Laskettu aika meni jo

Alan päivä päivältä olla enemmän siinä uskossa, että tämäkään vauva ei osaa itsekseen syntyä. Oikeastaan en syytä vauvaa vaan omaa kroppaani. Toisaalta olen ollut todella toiveikas spontaanin syntymän suhteen, mutta viimeistään tänään neuvolan terkkari vesitti haaveiluni: "Kyllä tämä siltä näyttää, että menee samalla kaavalla kuin ensimmäisen kanssa". Eihän se voi tietää! Esikoistytär syntyi siis triplakäynnistettynä ja imukupilla revittynä raskausviikolla 42+0. Äidilläni siis sama historia kahden lapsen kohdalla ja luulenpa, ettei tilasto muutu. Täytyy vain ajatella, että meidän perheen naisten kohduissa on niin hyvä olla, ettei sieltä haluta ulos.

Tänään mennään siis raskausviikoilla 40+5. Aamupäivällä oli siis neuvola, jossa kuunneltiin perinteisesti sydänäänet. Vauvan syke oli hitaampi kuin ennen, huomasin sen itse laukkaavasta äänestä heti. Oitis tuli pala kurkkuun. Viimeistään siinä vaiheessa, kun terkkari kädellään "vähän tässä herättelen vauvaa" tuli melkein hätä ja ehdin jo mielessäni suunnitella reitin Kättärille. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja syke hitaampi (135), mutta lohduttava terkkari kertoi numeron 120 olevan myös vielä normaali. Vauva taisi poikkeuksellisesti vain torkkua sydänäänten kuuntelun aikana.

Neuvolan jälkeen kävin kukkakaupassa ostamassa itselleni lohdutus- ja ilahdutuskukkia.

Eilen siivosin terassin eli lähinnä lakaisin sen ja portaat. Olimme käyneet myös hankkimassa syyskukkia terassin kukkalaatikoihin. Siirtelin kukkia ja painavia ruukkuja paikasta toiseen. Kyykin, kökin, nostelin ja kantelin. Illalla saunottiin. Vauva vatsassa meuhkasi koko illan, mutta sisällä halusi pysyä. Tänään haravoin ajetun nurmikon jämiä ja revin rehottavasta puutarhasta joutavia heiniä ja rikkaruohoja. Edes jotain puutarhaa yltää pitämään siistinä.

Vointi on edelleen ihan hyvä. Istuminen ja makaaminen käyvät sinänsä, mutta heti kun lähtee liikkeelle on lantio, nivuset ja reidet kuin tulessa. Välillä tuntuu kuin kävelisi keilapallo murtuneen lantion sisällä. Silti liikkeellä olo ja kevyt liikuskelu tuntuvat mukavimmilta. Olo on aika turpea, painoa on tullut n. 19 kiloa! Raskausarpia on tullut lähinnä kylkiin ja vatsan alle. Jostain syystä enemmän vatsan vasemmalle puolelle. Närästää aika ajoin, mutta Rennie vie vaivan pois oitis.

Taas kerran eletään elämän ainutlaatuisia hetkiä. Olen mahdollisesti viimeistä kertaa raskaana ja viimeisiä päiviä vain yhden lapsen äiti. Pienen pieni äitiyspelko kalvaa mieltäni. Esikoisen kohdalla kaikki on mennyt niin hyvin ja uskaltaako sanoa, että jopa helposti. Hän on terve ja maailman ihanin. Voiko meillä olla onni, mahdollisuus ja lupa saada toinen yhtä täydellinen lapsi? Toki haasteita varmasti tulee, mutta eihän mitään vakavaa, eihän?

Äidin pikku puutarha-apulainen

Vuorenkilven siistimistä naapurin kissan kanssa. "Äkkä-kissa löytyi!"

"**** kiipesi ylös. Ei saa epiä, ei saa!"

"Vettä kannusta!"

"**** kastelee kukkia. Ei saa vaatteille!"

Mustaviinimarjoja luvassa!

Naapurin pihalta saatuja metsämansikan taimia. Satoa odotellessa!

"**** iivittää! Kattelukannu kädessä. Kuuluu ääni kattelukannusta, tss!"

Serkun takapihalta viime kesänä saatuja villivadelman taimia.
Lupaavalta näyttää!

