Muistamisia lähipiiriin

Niin se syyskuu sieltä vaan saapui! Onko se kesä virallisesti nyt ohi? Olen jälleen saanut kaivaa muun muassa pipokaavat esille. Olen myös opetellut ihan uuden jutun, vuorillisen tuubihuivin ompelun! Se ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen asia kuin voisi kuvitella ja purkuri pääsi käyttöön. Mutta onneksi on ihania kanssaompelijoita, joiden blogeista löytyy vinkkejä niiden ompeluun.

Halusin muistaa kolmea pientä kummilastani päiväkodin aloituksessa. Kaksi kolmesta jatkoi päiväkotia kesäloman jälkeen, mutta kolmannelle aloitus oli ihan ensimmäinen. Konkaritytöille ompelin Käpysen kauniista Sadepilvet-trikoosta lyhythihaiset mekot. Mekko on enimmäkseen Lionella-kaavaa, mutta olen muokannut sen takaosan tampittomaksi sekä hihat yksinkertaisiksi. Ihana kaava, kaunis kangas ja suloiset tytöt, paras yhdistelmä!

Reippaalle päiväkodin vasta aloittaneelle kummipojalle ompelin Noshin Kolmipyörä-trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on Ottobren Buttoned up. Keltaiset kanttaukset raikastavat harmaan paidan ilmettä minusta mainiosti!

Pitkästä aikaa pääsin ompelemaan pikkuruisia vaatteita koossa 56! Ompelin nämä ystävän vauvalle ja toiveena oli terälliset potkuhousut. En löytänyt omista lehdistä toiveenmukaista kaavaa, joten päädyin penkomaan kaverin kaavalehtikokoelmia! Onni on naapurissa (viiden kilometrin päässä) asuva ompelukaveri! Vihreä Siiri ja Myyry -potkari on ommeltu Crawler-kaavalla ja sininen Twigs on yhdistelmä Koalaa ja Crawleria. Paapiin kankaita molemmat. (Unohdin näköjään kuvata potkarit, joten pahoittelut huuruisesta kännykuvasta..)

Olin taannoin elämäni ensimmäisillä kangasvaihtareilla siellä viiden kilometrin päässä asuvalla ompelukaverinaapurilla (terkkuja Eitsulle!). Sieltä ostin muun muassa tämän Paapiin okranvärisen Dino-trikoon. Talossamme asuvalle dinosaurusfanille se oli huippulöytö! Kangasta oli melko vähän ja t-paidankin siitä olisi varmasti saanut, mutta päätin kokeilla vaimista. Tämä hihaton paita on ommeltu Viktor-kaavalla. Ja on kyllä takuulla pähein vaimis meidän kulmilla!

Pipoasiat tosiaan vaativat taas päivitystä. Poikanen käytti koko viime talven isosiskonsa pinkkiä kaulahuivi-buffia ja sehän toimi mainiosti. Nyt sain itseäni niskasta kiinni ja ompelin hurjan suuren ponnistuksen vaatineen harmaan buffin. Siinä on peräti yksi sauma ja kaksi raakareunaa. Siis kyllä, yksi sauma! Se on siis vain korkea/pitkä tuubi, joka myttynä lämmittää kaulaa ja niskaa. Harmaan buffin kaveriksi ompelin tiikeripipon.

Tytär sai Käpysen pop up -liikkeessä itsevalitsemastaan Vesimelonit-trikoosta pipon. Kankaasta leikkelin myös palat puseroon, mutta se valmistuu aikanaan. Elvelyckanin valaat pääsivät kolmevuotiaan kaverin päähän. Onnea huomiselle päivänsankarille, toivottavasti pipo on sopiva!

Viimeisen kuvan suloisuudet eivät kyllä mitenkään pääse oikeuksiinsa kuvassa. Pipon laen leikkaus (sama kuin valas- ja tiikeripipoissa) on hankala kuvattava, joten kuvassa se näyttää jotenkin epämuodostuneelta myssyltä. Kuten alussa mainitsin, vuorillisen tuubihuivin ompelun sain opetella ihan alusta. Kaksinkertainen rengas vaikuttaa kovin yksinkertaiselta ommella, mutta eipä se sitä ollutkaan... Kerran jos toisenkin nupitin tai ompelin itseni umpikujaan! Nämä ihanuudet lähtivät ystävän kaksivuotiaalle väritietoiselle neidille.

