Kangasostoksilla ollessa useimmiten valitaan ihan itse mieluisat kankaat. Oikeassa kaupassa kankaita pääsee hypistelemään ja mallaamaan päälle. Nettikaupassa ollaan vain kuvan varassa ja joskus netistä saattaa löytyä toisten tekemiä vaatteita samasta kankaasta ja sitä myöden päästä kankaaseen sisään. Mutta joskus sitä menee ostamaan kankaan kuin sian säkissä!
Kuulun virtuaaliseen ompeluryhmään, joka uskomattoman vertaistuen lisäksi järjestää upeita tapahtumia ja hauskoja haasteita. Viimeisin haasteista oli yllätyskangas, jonka nopeimmat sai halutessaan tilata. Tiedossa oli vain, että kyseessä on tunnetun kotimaisen firman kangas, trikoota tai ohutta puuvillaa ja määrä on noin puolitoista metriä. Mahdolliset kuositkin kuulemma saattoivat vaihdella pakettien kesken. Ja minä menin tilaamaan!
Avattuani yllätyspussin olin pitkään hämilläni. Ensireaktio oli suurinpiirtein ei saakeli mikä leopardikangas! Miehelläni tuli mieleen mikroskooppi ja bakteeriviljelyt.. Sitten mallailin isoa (n. 170 cm) trikookangasta päälleni ja ensijärkytys hälveni. Seuraava ajatus mistä en ole vieläkään päässyt yli on se, että Bubble-nimisestä kankaasta tulee minulle mieleen näkökenttää häiritsevät mustat pilkut. Pappa, tämä mekko on ommeltu sinua ajatellen!
Päätin pitäytyä omalla mukavuusaluellani eli ompelin mitäs muuta kuin skater dress -mallisen mekon! Tämä on nyt neljäs mekko samoilla kaavoilla... Tuttua ja turvallista siis.
Pojan nukkuessa päiväunia (ensimmäistä kertaa sisällä!) lähdimme tyttären kanssa pihalle kuvauspuuhiin. Filmillä on hurja määrä kuvia, mutta suurin osa on julkaisukelvottomia. Joko kuvaajan tai kuvattavan puolesta... Mutta teidän ja seuraavien sukupolvien iloksi päätin julkaista taas tällaisen ex-luistelijan kuvan. Kyllä se kinttu taisi nousta jonkun verran korkeammalle silloin kilpaurheiluaikoina!
Aivan kiva tästä tuli, kun kankaan kanssa pääsi sinuiksi. Varsinkin töissä tykkään käyttää tämänmallisia mekkoja. Kätevää kyykistellä ja supermukava päällä.
Sitten vähän talvisempiin maisemiin! Seuraavat kuvat ovat tammikuulta. Silloin ompeluryhmämme jäsenet olivat halutessaan saaneet tilata vartavasten ompeluryhmällemme suunnitellun kankaan. Tilatessa ei silloinkaan tiennyt mitä tilasi! Pitkän odotuksen ja jännityksen saattelemana paketista löytyi trikookangas, jossa oli vaikka ja mitä väriä ja kuosia. Silloinkin olin aika järkyttynyt näkemästäni. Yhdessä raportissa oli vaalealla pohjalla tummia rukseja sekä viivoja, oli tumman liilaa, persikkaa sekä likaista harmaata. Kangas oli kuin maalaus, kuviot olivat kuin paksulla pensselillä ronskein vedoin vedetyt.
Silloinkin näköjään pysyin turvallisella kaava-alueella, koska olin valinnut malliksi saman Stunning Rosy -kaavan, jolla olin ommellut jo pari aikaisempaa mekkoa. Tämän haasteen kangas riitti kylläkin vain tunikaan. Minulla on selkeästi tapana innostua jostain kaavasta, tehdä sillä monta mekkoa, löytää uusi kaava ja innostua seuraavaksi siitä..
Näissä molemmissa haasteissa on ollut tietty aika, jossa kankaasta tulee saada jotain aikaiseksi. Valmiista työstä kuuluu ottaa kuva ja ladata se muiden näkyville tiettyyn kellonlyömään mennessä. On todella mielenkiintoista nähdä muiden tuotoksia samasta kankaasta! Oli kaikenmallisia ja -kokoisia mekkoja, paitoja ja tunikoita, löytyi legginsejä ja vauvanvaatteita.
Minulla tunika on jostain syystä jäänyt aika vähälle käytölle. Pidän tunikan etukappaleen liilasta ja viivoista, mutta persikka ja varsinkin takakappaleen harmaa ovat jotenkin inhottavia. Parhaimmillaan tämä vaate on siis esimerkiksi avonaisen mustan neuletakin kanssa, jolloin vain tunikan parhaat palat näkyvät.
Pelkästä ruksiosasta ommeltu pipo sen sijaan oli koko talven käytössä! Siihen osui pala liilaa, mutta se ei häirinnyt lainkaan. Pipo oli tarpeeksi neutraali, mutta siinä oli kuitenkin jotain särmää.
Juttelin mieheni siskon ja heidän äitinsä kanssa näistä sokkona tilattavista kankaista ennen kuin uusimman yllätyspussin oli lupa avata. He kyselivät, että mitä jos kangas onkin joku ihan kauhee? Selitin, ettei siitä tarvitse välttämättä ommella itselleen mitään. Voi ommella vaikka jollekin lahjaksi. Vaikka anopille tyynyliinan!
Se olikin fiksu lausahdus, varsinkin kun jutteli juuri anopin kanssa, hahah! Mutta onneksi ihana anoppi on huumorintajuinen. Mutta valitettavasti anoppi ei (tällä kertaa) saanut tyynyliinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti