin, jos yhtäkkiä ei enää saisikaan laittaa tahnaa harjaansa, huh! 

Mutta itse hammastarkastus, se meni loistavasti! Tyttö kapusi hammaslääkärituoliin pötköttämään. Lääkäri asetteli suojan kasvojensa eteen ja selitti miksi se siinä on. Tyttö sai silmilleen aurinkolasit (niistä juttelu unohtui täysin). Lääkäri esitteli pienen peilin sekä pienen taskulampun sekä pieniäänisen puhaltimen sekä esitteli kirkkaan lampun (sekin unohtui). Mikään ei jännittänyt, joten likka avasi suunsa hienosti ammolleen! Hampaat olivat hammaslääkärin mukaan loistavassa kunnossa. Puhjenneita oli kahdestakymmenestä hampaasta yhdeksäntoista (ja puoli..). Hän kysyi luvan fluorilakan laittamiseen ja ihmetellen annoin luvan. Hän mainitsi, että hyvin harva kaksivuotias on enää siinä vaiheessa tutkimusta yhteistyökykyinen, että sitä onnistuisi laittamaan.

Äiti oli jälleen pakahtua ylpeydestä.

Inkan päivän haravointitalkoot

Syksy pudottelee lehtiä puista hurjaan tahtiin. Pihamme on jatkuvasti enemmän tai vähemmän lehtien peitossa. Hauskinta tässä on se, että omalla tontillamme ei ole kuin pari lehtipuuta eli haravoimme naapurin lehtiä. Mikäs siinä, mukavaa puuhaa haravointi on, mutta mihin niitä lehtiä oikein laittaisi..? Takaisin naapurin puolelle?

 

Isovanhemmat muistelivat viikko sitten, että Inkan nimipäivä lähestyy. Sovimme nimipäiväkahvit lauantaille. Raivatessani kuunliljoja jonain arkipäivänä keksin, että käytän tilaisuuden hyväksemme ja järjestänkin pienimuotoiset pihatalkoot! Inkan nimipäivän koittaessa jokaiselle isovanhemmalle löytyi harava. Toki joku sai vuorollaan (kunnia)tehtävän viihdyttää Inkaa.

Piha saatiin paraatipuolelta haravoitua ja se näytti taas ihanan vihreältä. Tänään vilkaistessani pihaa se oli jälleen keltapilkullinen... Hullunhommaahan se on haravoida samalla, kun puista putoaa lehtiä samaan tahtiin. Talkoiden pointtina olikin hengailla porukalla raittiissa syysilmassa ja vähän ulkoiluttaa vanhuksia. Ja toinen tärkeä pointti oli tietenkin ne talkookahvit...

Melkein unohtui! Nimipäiväkahvithan ne olivat! Inka vietti siis toista nimipäiväänsä eilen. Tarjolle leivoin yllätysyllätys kahta suolaista piirakkaa sekä mutakakkua. Jauhottomasta mutakakusta kirjoittelin jo aikaisemmin, joten sen ohje löytyy täältä. Suolaisten piirakoiden pohja oli tällä kertaa hieman sovellettu, koska halusin kokeilla gluteenittoman ruokavaliokokeiluni myötä kaappiin hankittuja kummallisuuksia.

Harmikseni en kirjoittanut ylös kuinka paljon mitäkin ainesosaa taikinaan laitoin, mutta lupaan tehdä piirakan ensi kerralla kynän ja paperin kanssa. Pohjasta tuli mielestäni nimittäin oikein maukas, joskin hieman mureneva. Ensimmäistä kertaa laitoin piirakkapohjataikinaan psylliumia, perunakuitua sekä pellavansiemenrouhetta. Pelkästä valkoisesta (gluteenittomasta) jauhoseoksesta tulee niin ankea ja valkoinen pohja, joten tässä oli enemmän rouheutta.

Toisessa piirakassa täytteenä oli kinkkusuikaleita, miniluumutomaattia, parsakaalia, paprikaa, oliiveja ja mausteita sekä päällä seos, jos oli munaa, kermaviiliä, ruokakermaa ja juustoraastetta. Toisessa piiraassa oli suppilovahveroita, sipulia sekä vihreitä papuja sekä sama munaseos päällä.

 

Päivänsankari oli juhlamielellä koko päivän ja saadut lahjat ilahduttivat sekä vanhempia että sankaria. Pieni nuha oli tosin vaivannut pientä jo muutaman päivän ja iltaa kohden se äityi kovaksi kuumeeksi. Tyttö oli kuuma kuin mikä ja siskoni hyvällä ohjeistuksella otettiin vaatetta vähän vähemmälle. Illemmalla annoimme Inkalle kuumetta alentavaa särkylääkettä. Nestemäisenä ja mansikkaisen makeana se upposi pikku herkkusuulle hyvin.

Inka nukkui putkeen melkein 14 tuntia. Välissä vaihdoin pinnasängyssään pötköttelevälle pienelle sairastajalle kyllä kuivan vaipan ja annoin lisää maitoa. Ja uni vaan jatkui. Tänään virtaa on riittänyt, vaikka kuume nousi taas iltaa kohden. Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä. Harmiksemme joudumme jättämään kivan muskarin väliin, mutta tärkeämpää on, että toinen tervehtyy kunnolla.

Tämä taitaa olla Inkan ensimmäinen kunnon sairastuminen. Likka on parin päivän aikana kuolannut hämmästyttävän paljon, joten kokematonkin voisi veikata hampaiden puhkeamista. Jos kyse on hampaista, toivottavasti niitä poski- ja kulmahampaita tulisi rytinällä monta. Kaikki aiemmat hampaat ovat tainneet tulla ihan vaivihkaa ilman mitään (huomattuja) ongelmia tai ilmoituksia.

Kiitos talkoolaisille ja myöhemmin tulleille juhlijoille! Ensi vuonna uudet talkoot pystyyn! (Ja sitä ennen viikon päästä?)