Välillä ihmetellään linnunmunan kuorta. "Katoppa!"

Toisen naapurin viime kesänä tuoma kriikunapuun taimi. "Ihana kiikuna!"

Olen monesti ajatellut, ettei meidän pihalla kasva mitään syötävää. Onhan siellä vaikka mitä! Monet taimet ovat peräisin toisten pihoilta, mutta siitähän hyötyvät kaikki. Toiset pääsevät eroon ja toiset saavat! Viime kesänä laatikoissa kasvoi muitakin hyötykasveja, mutta tänä vuonna en ole niitä jaksanut/joutanut laittaa. Mansikka-amppelin hankin juuri, joten toivottavasti pääsemme nauttimaan myös sen sadosta. Rakastan ajatusta, että voimme tyttären kanssa yhdessä poimia tuoreita marjoja pensaista ja hedelmiä puusta ja herkutella niillä tuoreeltaan. Oman pihan herkkuja odotellessa!

Upea ja kukkiva puutarhamme

Aika moni meillä käynyt löysi otsikosta himpun verran ironiaa. Pihaltamme löytyy sopivasti nurmikkoa, pusikkoa, kukkia ja hiekkaa... Kukkivat kukat ovat lähinnä puutarhakaupasta ostettuja "parvekekukkia", mutta muutama yllätys puski mullasta kesän korvalla. Uusille tai satunnaisille lukijoille tiedoksi, että muutimme taloon marraskuun lopulla eli kesä tässä pirtissä on ensimmäinen.

Silmäniloksi olen istuttanut muutamia värikkäitä kesäkukkia. Terassin laatikot saivat keväällä ilokseen orvokkeja, mutta niiden ulkomuoto alkoi pikkuhiljaa näyttää melko surulliselta, joten eräitä juhlia varten vaihdoin orvokit muualle ja istutin tilalle muutaman pelargonian ja marketan. Marketat ovat tosin tätä nykyä kompostikamaa. Puulaatikossa on vanhoja orvokkeja sekä uusia petunioita ja hmm.. joku sinihörsyke? Erästä valmiina ollutta kivillä rajattua kukkapenkkiä laajensin kesän alussa ja työnsin multaan auringonkukansiemeniä. Nyt penkissä on komeita minun mittaisia auringonkukkarankoja! Keltaisia kukkia odotellessa.

 

Orvokkeja, petuniaa ja jotain sinistä.

 

Pelargonia peltiämpärissä terassin portailla.

 

Pelargoniat ja onnettomat marketat rivissä.



Orvokit roskakatoksessa.

Auringonkukat ja kuunliljat.

 

Mielenkiintoinen leikkimökki multavarastona.

 



Pihoja ja puutarhoja voisi varmasti tuunata ja hoitaa loputtomasti, mutta meidän virerpeukalointimme on melko satunnaista. En jouda kökkimään mullassa päivittäin, joten edellisten asukkaiden istuttamat perennat ovat olleet meidän taidoillemme ja innokkuudelle oikein mainioita puutarhakasveja. En itse(kään) ennen tiennyt mitä perenna tarkoittaa, mutta nykyään termi on tutumpi. Perennat ovat laiskan puutarhurin kasveja, joille ei tarvitse tehdä (juuri) mitään. Ne kuolevat syksyllä, kasvavat keväällä ja kukoistavat kesällä. Yksinkertaista!

Meidän pihasta olen bongannut perennoista lähinnä kuunliljoja ja kevätesikkoja. Yhden kiemurtelevan kasvin sain kuulla olevan kuusama. Lisäksi on pari syyshortensiaa (minipuskissa vain lehtiä tällä hetkellä) ja kaksi alppiruusua, jotka kukkivat aivan upeasti ennen juhannusta. Siis oikeasti! On jotain tuijaa, sireeniä ja angervoa. Kaikenlaista muutakin rehua löytyy, mutta en tunnista niitä. Edellämainittujen kasvien tunnistamisessa ovat auttaneet äiti, naapurit sekä joidenkin kasvien rungoissa olevat lippulaput.

Kuunliljan kukka.

 

Kuusama kiemurtelee mielipiteitä jakavassa puuhökötyksessä.