Isännällä oli keskiviikkona vapaapäivä. Onneksi oli aivan upea ilma, josta minä sain ilokseni nauttia sisällä ja loppuperhe ulkona. Ompelupöydälle nimittäin kertyi herkullinen pino leikeltyjä paloja odottamaan vaatteiksi pääsyä! Tässä niistä tosin osa on jo valmiina. On miellyttävä tunne, kun tietää, että jossain joku odottaa minua ja juuri minua innolla, maltillisena ja vilpittömänä, mutta ei vaatien eikä painostaen.

Kankaiden ostoa sokkona

Kangasostoksilla ollessa useimmiten valitaan ihan itse mieluisat kankaat. Oikeassa kaupassa kankaita pääsee hypistelemään ja mallaamaan päälle. Nettikaupassa ollaan vain kuvan varassa ja joskus netistä saattaa löytyä toisten tekemiä vaatteita samasta kankaasta ja sitä myöden päästä kankaaseen sisään. Mutta joskus sitä menee ostamaan kankaan kuin sian säkissä!

Kuulun virtuaaliseen ompeluryhmään, joka uskomattoman vertaistuen lisäksi järjestää upeita tapahtumia ja hauskoja haasteita. Viimeisin haasteista oli yllätyskangas, jonka nopeimmat sai halutessaan tilata. Tiedossa oli vain, että kyseessä on tunnetun kotimaisen firman kangas, trikoota tai ohutta puuvillaa ja määrä on noin puolitoista metriä. Mahdolliset kuositkin kuulemma saattoivat vaihdella pakettien kesken. Ja minä menin tilaamaan!

Avattuani yllätyspussin olin pitkään hämilläni. Ensireaktio oli suurinpiirtein ei saakeli mikä leopardikangas! Miehelläni tuli mieleen mikroskooppi ja bakteeriviljelyt.. Sitten mallailin isoa (n. 170 cm) trikookangasta päälleni ja ensijärkytys hälveni.  Seuraava ajatus mistä en ole vieläkään päässyt yli on se, että Bubble-nimisestä kankaasta tulee minulle mieleen näkökenttää häiritsevät mustat pilkut. Pappa, tämä mekko on ommeltu sinua ajatellen!

Päätin pitäytyä omalla mukavuusaluellani eli ompelin mitäs muuta kuin skater dress -mallisen mekon! Tämä on nyt neljäs mekko samoilla kaavoilla... Tuttua ja turvallista siis.

Pojan nukkuessa päiväunia (ensimmäistä kertaa sisällä!) lähdimme tyttären kanssa pihalle kuvauspuuhiin. Filmillä on hurja määrä kuvia, mutta suurin osa on julkaisukelvottomia. Joko kuvaajan tai kuvattavan puolesta... Mutta teidän ja seuraavien sukupolvien iloksi päätin julkaista taas tällaisen ex-luistelijan kuvan. Kyllä se kinttu taisi nousta jonkun verran korkeammalle silloin kilpaurheiluaikoina!

Aivan kiva tästä tuli, kun kankaan kanssa pääsi sinuiksi. Varsinkin töissä tykkään käyttää tämänmallisia mekkoja. Kätevää kyykistellä ja supermukava päällä.

Sitten vähän talvisempiin maisemiin! Seuraavat kuvat ovat tammikuulta. Silloin ompeluryhmämme jäsenet olivat halutessaan saaneet tilata vartavasten ompeluryhmällemme suunnitellun kankaan. Tilatessa ei silloinkaan tiennyt mitä tilasi! Pitkän odotuksen ja jännityksen saattelemana paketista löytyi trikookangas, jossa oli vaikka ja mitä väriä ja kuosia. Silloinkin olin aika järkyttynyt näkemästäni. Yhdessä raportissa oli vaalealla pohjalla tummia rukseja sekä viivoja, oli tumman liilaa, persikkaa sekä likaista harmaata. Kangas oli kuin maalaus, kuviot olivat kuin paksulla pensselillä ronskein vedoin vedetyt.

Silloinkin näköjään pysyin turvallisella kaava-alueella, koska olin valinnut malliksi saman Stunning Rosy -kaavan, jolla olin ommellut jo pari aikaisempaa mekkoa. Tämän haasteen kangas riitti kylläkin vain tunikaan. Minulla on selkeästi tapana innostua jostain kaavasta, tehdä sillä monta mekkoa, löytää uusi kaava ja innostua seuraavaksi siitä.. 

