Emme ole Inkan kanssa osallistuneet aiemmin mihinkään ohjattuun äiti-lapsi-toimintaan. Inkan ollessa muutaman kuukauden ikäinen harkitsin vauvauintiin menemistä, mutta ilmoittautuminen tyssäsi muka kalliisiin hintoihin ja tylsiin aikatauluihin. Kaikenlaisia äitikahviloita on kyllä tullut vastaan, mutta toisaalta minulla ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta mennä niihin. Ihanasta ystäväpiiristäni löytyy niin paljon äitejä, että vertaistukea ja lapsikavereita löytyy (onneksi) omasta takaa.
Olemme Inkan kanssa käyneet muutaman kerran läheisessä asukaspuistossa ja koko systeemi on minulle täysin uusi. Asukaspuiston yhteydessä on myös päiväkoti ja neuvola. Puistoon kuuluu aidattu leikkialue keinuineen, hiekkalaatikoineen ja liukumäkineen. Päiväkodin pihalelut ovat myös yhteisessä käytössä. Asukaspuistossa käytössä ovat myös sisätilat, joissa voi (sadepäivänä) leikkiä sekä keittiö, jossa saa syödä omia ruokia. Kerran viikossa on tarjolla ateria pientä maksua vastaan.Viikottain asukaspuiston sisätiloissa järjestetään myös kaikenlaista ohjelmaa. On askartelua ja vaikka ripsien värjäystä!
Mutta siihen otsikon lupaamaan muskariin! Muutama viikko sitten kuulin paikallisilta äitikavereilta, että asukaspuiston ohjelmaan kuuluu myös muskari. On sekä vauva- että taaperomuskaria. Muskari on maksuton ja sinne voi mennä tai olla menemättä, loistavaa! Ei tarvitse sitoutua, ilmoittautua eikä perua. Olimme siellä eilen ensimmäistä kertaa. Meidän oli tarkoitus mennä sinne tutun äitikaverin kanssa yhdessä, mutta hänen tyttärensä nukahti vaunuihin matkan varrella. Äiti nautti harvinaisesta tilanteesta ja jätti muskarin väliin. Mutta me pärjäsimme siellä hyvin kahdestaankin alkujännityksestä huolimatta!
Taaperomuskari oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Istutaan tai seistään ringissä ja lauletaan. Lapset istuvat sylissä tai viilettävät ympäriinsä. Välillä liikutaan. Ei ollutkaan mitään pelottavaa. Itseäni hämmästytti omat reaktioni nähdessäni Inkan innostuksen. Sain kokea kummallisia itkun ja naurun sekaisia pyrskähdyksiä, kun liikutuin nähdessäni Inkan riemuitsevan lapsimäärästä ja musiikista.
Aluksi Inka istui hetken sylissä, mutta lähti pian konttaamaan ympäriinsä ja kävi katselemassa muita lapsia. Inka taisi olla ainoa (tai toinen), joka ei osannut kävellä, joten piirileikki oli vähän haastava. Se sujui kuitenkin ihan hyvin liikutuksenkyyneliä niellen ja naama nykien, kun Inka otti viereistä taaperoa kädestä kiinni ja yritti kovasti pysyä tallustelussa mukana. Useimmat laulut tyttö istui sylissä, mutta muutaman laulun kohdalla hän teki kunniakierroksia kontaten ja palaten naama innostuneessa hymyssä.
Ehdottomasti hyvä kokemus molemmille ja ensi viikolla uudestaan!
 |
| Jälkimaininkeja leikkipuistossa muskarin jälkeen. |
Ps. Pingale löytyy nyt myös Facebookista. Käykää tykkäämässä, jos tykkäätte!