Kuusaman kukka.

Hyötykasvien istuttaminen (ja hoitaminen) on tänä vuonna jäänyt vähemmälle. Viime vuonna istutin parvekkeelle vaikka mitä, mutta nyt olen keskittynyt ihmettelemään kaikkea muuta. Sain ystävältä mansikan, chilin ja tomaatin taimia, jotka istutin pihalle ruukkuihin. Itse kasvatin siemenistä basilikaa ja papuja, rucolan olen jo tappanut... Siemenistä istutin myös jotain kukkivaa köynnöskasvia, josta suunnittelin tulevan upea, värikäs ja tuuhea viherseinämä. Toisin kävi... Kasvin ovat vallanneet inhottavat pienet mustat ötökät, niisk ja yök.

Hyötykasvien kukoistus.

Mun upea viherseinä.



Upean viherseinän kukka.

Saimme jokunen viikko sitten naapurilta kaksi kriikunapuun taimea. Toinen saatiin aikaiseksi istutettua tontin rajalle, mutta toinen on vielä ämpärissä. Muita tuottoisia puskia tontilla ovat kaksi mustaviinimarjapensasta sekä kaksi karviaispensasta. Tai no, toinen karviaispensas käsittää yhden kuivan rangan ja toinen peräti kaksi. Jälkimmäisessä on jopa kymmenkunta marjaa! Mustaviinimarjapensaista toisessa on monen monta marjaterttua, mutta toinen kasvattaa vain lehtiä. Ihmekös, kun entiset omistajat puhuivat tontilla olevan vain yksi marjapuska.


Kriikunapuu.

Pikku puutarhuri ja upeat marjapensaat.

Se tuuheampi karviaispensas.

 

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen pihaamme. Jo pelkkä nurmikon ajaminen tekee pihasta siistin. Isäntä hoitaa nurmikonleikkuun sekä muut isommat linjat ja minulle jää (halutessani) kaikki muu pikkukuopsutus. Tänään esimerkiksi leikkasin (vihdoin) kääpiövuorimännyn ylikasvaneet oksat. Suositusten mukaan leikkuu pitäisi hoitaa juhannuksen tienoilla, mutta ei kai siitä niin pitkä aika vielä ole...

Onneksi pihan- ja puutarhanhoito ei ole mielestäni mitenkään pakollista. Jos rehottaa niin rehottaa, sen kanssa voi kyllä elää. Enemmänkin se on viihtyisyys- ja ulkonäkökysymys. Toki jos haluaa kasvattaa tuottoisasti hyötykasveja niin niiden eteen täytyy varmasti jotain tehdäkin. Rikkaruohojakin kuulemma kiskotaan irti... Talvella lumenluonti on jokseenkin pakollisempaa hommaa, jos mielii turvallisesti ja kuivin lahkein esimerkiksi autolle ja pihalta tielle. Sitäkään ei ole onneksi ollut vielä pakko tehdä kiireessä ennen töihinlähtöä kello kuusi aamulla vaan juuri silloin kuin itselle sopii. Puutarhanhoidon kanssa on ollut vähän sama juttu. Katsomme ensin tämän kesän mihin rahkeet riittää ja ensi kesänä (tai sitä seuraavana) voidaan mittailla vatupassin kanssa lumimarjapensaan leikkuujälkeä.

 

 

Kaunis yllätys keskellä kuunliljoja!

 

 



Uusia kavereita äidille ja tyttärelle

Istun oman ihan nurmikolla läppäri sylissä. Tytär nukkuu päiväunia vaunuissaan. Tulimme hetki sitten vaunulenkiltä, joka alkoi neljä tuntia sitten... Vaunulenkin varrella kävimme taas kuikuilemassa erään talon pihalle. Talon omistajan tapasimme neuvolassa muutama viikko sitten, juttelimme ja hän käski meidät käymään, jos kuljemme heidän kulmillaan. Tosiaan kolmisen kertaa olemme talon ohi kävelleet ja pihalla pälyilleet, mutta kun pihalla ei ole näkynyt ketään en ole kehdannut mennä ovelle koputtelemaan. Tällä kertaa auto oli pihassa ja ulko-ovi auki, joten nappasin Inkan kainaloon ja menin huhuilemaan ovelle. Sama tuttu rouva löytyi talosta vauvansa kanssa ja vaihdoimme pihalla kuulumisia. Vaihdoimme niitä pari tuntia.