Näissä molemmissa haasteissa on ollut tietty aika, jossa kankaasta tulee saada jotain aikaiseksi. Valmiista työstä kuuluu ottaa kuva ja ladata se muiden näkyville tiettyyn kellonlyömään mennessä. On todella mielenkiintoista nähdä muiden tuotoksia samasta kankaasta! Oli kaikenmallisia ja -kokoisia mekkoja, paitoja ja tunikoita, löytyi legginsejä ja vauvanvaatteita. 

Minulla tunika on jostain syystä jäänyt aika vähälle käytölle. Pidän tunikan etukappaleen liilasta ja viivoista, mutta persikka ja varsinkin takakappaleen harmaa ovat jotenkin inhottavia. Parhaimmillaan tämä vaate on siis esimerkiksi avonaisen mustan neuletakin kanssa, jolloin vain tunikan parhaat palat näkyvät.

Pelkästä ruksiosasta ommeltu pipo sen sijaan oli koko talven käytössä! Siihen osui pala liilaa, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Pipo oli tarpeeksi neutraali, mutta siinä oli kuitenkin jotain särmää.

Juttelin mieheni siskon ja heidän äitinsä kanssa näistä sokkona tilattavista kankaista ennen kuin uusimman yllätyspussin oli lupa avata. He kyselivät, että mitä jos kangas onkin joku ihan kauhee? Selitin, ettei siitä tarvitse välttämättä ommella itselleen mitään. Voi ommella vaikka jollekin lahjaksi. Vaikka anopille tyynyliinan!

Se olikin fiksu lausahdus, varsinkin kun jutteli juuri anopin kanssa, hahah! Mutta onneksi ihana anoppi on huumorintajuinen. Mutta valitettavasti anoppi ei (tällä kertaa) saanut tyynyliinoja.

Kuvakansioiden kätköistä

Monesti pohdin tarvitseeko/ansaitseeko jokainen ompelemani vaate esittelyn täällä blogissani. Joskus on kiva esitellä vaikka vain yksi vaate, jos siihen liittyy jotain erityistä. Esimerkiksi paita, jonka ompelin omalle äidilleni, ansaitsi ehdottomasti oman postauksen! Välillä tulee hetkiä, jolloin yhdessä viikossa valmistuu monen monta vaatetta. Olivat ne sitten omaan perheeseen tai vaikka lahjaksi.

Tässä postauksessa pääosaa näyttelee se kuuluisa kuvakimara, jonka kuvat ovat löytyneet läppärini ja kännykkäni kuvakansioista. Kuvien laatu on hyvin vaihtelevaa, kuvaustaustat erilaisia ja muutenkin yhteneväisyys on hyvin kaukana. Vanhimmat kuvat ovat tammikuulta... Olkaa hyvät!

Alkuvuodesta kävin Eurokankaassa missä lie kangasaikeissa. Bongasin tyllilaarista kauniita glittertyllejä, joista syntyi kolme tyllihametta. Hameista kaksi annoin syntymäpäivälahjaksi alkuvuoden päivänsankareille ja kolmannen tein omalle prinsessalleni. Tyllin alla on trikoinen kellohelma ja vyötäröllä leveä kuminauha trikookujassa.

Maaliskuiselle kolme vuotta täyttävälle päivänsankarille ompelin lahjaksi Noshin lippapipokaavalla ommellun lätsän sekä nappilistapaidan. Tupsun tekoa kokeilin ensimmäistä kertaa sitten peruskoulun. Miten se renkaan koon arviointi olikin niin vaikeaa?! Ensimmäisestä tuli jättimäinen ja jouduin leikkelemään sitä pienemmäksi. Yhdestä tupsusta sain soikean!

Samaan syssyyn ompelin ystävän pojalle sekä omille lapsille pipoja ja lippiksiä. Pipon kaava on Ottobren numerosta 4/15 (Pink Drops).

Tämän vuoden ensimmäisestä Ottobre-lehdestä bongasin kivannäköisen Tropical-mekon. Ompelin purppuranpunaisen mekon kaavan mukaan (ihan snadisti kaventaen), mutta minttuun mekkoon lisäsin pituutta viitisen senttiä.

Kävimme tyttären kanssa kevätmatkalla Oulussa. Ompelin sinne muutaman pipon tuliaisiksi! Osa näistä meni myös naapurin lasten päihin.

Viimeiseksi säästin tämän ihanuuden. Paapiin persikanvärinen Siesta-luomutrikoo on minusta niiiiin kaunis! Ompelin siitä mekon rakkaalle kummitytölleni kaksivuotislahjaksi. Kaava on Ottobre 4/15-lehden Curious Rabbits koossa 98cm. Nätti mekko nätille tytölle!

Tärkeä oivallus ja kuvakimara pikkuvaatteista

Välillä hämmästelen (itsekin) sitä kuinka paljon saan aikaiseksi valmiita ja käyttökelpoisia vaatteita. Meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta ja mies käy kokopäivä(vuoro)töissä. Kun sitä kuuluisaa omaa aikaa on vähän, on valittava mihin sen käyttää. Kesällä koin suuren ahaa-elämyksen ja oivalsin mikä tässä ompelussa niin kiehtoo.

Mies oli kesällä yhteensä yhdeksän viikkoa kotona pitäen vuosiloman ja isäkuukauden putkeen. Hän pesi ja maalasi (kahdesti) talomme ulkoseinät ja teki pihahommia. Minä hoidin lapset ja tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tisk.. Ikinä ei tullut valmista. Mies kertoi väliaikatietoja ja iloitsi taas yhden puolen talosta tulleen valmiiksi.

Tottakai minullakin olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä. Lenkkeillä, liikkua, urheilla, harrastaa. Mutta mitä siitä olisi saanut? Hien, hyvän mielen ja olon? Olisiko hetihetiheti näkynyt tuloksia? Minä mitään liikkunut, minä ompelin! Ja ompelen edelleen. Tajusin ompelun antamat kiksit siinä, kun ihailin valmiiksi saamiani vaatteita ja esittelin niitä lapsen innokkuudella miehelle. Ja suurta mielihyvää sain, kun leikkelin kappaleiksi pinon kankaita ompelua odottamaan. Siinä ne herkulliset vaatteiden kappaleet odottavat minua ja vain minua. Osaan taikoa ne ihan oikeaksi vaatteeksi!

Kotiäitinä ollessani tarvitsen omia projekteja ja onnistumisen kokemuksia. Tottakai lapset ovat se projekti numero yksi, mutta kyllähän te tiedätte. Ihminen tarvitsee muutakin, eikö niin? Kankaat ja ompelua odottavat kangaskappaleet eivät kiukuttele, itke, intä vastaan. Ne (useimmiten) tottelevat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Ja jos eivät, vika on minussa. Ja mikä ihaninta, ne voi pistää kiertoon, jos eivät miellytä..! Ompelu antaa paljon ja harvemmin kuluttaa. Ompelu on niin tyydyttävää! Tärkein pointti on se, että työn edistymisen ja valmiin tuotteen näkee heti. Uhraan aikaani liikunnalle sitten taas joskus. Ja tiedän varsin hyvin, että pitäisi jo nyt.

Tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa, että lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa enkä ikinä laittaisi heitä kiertoon. No, varmuuden vuoksi kirjoitin.

Näitä ompeluksia on tässä syksyn mittaan kerääntynyt ja kuvia sai kaivella tietokoneen kansioista. Kuvissa olevista vaatteista kaikki on ommeltu omille lapsille paitsi viimeisen kuvan pipo ja toiseksi viimeisen kuvan harmaa peplum-tunika. Kansioihin jäi vielä vino pino kuvia vaatteista, jotka odottavat vielä pääsyä saajilleen. Kuvakimara luvassa siis myös joulun jälkeen!

Heinäkuun ompeleita

Tämän postauksen vaatteiden sävyt, värit ja kuosit taitavat olla vähän erilaisia kuin mitä on tässä blogissa totuttu näkemään. Oma kangasmaku on muuttunut (suunnattoman) paljon tässä kolmen vuoden aktiiviompelu-uran aikana. Kangasmaun muuttuminen koskee lähinnä lasten kankaita, koska riemunkirjavia kankaita haalin itselleni edelleen...

Kangastarjonta taitaa olla myös muuttunut aikalailla, tai sitten vaan ihastun ihan erilaisiin kankaisiin kuin ennen. Kangaskaappini valikoimaa katsellessani huokaisen syvään, kurtistan otsaani ja nyrpistän nenääni. Kirkkaiden värien täyttämät villit kuosit ovat jo niin nähtyjä enkä koe minkäänlaista inspiraatiota niitä tuijotellessani. Kaapissa seisovista kankaista on joskus jo ommeltu jotain, joten palat eivät ole kovin isoja. Enimmäkseen niistä syntyisi kangasyhdistelmävaatteita. Mutta sitten ei ole sitä mätsäävää toista kangasta, josta saisi vaikka hihat. Pitäisi käydä kaikki kankaat läpi ja laittaa myyntiin pisimpään marinoidut. Pitäisi ja pitäisi...

