Syksy pudottelee lehtiä puista hurjaan tahtiin. Pihamme on jatkuvasti enemmän tai vähemmän lehtien peitossa. Hauskinta tässä on se, että omalla tontillamme ei ole kuin pari lehtipuuta eli haravoimme naapurin lehtiä. Mikäs siinä, mukavaa puuhaa haravointi on, mutta mihin niitä lehtiä oikein laittaisi..? Takaisin naapurin puolelle?
Isovanhemmat muistelivat viikko sitten, että Inkan nimipäivä lähestyy. Sovimme nimipäiväkahvit lauantaille. Raivatessani kuunliljoja jonain arkipäivänä keksin, että käytän tilaisuuden hyväksemme ja järjestänkin pienimuotoiset pihatalkoot! Inkan nimipäivän koittaessa jokaiselle isovanhemmalle löytyi harava. Toki joku sai vuorollaan (kunnia)tehtävän viihdyttää Inkaa.
Piha saatiin paraatipuolelta haravoitua ja se näytti taas ihanan vihreältä. Tänään vilkaistessani pihaa se oli jälleen keltapilkullinen... Hullunhommaahan se on haravoida samalla, kun puista putoaa lehtiä samaan tahtiin. Talkoiden pointtina olikin hengailla porukalla raittiissa syysilmassa ja vähän ulkoiluttaa vanhuksia. Ja toinen tärkeä pointti oli tietenkin ne talkookahvit...
Melkein unohtui! Nimipäiväkahvithan ne olivat! Inka vietti siis toista nimipäiväänsä eilen. Tarjolle leivoin yllätysyllätys kahta suolaista piirakkaa sekä mutakakkua. Jauhottomasta mutakakusta kirjoittelin jo aikaisemmin, joten sen ohje löytyy täältä. Suolaisten piirakoiden pohja oli tällä kertaa hieman sovellettu, koska halusin kokeilla gluteenittoman ruokavaliokokeiluni myötä kaappiin hankittuja kummallisuuksia.
Harmikseni en kirjoittanut ylös kuinka paljon mitäkin ainesosaa taikinaan laitoin, mutta lupaan tehdä piirakan ensi kerralla kynän ja paperin kanssa. Pohjasta tuli mielestäni nimittäin oikein maukas, joskin hieman mureneva. Ensimmäistä kertaa laitoin piirakkapohjataikinaan psylliumia, perunakuitua sekä pellavansiemenrouhetta. Pelkästä valkoisesta (gluteenittomasta) jauhoseoksesta tulee niin ankea ja valkoinen pohja, joten tässä oli enemmän rouheutta.
Toisessa piirakassa täytteenä oli kinkkusuikaleita, miniluumutomaattia, parsakaalia, paprikaa, oliiveja ja mausteita sekä päällä seos, jos oli munaa, kermaviiliä, ruokakermaa ja juustoraastetta. Toisessa piiraassa oli suppilovahveroita, sipulia sekä vihreitä papuja sekä sama munaseos päällä.
Päivänsankari oli juhlamielellä koko päivän ja saadut lahjat ilahduttivat sekä vanhempia että sankaria. Pieni nuha oli tosin vaivannut pientä jo muutaman päivän ja iltaa kohden se äityi kovaksi kuumeeksi. Tyttö oli kuuma kuin mikä ja siskoni hyvällä ohjeistuksella otettiin vaatetta vähän vähemmälle. Illemmalla annoimme Inkalle kuumetta alentavaa särkylääkettä. Nestemäisenä ja mansikkaisen makeana se upposi pikku herkkusuulle hyvin.
Inka nukkui putkeen melkein 14 tuntia. Välissä vaihdoin pinnasängyssään pötköttelevälle pienelle sairastajalle kyllä kuivan vaipan ja annoin lisää maitoa. Ja uni vaan jatkui. Tänään virtaa on riittänyt, vaikka kuume nousi taas iltaa kohden. Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä. Harmiksemme joudumme jättämään kivan muskarin väliin, mutta tärkeämpää on, että toinen tervehtyy kunnolla.