 

Uusien tuttavuuksien kanssa tulee monesti käytyä läpi yhteisiä tuttuja. Ja tällä kertaa niitä riitti! Koska olemme saman ikäisiä ja kotoisin samasta kaupungista, tuttuja nimiä putoili jatkuvasti. Ensinnäkin hänen miehensä on minulle tuttu jo ala-asteelta. Nimet postilaatikossa eivät soittaneet mitään kelloja, koska sukunimet olivat melko yleisiä. Päivittelimme useaan kertaan puhki kulunutta kliseetä, maailma on pieni.  Onneksi Inkalle oli mukana puhdas vaippa ja välipalaa, koska olin salaa toivonut jutustelun jatkuvan moikkausta pidempään! Normaaleilla päiväunilenkeillä en toki vaippoja ja eväitä roudaa mukana. Parin tunnin jutustelun jälkeen lähdimme Inkan kanssa jatkamaan päiväkävelyä, kaupan kautta.

 

Pienet sormet halajavat näppäimistölle. Parempi laittaa luukku kiinni...



Juomatauko.

Upeat alppiruusut!



Inka tohottaa.

 

 

Kirjoittamiseen tuli muutaman tunnin tauko, kun pienet paljaat varpaat alkoivat heilua hyttysverkon takana. Telmimme tovin nurmikolla ennen syömään menoa. Isäntäkin on tullut kotiin ja nyt he  lähdössä palauttamaan ruohonleikkuria työkaverille. Hän siis lainasi sekä naapurin että työkaverin ruohonleikkuria, mutta saa nähdä milloin meidän nurmikko leikataan seuraavan kerran... Minulla olisi nyt tovi aikaa, omaa aikaa! Aion kirjoittaa tämän loppuun ja mahdollisesti hypätä saumurin ääreen. Kello on tosin pian jo kahdeksan...

 

Olen tutustunut myös läheiselle tontille taloa rakentavaan perheeseen. Olen tainnut heistä mainitakin aikaisemmin, jolloin kerroin keskustelleemme jo synnytyskokemukset läpi. Tiedän missä he vielä toistaiseksi asuvat ja olemme Inkan kanssa heidänkin ohi useasti kävelleet. Olemme tavanneet myös leikkipuistossa. Kyseisessä perheessä on Inkaa pari kuukautta nuorempi poika ja kolmevuotias tyttö. Myös heidän viereiselle tontille rakennetaan parhaillaan taloa ja sielläkin on pieniä lapsia.

 

Olen todella iloinen uusista tuttavuuksista! On mukavaa, kun lähellä asuu ja tulee asumaan Inkan ikätovereita ja heidän mukavia vanhempiaan. Lähimmät naapurit ovat eläkeläisiä, joten on ihanaa saada myös nuoremman sukupolven edustajia lähitonteille. Neuvolassa tapaamani rouva (kuulostaapa vanhalta!) perheineen asuu noin vartin kävelymatkan päässä eli ihan lähellä hekin. Sanomattakin on selvää, että on ihanaa, että "vanhoilla" ystävillänikin on lapsia, mutta heidän luokseen Inka ei voi kipittää itse leikkimään. Naapuruston lasten kanssa pelataan kirkkistä ja lasketaan pulkkamäkeä, joka lähtee meidän pihasta. Naapuruston lasten kanssa mennään mahdollisesti samaan päiväkotiin ja kouluun.

 

Olen edelleen niin onnellinen tänne muutosta. Maisemat ovat muuttuneet vihreiksi, lehmät ovat laitumilla ja ihmisiä näkyy paljon enemmän. Nyt iltasella ennen isännän tuloa kävimme Inkan kanssa poimimassa tienpientareilta kukkia! Löysimme upean värisiä lupiineja, liiloja ja vaaleanpunaisia. Oman pihan liilat syreenit sopivat kauniisti joukkoon. Ruskea sanko sopii tyyliimme mainiosti...

 

 

 

 

 Ps. Siis mitä mä oikein kuvittelin tästä omasta ajasta... Isäntä ja Inka tulivat jo kotiin enkä ehtinyt muuta tehdä kuin kirjoittaa ja ripustaa vaippapyykkiä!

 

Liian aurinkoista bloggaamiseen

Pahoittelen pientä hiljaisuutta bloggauksen osalta. Kelit ovat hellineet meitä (toivottavasti teitäkin) ja olemme olleet melko paljon ulkona ja menossa. Inkan päiväunien aikaan tekee mieli puuhastella ulkona ja sisällä haluaisin hoitaa vain pakolliset kuviot. Tällä hetkellä Inka istuu vieressäni syöttötuolissa ja napsii kiivin palasia aamupuuron jälkeen. Olemme tekemässä lähtöä mökille Lohjalle. Tällä kertaa teemme päiväreissun tyttöporukalla. Mukana ovat Inka ja yksi ystävättäreni. Mökillä odottavat mummo ja pappa, joka on suunnitellut paistavansa lettuja tytöille. Pienin tytöistä jää vielä toistaiseksi ilman papan herkkulettuja.

 

Eilen olimme naapurin Ailan perinteisissä kesäjuhlissa, joita on kuulemma pidetty lähes kolmekymmentä vuotta aina näin koulujen loppumisen kunniaksi. Vanhempi väki ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut näin lämmintä! Villaviltit olivat valmiina, mutta niitä ei tarvinnut kaivaa esille. Sen sijaan hyttysiä saatiin hätistellä urakalla! Oli kunnia-asia päästä mukaan perinteisiin naapurustojuhliin. He sanoivat järjestävänsä juhlat, kunnes Inka menee kouluun. Sitten juhlamantteli siirtyy kuulemma meille!

 

Puutarha kukkii, nurmikko kasvaa ja pihamme on kuin viidakko. Palaan asiaan, kun isäntä on saanut nurmikon ajettua ja voikukkakedon hävitettyä. Aurinkoista päivää!

 

Omat alppiruusuni kukkivat. Ihanat värit!

Inka sai tädiltään ja serkultaan ihanan mekon tuliaisiksi Lontoosta!

Kaunis mekko vaihdettiin housuihin, kun helmat estivät etenemisen..
Naapurin Pia toi juhliin Inkalle saippuakuplia!

 

Takana toiminnantäyteinen viikonloppu

Perjantaina kirjoittelin kaipaavani hieman omaa aikaa sekä toimintaa viikonloppuun. Isäntä palasi juuri virkistävältä mökkireissultaan ja tytär nukkuu omassa sängyssään, omassa huoneessaan. Olimme sopineet äitini eli Inkan mummon kanssa menevämme perjantaina piipahtamaan Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Itse olin lukenut siitä toisen blogin kautta ja äiti oli kuullut siitä uutisissa. Myöhästyimme kirsikkapuiden kukinnasta, mutta pääsimme sentään vaaleanpunaiseen terälehtisateeseen... Vältyimme myös tungokselta, sillä puistossa oli meidän lisäksi vain kaksi muuta äitiä vaunuineen.

 

Puisto oli kyllä upea! Siellä viihtyisi varmasti pidempäänkin ja eväät olisivat kyllä tarpeen. Olisi kyllä mahtavaa, jos omalla takapihalla olisi tuollainen puisto/puutarha. Puutarha on siisti ja hyvin hoidettu, jossa mieli lepää!

 

 

 

Puutarhaan tutustumisen jälkeen kävimme vielä viihtymässä läheisessä leikkipuistossa. Pieni lapsi sisälläni halusi keinumaan! Oli kyllä niin jännittävää ja välillä myös pelottavaa keinua niin isosti... Porukan pienin lapsi nautti keinumisesta yhtä lailla. Tosin hänen vauhtinsa olivat hieman pienemmät ja toisten antamat.

 

 

Roihuvuori-kierroksen jälkeen pakkasimme auton ja kävimme hakemassa kaupasta välipalaevästä. Mummo tiesi kivan paikan, jossa niitä voisi nauttia. Kurvasimme siis Herttoniemenrannan rantabulevardille. Ilma oli todella oikukas: auringon paistaessa oli todella lämmin, mutta auringon mentyä pilveen kaivoimme jopa sormikkaat esille! Välipalaeväiden jälkkärijäätelöt saimme onneksi nauttia auringossa. Sään ja ihmisten hulluudesta kertoi se, että samalla kun me kuljimme rantaa pitkin sormikkaat kädessä oli kolme nuorta tyttöä uimassa! Ei siis mitenkään pulahtamassa vaan siellä he telmivät ja melskasivat meressä, hrrr!!

 

 

 

Loppuillan vietimme mummolassa hengaillen. Olin varmuuden vuoksi pakannut Inkalle mukaan yökylätarvikkeet, mutta kas kummaa, ei ilmaantunut megabileitä! Vanhempani kyllä useaan otteeseen kyselivät, jos Inka jäisi yökylään, mutta en osannut lähteä yksin kotiin. Sen sijaan otin pitkät makeat päiväunet, jotka hieman kostautuivat illalla, kun uni ei niin helposti tullutkaan. Ylläri.

 

Lauantaina suuntasimme Inkan kanssa heti aamupäivästä Maailma kylässä -festareille. Halusimme ystäväni Jennin kanssa tutustuttaa lapsemme festareihin ja livekeikkoihin. Ensimmäiseksi livebändiksi Inkalle ja Peetulle osui ihana PMMP, jonka keikoilla me vanhemmat olemme muutaman kerran joranneet. Herkistelen lähes jokaisella keikalla ja tällä kertaa purskahdin kyyneliin PMMP:n Tytöt-biisin kohdalla. Oma tyttö tanssi sylissä.

 

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita mistä tämmöset koostuu
ne kasvaa ihanaksi
ja pärjää pakon eessä
kun itsensä ne itse kasvattaa

 

 

 

 

Olimme festareilla muutaman tunnin. Nautimme Jennin kanssa burmalaista ruokaa, paistettuja nuudeleita ja kasviksia. Odotin ihanaa makuelämystä, mutta pettymys oli raju! Ruoka oli mautonta eikä pullosta kaadettu makea chilikastike pelastanut yhtään. Inkalle tarjosin kylmää vauvanruokaa, jonka tiesin maistuvan varmuudella. Ja maistuihan se. Festareillakin säätä oli laidasta laitaan. Kuten kuvista näkyy, välillä tarkeni hyvin ilman hihoja ja välillä vaatetta oli neuleesta ja kaulahuivista lähtien. Festareiden jälkeen en halunnut mennä isännättömään taloon vaan soitin Inkan kummitädille ja kutsuin meidät kylään.



Tänään sunnuntaina lähdin Inkan ensimmäisten päiväunien aikaan vaunulenkille. Päätin kävellä ensimmäistä kertaa läheiselle Kuusijärvelle. Kävelimme Kuusijärven ympäri ja samalla yritin saada selville pääsisikö (vaunuilla) Kuusijärvelle Vanhan Porvoontien kautta vai pelkästään Lahdentien varresta. Ei selvinnyt. Onko jollain sisäpiirintietoa oikoreitistä? Mittasin reitin netissä ja matkaksi tuli kymmenen kilometriä. Matkan varrella piipahdimme myös kaupassa ja moikkaamassa tulevia naapureitamme. Tällekin reissulle osui sekä lämmittävä (kuumottava) auringonpaiste sekä kotimatkalle kaatosade.

 

 

Olin kutsunut vanhempani tulemaan meille puolenpäivän jälkeen vauvanviihdytyshommiin. Sain vihdoin hankittua pimennysverhokangasta (KodinYkkösestä 4€/metri!) sekä vierashuoneeseen että Inkan huoneeseen ja nyt oli päästävä niitä ompelemaan. Nukutin eilen Inkan auringonpaisteessa ja hän heräsi auringonpaisteeseen... Mummon ja papan viihdyttäessä tyttärentytärtään sain verhot ommeltua. Verhot ovat niin ankeat, etten alkanut niitä vartavasten kuvaamaan, mutta ne saattavat vilahtaa joskus muissa kuvissa.

 

Viikonloppuun mahtui sittenkin menoa ja meininkiä. Inka oli tällä(kin) kertaa menossa mukana, mutta niinhän hänen kuuluukin. Vielä koittavat ne ajat, jolloin viipotan ihan itsekseni.