Mutta sillä välin kun kurkin kangaskaappiini tasaisin väliajoin, on kaapin viereen alkanut kasaantua uusi pino. Läjä aivan ihania uusia kankaita!! Pari klikkausta netistä heinäkuun alussa ja kas, ilahduttava pino masentavan ja pursuilevan kangaskaapin vieressä on kasvanut. Ihanan pehmeät paketit Pehemiältä, Riemulilta, Jyväskylän kangaskaupasta sekä yksi kangas ompeluryhmä-Saumanvaran omalta nettikirppikseltä. Sormet syyhyää!!

Tässä postauksessa on ompeluksia sekä omille lapsille, että lahjaksi annettuja. Yksi ei ole ehtinyt päästä edes saajansa ylle, joten kummityttö-K, silmät kiinni!

Kaksi vuotta täyttänyt kummipoika sai kummitädiltään syntymäpäivälahjaksi Työkoneet-trikoosta ommellun pitkähihaisen paidan (OB 6/12). Ompelin hänelle myös Noshin kaavalla lippapipon, yksinkertaisena tosin. Mintunvirheä luomujersey on nimeltään Robokopla ja minusta aivan ihana!! Lipan alla on Paapiin Pilkku-luomujerseytä.

Ompelin samanlaisen lippapipon myös omalle pojalle. Siinä tosin kävi pikku kämmi, kun unohdin leikata taitteelta, joten oman pojan pipossa on saumat molemmilla sivuilla yhden takasauman sijaan.

Etsiskelin Ottobre-lehdistä kivaa hupparikaavaa pojalleni, jonka useimmat pihahupparit ovat isosiskonsa vanhoja. Löysin hauskan trikootakin ilman huppua numerosta 1/12 ja ompelin poikaselle sellaisen Paapiin vaaleansinisestä Kaino-luomutrikoosta.

Olin myös tilannut vartavasten kummityttöäni varten Paapiin minttua Raksu-luomutrikoota. Heillä kun on mäyräkoiria! Vaatetarveuteluista selvisi, että tyttö tarvitsee myös jonkinlaisen lisäpaidan, joten samalla kaavalla hurautin toisenkin takin! Sama koko, ikää pojalla puoli vuotta vähemmän.

Molempien takkien vuorina on Eurokankaan tähtitrikoota. Ottobreen ohjeesta poiketen ompelin takin vuorin hiha- ja sivusaumat piiloon.

Riemulin nettikaupasta olin oikeastaan ostamassa vain monitoimirenkaita vaunuverhoihin, mutta kappas, kun se hiiri vei myös kangasosioon! Siellä pisti silmään raikkaan vihreä traktoritrikoo. Pian kolme vuotta täyttävä tyttäreni mainitsi kankaan nähtyään, että "Äiti, ompele mullekin tästä jotain!!" Taisi tyttö arvata, että äiti tällä kankaalla lähinnä pikkuveljeä ajatteli. No, sitä saa mitä tilaa!

Tytär siis sai Peplum-mekon Hoops-hihoilla. Helman ompelin rullapäärmeellä ja vinhasti venyttäen, jotta reunasta tulisi rimpsumainen. Poikaselle ompelin uusimman OB:n Blue Rain -bodyn. Kuvittelin olevani kovin etevä ja ompelin toisen pääntiehalkion eri päin! Kuvassa se ehkä näyttää hauskalta, mutta eihän se pojan päällä toiminut ollenkaan..! Vasen olka roikkui edessä eikä istunut päällä. Suunnittelen kovasti laittavani siihen nepparin, mutta onhan body käynyt jo pari kierrosta päällä ja pesussa ja neppari on edelleen laittamatta.

Viimeisimpänä ompeluksena hurautin ystäväni viisiviikkoiselle tyttärelle mintunvirheän pipon Pilkku-trikoosta. Se on sopiva sitten ensi keväänä...

Ps. Siuntion ystävä! Arvanet varmasti mitä kangasta on varattu elokuiselle tyttärellenne.. ;)