Tämä taitaa olla Inkan ensimmäinen kunnon sairastuminen. Likka on parin päivän aikana kuolannut hämmästyttävän paljon, joten kokematonkin voisi veikata hampaiden puhkeamista. Jos kyse on hampaista, toivottavasti niitä poski- ja kulmahampaita tulisi rytinällä monta. Kaikki aiemmat hampaat ovat tainneet tulla ihan vaivihkaa ilman mitään (huomattuja) ongelmia tai ilmoituksia.
Kiitos talkoolaisille ja myöhemmin tulleille juhlijoille! Ensi vuonna uudet talkoot pystyyn! (Ja sitä ennen viikon päästä?)
Piha saatiin paraatipuolelta haravoitua ja se näytti taas ihanan vihreältä. Tänään vilkaistessani pihaa se oli jälleen keltapilkullinen... Hullunhommaahan se on haravoida samalla, kun puista putoaa lehtiä samaan tahtiin. Talkoiden pointtina olikin hengailla porukalla raittiissa syysilmassa ja vähän ulkoiluttaa vanhuksia. Ja toinen tärkeä pointti oli tietenkin ne talkookahvit...
Melkein unohtui! Nimipäiväkahvithan ne olivat! Inka vietti siis toista nimipäiväänsä eilen. Tarjolle leivoin yllätysyllätys kahta suolaista piirakkaa sekä mutakakkua. Jauhottomasta mutakakusta kirjoittelin jo aikaisemmin, joten sen ohje löytyy täältä. Suolaisten piirakoiden pohja oli tällä kertaa hieman sovellettu, koska halusin kokeilla gluteenittoman ruokavaliokokeiluni myötä kaappiin hankittuja kummallisuuksia.
Harmikseni en kirjoittanut ylös kuinka paljon mitäkin ainesosaa taikinaan laitoin, mutta lupaan tehdä piirakan ensi kerralla kynän ja paperin kanssa. Pohjasta tuli mielestäni nimittäin oikein maukas, joskin hieman mureneva. Ensimmäistä kertaa laitoin piirakkapohjataikinaan psylliumia, perunakuitua sekä pellavansiemenrouhetta. Pelkästä valkoisesta (gluteenittomasta) jauhoseoksesta tulee niin ankea ja valkoinen pohja, joten tässä oli enemmän rouheutta.
Toisessa piirakassa täytteenä oli kinkkusuikaleita, miniluumutomaattia, parsakaalia, paprikaa, oliiveja ja mausteita sekä päällä seos, jos oli munaa, kermaviiliä, ruokakermaa ja juustoraastetta. Toisessa piiraassa oli suppilovahveroita, sipulia sekä vihreitä papuja sekä sama munaseos päällä.
Päivänsankari oli juhlamielellä koko päivän ja saadut lahjat ilahduttivat sekä vanhempia että sankaria. Pieni nuha oli tosin vaivannut pientä jo muutaman päivän ja iltaa kohden se äityi kovaksi kuumeeksi. Tyttö oli kuuma kuin mikä ja siskoni hyvällä ohjeistuksella otettiin vaatetta vähän vähemmälle. Illemmalla annoimme Inkalle kuumetta alentavaa särkylääkettä. Nestemäisenä ja mansikkaisen makeana se upposi pikku herkkusuulle hyvin.
Inka nukkui putkeen melkein 14 tuntia. Välissä vaihdoin pinnasängyssään pötköttelevälle pienelle sairastajalle kyllä kuivan vaipan ja annoin lisää maitoa. Ja uni vaan jatkui. Tänään virtaa on riittänyt, vaikka kuume nousi taas iltaa kohden. Toivottavasti huomenna on taas parempi päivä. Harmiksemme joudumme jättämään kivan muskarin väliin, mutta tärkeämpää on, että toinen tervehtyy kunnolla.
Tämä taitaa olla Inkan ensimmäinen kunnon sairastuminen. Likka on parin päivän aikana kuolannut hämmästyttävän paljon, joten kokematonkin voisi veikata hampaiden puhkeamista. Jos kyse on hampaista, toivottavasti niitä poski- ja kulmahampaita tulisi rytinällä monta. Kaikki aiemmat hampaat ovat tainneet tulla ihan vaivihkaa ilman mitään (huomattuja) ongelmia tai ilmoituksia.
Kiitos talkoolaisille ja myöhemmin tulleille juhlijoille! Ensi vuonna uudet talkoot pystyyn! (Ja sitä ennen viikon päästä?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti